*

18. Inkerin Liiton edustajävuosikokous

Toimintakertomus

Inkerin Liiton toiminnan rakenne

Kansainväliset ja viralliset suuhteet

Inkerin Liiton päätapahtumat

.

.

Loppulause

Inkerin Liiton toiminnan päälinjat:
Opetus- ja koulutustoiminta
Kulttuuri

Lasten- ja nuorison toiminta

Urheilutooiminta

Sosiaali- ja työllistämisitoiminta

Inkerin Liiton toiminnan rakenne

Liiton paikallisjärjestöt. Inkerin Liitto on hyvissä suuhteissa melkein kaikkien Venäjällä olevien inkerinsuomalaisten yhdistyksien kanssa ja voi sanoa että se on inkerinsuomalaisten etujärjestö. Inkerin Liiton listalla on 33 paikallisjärjestöä. Niistä 5 toimii Pietarissa (Pietarin kaupungin Inkerin Liitto, Kolppino, Venjoki-Saari (Pushkin–Pavlovsk), Strelna-Tyrö-Rampova, Systärpekki-Terijoki (Sestroretsk-Zelenogorsk). Leningradin alueella on 17 paikallisjärjestöä (Viipuri, Käkisalmi (Priozersk), Keltto, Toksova, Muurila-Miina (Novodevjatkino), Pella (Otradnoe), Tusina (Tosno), Hatsina, Tuaetsa (Taitsi), Volossova, Kupanitsa, Jaama, Sosnovi Bor, Kuippina, Tuutari, Jukki-Parkkala ja vatjalais - inkeroisten paikallisjärjestö Soikkolasta ja Kurkelan niemimaalta). 11 inkerinsuomalaisten järjestöä toimii Sisä- Etelä- ja Itä-Venäjällä (Pihkova (Pskov), Moskova, Novosibirsk, Krasnojarsk, Sajanogorsk, Tymen, Nizni Novgorodi, Irkutsk, Jakutsk, Vladikavkaasi, Cherspovetski). Siihen luetteloon kuuluu 5 inkerinsuomalaisten kansallis-kulttuurista autonomia (Leningradin alueella, Pietarin kaupungissa, Novosibirskissa, Pihkovassa ja Moskovassa). Valitettavasti viime vuonna ei kuullut mitään tai on saatu oikein vähän tietoja monien osastojen toiminnasta. Olisi hyvä jos kerran vuodessa joka paikallisjärjestö kertoisi omasta toiminnastaan, vaikeuksistaan jne.

Inkerin Liiton vuosikokous. Lauantaina 18. maaliskuuta 2006 Inkerin Liiton sääntömääräisessä vuosikokouksessa oli 58 edustajaa kymmenestä paikallisjärjestöstä. Todettiin, että usean paikallisjärjestön toiminta on lähes sammunut, taas toisissa tapahtuu paljon eikä niiden toiminnasta liiton johto saa tarpeeksi tietoa rivijäsenistä puhumatta. Puheenjohtaja Kirjanen ehdotti koota IL:n toiminnan kokemuksia yhteen kirjaan. Tietoja on vähän. Siinä vuosikokouksessa uudelle kahden vuoden kaudelle edustajat valitsivat Inkerin Liiton johdon. Siinä ei tapahtunut paljon muutoksia. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Aleksanteri Kirjanen. IL:n neuvostoon valituksi pääsivät Aleksanteri Kirjanen, Valeri Koivanen, Wladimir Kokko, Olga Konkova, Irina Ostonen, Eero Pellinen, Antti Pyykkönen, Andrei Savolainen, Andrei Syrov, Svetlana Tregub ja Slava Väisänen. Neuvoston kokoonpanossa on vain kaksi uutta jäsentä: Kupanitsan kirkkoherra Andrei Savolainen ja kuorolainen Svetlana Tregub.

IL:n Systärpekin ja Vladikaukaasin uudet paikallisosastot. 23. helmikuuta 2006 Jekaterina Zaikan aloitteesta Systärpekissä pidettiin IL:n paikallisosaston perustamiskokous. Yhdistyksen toiminnasta kertoi vpj Wladimir Kokko. Mukana oli parisenkymmentä ihmistä. Se on jo kolmas yritys rakentaa paikkakuntaan toimivan inkeriläisseuran, kaksi edellistä kerhoa kaatui johtajien muuttoon Suomeen. Pohjois-Osettiassa – Alaniassa on rekisteröity ja 27.04.2005 pantu Yhteiseen valtion reesteriin Suomalainen kansallis-kulttuurinen keskus nimetty Suomalainen. Yhdistyksen puheenjohtaja Vadim Mäkinen anomuksella pyytää hyväksyä Suomalainen-yhdistyksen Inkerin Liitton paikallisjärjestöksi. Kyllä, on hyväksyttävä.

Vuonna 2006 neuvoston istuntoja pidettiin 9 kertaa (18.01, 16.02, 20.04, 18.05, 15.06, 14.09, 19.10, 16.11,20.12). Maasiskuussa 18 päivänä oli vuosi kokous ja kesäkuussa 18 päivänä – toiminnan kokous. Elokuussa – loma.

Kansainväliset ja viralliset suuhteet

Pietarin kaupungin kansallis-kulttuurisen autonomian puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen on Pietarin hallituksen kansallisuus-kultturisen neuvottelukunnan jäsen. 7. heinäkuuta 2006 Smolnassa Pietarin hallituksella pidettiin neuvottelukunnan kokous, jossa pääaiheena oli kaupungin suvaitsevaisuusohjelman (Tolerantnost) käsittely. Kokouksen veti Pietarin hyvernööri Valentina Matvienko. Toinen neuvottelukunnan kokous vuonna 2006 pidettiin Smolnassa 01.11.2006.

On merkittävä että IL:n puheenjohtaja on siinä neuvottelukunnassa ei Inkerin Liiton vaan auttonomian kautta. Neuvottelukunnan puhemies on Pietarin vara-hyvernööri Valeri Tihonov. Siinä on seuraavien Pietarin hallituksen komiteoiden puheenjohtajia: ulkoasian, oikeuden, tiede- ja korkeakuolun, migrazioonin (kansan muuton), nuoruuden poliitikan, turvallisuuden, opetustoiminnan, rekisteröintitoiminnan jne. Siihen kuuluu vielä Pietarin kansallistalon, yhdistyksen Liga Nazij ja myös Bashkirian, Latvian, Inkerinsuomalaisten, Korean, Armenian, Juutalaisten, Azerbaid?anin, Valko-Venäjän, Ukrainan ja Tatarian autonomijen puheenjohtajat.

Leningradin alueen huvernööri Valeri Serdydov alekirjoitti 11.12.2006 asetuksen Kansain välisuuhteiden neuvottelukunnan järjestämisestä. Ensimmäinen neuvottelukunnan istunto oli 31.01.2007. Vetäjänä oli vara-huvernööri Vladimir Ivanov. Inkerinsuomalaisia edustaa siinä IL:n puheenjohtaja.

Ulkosuomalaisparlamentin aluekokous. Toisena joulukuuta 2006 Helsingin Inkeri-keskuksessa pidettiin Ulkosuomalais-parlamentin (usp:n) Itä-Euroopan aluekokous. Kolmisenkymmentä eri suomalais-yhteisöjen edustajaa sai kuunnella usp:n varapuhemies Toivo Kabasen raportin puhemiehistön toiminnasta ja siihen liittyvät Suomi-Seuran toiminnanjohtaja Paula Seleniuksen esittämät lisäykset ja kommentit. Yhdessä todettiin, että hyläten v. 1990 jälkeen Venäjällä myönnetyt syntymätodistusten tositteet Suomen ulkomaalaisvirasto (UVI) jatkaa väärää ”vakiintunutta käytäntöänsä” inkerinsuomalaisten paluumuuttajien suomalaisen syntyperän käsittelyssä, vaikka on saanutkin usp:n päätöslauselman seurauksena siitä sisäasianministeriön huomautuksen.

Erikoinen huomio kokouksessa kiinnetettiin tulevan usp:n täysistunnon valmisteluun. Täysistunto pidetään 10.-11. syyskuuta 2007 ja se kuuluu myös Suomen itsenäisyyden 90-vuosijuhlan juhlaohjelmaan. Osallistuijat saivat tiedon myös Turun kaupungin järjestämästä ulkosuomalaisten suurtilaisuudesta kesällä 2008. Yksimielisesti he hyväksyivät Viron inkerinsuomalaisten liiton aloitteen ”yhleis-maailmallisen inkerilästapaamisen” pitämisestä elokuussa 2008 Tartossa. On tarkoitus yhteisvoimin järjestää muutaman päivän kestävä monipuolinen tilaisuus, joka olisi omistettu uuden ajan inkeriläisliikkeen 20-vuosijuhlalle. Vastauksetta jäi kysymys, miten inkeriläisjärjestöjen pitää reagoida Suomen hallituksen aikomukseen suljeta inkeriläis-paluumuuttojonon. On sovittu jatkaa keskustelun tästä aiheesta. Koti-Inkeristä aluekokoukseen osallistui Inkerin Liiton, Pietarin Inkerin Liiton, Hatsinan Inkeri-Seuran ja Taaitsan Inkerin tuvan edustajia.

A.Kirjanen ja O.Konkova edustavat inkerinsuomalaisia ja inkeroisia Suomi-ugrilais kansojen Konsultatiivikomiteassa. 21.03.2006 Olga Konkova kävi Izevskissa komitean istunnossa.

Inkeriläisseminaari Turussa. Turun kaupunki, Turun seudun inkeriläiset paluumuuttajat ry ja Venäjän ja Itä-Euroopan insituutti järjestivät Mauno Kaivisto-keskuksessa Turussa 12. toukokuuta 2006 Mikä on tämä kansa? – Inkerinsuomalaisuuden monikulttuuriset kasvot- nimisen seminaarin. Seminaarin tavoitteena oli perehdyttää suomensuomalaisia inkeriläisten problematiikkaan.

Seminaarin alussa puheenvuoron piti Inkerin Liiton puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen. Hän kuvasi inkerinsuomalaisten nykytilanteen koti-Inkerissä ja esitti Inkerin Liiton näkemyksen heidän asemastaan uudessa kansainvälistyvässä maailmassa. Inkerinsuomalaisten kulttuurielämästä Neuvostoliiton Leningradissa kertoi pietarilainen tohtori Tamara Smirnova. Suomalaisista tutkijoista seminaarissa puhuivat tohtori Pekka Nevalainen ja tohtori Helena Miettinen, jonka esitelmä kohdistui inkeriläisten identiteettikysymyksiin. Turun kaupungin puolelta Muutto Suomeen, mahdollisuus vai uhka?- nimisen puheen piti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Ulkosuomalaisparlamentin puhemies Pertti Paasio. Esiintyjät vastasivat runsaan yleisön kysymyksiin.

Seminaarin osallistujana oli myös Pietarin inkerinsuomalaisten kuoron lauluryhmä. Se ehti esiintyä niin seminaarin ohjelmassa, kuin eräässä Turun vanhainkodissa. Seminaarin aikana oli mahdollisuus tavata Suomeen muuttaneita inkerinsuomalaisia ja tutustua inkeriläisaiheiseen näyttelyyn.

Inkerin Liiton päätapahtumat

Laskiaisjuhlat perjantaina. Kummallisia ovat venäläisen kalenterin mutkat, isänmaan puolustajan pyhän takia vapaapäivä sunnuntaista 26. helmikuuta 2006 siirrettiin perjantaihin 24.2. Inkerin Liitto näin joutui pitämään laskiaisjuhlat perjantaipäivänä! Laskiaisjuhlat joka vuosi järjestää IL:n Pietarin osasto. Pietarin kuoron kuorolaiset lauloivat ja järjestivät hauskat kilpailut. Oletteko joskus juosseet kilpaa heittäen painstinpannulla lettuja? Oletteko syöneet metsässä nuotiolla lämitettyjä blinejä vodkan kera? Jollette, niin kannattaa tulla ensi vuoden laskiaisjuhlillemme! Saatte mm. nähdä miten palaa oljella täytetty Talvi-akka, sen savun kanssa lentävät pois kaikki pimeyden pahat voimat.

Juhannus ol' meillä herttainen. Kolmannen kerran Inkerin Liiton järjestämät kesäjuhlat juhannuksena pidettiin Toksovassa. 24. kesäkuuta 2006 juhlat pidettiin vuonna 1994 kunnostetun valkoisen kirkon pihalla. Pitkät kuuset huminoivat suloisesti ja varjelivat juhlaväkeä kuumuudesta. Kello 11.30 isojen ilmaurkujen soidessa alkoi jumalanpalvelus, jossa liturgina oli kirkkoherra Eero Kuukauppi. Suuri kirkkosali oli melkein täynnä ja ihmisiä lisääntyi koko ajan juhlien avajaisten lähestyessä.

Puolikahdelta tutulla tavalla juhlat julistettiin avatuiksi, soi Nouse Inkeri ja taivaalle lensi kolme lippua: Inkerimaan, Venäjän ja Suomen. Ensimmäisen tervehdyspuheen lausui Suomen Pietarin pääkonsuli Juhani Väänänen, joka osallistui viimekin vuoden juhannusjuhliimme. Ruotsin Inkeri-liitolta isosta panoksestaan inkeriläistyöhön muiden joukossa kunniakirjan saivat Hietamäen kirkkoherra Väinö Kuosti ja Inkerin kirkon teologisen instituutin rehtori Tapio Karjalainen. Koskettavia olivat Eino Pitkäsen muistelmat kotiseudustaan, tämä lähellä kirkkoa v. 1920 syntynyt ”toksovainen” joutui pakenemaan Suomeen Toksovasta syyskuussa 1935. Juhlaväkeä tervehti myös Toksovan kunnanjohtaja Aleksei Pahomov, joka mm. sanoi, että varakunnanjohtajana Toksovassa on nykyään Jelena Einontytär Lankinen.

Konserttiohjelma alkoi Pietarin inkerinsuomalaisten kuoron laulamalla Toksovan laululla, joka suositulla kansansävelmällä kuvaa parhaiten vanhaa Toksovaa ja sen murretta. Juhlaohjelman pääaiheena oli Pohjois-Inkeri, sen historian vaiheista ja vaikuttajista kertoivat konsertin kuluessa juontajat Olga Konkova (venäjäksi) ja Wladimir Kokko (suomeksi). Pitkästä ja monipuolisesta konsertista muistiin jäivät Kelton seurakunnan nuorisokuoron, Tverin inkerinsuomalaisten Sateenkaari –nimisen musiikkiyhtyeen, Kohtla-Järven Metsäkukat tanhuryhmän, Toksovan röntyskä trion, pietarilaisen Suolaa ja pippuria yhtyeen, Kuismalan musiikkikoulun kevyen musiikin tyttöyhtyeen ja monien muiden esitykset. Monesti lavalta lauloivat Pietarin kuoro ja sen Korpi-folklooriryhmä. Kuorolaiset menestyksellisesti tansittivat juhlaväkeä. Niin kuin aina juhlapaikalla oli käsityöesineiden ja taulujen myynti, jakeltiin uusia Inkeri-lehden numeroita, seurakuntatalolla oli mahdollisuus ostaa pientä purtavaa.

Tauolla Inkerin Liiton puheenjohtaja ilmoitti, että IL:n tämän vuoden kunniakirjan uhrautuvaisesta työstään inkerinsuomalaisten hyväksi saivat Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton puheenjohtaja Vadim Byrkland (Petroskoi), suomen opettaja Irina Harpak (Pietari), suomen opettaja Lilja Petrovitsheva (Sosnovy Bor), Viron inkerinsuomalaisten liiton Tarton osaston puheenjohtaja Ester Pruul (Tartto), Inkerin kirkon diakoniatyönjohtaja Lilja Stepanova (Pietari), kameramies Viktor Tilkku (Ruotsi), työllistämiskeskuksen johtaja Natalja Troshina (Pietari) sekä Pietarin inkerinsuomalaisten kuoro (johtaja Olga Konkova).

Juhannuskokko sytytettiin kuuden maissa ja kohta sen ympärillä Tatjana Zhukovan ja Ljudmila Soikan pianoharmonikkasäestyksellä aloitettiin tanssijaiset. Tällä kertaa juhannusjuhlilla oli tavattoman paljon nuoria ja he tekivät juhlista todella hauskat. Jotkut heistä ehtivät jopa käydä uimassa järvellä ja intoa iloitsemaan riitti kaikilla. Useassa palautteessa sai kuulla, että nämä Toksovan juhlat olivat kaikkien aikojen hauskimmat.

Toksovassa oli hauskaa. 7. lokakuuta 2006 Inkerin päivän pääjuhlat pidettiin Toksovan kirkon maatontilla. Juhlimaan tänne saapui vähintään 150 kiinnostunutta, jotka saivat nauttia yllättävän poudasta ja aurinkoisesta päivästä. Juhlat alkoivat klo 13.00 saapanheiton kilpailulla. Valeri Koivasen ohjaamat kilpailut järjestettiin viidessä sarjassa: pojat, miehet, tytöt, naiset ja lapset. Onekkaimpana oli Gribanovin perhe, sen kaksi tyttöä Maria ja Ksenia sekä poika Kirill voittivat palkinnon. Niin kuin aina voittamattomana esiintyi naisten sarjassa Jelena Molodtshinina.

Juhlimiset jatkuivat kirkossa, missä puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen tervehti yleisöä. Sen jälkeen Pietarin inkerinsuomalaisten kuoron voimin järjestyi konsertti. Seuraavaksi seurakuntatalolla oli mahdollisuus saada juhla-ateria, tavata kavereita ja jutella rauhassa. Lounasta seurasivat hauskat kilpailut, kuten esim. juoksu lusikka, jossa on muna, kädessä. Lopuksi kuorolaiset opettivat yleisölle kansantanhuja ja yhteistanssiminen onnistui hyvin. Juhlapäivän ohjelman on laatinut ja toteuttanut IL:n neuvoston jäsen Olga Konkova.

Vanhasta kirkosta uusi. Skuoritsan seurakunta Inkerinmaan sydämessä on seutumme vanhimpia luterilaisia seurakuntia, se perustettiin vuonna 1624. Seurakunta on elänyt eri historian vaiheita ja ehkä parhaimmat ajat 1800-luvun alkupuolella. Silloin sitä tuki Hatsinan keisarillinen hovi, jonka raha-avulla v. 1839 pystytettiin rakentamaan ison Pyhän Katariinan kivikirkon. Kirkko ryöstettiin seurakunnalta v. 1937, ja se muuttui kolhoosin klubiksi. Samana vuonna vangittiin ja teloitettiin kirkkoherra Antti Jaatinen. Saksalaisten miehittämässä Skuoritsassa pikaisesti korjattu kirkko avasi lyhyeksi aikaa ovensa uudestaan ja viimeinen jumalanpalvelus siinä pidettiin 8.10.1943. Joko vuonna 1944 tai 1945 tietämättömästä syystä Puutostin paasikivestä rakennetussa kirkossa syttyi tulipalo ja siitä ajasta kirkkorakennus on alkanut rappeutua. Sillä ei ollut kattoa, tummentuivat kirkon seinät, niiden välissä kasvoivat koivut...

Uudelleen vuonna 1990 perustettu seurakunta on hankinut vaatimattoman kevyen puurakennuksen kirkoksi. Siitä pidettiin huoltoa ja laajennettiin niin, että niin sanottu ”parakkikirkko” vastasi seurakunnan tarpeita täysin. Haave vanhan kirkon kunnostamisesta kuitenkin eli monien seurakuntalaisten sieluissa. Ensimmäisenä avuksi tuli tarmokkaan läänirovastin Raimo Jalkasen johtama Rautalammin seurakunta. Raimon ansiosta Pyhän Katariinan kunnostamishanke on saanut paljon tukijoita, arkkitehdin ja rakennusurakoitsijan. Kolehteja kerättiin eri puolilla Suomea, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Rakennusmestari Taisto Matilaisen johtamiin rakennustöihin osallistui paljon vapaaehtoisia suomalaisia työntekijöitä pääosin Herättäjä-yhdistykseltä. 12 vuotta kestäneen työn tuloksena on ainutlaatuinen arkkitektoninen ratkaisu ja toimiva vanha Skuoritsan kirkko.

Ymmärtäen etteivät rappeutuneet kirkkoseinät kestä painavaa kattoa arkkitehti Pekka Wesamaa rakensi rauniokirkon sisään puukirkon, jonka katon kantavat mahtavat ja sorean näköiset puupilarit. Kirkon etupuolesta tehtiin pieni ja mukava sisäpiha. Sisäpuolelta seinät jätettiin rappaamattomina ja maalaamattomina, sellaisinä ne kertoo mitä selkeämmin omasta historiastaan. Kirkkosalia koristelevat isot ikkunat ja Suonenjoen seurakunnan lahjoittamat kattokruunut. Alttarin taulunkin sijalla on iso ikkuna viheröivään ympäristöön, jonka edessä on rautaverkolla riippuva risti. Sisustuksen suunnittelija on Ulla Wesamaa.

8. lokakuuta 2006 Skuoritsan Pyhän Katariinan kirkko vihittiin uuteen käyttöön. Vihkimisjumalanpalveluksen toimitti piispa Aarre Kuukauppi kirkkoherra Pavel Kryloffin avustamana. Saarnasi rovasti Raimo Jalkanen. Jumalanpalveluksen jälkeen oli tauko, jolloin kaikille tarjottiin kahvia ja piirakoita.

Sitten vihkimisjuhla jatkui monilla tarvehdyspuheilla, lahjojen lahjoittamisella ja konserttikappaleilla. Erikoinen kunnia osoitettiin kaikille, jotka tekivät ison panoksen seurakunnan elpymiseen, mainittiin useasti Aleksanteri Saveljevia, Lilja Stepanovaa, pastori Juhani Isosaarta, Albert Kirjasta ja pastori Esko Jalkasta, sekä niitä, jotka osallistuivat vanhan kirkon kunnostamiseen ja varustamiseen. Suomalaisia seurakuntia, jotka lahjoittivat Skuoritsaan kirkkovarusteita tai keräsivät varoja, oli parisenkymmentä. Muiden joukossa skuoritsalaisia tervehtivät Hatsinan piirin ja Puutostin kunnan viranomaiset, IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen sekä Ruotsin Inkeri-liiton edustaja Viktor Suomalainen. Suomalainen myönsi seurakunnalle lahjaksi Ruotsissa kerättyä 30 000 tuhatta kruunua. Musiikkikappaleista muistiin jäivät Hatsinan seurakunnan kuoron esitys ja Skuoritsan uuden kirkkoherran Pavel Kryloffin laulama Agnus Dei.

Museomme on aikaan saatu. ”Haave omasta kansamme historista kertovasta museosta on elänyt keskuudessamme noin kaksikymmentä vuotta, nyt se on toteuttunut”, sanoi avajaispuheessaan Pietarin Inkerin Liiton puheenjohtaja Wladimir Kokko. Interaktiivinen kantakansojen museo –hanke on päättynyt, 16. joulukuuta Pietarin kansallisuuksien talolla pidettiin siirrettävän museon avajaiset.

Museo koostuu neljästä isosta (noin 2 m x 4 m) siirrettävästä ständistä, joiden edessä on laitettu arvokkaita museoesineitä, mahtavasta Inkerin tilkkupeitekartasta ja neljästä vatjalaisia, inkeroisia, äyrämöisiä ja savakoita esittävästä nukkeryhmästä. Näyttelyä täydentävät projektipäällikkö Olga Konkovan selostukset ja keskellä kävelevät nuoret nätit tytöt kansallispuku päällä, he osaavat kertoa, miten nämä heidän ompelemat puvut valmisetaan. Museon sisältö perustuu tieteellisiin tutkimuksiin ja laajamittaiseen kenttätyöhön. Monet valokuvat muodostavat parit, toinen saatu arkistosta, toinen tehty viime vuosina samassa kylässä.

Tyytyväisen näköinen Olga Konkova mainitsi avajaisissa, että yli sata henkilöä oli mukana museon valmistelutyössä. ”He tekivän sen! Vaikka teoriassa niin lyhyessä projektin ajassa museota ei voidakaan luoda”, sanoi Olga. Tervehdyspuheenvuorot pitivät myös Suomen Pietarin pääkonsuli Juhani Väänänen ja Pietarin kaupungin hallituksen puolesta osastonjohtaja Valentina Nemina. Avajaisjuhlien kohokohtana oli Pietarin kuoron ja Pietarin Inkerin Liiton lasten ryhmän esiintymiset. Silloin yleisön eteen astui vanha-aikainen Joulupukki sarvineen ja tumma turkki päällä.

Museomme on vasta syntynyt, sen pitää nyt kehittyä ja kiertellä Inkerinmaata. Museon interaktiivisuus takoittaa mm. sitä, että luennot ja folkloriesiintymiset vaihtelevat paikkakunnasta ja yleisöstä riippuen, että vuorovaikutus inkerinsuomalaisten kanssa tuo museon näyttelyyn uusia kuvia ja esineitä. Museo on pitkän kehitysmatkan alussa, toivotetaan sille menestystä ja sen ylläpitäjille työintoa.

Inkerin Liiton toiminnan päälinjat:

Opetus- ja koulutustoiminta

Opettajat opiskelussa. Pietarin ja Leningradin alueen eri koulujen suomen opettajilla ei ole mitään täydennyskoulutusjärjestelmää paitsi toimia Inkerin Liiton ja Inkerinsuomalaisten opetuskeskuksen kautta. Yhdistyksemme on ollut monta vuotta yhteistyössä suomalaisen Opintotoiminnan keskusliiton kanssa. Vuonna 2005 alkanut neljäs suomen kurssi päättyy huhtikuussa 2007. Normaalisti tunnit pidetään iltaisin ja aamuisin kaksi kertaa viikossa ja kieltä niillä opettavat Inkerin Liiton parhaat suomen lehtorit. Neljä kertaa vuodessa Suomesta tulee viikoksi 2 opettajaa ja silloin opetuskurssi kestää koko päivän. Huhtikuussa 2007 ryhmä ähtee Suomeen viralliseen kielitutkintoon.

Niin kuin aina syyskuun 2006 puolissavälissä suomen kielen opetuksen uusi lukuvuosi on alkanut Inkerin Liitolla. 11 eri tasoista kieliryhmää järjestettiin Pietarissa, kaksi alkeisryhmää Hatsinassa, yksi Volossovassa ja yksi Systärpekissä. Systärpekissa suomen opetus Inkerin Liiton voimin järjestettiin ensimmäistä kertaa. Taas monessa paikkakunnassa kuten esim. Keltossa, Sosnovy Borissa ja Tyrössä opetusta ei pystytty järjestämään joko ilmoittautuneiden väheisyyden tai pätevien opettajien puutteen takia.

Opiskelemaan Suomeen. Kolmekantasopimus Härmänmaan ammatti-instituutin (Lapua), Suomen yrittäjäopiston (Kauhava) ja Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen välillä tuottaa tuloksia. 7. helmikuuta 2006 23 opiskelijaa lähti ammattilliseen tutkintoon johtavaan opiskeluun Suomeen. Lähteneille nuorille tammikuussa järjestettiin suomen kielen ja suomalaiskulttuurin valmentava koulutus, mikä huomattavasti helpottaa heidän kotoutumistaan Pohjanmaalla.

Pääosin inkeriläistä syntyperää olevat opiskelijat tulevat opiskelemaan metalli-, ravitsemis- ja matkailualan ammattilaisiksi. Moni suomalainen oppilatos on kiinnostunut ulkomaalaisista opiskelijoista. Neljä ammattikorkeakoulua Mikkelistä, Lappeenrannasta, Kajaanista ja Rovaniemeltä pitivät 21. ja 22. helmikuuta 2006 yhteisen esittelytilaisuutensa houkutellen venäläisnuoria. Ongelmana tässä tapauksessa on se, että EU-maiden ulkopuolelta tulleella opintojen alkavalla on oltava UVI:n vaatimusten mukaan 6000 (!) euroa jonkin suomalaisen pankin tilillä. Tämä tekee opiskelun Suomessa täkälaisille melkein mahdottomaksi. Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen tarjoamassa projektimaisessa ammatti-koulutuksessa Pohjanmaalla sopimusosapuolet ovat löytäneet tähän rahaongelmaan sopivan ratkaisun.

Kulttuuri

Suomen kielen ystävien tilaisuus. 15. huhtikuuta 2006 IL:n Pietarin osaston yhteydessä toimiva suomen ystävien klubi (johtaja Tamara Strizhius) piti oman kulttuuritilaisuutensa. Parisenkymmentä osallistujaa kuunteli runoja ja lauluja, lauloivat itse ja muistelivat suomalaisia ja venäläisiä sananlaskuja. Omia suomalaisten runojen käännöksiä klubijäsenille lausui Aleksandr Moltshanov Terijoelta, heille lauloivat pietarilaiset Eino Korbelainen ja Veera Haapalainen. Klubi yhdistää suomen kielestä ja suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneita ja järjestää säännöllisesti erilaisia kulttuuritilaisuuksia ja jopa Suomen matkoja.

Kalevalan päivän perinteinen seminaari Olga Konkovan johdolla pidettiin 28. helmikuuta 2006 Pietarin koulussa 200, jossa suomea opiskellaan päävieraskielenä.

Pääsiäinen myös maallisittain. Pääsiäiskirkko on edelleen lähes kaikille inkerinsuomalaisille tärkeää, mutta ikävä tosiasia on se, että juhlaperinteet Inkerissä on unohtunut monilta suomalaisperheiltä. Inkerin Liitto pitää tärkeänä niiden elvyttämistä. Kaksi juhlapajaa järjestettiin pääsiäsipäivinä. Pitkäperjantaina Pyhän Marian kirkon tiloissa IL:n Tyrön osasto, Sampo-keskus ja Suomen Pietarin instituutti pitivät pääsiäispajan. 23 osallistujaa sai tietää pääsiäissymboliikasta, juhliin kuuluvista koristeista, lauluista ja suomalasista ruoista. Tärkeää, että yhdessä tehtiin riippuvia pääsisäsmunia, kauniita virpovitsoja ja muita koristeita, jotka käytettiin kirkkosalin koristelemiseen. Laulettiin kauniita pääsiäislauluja ja virsiä. Juhlapajan vetäjinä toimivat Alina Otti ja Tatjana Bykova. 15 vanhempaa ja lasta houkutteli pääsiäisen toisena päivänä pidetty juhlapaja Pushkinskajalla. Yhdessä kadettiin juhlapöytää ja pääsiäiskoristeita, Korpi-yhtye lauloi perinteisiä lauluja. Tilaisuuden vetivät Olga Konkova ja Irina Ostonen.

Kulttuurikilpailu Suomen instituutissa. 17 yksityishenkilöä ja yhtyettä kilpaili keskenään 11.5. 2006 Suomen Pietarin instituutin tiloissa pidetyssä kulttuuritilaisuudessa. Kulttuurikilpailun nimi oli Suomen ja Inkerinmaan kansan viisautta. Kilpailuun otettiin vastaan erilaisia taidekappaleita: runoja, käännöksiä, lauluja jne. ”Esitettyjen kappaleiden taso oli huomattavasti korkeampi, kuin viime vuonna, niin taiteen kuin suomen kielitaidon kannalta”, huomaa tuomariston jäsen Alina Otti. Aktiivisisesti kilpailuun osallistuivat suomen opiskelijat ja IL:n yhteydessä toimiva suomen kielen ystävien klubin jäsenet. Mutta oikeaksi tähdeksi itsensä on osoittanut Tverin inkerinsuomalaisten ryhmä nimeltä Sateenkaari (johtaja Marina Kirppu). Sateenkariin kuuluu 2 perhettä lapsineen. Ryhmän jäsenet lausuvat runoja, laulavat ja tanssivat. Suomen ääntäminen on heillä melkein virheetöntä vaikka kukaan Sateenkaarista ei osaa suomea hyvin.

Pietarin kuoro Suomen inkeriläisjuhlilla. Inkerinsuomalaisten kuoro Pietarista kävi esiintymässä Hyvinkäällä 8.-9. heinäkuuta 2006 pidetyissä kesäjuhlissä. Kuorolla oli yhteensä 3 esitystä: kaupungin kauppatorilla, Riihimäen vanhainkodissa ja yhteisiltamilla Hyvinkääsalissa. Kaikkialla meni hyvin.

Laulajat Pietarista Narvassa. 10.-11. kesäkuuta 2006 Narvassa pidettyihin Viron inkerinsuomalaisten liiton järjestämiin laulu- ja tanhujuhliin osallistui parisenkymmentä yhtyettä, niistä kaksi oli Pietarista. Lauantai-iltana juhlaväkeä tansittivat nuotion palaessa Pietarin kuoro (johtaja Olga Konkova) ja Suolaa ja pippuria –niminen trio (solisti Veera Haapalainen). Sunnuntain konserttiohjelmassa Pietarin kuoro ja Suolaa ja pippuria lauloivat kukin 4 laulua. Kuorolaisia kiitettiin paljon siitä, että he laulavat aitoja inkeriläisiä lauluja, jotka muistuttavat monille nuoruutta. Hyvästä ja tasokkaasta esityksestä, jolloin mm. laulettiin ”uunituore” Inkerin valssi, paljon apploodeja saivat ”suolaiset”. Moni esiintyjä huomasi, kuinka kivaa oli laulaa ihan Inkerinmaan rajalla, varmasti ”kotikylissäkin” joen yli kauniit inkeriläiset lalulut kuuluivat.

Keskiaikainen festivaali. Pietarin kuoron Korpi yhtye osallistui 15.5.2006 kaupungin ”keskiaikaiseen festivaaleihin” Pietarin ja Paavalin linnoituksessa. Loistava esiintyminen avasi monien silmät suurkaupungin suomalaisperäiselle historialle.

Vappujuhlat Vaasassa. Suomen suurimpia vappujuhlia pidetään Vaasassa, vuonna 2006 torille kokoontunut juhlaväki sai kuunnella mm. Wladimir Kokon tuoman IL:n tervehdyksen. Kaupungin valtuutettu Raimo Rauhalan kutsulla ja Inkerin Liiton välityksellä torin lavalle esiintyjäksi pääsi Kuismalan musiikkikoulun tyttöjen showyhtye.

Inkeroisjuhlat. 9. heinäkuuta 2006 Soikkolan niemimaalla sijaitsevassa Vistinän kylässä, jota voidaan pitää inkeroisten pääkaupunkina, pidettiin perinteiset inkeroisjuhlat. Juuri Vistinässä on inkeroisten kansanmuoseo ja inkeroisseuran päätoimipaikka. Juhlien kulttuuriohjelmassa esiintyi muutama (!) inkeroismusiikkiyhtye sekä Pietarin inkerinsuomalaisten kuoron Korpi-niminen lauluryhmä. Sen johtaja Olga Konkova, joka edustaa inkeroisia suomalais-ugrilaisten kansojen koordinaatiokomiteassa, lausui mm. juhlapuheen. Inkeroisten tahto säilyttää identitettinsä on vahvistunut viime vuosina, kun piti taistella oman luonnon ympäristön puolesta. Rautatieratahan vedetään Laukaanjoensuussa rakennettavaan hiilisatamaan Soikkolan inkeroiskylien kautta.

Kuoro konsertoi Virossa. Heimopäivät ovat suomalais-ugrilaisten kansojen tärkeimpiä kulttuuritapahtumia Virossa. Tänä vuonna ne pidettiin maan useassa kaupungissa 10.-15. lokakuuta 2006 ja ohjelmaan kuuluivat konsertit, luennot, näyttelyt jne. Osallistumaan Heimopäivien konserttiohjelmaan ensimmäistä kertaa kutsuttiin Pietarin inkerinsuomalaisten kuoron Korpi-yhtye. Johtaja Olga Konkova kertoo, että esitysten aikataulu oli todella tiukka ja laulajille rasittavaa, Korpi esiintyi 11 kertaa kuudessa kaupungissa. Erittäin lämpimästä vastaanotosta yhtye nautti Itä-Virumaalla (Kohtla-Järvellä ja J?hvissa), jossa konsertteihin tuli paljon inkerinsuomalaisia. Korven laulut soivat Viron radiossa ja tv-uutisissa, yhtye sai Fenno-Ugria-Seuran puheenjohtaja Jaak Proosesin korkean arvon siitä, että aidolla kansantavalla yhtye esittää eri Inkerinmaan kansojen lauluja ja samaan aikaan kertoo niiden historiasta ja kulttuurista.

Inkerinmaan suomensukuisten kansojen päivä. Koskemkinan Luutsan kylässä 26. elokuuta 2006 pidettiin Inkerinmaan suomen-sukuisten kansojen päivä. Sen aloitteenpanija oli Vatjan kulttuuriseura (pj. Tatjana Jefimova), joka on saanut merkittävää tukea Pietarin inkerinsuomalaisten kuorolta (johtaja Olga Konkova) ja IL:n Jaaman paikallisosastolta (pj Aleksanteri Ruotsi). Päivän alussa Jefimova kertoi hänen perustamasta vatjalaisten museosta. IL:n neuvostojäsen Olga Konkova jatkoi sivistävän ohjelman kansantieteellisellä luennolla. Luento-osuuden jälkeen Pietarin kuoron Korpi –niminen folklooriyhtye lauloi vanhoja inkeroisia ja suomalaisia lauluja. Seuraavaksi vatjalaista keskiaikaista musiikkia soitti Besteari –niminen pietarilainen nuorisobändi. Konserttiohjelman päättyessä vatjalaisten Linnud yhye esitti pienen näytelmän nimeltä Tshud. Myytävinä oli kaksi venäjänkielistä kirjaa Vatja ja Inkeroisten kalenterijuhlat sekä vatjalainen lehti Maavä?i. Lopussa Korpi tansitti yleisöä ja yhdessä juotiin ”tshaijuu”. Päivän osallistujat, joiden joukossa oli viranomaisia, kirjastonhoitajia, kulttuuri-työntekijöitä, kansallisliikkeiden aktiiveja, päättivät, että tilaisuus kannattaa tehdä perinteiseksi ja sivistysohjelmat on pidettävä eri kylissä. Vähemmistökansat voivat selviytyä vain toimien yhdessä ja herättäen kulttuurityöllään kansallisidentiteettiä nuorissa.

26.-27. elokuuta 2006 Kannaksella Raivolassa ja Jalkalassa pidetyillä Maailman kylä –nimisillä festivaaleilla Pietarin kuoron Korpi yhtye sai pitkästä historianaiheisesta ohjelmastaan voittajan kunniakirjan.

Joulukonserttit piti 22.12.2006 Pietarin kuoro Taaitsan, Kikkerin ja Tervolan vanhusten palvelutaloissa. Sellaiset konserttikierrokset kuoro järjestää joulun alla joka vuosi.

Pitseille uutta elämää Tyrössä. Inkerin Liiton Tyrön osastossa (pj Tatjana Bykova) harrastetaan mm. näpläystä eli pitsien valmistamista. Jouluksi-2005 naiset tekivät siellä näpläystekniikalla paljon lumihiutaleita. Näyttää siltä, että ”pitsijuttu” saa Tyrössä uuden kehityspotkun. 13. elokuuta 2006 kirkon tiloissa pidettiin kokous, johon osallistujat toivat kotoa hienoja pitsikappaleita. Mukana oli suomalaista Pitsivoimala Lyra Oy:tä edustava Anja Hyvönen. Hyvönen kertoi Inkerissä kehittyvästä hankkeesta, jonka tavoitteena on elvyttää näpläyskäsityötaitoa inkeriläisnaisten keskuudessa. Kiinnostuneille opetetaan ammattitaitoa ja tarjotaan markkinointipalvelut. Kokouksessa kävi ilmi, että Inkerinmaalla pitsitaiteella on pitkät perinteet. Näyttäen vanhoja pitsejä IL:n jäsen Mette Saar kertoi, että heidän perheelleen ne jäivät pastori Modénilta. Modénin aikana pappilassa tytöille opetettiin näpläystä. Moni muisteli, että ennen vanhaa taloilla oli jopa omia pitsitunnuksia. Esimerkiksi Tatjana Bykovan isoäidin pitsitunnus ja lempikuva oli päiväkakkara. Yhdessä sovittiin pitsikerhon perustamisesta ja yhteistyöstä Pitsivoimala Lyra Oy:n ja IL:n Tyrön paikallisosaston välillä. Jouluksi Suomenlahden etelärannikolla entistä runsaammin sataa pitsilumihiutaleita.

Kirjontakehro. Pietarin kaupungilta saatu rahoitus teettää käsityöstä kiinnostuneita. 11. heinäkuuta 2006 IL:n Pietarin osaston tiloissa on alkanut kirjontakerhon toiminta. Kerhoon, joka kokoontuu kerran viikossa, on ilmoittautunut 28 naista ja 3 miestä. Inkerin äyrämöisten naistenpukujen kirjoita ihastutti asiantuntijoita jo 150 vuotta sitten, se on osittain säilynyt kaikille tutussa Tuutarin puvussa. Nyt kerholaisilla on tarkoitus tutkia ja valmistaa omin käsin kirjontakankaita ommellakseen niistä kansallispukuja. Paljon auttavat alkuvaiheessa Venäjän, Suomen ja Viron museokokoelmista saadut alkuperäisten kirjontakappaleiden valokuvat ja arvokkaat aidot kankaat. Varsinaista käsityötaitoa kerholaisille opettaa Natalja Romanova.

Valokuvanäyttely Inkerin Liiton tiloissa. Kymmenisen nuorta valokuvaajaa kuuluu Uusi kaarti-nimiseen ryhmään, joka on toiminut yli vuoden Inkerin Liiton yhteydessä. Valokuvaamisesta kiinnostuneet matkustavat ristin rastin Inkerinmaata kamera kädessä. Heidän ensimmäinen näyttelynsä esitettiin syksynä 2005 Suomen Pietarin instituutissa. 1. maaliskuuta 2006 uusittu näyttely nimeltä Suomalaisia lähtökohtia avattiin IL:n tiloissa Pushkinskajalla 15. Näyttely koostuu 64 isokokoisesta värivalokuvasta. Se osoittaa, kuinka nuoret näkevät kotimaansa ja kuinka he tuntevat inkeriläisiä sukujuuriaan. Valokuvien aiheet ylättävät tavallista katsojaa, niissä on luonnon kauneutta ja nostalgiaa, nykypäivä suruineen ja iloineen sekä kosketusta ikuisuuteen. Uskomatonta kuinka monipuolisesti ja runollisesti osaavat nuoret ottaa vastaan heitä ympäröivät realiteetit. ”Tutustuen syvemmin Inkeriin ja tehden valokuvia olemme itsekin paljolti muuttuneet”, sanoivat yhteen ääneen uusikaartilaiset Leontina Saksa ja Andrei Kuznetsov. Inkerin Liitolla on aikomus esittää tämä koko ajan kehittyvä näyttely laajasti Inkerinmaalla ja Suomessa.

Vistinässä dokumentin ensi-ilta. 27. toukokuuta 2006 Vistinissä esitettiin uusi dokumenttielokuva nimeltä Inkeroiset. Tuuli kantoi heille laulut. Filmi kuvattiin näissä Soikkolan niemimaan maisemissa sekä Taipaleenjoella, missä asui Larin Paraske, vuonna 2005. Dokumentin tekijä on pietarilainen Etnos- niminen elokuvayhtiö, sen käsikirjoituksen on Olga Konkovan käsialaa. Elokuvan johtaja Nina Serebrjakovan mukaan elokuvayhtiö on niin innostunut Inkerinmaan suomenkielisten kansojen kohtalosta, että sillä on aikomus tehdä seuraava filmi inkerinsuomalaisista.

Elpynyttä kauneutta –nimisen hankkeen esittelytilaisuus pidettiin Suomen Pietarin instituutin tiloissa 27. syyskuuta 2006. Hankkeessa on monta eri tahoa mukana, niiden joukossa Sampo-keskus, Pietarin elpymissäätiö, Venäjän kansantieteellinen museo sekä Pitsivoimala Lyra ry. Aloittelijoilla on aikomus opettaa naisille virkkaamista, kutomista ja kirjontaa, jotta lapsenhoitoaikana tai eläkkeellä heillä olisi sivutyötä. Sampo-keskus (toimitusjohtaja Tatjana Bykova) suunnittelee mm. Inkerin kirkon pappien vaatteiden ja kirkkotekstilien valmistamista Inkerinmaalla. 21:sta tilaisuuteen osallistujasta moni heti kirjoittautui kerhoihin.

Sampo-korut museossa. Tatjana Bykova-Soitun johtaman Sampo-keskuksen tunnetuimmat tuotteet ovat koruja. Ne valmistetaan pronssista eri suomalais-ugrilaisten kansojen keskiaikaisten mallikorujen mukaisesti. Kahdessa vuodessa niiden myynti on kasvanut monikertaisesti. Koko ajan Sampo-keskus kehittää uusia malleja, korujen uutta sukupolvea koristelee jo jalokiviä. 1. joulukuuta 2006 Venäjän etnografisessa museossa Pietarissa monien kutsuvieraiden läsnäollessa avattiin Sampo-korujen näyttely, jonka nimi on Elvytetty kauneus. Korut on esitetty samassa salissa, missä on inkerinsuomalaisista kertova vakituinen kokoelma. ”Meillä on nyt tarkoitus, kertoo toimitusjohtaja Bykova-Soittu, painaa sertifikaatti joka korumallille. Siinä tulee olemaan tiedot mikä oli alkuperäinen koru, mistä se löytyi ja missä säilytetään, mikä merkitys oli aikanaan korun käytöllä.”

Kirjoituspaja Pietarissa. Uusien suomenkielisten toimittajien aikaansaaminen on kirjoituspajojen päätavoitteena. Inkeriläisaiheista kirjoittavia koulutetaan saadakseen enemmän niitä, jotka osaavat kertoa, mitä tapahtuu ”inkerinsuomalaisten maailmassa”. Hankkeen projektipäällikkö Matti Arminen Helsingin Inkerikeskuksesta pystyi kutsumaan Pietarin kirjoituspajan (5.-7.9.2006) kouluttajiksi mm. YLE:n toimittaja Marja Mannisen, Suomessa ilmestyvän venäjänkielisen Spektr-lehden päätoimittaja Elina Gusiatinskyn sekä Inkerikeskuksen puheenjohtaja Irina Kopelianin. Koulutettavia oli 10, 5 Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton lähettämää ja 5 IL:n edustajaa. Paitsi penkillä istumista koulutettavilla oli Wladimir Kokon opastama Suomalainen Pietari –kaupungin kierros, tapaaminen Inkerin kirkko aikakauslehden toimituksessa ja vastaanotto konsuli Juha Vänskällä, jossa mm. tavattiin suomalaisia ammattitoimittajia.

Joulupaja Tyrössä. Perinteinen joulupaja Tyrössä on saanut tänä vuonna Suomen Pietarin instituutin rahatukea. 10. joulukuuta 2006 Tyrön kirkossa se pidettiin olkikoristeiden valmistelun merkeissä. Valoisa joulu –nimistä pajaa kouluttajina vetivät Alina Otti ja Tatjana Bykova-Soittu. Joulumusiikin soidessa he opettivat tekemään himmeleitä, seppeleitä ja olkitähtiä. Osallistujia oli tällä kertaa 44 Rampoosta, Pietarhovista, Strelnasta, Pietarista, Sosnovy Borista ja jopa Systärpekistä. Tonttulakit kaikkien osallistujien päässä ja kahvin tuoksu täydensivät joulutunnelmaa.

Runoja ja tansseja 1. adventtina. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina v.2006 IL:n runoilijaklubin puheenjohtaja Anatoli Dridzon aloitteesta Rzhevkan kirjastossa Pietarissa pidettiin runo- ja musiikkitilaisuus, jossa yleisölle kerrottiin suomalaisesta joulusta ja pikkujoulun perinteestä. Anatoli Dridzo ja Maria Amfilohieva esittivät venäjänkielisiä runojansa. Lilja Bolshakova kertoi jouluperinteistä ja tanssi Anatolin kanssa muutaman suomalaisen tanssin. Omia pienimuotoisia tilaisuuksia runoilijaklubi järjestää säännöllisesti.

Lasten- ja nuorison toiminta

Kaksi kesäleiriä Suomessa. Kaksi inkeriläislasten kesäleiriä piti Inkerin Liitto Suomessa elokuussa 2006. Toinen 11.-18.8. Helsingissä ja Perttelissä. Toinen 25.-28.8. Ahtolassa, lähellä Turkua. Helsingin-Perttelin leirillä oli 19 inkeriläislasta, Ahtolan leirillä 15. Pitemmän leirin järjestämisessä Inkerin Liittoa auttoivat Inkerikeskus, Salon seurakunta ja paikallinen Pelastusarmeijan osasto sekä henkilökohtaisesti Salon kaupungin valtuuston jäsen Irma Iho. Ahtolan leiri onnistui mm. Turun Venäjä-seuran ansiosta. Turun Venäjä-seura koostuu jostakin syystä pääosin inkeriläisistä paluumuuttajista ja leirin pitämisessä on paljon edesauttanut Ljudmila Saarinen. ”Saamme oikein hyviä palautteita niin lapsilta kuin vanhemmiltakin”, kertoo lapsityöstä vastaava IL:n neuvoston jäsen Irina Ostonen. Tarve sellaisten kesäleirien pitämisestä on hänen mukaan vain kasvamassa.

Kesäleiri yhteistyön tuloksena. 10 inkerinsuomalaista lasta ja 8 Vanhan Laatokan sosiaaliviraston lähettämää lasta heinäkuussa pääsi 21.-28.7. 2006 Suomeen kesäleirille. Hauskassa porukassa oli eri-ikäisiä koululaisia. Ryhmä oli 3 päivää Helsingissä tutustumassa Suomen pääkaupunkiin ja sitten 5 päivää Perttelin luterilaisen seurakunnan leirikeskuksessä Varsinais-Suomessa. Irina Ostosen, Linda Rähmösen ja Olga Malyninan johdolla lapset kävivät useassa muoseossa, mm. Turun linnassa ja ainutlaatuisessa Salon lehmämuseossa, Naantalin Muumilaaksossa, Turun tuomiokirkossa jne.

Leiri ei olisi toteuttunut ilman Inkerin Liiton yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Helsingin Inkerikeskus ja henkilökohtaisesti Arja Tahvanainen auttoi järjestelyssä, päiväkoti Idelia tarjosi tilat Helsingissa, Perttelin seurakunta vuokrasi leirin, Salossa asuvat inkeriläispaluumuuttajat toimivat oppaina ja tulkkeina ja jopa Varsinais-Suomen pelastusarmeija järjesti kerran lasten iltaohjelman ja toi heille lahjoja. Kaikki lapset pitivät kovasti Suomen kesäleristä, heille se oli suomalaisen kulttuurin ja kielikylpynä. Leirin päätyttyä 9-vuotias Ilmi Paavilainen Pietarista sanoi: ”Nyt tiedän, etten ole venäläinen vaan suomalainen”. Jos näin, niin leiri on saavuttanut tavoitteensa. Seuraava samanlainen lasten kesäleiri alkaa 11. elokuuta.

Muistiviesti mummoilta lapsille. Venäjän Stalinin vainovuosien poliittisten uhrien muistopäivän (30.10.) merkeissä IL järjesti 1. marraskuuta 2006 lapsille ison Inkeri-kierroksen. Kolmisenkymmentä muutaman opettajan opastamaa eri-ikäistä lasta kävi Haapakankaalla, Levassovassa ja Skuoritsassa. Haapakankaan kirkossa käytyään Levassovan aution teloitoituspaikan muistomerkin juurille he laskivat kukkia. Pitkä matka jatkui Skuoritsaan, missä Tervolan Maria-kodissa lapset saivat jutella inkeriläismummojen kanssa ja söivät fantastisen hyvän lounaan. Nuorten matkailijoiden ryhmä tutustui myös vasta kunnostettuun vanhaan Skuoritsan kirkkoon, jossa seurakunnan historiaa ja nykyelämää heille esittivät Lilja Stepanova ja Aleksanteri Saveljev. ”Sää oli toivoton, kauhean lumista ja märkää, kertoi matkan järjestäjä Irina Ostonen, mutta kaikesta huolimatta lapset tykkäsivät kierroksesta paljon”. ”Kuunnellen vanhusten kertomuksia he saavat muistiviestin vanhemmalta sukupolvelta”, kommentoi Irina.

Urheilutooiminta

Saappaan ennätyslennot Tuutarissa. 6. toukouuta 2006 kolmisenkymmentä saappaan heittäjää tuli pitämään MM:n Venäjän turnauksen Inkerinmaalle Tuutariin. Kilpailijoiden joukossa oli Suomen, Ruotsin ja Venäjän edustajia, mutta kaikkihan puhuivat keskenään suomea, tämä hauska urheilulaji on pysynyt vakavasti suomalaisena.

Voitajia oli monta eri miesten ja naisten sarjoissa, mutta ennätyislinjalle lensi Eeva Nivan (ikäluokka yli 45 vuotta) heittämä saapas. Ruotsia edustavan mestarin paras tulos oli 37,95 metriä, mika on uusi maailman ennätys! Toisen maailman ennätyksen päivitti suomalainen Olavi Väänänen (ikäluokka yli 70 vuotta), nyt se on 47,15 m.

Suomen saappaanheittoliiton presidentti Jari Isokorppi voitti miesten kilpailun ikäluokassa yli 45 vuotta. Voittamalla hän teki lahjan omaksi 50-vuosijuhlakseen. Päivän sankari sai paljon lahjoja myös kavereilta. Kristallimiekan täynnä konjakkia (sellainenkin on Venäjällä keskitty) ja Lentävän saappaan ritarin arvonimen hän sai IL:n neuvoston jäsen ja paikallisen saappaanheittoliiton puheenjohtaja Valeri Koivaselta, jälkimmäisen ansioista Venäjän turnaus onnistui tällä kertaa loistavasti. Juhlimiset pidettiin Kikkerissä Villa Inkerin talolla, jossa osallistujat nauttivat maukkaasta päivällisestä ja saunomisesta.

Sosiaali- ja työllistämisitoiminta

”Mansikka on punanen marja...” Joka vuosi neljä kuukautta maalis-kesäkuussä Inkerin Liiton työllistämiskeskus (johtaja Natalja Troshina) tekee työtä hiki otsassa. Satoille kausityöntekijöille järjestetään työpaikkoja Suomessa. Maatalouden sesonkityö Suomessa on hyvin suosittu opiskelijoiden ja monien inkerinsuomalaisten keskuudessa. Natalja Troshinan mukaan tänä kesänä (2006) työllistämiskeskuksen välityksellä Suomeen lähti noin 410 työntekijää. Työnantajien lukumäärä on taas kasvanut viime vuoteen verrattuna, IL:n kautta poimijoita itselleen kutsui noin 35 suomalaista maatilaa. Noin 85% kausityövoimaa meni mansikkapoimintaan, mutta tällä kertaa 40 ihmistä lähetettiin myös metsämarjaan.

Atk-koulutus suosiossa. Kolme IL:n työllistämiskeskuksen järjestämää atk-kurssia pidettiin maalis-kesäkuussa Pietarissa. Kaksi ryhmää opiskeli tietokoneen käyttäjän perustaitoja, kolmas kurssi oli tarkoitettu kokeneille, siinä pääaiheena oli Photo Shop-ohjelma. Kurssit toteutettiin tulliviraston koulutuskeskuksessa, jossa sekä kalusto, että kouluttajat ovat huipputasoa. 31 kolmelta kurssilta valmistunutta kiittivät järjestäjiä ja olivat varmoja, että ilmaiseksi saatu koulutus parantaa heidän asemaansa työmarkkinoilla. Joulukuussa ei ollut pelkkää juhlimista, joillakuilla oli myös täydennys-koulutusta. Marras-joulukuussa Inkerin Liiton työllistämiskeskus (johtaja Natalja Troshina) järjesti halukkaille kaksi atk-kurssia. Toinen 21. marraskuuta alkanut koulutusohjelma on tarkoitettu aloitteleville käyttäjille ja toinen, joka on alkanut 13.12. edistyneille. Edistyneet opskelevat Excellia, Power Pointia ja valokuvien käsittelyä. Joka ryhmässä on noin 15 kurssilaista, opiskelu on heille ilmaista.

Loppulause

Inkerin Liitto pitää suuhteita toisien inkeriläisliittoien kanssa Karjalassa, Eestissä, Suomessa ja Ruotsissa; monien Suomen ministeriöiden, Pietarissa olevan Suomen konsulaatin ja muiden virallisten ja yhteiskunnan järjestöjien kanssa. Kiitämme kaikkia yhteistyöstä.

Ilman monipuolisia suuhteita Suomen valtion virallisten ja ystävyys seurojen kanssa inkerinsuomalaisten on oikein vaikea nousta. Me olemme kiitollisia Suomen työministeriölle, opetushallitukselle, ulkoasianministeriölle, Pietarissa olevalle Suomen konsulaatille, Suomen Pietarin instituutille, kaikille Suomessa, Ruotsissa, Eestissä ja Venäjällä oleville ystävysseuroille. Kiitän Wladimir Kokkoa IL:n tapahtumien kertomosesta. Niistä on tehty tämä selostus.

On syytä kiittää kaikkia, jotka uhrautuvaisesti tekevät inkeriläistyötä, on syytä olla tyytyväisinä tuloksiin ja katsoa rohkeasti tulevaisuuteen.

Aleksanteri Kirjanen, puheenjohtaja

24 maaliskuuta 2007