inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 01/08:

Inkerinsuomalaisten palautukset: oliko Suomen pakko?

Pietarissa uusi Suomen pääkonsuli

Inkerin joulu- ja uudenvuoden ajan taikoja televisiossa

Suomen opiskelussa uusi opintokausi

Kielitesti Suomeen aikoville

Kuulumisia komi-seuralta

Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkerinsuomalaisten palautukset:
oliko Suomen pakko?

Talven aika 1944-45 monissa inkeriläisperheissä muistellaan Suomesta Neuvostoliittoon paluuaikana. 63 tuhatta henkilöä – inkerinsuomalaisia, inkeroisia ja vatjalaisia evakuoitiin v. 1943-44 Leningradin alueen miehitetyltä osalta Suomeen. On erittäin mielenkiintoista, että ensimmäistä ja viimeistä kertaa historiassa Suomen viranomaiset silloin «hyväksyivät omiksi» myös inkeroisia ja vatjalaisia, jälkimmäisillä oli sodan aikana muutto-oikeus Suomeen niin kuin inkerinsuomalaisillakin.

Vaikka evakkomatka kulki Kloogan fasististen keskitysleirin kautta, Suomi on tehnyt evakkoväelle todella hyvää, ihmiset pelastuivat sodantuhoista ja nälästä.

Puna-armeijan kesällä 1944 suoritetun suuren hyökkäyksen jälkeen Suomi joutui tekemään välirauhan Neuvostoliiton kanssa. Moskovassa 13. syyskuuta solmitun sopimuksen mukaan Suomen piti «palauttaa väkisin internoituja Neuvostoliiton kansalaisia».

Kysymys on lähinnä siitä, olivatko inkerinsuomalaiset tuota «väkisin internoitua» väkeä? Suomen valtion kannalta evakuointi Suomeen oli vapaaehtoista, mitä korostettiin joka maahan tulleen saamassa lentokirjasessa. Todella, varsinkin vuonna 1943 isännät lähitiessään allekirjoittivat vastaavan suostumuksen. Vuonna 1944 sitä helposti sivuutettiin, usein juniin osoitettiin käskylläkin. Entäs tekivätkö he, jotka allekirjoittivat suostumuksen, vapaaehtoisen valinnan? Minusta eivät, sillä vaihtoehtona lähdölle oli kuolema miehitetyllä alueella nälkään. Käytännössä suomalaisväestö Inkeristä lähti evakkomatkalle Suomeen pakon edessä.

Voiko Suomi vuoden 1944 lopussa vastustaa inkerinsuomalaisten palauttamista Neuvostoliittoon? Minusta ei, vaikka kuinka paljon se viittaisi heidän lähdön vapaaehtoisuuteen ja välirauhasopimuksen pykälöihin. On maailmansodalla oma logiikka, kun voittaja sanelee tahtonsa menettäneelle. Istuen hotelli Tornissa kenraali Zhdanov valvontalautakuntineen voi silloin puuttua jopa Suomen presidentivaleihin ja hänen toivomuksiansa suomalaiset viranomaiset pitivät käskyinä. Mielestäni vastaus otsikkokysymykseen on selvä: Suomen oli pakko palauttaa inkerinsuomalaisia, koska sitä tahtosi sodan voittanut Neuvostovaltio.

Palautus ilmeisesti koskee jollakin tavalla suomensuomalaisten omatuntoa, kun v. 1990 Suomessa perusteltiin paluumuutto-oikeuden myöntäminen inkerin-suomalaisille, niin puhuttiin jostakin kunniavelasta. Mitä se tarkoittaa jää minulle epäselväksi, en ole koska itse tuntenut, että Suomella on minulle velkaa. Onko Suomen valtio velkaantunut niille, jotka se pelasti sodasta ja nälänhädästä? Tuskin. Mistä kunniavelasta oli siis puhetta? No, jääköön se suomensuomalaisille mietittäväksi.

Inkerinsuomalaisten palautuksissa Neuvostoliittoon on kuitenkin vielä paljon kysymysmerkkejä. Emme tiedä täällä Inkerissä, mihin asiakirjaan perustui saksalais-suomalainen yhteistyö inkerinsuomalaisten evakuoinnissa. Se paljastaisi paljon koko operaation vapaaehtoisuutta. En ymmärrä, miksi Suomessa sodan aikana ei edes ajateltu kansalaisuuden antamista inkerinsuomalaisille. Silloin sodan päätyttyä Suomen takuulla ei tarvitsisi palauttaa inkeriläisiä Neuvostoliittoon.

Epäselvyyksiä on tarpeeksi, niiden tutkittavaksi Suomessa nykyään käydään erikoistutkimuksia, joita johtaa tohtori Toivo Flink. Toivottavasti saamme pian tietää tuosta inkerinsuomalaisten ristiriitaisesta historianvaiheesta paljon enemmän.

Pietarissa uusi Suomen pääkonsuli

Suomen Pietarin pääkonsuliksi tasavallan presidentti on määrännyt 60-vuotiaan ulkoasiainneuvos Olli Perheentuvan.

Turussa syntynyt Olli Perheentupa, jolla on tutkijan tausta, on ollut ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1982 alkaen. Hänellä on monivuotinen kokemus toiminnasta Suomen ja Neuvostoliiton välisessä tieteellis-tekinisessä komiteassa sekä Suomen lähialueyhteistyön koordinoinnissa.

Hän oli töissä Suomen Pietarin ja Moskovan edustustoissa. Ministeriössä häntä pidetään Venäjän asiantuntijana, vuodesta 2004 lähtien Perheentupa on työskennellyt sen Venäjä-yksikön päällikkönä. Tietenkin hän osaa venäjää hyvin.

Pääkonsuli Perheentupa on astunut uuteen virkaan 1. tammikuuta 2008. Inkerin Liiton yhteistyö Suomen pääkonsulaatin kanssa on kehittynyt viime vuosina hyvin myönteisesti.

Inkerin joulu- ja uudenvuoden ajan taikoja televisiossa

Pietarilainen tv-kanava «100» 7. tammikuuta esitti lyhyen ohjelman inkerin-suomalaisten ja inkeroisten vanhan ajan joulun ja uudenvuoden aikaan liittyneistä uskomuksista ja taikamenoista. Niitä taitavasti esitti Pietarin Inkerin Liiton yhteydessä toimiva folkloriyhtye Korpi (johtaja kansantieteilijä Olga Konkova).

Tiedämme, että televisiotoimittajat kääntyivät samalla pyynnöllä myös muiden kansallisyhdistysten puoleen, muttei mikä muu paitsi Inkerin Liitto pystyi vastaamaan heidän toivomuksiaan.

Suomen opiskelussa uusi opintokausi

Suomen opetus aloitetaan Inkerin Liitolla normaalisti syyskuussa, mutta on aina sellaisia, jotka eivät osaa noudattaa yleistä aikataulua. Jäsenten toivomuksiin vastaten 2 alkeisryhmää järjestämme Pietarissa myös tammikuussa.

Kurssille ilmoitauduttiin 7. ja 8.1. ja kahdessa päivässä molemmat ryhmät täyttyivät oppijoista sopivasti. Kurssisihteeri Nadezhda Osmakin mukaan kielenopetus sujuu yhdistyksellä tänä lukuvuonna melko hyvin. Jostakin syystä kurssinkäynnin keskeyttäneiden määrä on vain tänä vuonna tavallista korkeampi, sanoo Nadezhda.

Kielitesti Suomeen aikoville

Ylimääräinen inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitutkinto (IPAKI) pidettiin Pietarissa perjantaina 25. tammikuuta. Testattiin vain 26 tulevan paluumuuttajan kielitaito. Ensimmäisen kerran kielikokeen järjestäjänä oli Suomen sisäasiainministeriö, maahanmuuttoon kuuluvat asiat ovat siirtyneet alkaneen vuoden alusta tämän viraston alaisuuteen.

Muutos on pääosin muodollinnen, kommentoi tapahtunutta suunnittelija Irma Heikkilä-Paukkonen. Koeajettu paluumuuttovalmennuksen systeemi säilyy entisellään toisen ministeriön kyltin alla. Vastuu IPAKI:n järjestämisestä jatkossa on maahanmuuttovirastolla, sellaisella nimellä kulkee nyt entinen ulkomaalaisvirasto (UVI), kertoi Heikkilä-Paukkonen.

Seuraavana päivänä Suomeen aikovilla oli infotilaisuus, jossa suomalaiset asiantuntijat kertoivat maan työmarkkinoista, sosiaaliturvasta, asunnon ja koulutuksen haun mahdollisuuksista. He vastasivat myös läsnäolijoiden moniin kysymyksiin. Kielitestin tulokset saadaan 10. helmikuuta.

Kuulumisia komi-seuralta

Tilaston mukaan Pietarissa asuu noin 3 000 komia. Jonkin aikaa sitten he perustivat oman seuransa nimeltä Nevatas, joka nykyään yhdistää kolmisensataa jäsentä.

Komien kansankuoro on vasta syntymässä. Kuvassa toinen vasemmalat pj Aleksandr Terjukov.

Seura toimii yhteistyössä Komin tasavallan Pietarin edustuston kanssa. Sen johto (puheenjohtajana toimii kansantieteilijä Aleksandr Terjukov) pitää yhteistyötä Inkerin Liiton kanssa tärkeänä, koska nuori seura voi hyödyntää liittomme monivuotista kokemusta omassa heimotyössään. Inkerin Liiton toiminnassa suomalais-ugrilaisten kansojen solidarisuuslinja on myös vanhistunut viime aikoina.

Yhden rivin uutiset

• Korpi yhtye esiintyi 13.1. Pietarin opiskelijoiden jouluperinnefestivaalien folkloorikonsertissa. Paljon esiintyvä ryhmä ansaitsi viime vuonna eri tahoilta 3 kunniakirjaa.

• Inkerin Liiton neuvosto päätti 17.1., että Inkerinmaan järjestetyt kesäjuhlat pidetään juhannuspäivänä 21. kesäkuuta 2008 Taaitsassa. Liiton vuosikokous pidetään 29. maaliskuuta Pietarin kansallisuuksien talolla.

• 21.-25. tammikuuta Arkangelin kaupungissa pidettiin Barentsin alueen konferenssi nimeltä Pohjoismaiden etno-kulttuuristen maisemien säilyminen ja kehittäminen. Tieteilijäfoorumiin osallistuneen Olga Konkovan mukaan Inkerinmaa herätti isoa kiinnostusta kantakansallisuuksiensa ja luontonsa moni-puolisuuden takia.

• 29. tammikuuta Liteinillä sijaitsevalla vanhusten palvelutalolla yli 20 hengen senioorijoukkona juhlallisesti vietettiin Leningradin saarron poistamispäivää. Sodan ajan lauluja veteraaneille lauloi Ninel Romanova.

Wladimir Kokko

1.2.2008, Pietari