inkerin-
suomalaisten etujärjestö

общество
ингерманландских
финнов

Tutustu Inkeriin

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Kartta
Historia
Symbolit

Uutisia Inkeristä 01/10:

• Suomen hallitus suunnittelee inkeriläispaluumuuton lopettamista.
Kannanotto 1. MIKSI?

• Konkovalta myös Vatja kirja

• Satukirja vatjan kielellä

• Kelton kirkkokuoron konserttivierailu Suomessa

• Liteinin palvelupisteen toiminta siirtyy kirkon tiloihin

• Suomalaiset opiskelijat harjoittelussa Pietarin suomi-kouluissa

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Suomen hallitus suunnittelee inkeriläispaluumuuton lopettamista.
Kannanotto 1. MIKSI?

28. joulukuuta 2009 Suomen sisäasiainministeriö virallisesti tiedotti, että sen aloitteesta hallituksessa suunnitellaan inkerinsuomalaisten paluumuuton lopettamista. Ministeriön lehdistötiedotteessa lukee, että on tarkoituksena «muuttaa ulkomaalaislain säännökset sellaisiksi, että paluumuuttojono voidaan sulkea ja nykyinen järjestelmä lopettaa mahdollisen siirtymäkauden jälkeen» . Lain muuttamiselle ehdotetaan kiireinen aikataulu, halutaan, että eduskunta käsittelisi asian jo tämän vuoden syyskaudella, jotta jono suljettaisin 1.1.2011 ja 1.1.2015 kaikille tuttu paluumuuttojärjestelmä lopetettaisiin kokonaan.

Miksi hallituspiirissä on syntynyt sellainen aikomus? Tiedotteessa siitä ei sanota, vaan vitataan hallituksen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan. Tämän ohjelman mukaan maahanmuutto Suomeen on oltava pääosin työperäistä.

Mutta ketkä kelpaavat Suomen työmarkkinoille paremmin kuin inkerin-suomalaiset? He ovat Suomeen orientoituja, heillä on joitakin kulttuuri– ja kielitaitovalmiuksia asua suomalaisessa yhteiskunnassa, heillä on hyvä taustakoulutus ja he suostuvat aloille, joille suomalaisia halukkaita ei enää löydy. Olen ihan varma, että lähihoitajat Filippineiltä ja maatalouslomittajat EU:n Bulgariasta ovat huonompia vaihtoehtoja Suomen työmarkkinoille. Ristiriitoja ohjaavan ohjelman kanssa siis ei ole!

Voi olla, että inkerinsuomalaiset rasittavat liikaa suomalaisia veronmaksajia, eivät työllisty, vievät hoitopaikkoja vanhainkodeista jne? Ei pidä paikkaansa. Suurin osa muuttavista on työikäisiä ja he työllistyvät varsinkin muihin maahanmuuttajiin verrattuna hyvin. Inkeriläispaluumuuttajien keskuudessa työttömyysaste on noin 25%, eli 75% heistä maksaa veroja täyttäen usein suomensuomalaisille sopimattomia työpaikkoja. Olen varma, että inkerinsuomalaisia hoitajia Suomen vanhusten palvelulaitoksissa on enemmän, kuin inkeriläisasiakkaita.

Viime vuonna Venäjältä Suomeen muutti vähän yli 400 ihmistä paluumuuttajan statuksella, niin sanottuja kiintiöpakolaisia Suomeen otetaan vuodessa 700 henkilöä. Mistä budjetin rasituksista voi puhua?

Syy, miksi inkerinsuomalaisten paluumuuton lopettamista suunnitellaan, on yksi ainoa – jonotussysteemi on romahtanut. Se on osoittautunut aivan tehottomaksi. Venäjällä paluumuuttojonossa on edelleen 5-6 tuhatta päähakijaa ja jotkut heistä ovat jonottaneet yli kymmenen vuotta. Suomen viranomaiset eivät pystyneet hallitsemaan paluumuuton menoa hyvin. En tiedä missä on vika, joko järjestelmä oli keksitty liian monimutkaiseksi, tai viranomaisilla ei riittänyt voimavaraa. En osaa sanoa. Muttei vika ole kuitenkaan inkerinsuomalaisissa! Miksi sitten pitää ottaa heiltä yksi oikeuksistaan pois? Eikö heitä taas rangaista syyttöminä?

Tiedetään hyvin, että kun jokin mekanisni ei toimi, on kaksi mahdollisuutta parantaa tilannetta. Mekanismia voi korjata tai romuttaa, Suomen hallitus nähtävästi on valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Ei tunnu oikein viisaalta, sillä ulkosuomalaisten joukko inkeriläispaluumuuton lopetettua jakautuu kahtia, toisilla on paluumuutto-oikeus, toisilla ei ole. Muistuttaa rautaesiriipun aikoja...

Konkovalta myös Vatja kirja

Leningradin alueen kantakansojen sarjassa joulukuussa 2009 ilmestyi kolmas kirja nimeltä Vatja (ven. Vod'). Senkin tekijä on Olga Konkova. Mitään siihen vertaista venäjän kielellä ei ole koskaan aikaisemmin julkaistu.

Perusteellisesta 250 sivun kirjasta tuskin löydy tieteellisiä havaintoja, vaan vatjatieto on ahkerasti saatu yhden kannen alle. Kansan historia ja arkeologia kattavat noin viidennen osan kirjaa, loput sivut on omistettu lähinnä etnografialle. Tästä osuudesta saa runsaasti tietoja kansanpuvuista, juhlimistavoista, rakennustaidoista, kansanmusiikista ja jopa kansanruokien reseptejä.

Niin kuin muut sarjassa ilmestyneet kirjat, Vatja on julkaistu kiitlopaperilla ja sisältää paljon hyviä mustavalkoisia sekä värikuvia. Kirja julkaistiin Venäjän tiedeakatemiassa Leningradin aluehallituksen ja Ust-Lugan sataman rahatuella.

Uudessa kirjassa tekijä diplomaattisesti välttää kysymyksen siitä, paljonko vatjalaisia Inkerissä nykyään on. Kansan nyky-tilanne on muutenkin kuvattu varsin lyhyesti, kerrotaan mm. aktivistien toiminnasta vatjalaiskulttuurin ja –identiteetin elvyttämisen hyväksi.

Satukirja vatjan kielellä

Vuonna 1922 Tarton yliopiston kasvatti itse vatjalainen Dmitri Tsvetkov valmisti vatjan kielen kielioppikirjan. Se ilmestyi viron kielellä Tallinnassa vasta vuonna 2008. Vähän ennen sitä v. 2004 vatjan tutkija Mehmet Muslimovin ansiosta Pietarissa julkaistiin 200 kappaletta ensimmäistä vatjan kielen lukukirjaa nimeltä Vad'd'a kaazgõt. Edes 1920-30-luvuilla kun moni vähemmistökansojen kieli sai Neuvostoliitossa kirjakielen muodon, vatjaa ei kehitetty sen taitajien vähäisyyden takia.

Syksyllä 2008, kun vatja sai Venäjän lain mukaan alkuperäisvähemmistökansan statuksen täällä on alkanut oikea «vatjabuumi». Vähintään kerran viikossa tiedotusvälineet kertovat kaikista kulttuuritilaisuuksista vatja-alueella, ruudussa vilkkuvat Linnud-yhtyeen johtaja Marina Petrova, kansantieteilija Olga Konkova ja muusikko Irina Golysheva. Joulukuussa saatiin julkaistuksi kaksikielinen vatjalaissatujen ja juttujen kirja. Sen nimi on Vad'd'aa rahvaa jutud ja kaazgad. Sadut ovat muuten edellisestä Vad'd'a kaazgõt –kirjasta. Pistää silmiin myös se, että sana kaazgad on kirjoitettu eri tavoin, vaikka uuden kirjan vatjan kielen toimittaja on sama Muslimov. Mutta kun kielellä ei ole kirjakielen muotoa, ehkä saakin kirjoittaa miten tahansa.

Kirjassa on laaja venäjänkielinen alkulause, jossa on perustiedot vatjalaisista ja vatjan kielestä. Kaikki tekstit ovat niin vatjaksi kuin venäjäksi. Kirjan isoksi plussaksi voidaan laskea myös monia hienoja kuvia. Kirjan kustantaja on Venäjän tiedeakatemian etnografian tutkimuslaitos ja tuhannen kappaleen julkaisun päätoimittaja on tämän tutkimuslaitoksen tutkija Olga Konkova.

Miten vatjalaiset itse suhtautuvat kirjaan ja osaavatko he lukea äidinkielensä tekstejä ei vielä tiedetä.

Kelton kirkkokuoron konserttivierailu Suomessa

Joululaulujen CD-levynsä äänettänyt Kelton seurakunnan kirkkokuoro (johtaja Marina Väisä) kävi tammikuussa konsertoimassa Suomen ystävyysseurakunnissa. Paitsi kuorolaisia matkaan pääsi lähtemään Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi.

Kelton seurakunnan kirkkokuoro esiintymässä Joutjärven kirkossa.

5. tammikuuta kuoro piti konsertin Luumäen kirkossa, jossa kokoontuneita tervihtivät paikallinen kirkkoherra ja piispa Kuukauppi. Loppiaispäivänä 6.1. Lahdessa ystävyysseurakunnan Joutjärven kirkossa saarnasi Aarre Kuukauppi. Kuoro lauloi juhlajumalanpalveluksen aikana ja sen päätettyä pidettiin oikea joululaulukonsertti. Kuoron esitykset otettiin vastaan erittäin ystävällisesti, kummassakin kirkossa oli paljon väkeä. IL:n Kelton paikallisosaston puheenjohtaja itse kuorolaisen Paavo Parkkisen mielestä konserttimatka onnistui kaikin puolin. Vaikka loppiaispäivän vastaisena yönä pakkanen kiristyi -27 asteeseen jopa linja-auton moottori käynistyi aamulla ongelmitta, – hän kertoo.

Liteinin palvelupisteen
toiminta siirtyy kirkon tiloihin

Liteinillä 11 sijoinnut Pietarin Inkerin Liiton tukema vanhusten palvelupiste, joka oli yli 10 vuotta toiminut mm. inkerinsuomalaisia palvelevana päiväkeskuksena, tammikuussa 2010 siirsi toimintansa Pyhän Marian kirkon tiloihin.

Muutoksia anoi sen henkilökunta. Johtaja Nina Nizovan sanoista pieni henkilöstö oli kyllästynyt tyhmään raportointiin Venäjän sosiaalilaitoisten standardin mukaan sekä turhiin saivarteluihin. Usean kerran eräältä piirikunnan sosiaalitoimin virkailijalta hän kuuli: Unohtakaa suomalaisista! Henkilökunnasta kolme ei uskaltanut unohtaa suomalaisvanhuksia ja päätti liittyä seurakunnan diakoniaan. Noin 30 asiakasta ilmoitti suostuvansa siirtymään kirkon tiloihin, saman verran suomalaisvanhuksia nauttii hoitajien kotikäynneistä eri puolilla Pietaria.

Pyhän Marian seurakunnan diakonia on ottanut vastaan päteviä työntekijöitä ja huomattavan asiakaskunnan mielellään. Uusille määrättiin tiloja ja kerhotoiminta-ajat. Tarkoitus on toimia kirkkotiloissa 2 päivää viikossa ja 2 päivää kolme työntekijää käy vanhusten kodeissa. Tärkeintä on, etteivät inkeriläisvanhukset kärsi lainkaan. Taitava kolmen hengen henkilökunta menettää palkkansa ja jatkossa tulee toimeen eläkkeellään ja Pietarin Inkerin Liiton tuella.

Suomalaiset opiskelijat harjoittelussa
Pietarin suomi-kouluissa

Heikkenevä suomen opetus Pietarissa huolestuttaa täällä monia. Asiasta keskustellaan erilaisissa kokouksissa ja korkeantasoisissa konferensseissa. Mutta onneksi ei vain keskustella, jotkut myös toimivat.

Nauris satu innosti tunnilla kaikkia.

Niin sanottuja suomi-kouluja, eli kaupungin kouluja, missä suomea opetetaan ensimmäisenä vieraana kielenä, on nykyään vain kaksi. Herzenin pedagogisen yliopiston välityksellä ne saivat tammikuussa Itä-Suomen yliopistosta Joensuusta viikoksi 5 suomalaisharjoittelijaa opettamaan suomea.

Saara Kiviluoto ja Marjo Raijas ovat jo käyneet aikaisemmin Venäjällä ja olivat opiskelleet venäjän kieltä kouluissaan, taas Hannele Kerviselle, Suvi Ollikaiselle ja Leila Sinkolle harjoittelu koulussa tarjoaa ensimmäisen mahdollisuuden tutustua Pietariin. Näistä nuorukaisista tulee luokkaopettajat siksi he saivat koulussa 200. opettaa 4.-6. luokilla. Olemme viikon tässä koulussa ja seuraavan viikon koulussa 23., selittää Hannele. Tunneilla suomalaiset opiskelijat leikkivät, laulavat ja keskustelevat oppilaiden kanssa. Kommunikointiongelmia heidän mukaan ei ole lainkaan. Pietarilaiset koululaiset ovat hyvin kohteliaita ja kiitollisia, vastaavat yhteen ääneen Suvi ja Leila minun kysymykseen mikä on pääero suomalaisten ja pietarilaisten oppilaiden välillä. Apulaisrehtori Irina Harpak kertoo, että koululaiset pitävät «suomalaisista opettajista» kovasti, he ovat valmiita jopa halaamaan heitä.

Harjoittelijat asuvat kaupungin ydinkeskustassa Herzenin yliopiston asuntolassa ja pietarilaisten opiskelijoiden saattamia käyvät paljon museoissa ja kulttuuri-tilaisuuksissa.

Yhden rivin uutiset

• Suomen kielen ystävien klubin aloitteesta 23.1. pidettiin W.Kokon opastama Suomalainen Pietari niminen kaupunginkierros.

• 30. tammikuuta perinteinen hiihtopäivä järjestettiin Kelton seurakunnassa.

Wladimir Kokko,
Pietari, 31.01.2010

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ