inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto

общество
ингерманландских
финнов

 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor© 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

Биржа труда:

tyollistamiskeskus

Для детей:

Занятия и экскурсии

КУРСЫ:

К У Р С Ы
финского языка
Александра
КИРЬЯНЕНА

 

К У Р С Ы
финского языка
САМПО-центра

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

2013:
12/13, 11/13, 10/13, 09/13, 08/13, 07/13, 06/13, 05/13, 04/13, 03/13, 02/13, 01/13,

2012:
12/12, 11/12, 10/12, 09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12,

2011:
12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11,

2010:
12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10,

2009:
12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09,

2008:
12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08,

2007:
12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07,

2006:
12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06,

2005:
12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05,

2004:
12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04,

2003:
12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03
merkki

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009
Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

Puna-armeijan kuoro "On hetki" (1971). Arvi Kemppi näkyy alkupuolella (aika 1:40)
Arvi Kemppi. 1971

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
«Inkerin Liitto»

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Viljo Ostonen palkittu parhaaksi

maaseudun urheilutoiminnan järjestäjäksi

advertising

Design: Dm.Guitor©2006

merkki


04/01/10





Санкт-Петербургский
Дом национальностей

     

Uutisia Inkeristä 01/14:

Leningradin saarto ja inkerinsuomalaiset

Sampo-keskus opetta suomea pikkaraisille

Inkeroiset ja vatjalaiset vetoavat suomalais-ugrilaisille kansoille

Yhden rivin uutisia

Uutiskolumnistin kannanotto

Leningradin saarto ja inkerinsuomalaiset

27. tammikuuta 2014 on täyttänyt 70 vuotta siitä, kun Leningrad vapautettiin natsien saarrosta. Leningradin saarto on toisen maailmansodan historian traagisimpia vaiheita. Yksi miljoona siviiliä kuoli piiritetyssä kaupungissa nälkään ja pommituksiin. Nälänhätää, mikä hallitsi kaupungissa talven aikana 1941-42, meidän on nykyään mahdotonta edes kuvitella. Elintarvikkeita Leningradiin tuotiin ja ihmisiä kaupungista evakuoitiin ns elämäntietä pitkin Laatokan yli, talvisin jäitse ja kesäisin vesitse. Saarto kesti vajaa 900 päivää, mutta kaupunki ei antautunut.

Inkerinsuomalaisten kohtalosta Smolnassa oli päätetty jo 24. elokuuta, tämä epäluotettava vähemmistö oli tarkoitus karkottaa Siperiaan ja Kazahstaniin. Ei vain ehditty, saksalaisjoukot valloittivat Lyssin (Schlisselburgin) Laatokan rannalla 8. syyskuuta 1941 ja kaikki tiet Leningradista sisämaahan olivat poikki. Rintamalinja kulki Neva-joken etelärantaa pitkin lähellä Kolpinoa, sieltä Lihan kautta Strelnaan. Sellaiset esikaupungit kuin Pauluskoi ja Saari (silloin Detskoje Selo) sekä Kraassila olivat saksalaisten valloittamia. Suomenlahden etelärannikolla oli vielä pienempi Rampoon saarto. Suomen sotajoukot olivat Kannaksella lähellä vanhaa rajaa ja sulkivat piirityksen pohjoissektorin. Saartoon jäi noin 28 tuhatta inkerinsuomalaista.

Leningradissa, missä pahimmilla piti selviytyä 125 gramman korvikeleivän päiväannoksella, asui suhteellisen vähän inkerinsuomalaisia, he olivat töissä aseteollisuustehtailla. Suurin osa maa-miehistämme asui maaseudulla, missä kodin lähellä oli oma perunapelto ja «liävässä» oma lehmä. Työntekijöistä oli kova pula, miehet jo kesä-heinäkuun aikana saivat kutsunnan armeijaan ja puolustivat kaupunkia natsien hyökkäyksestä. Työikäisten naisten oli pakko tehdä kolhoosin työtä, osallistua puolustuskohteiden rakentamiseen ja Rääpyvällä esim. turpeen nostoon. Perunasato nostettiin ja joitakin rehua lehmille hankittiin vanhusten ja lasten voimin. Perunat ja hapankaalitynnyri kellarissa sekä oma lehmä olivat kyllä jonkinlaisena pelastuksena verrattuna kaupungissa hallinneeseen nälänhätään.

Syys-talven aikana Inkerin maaseudulla kulkivat monenlaiset varkaat, jotka olivat tietoisia maalaisväestön «rikkaudesta». Ulkona olleista maakellareista perunat varastettiin öisin ja joskus keskellä päivääkin talous ryöstettiin ja lehmä vietiin pois, siksi lapset ja vanhukset eivät pystyneet järjestämään mitään vastarintaa. «Linnasta» kävi myös nälkäisiä, jotka vaihtoivat omaa kultaa ja hopeaa ruokaan. Jotkut inkeriläiset eivät voineet vastustaa tätä kiusausta, saivat kultaa käteen ja jäivät talveksi ilman syötävää. Siis pakkasena talvena 1941-42 nälkää näki paljon Inkerin maaseudullakin asuneita. Nälkään kuoli satoja inkerinsuomalaisia.

Kevät aina tuo mukaan toivoa, muttei inkerinsuomalaisille maaliskuussa 1942. Karkotus-suunnitelma ei unohtunut ja Smolnasta tuli käsky suomalaisväestön poistamisesta saarron renkaasta. Toimittiin pikaisesti, yhdessä maaliskuun viimeisessä viikossa kaikki suomalaiset oli karkotettava Siperiaan. Keltossa se tapahtui niin, että piti kävellä Seuluskoihin Myllypuron rautatieasemalle, moni työnsi peräänsä kelkan, jossa oli jotain syötävää ja muuta tavaraa. Mukaan sai ottaa vain 15 kiloa tavaroita. Vain vakavasti sairaille järjestettiin Seuluskoihin jokin kyyti. Karkotettiin KAIKKI SUOMALAISET iästä ja terveydentilasta riippumatta.

Wladimir Kokko Myllyporon rautatieasemalla tulleet inkeriläiset nimilistojen mukaan laitettiin härkävaunuihin ja kuljetettiin Osinovetsiin, tämä matka ei ollut pitkä. Osinovets oli pikaisesti edellisenä syksynä rakennettu liikennesolmio Laatokan länsirannalla. Ihmejuttu, mutta maaliskuun lopulla 1942 Laatokka oli vielä jäässä, vaikka jää oli jo heikko ja monin paikoin sen päällä oli vettä. Inkerinsuomalaiset lastattiin Osinovetsissa kuorma-autoihin ja vietiin noin 30 kilometrin päässä järven toisella rannalla sijainneeseen Kabonaan. Jotkut autot kaikkine ihmisineen jäivät jään alle, toiset tuhoutuivat pommituksiin, naiset vain rukoilivat ja pitivät lapsensa sylissä kiinni. Näitä «Elämän tien» uhreja on mahdotonta laskea.

Kabonassa karkotettavat taas nimilistojen mukaan siirrettiin härkävaunuihin ja vähintään kuukauden kestänyt Siperian matkansa alkoi. Matkan aikana leipää ja keitettyä vettä annettiin hyvin harvoin. Joka vaunussa ihmiset sairastivat ja heikommat (lapset ja vanhukset) kuolivat. Näin menehtyi vielä pari tuhatta inkerinsuomalaista, joilla ei ole edes hautaa, ruumiit vain jätettiin radan varrelle...

Näin Leningradin saarto päättyi inkerinsuomalaisille ja heidän selviytymistarina Siperiassa alkoi. Paluu kotikonnuille käytännössä tuli heille mahdolliseksi vasta Stalinin kuoleman jälkeen.

Nykyään kaikki inkerinsuomalaiset, jotka asuivat Leningradin saarrossa syyskuusta 1941 maaliskuuhun 1942, saavat kaksi lisäeläkettä. Toinen on saarrosta selviytyneiden lisä ja toinen kansallisuudestaan vainottujen lisä. Kovalla hinnalla maksettuja etuoikeuksia ne ovat.

Sampo-keskus opetta suomea pikkaraisille

Sampo-keskus opetta suomea pikkaraisille Marraskuussa 2013 Sampo-keskus on aloittanut suomen opetusta 5-6-vuotiaille lapsille. Mielelläni opetan kieltä pikkaraisille itse vaikka joudunkin hyvin huolellisesti valmistautumaan joka tunnille. Me kokoonnumme kerran viikossa lauantaisin Pietarin suomalaisen koulun tiloihin. Käytän Suomessa koeajettua kielipesä-metodiikkaa, joka tarkoittaa, ettei muuta kuin suomea tunnilla käytetä. Yritämme tehdä uutta askeletta keskuksemme Osaan itse kielikurssien kehittäessä.

Vanhempien palautteissa lukee, että kaikki on hauskaa, tehokasta, vilkasta ja kiinnostavaa. Ja lapset vain pitävät tunneista. Kuvassa on iloiset pikku oppilaamme ensimmäisine oppimine kirjaimineen.

Teksti ja kuva Tatjana Bykova-Soittu

Inkeroiset ja vatjalaiset vetoavat suomalais-ugrilaisille kansoille

20. tammikuuta inkeroisten Šoikula seura ja Vatjan kulttuuriseura laittoivat avoimen kirjeen suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomitean puheenjohtaja Valeri Markoville sekä muille liikkeen vaikuttajille kiinnittäen huomiota inkeroisten ja vatjalaisten nykytilanteeseen.

Kirjeen pääaiheena ovat Ust-Lugan suursataman rakentamisen suunnitelmat ja sen kasvun aiheuttamat uudelle teollisuusalueelle nousevat uudet tehtaat. Näistä tehtaista vaarallisimpana pidetään Baltian karbamiiditehdasta. 10. tammikuuta Luutsan kylän asukkaat yksimielisesti ääniestivät tämän tehdtaan rakentamista vastaan.

Niin inkeroiset kuin vatjalaisetkin ovat Venäjän vähälukuisten kantakansojen lain suojelussa. Laki, joka sisällöltään on pikemmin alkuperäiskansoja suojeleva laki, ei mahdollista vähemmistökansojen elintärkeän ympäristön tuhoamista. Suursataman rakentaminen on jo johtanut Venäjän Itämeren suurimman Baltika kalastusyrityksen konkurssiin ja vaikeuttanut Laukaanjoensuun ja Soikkolan niemimaan yksityiskalastajien tilannetta. Nyt on halu jo toimivan nestekaasun tehtaan lisäksi rakentaa rantavyöhykkeelle karbamiiditehdas. Tämä toiminta tarkoittaa vähälukuisten kansojen suojelulain suoraa rikkomista.

Kasvava Ust-Luugan suursatama linnunlennosta Kuvassa: Kasvava Ust-Luugan suursatama linnunlennosta. Kuva www.rupec.ru

 

10. tammikuuta pidetyn kokouksen osallistujat sanoivat tilannetta kriittiseksi ja toivovat suomalais-ugrilaisten kansojen liikkeen puuttuvan asiaan. He odottavat myös jotakin tukitoimintaa Leningradin alueen viranomaisilta. Tähän asti vähälukuisten kantakansojen statuksen omaavat inkeroiset ja vatjalaiset eivät ole hyötyneet millään tästä laista. Juuri tammikuussa blogeissa on noussut uusi kritiikkiaalto alueen hallituksen suhteen. Sehän on maksanut 4 177 000 ruplaa (n. 90 000 €) viiden kahden ja puolen minuutin kestävän alueen suomensukuisista kansoista tarinanomaisesti kertovan piirretyn valmistelusta eräille Fox Group ja Tsentr obshchestvennyh svjazei osakeyhtiöille. Onko se kaikki, mihin paikalliset viranomaiset kansallisuuspolitiikassaan pystyvät?

Kirjeen ovat allekirjoittaneet pj Anatoli Zaitsev ja Dmitri Harakka Šoikula seurasta sekä johtaja Jekaterina Kuznetsova ja Marina Iljina Vatjan kulttuuriseurasta.

Yhden rivin uutisia

Neulotuilla lumihiutaleilla koristeltu joulukuusi on ansainnut kultamitalin joulukuussa Moskovassa pidetyssä kansankäsityönäyttelyssä. Sen on esittänyt pietarilainen Sampo-keskus (toimitusjohtaja Tatjana Bykova-Soittu).

26. tammikuuta Pyhän Marian seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi valittu pastori Mihail Ivanov on virallisesti astunut virkaan.

Wladimir Kokko,
Pietari, 1.2.2014


E T S I :