inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIN

Uutisia Inkeristä 02/07:

Yhdestä haaveestani.

Joka toinen peruu muuttonsa

Kansallisuusneuvottelukunta
myös oblastiin

Kirjoituspaja Helsingissä

Laskiaista juhlittiin hauskasti

Suomalainen Pietari kiinnostaa

Survon uusi kirja esiteltiin Pietarissa

Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Yhdestä haaveestani

Kerran löysin erään Pietarin kirjakaupan hyllyltä paksun venäjänkielisen kirjan nimeltä Venäjän juutalaisten tietosanakirja. Olipas mielenkiintoista katsoa se läpi, ja heti mieleen tuli ajatus: miksi meillä inkerinsuomalaisilla ei ole vastaavaa? Haave inkerinsuomalaisten tietosanakirjasta on syntynyt minussa ja varmasti aikaisemmin tai myöhemmin se syntyi myös muidenkin maamiehien mielessä.

Tietosanakirjan kiistämätön etuus on siinä, että kenen tahansa tausta-koulutuksesta riippumatta sitä on helppoa lukea ja tarvittavat tiedot löytyvät nopeasti. Tietosanakirjan olemassaolo osoittaa myös yhteiskunnan kypsyyttä, siihen valituista tiedoista muodostuu kansan maailmankatsomus. Maailmankatsomuksen kantajana tietosanakirja turvaa isien perinnön siirron tuleville sukupolville, eikä se ole tärkeää inkerinsuomalaisten kannalta, kun assimilointi selvästi uhkaa pienkansaamme?

Minusta inkerinsuomalaisten tietosanakirja voisi sisältää lyhyesti kuvatut Inkerin historian päätapahtumat, tiedot sen paikkakunnista ja päävaikuttajista, perinteisestä kulttuurista (esim. talojen rakentamiskulttuurista, ruoista ja kansallispuvuista) sekä tietenkin kirjoitukset Inkerin kirkon seurakunnista ja kansallisliikkeen historian eri vaiheista. Tiedot nyky-Inkeristä ja inkerinsuomalaisten elinoloista muissa maissa kelpaisivat tietosanakirjaan myös hyvin. Aika paljon näistä aiheista on jo kirjoitettu ja löytyy melkein valmiina eri lähteistä. Täytyy vain pätevästi koota, laajitella ja lyhentää käytössä oleva aineisto.

Arvaan, että vaikeuksiakin tämä työ aiheuttaa paljon. Esimerkiksi kuinka laajasti tulisi kuvata muiden kuin suomalais-ugrilasten kansojen historia Inkerinmaalla? Keitä ovat nuo «päävaikuttajat»? Millä kriteereillä valitaan esimerkiksi inkeriläiskirjailijoita? Kuuluvatko tähän joukkoon suomalaiset punikit, jotka kirjoittivat täällä 20-30-luvulla, tai ne inkeriläissyntyneet, jotka kirjoittavat muilla kuin suomen kielellä? Ilmeisesti eri «vaikuttajista» on kirjoitettava joko lyhyemmät tai pitemmät jutut. Miten historiahenkilöt saadaan «vaikuttavuusjärjestykseen», kenestä tulee kirjoittaa 4 riviä, kenestä 40? Tällaisia kysymyksiä on paljon. Kukaan yksin minusta ei pysty niistä päättämään, mutta tätä varten voitaisiin perustaa toimituksen, jossa eri inkeriläisliittojen pätevät edustajat turvaisivat monipuolisen katsauksen aiheeseen. Joka yksityiskohdasta voidaan demokraattisesti sopia ja päteviä tutkijoita jopa tohtorin arvossa löytyy joka inkeriläis-liitosta.

Olen kyllä keskustellut tästä ideasta muiden kanssa, eikä kukaan sitä vastustanut. Ajatus oli esillä jossakin inkerinsuomalaisten kokouksissa ja periaatteessa sai myönteisen vastakaikun. Toimenpitesiin ei kuitenkaan ryhdytty eikä mistään konkreettisemmasta sovittu.

Inkeriläisliittojen yhteinen toiminta tietosanakirjan toimittamisessa voisi olla mahtavana tekijänä, joka vahvistaisi yhteistyötä yhdistyksiemme välillä ja korottaisi ylipäätänsä heimotyömme tasoa. Se varmasti edesauttaisi ja koordinoisi myös alan tutkimustöitä.

Nettiyhteys mahdollistaa tätä toimintaa teknisesti. Liittojen johdon tasolla voidaan sähköitse sopia yhteistyön raameista ja muodoista ja aloittaa toimitustyötä lähinnä välittömästi. Ei kannata missään tapauksessa viivyttää, siksi asiantuntijoita on tällä hetkellä tarpeeksi, mutta pelkään, että jatkossa heidän lukumäärä vain vähenee.

Joka toinen peruu muuttonsa

Suomen työministeriöstä saadun tiedon mukaan Pietarin kaupungissa joka toinen paluumuuttoa jonottava ei tule nykyään UVI:n haastatteluun pääkonsulaattiin. Se tarkoittaa, että puolet haastatteluun kutsutuista vapaaehtoisesti kieltäytyvät paluumuutosta.

Tämän uuden ilmiön syyt olisi tarkemmin tutkittava, mutta ensisilmäyksellä tähän ovat varmasti vaikuttaneet hurja talouskasvu Pietarin alueella, nolla-työttömyys ja niiden seuraukseksi kasvanut ihmisten elintaso. Inkerinsuomalaiset katsovat tulevaisuuttansa Venäjällä yhä optimistisemmin.

Saman tiedon mukaan paluumuuttojonossa Venäjällä on noin 3500 päähakijaa ja mikäli kieltäytyneiden prosenttiosuus pysyy samalla tasolla työministeriön suunnittelema jonon purku 4-5 vuoden ajassa näyttää realistiselta.

Kansallisuusneuvottelukunta myös oblastiin

170 hengenvaarallista hyökkäystä yksityishenkilöitä vastaan, joiden syyksi tuomioistunnossa todettiin kansallis-, rotu- tai uskontoviha, tapahtui Venäjällä vuonna 2006. Ne veivät 51 ihmisen hengen, 310 ihmistä vammautui tappeluissa. Järkyttäviä oli hyökkäyksiä ulkomaalaisiin opiskelijoihin eri Venäjän kaupungeissa ja levottomuudet Kohtupohjassa. Monien mielestä kansalliskiihkeys maassa on kasvamassa.

Reagoiden tähän uhkaavaan trendiin valtiovalta yrittää mm. rakentaa suhteita kansallisjärjestöihin. Pietarin kuvernöörin yhteyteen noin vuosi sitten perustettiin kansallisasioita käsittelevä neuvottelukunta, johon kuuluvat eri kansalliskuntien ja uskontokuntien edustajat. 9.2. samanlainen neuvottelukunta muodostui Leningradin alueen hallituksen yhteyteen. Perustamiskokoukseen osallistui 8 kansallisjärjestön edustajaa, niiden joukossa Inkerin Liiton pj Aleksanteri Kirjanen. Hyväksyttyjen sääntöjen mukaan neuvottelukunta pitää kokouksensa vähintään 4 kertaa vuodessa. Sen puheenjohtajaksi valittiin alueen varakuvernööri Vladimir Ivanov.

Kirjoituspaja Helsingissä

Kirjoittaminen nettiin oli Helsingissä 10.-11. helmikuuta pidetyn kirjoituspajan pääaiheena. Koulutettavia tällä kertaa oli kuusi, kaksi heistä (Veera Haapalainen ja Alla Sadovnikova) edusti Pietaria. Suomen erikoisuuksia aloittaville kirjeenvaihtajille opetti Irina Kopelian ja sähköviestintää projektipäällikkö Matti Arminen, molemmat Inkeri-keskuksesta.

Neljä parasta pajalaista jäi kirjoituspajan päätyttyä Suomeen työharjoitteluun eräässä lehdessä, valitettavasti IL:n kirjeenvaihtajia siihen ei valittu.

Laskiaista juhlittiin hauskasti

Laskiaisen juhliminen oli tammikuussa Pietarin Inkerin Liiton päätöksenteon aikana peruumisen uhassa, maassahan ei ollut lunta, mutta onneksi helmikuun puoliväliseksi sitä on tullut tarpeeksi.

Toksovassa monille tutussa laaksossa sunnuntaipäivänä 18. helmikuuta kokoontui vähän yli sata ihmistä. Ohjelman juontajina toimivat Pietarin kuoron ja Korpi yhtyeen laulajat Svetlana Tregub ja Jelena Molodtshinina. Taitavasti he järjestivät piirileikkejä, kansantanhuja ja hauskoja kilpailuja. Luonnonkaunista laaksoa täyttivät hanuristi Nikolai Kotshetkovin soittamat suomalaiset sävelmät. Niin lapset kuin aikuisetkin laskivat nauraen mäkeä mitä ihmeellisimmillä konsteilla. Nuotiolla lämitettiin lettuja, jotka syötiin kuuman teen tai kenties minkä muun juoman kera.

Talvi-akka paloi nuotion liekillä ja siitä kohoava savu vei talven tuskan ja kylmyyden pois. Punaposkinen juhlaväki lähti pikku hiljaa autojen parkkipaikkaa ja rautatieasemaa kohti. Huopikkaiden riisuessani auton vieressä huomasin parkkipaikalla auton Viron rekisterillä, onpas siis tässä juhlassa jotain, mikä houkuttelee vieraita rajan takaakin.

Suomalainen Pietari kiinnostaa

Wladimir Kokon opastama Suomalainen Pietari -niminen kaupungin kierros on nykyään selvästi suosittu. Lauantaipäivänä 24.2. piatsi muita siihen ilmoittautui 37 Suomen Pietarin pääkonsulaatin työntekijää. Yli 3 tunnin kierroksen aikana matkailijoille kerrotaan niin inkerinsuomalaisten kuin suomensuomalaisten historiasta Nevan rannoilla. Kierros sisältää käynnit Pyhän Marian kirkossa ja Nevanlinnan museossa.

Viime aikoina Irina Ostosen järjestämät kierrokset pidetään vähintään kaksi kertaa kuussa.

Survon uusi kirja esiteltiin Pietarissa

Pastori Arvo Survon kirjoittama Suur-Synty Kiesus –niminen kirja esiteltiin Venäjän etnografisessa museossa 24. helmikuuta. Kirjalla on alaotsikko Apokryfi Korpikansan Survon Arvon kertomana, puheenvuorossaan tekijä korosti kirjan olevan ennen kaikkea kansanrunouden kirjallisutta, jossa on vain noin 10% Survon kirjoittamia rivejä. Suomalais-ugristikkaa kauan tutkinut pastori Survo on yrittänyt koota teokseen meilestään keskiajan suomensukuisten kansojen keskuudessa olleita kristinuskon syntymisestä kertovia kalevalanmittaisia runoja. Niin kuin tunnetussa Korpimessussa Arvo Survo taas yhdistää luterilaisuutta kalevalaiseen perintöön. Tekijä on kovasti innostunut työstään ja sanoi haluavan lisätä ilmestyneen kirjan tekstejä. Tietenkin Arvo lauloi kokoontuneille suomeksi ja venäjäksi säestämällä itselleen kanteleella.

Survon mahtava ääni kaikkui museon holvissa.

Sampo-keksuksen (toimitusjohtaja Tatajana Bykova-Soittu) järjestämä kirjan esittelytilaisuus kokosi noin 70 henkilön yleisön. Paitsi Sampo-keskus kirjan tekijää tervehtivät ja kiittivät mainiotyöstään Inkerin Liiton, Suomen Pietarin instituutin ja Pietarin virolaisten seuran edustajat sekä Korpi folkloriyhtye. Inkerin kirkon virallisempia edustajia tilaisuudessa jostakin syystä ei näkynyt.

Survon uuden kirjan on kustantanut Kuvitar kustantamo Tampereelta.

Yhden rivin uutiset

• 12. helmikuuta Inkerin Liiton paikallisjärjestöksi ilmoittautui Pohjois-Osetian pääkaupunki Vladikavkazin Suomalainen-Seura. Seura yhdistää parisen-kymmentä jäsentä, puheenjohtajana on sähköinsinööri Vadim Mäkinen (39).

• 22. helmikuuta Pietarin Inkerin Liitto sai tietää, että yhdistys on taas voittanut kilpailupohjalla kaupungin rahoitusta sen nuorisotoimintaan. Tulevan hankkeen nimi on Pääristeys ja sen tavoitteena on tutkia ja valokuvata Inkerinmaan vanhoja kauppareittejä.