inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Uutisia Inkeristä 02/09:

• Inkeriläisperinne: mikä se on?

• Tunnustukset kansalaistyöstä

• EsiPetrogliifit-näyttely

• Laskiaista tapana juhlia

• Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkeriläisperinne: mikä se on?

On päivän selvä, että inkerinsuomalaisten kansalaisjärjestöjen täytyy säilyttää kansanperinteitä kaikin tavoin tukien perinteisiä elintapoja, kehittämällä kerhotoimintaa, pitämällä seminaareja ja kansanjuhlia. Mutta mitä on säilytettävä, mitä kuuluu inkerinsuomalaisten kansanperinteisiin?

Kasanperinne on hyvin laaja ja monipuolinen käsite. Perinteisiin kuuluu iso niin sanottu folkloriosuus. On meillä hienoja ja omanlaatuisia kansanlauluja, tanhuja, sananlaskuja ja loruja, arvokkaita kansanpukuja ja mummojen kutomia mattoja, juhlatapoja ja kansanpelejä. Inkerinsuomalaisten folklori on varsin nuori, se on muodostunut Inkerinmaalla viime kolmen sadan vuoden sisällä. Kyllä tämä osuus pohjautuu eri seutujen keskiajan suomalaisten kulttuuriperintöön, mutta tuo ajan hämärässä oleva kulttuurikanta ei tunnu inkerinsuomalaisille omaksi. Parhaimillaan sellainen folklorista johtuva kansankulttuuri loisti inkeriläisten kansanjuhlissa ja häissä vielä 1920-luvulla.

Monet ikivanhat folkloriperinteet ovat vuosisatojen kuluessa kehittyneet inkerinsuomalaisilla kristillisiksi tavoiksi. Joulua Inkerissä sata vuotta sitten vietettiin melkein samalla tavalla kuin muilla kristityillä Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Inkerinsuomalaisten kansanlaulujen paljoudessa ja heidän kansanrunoudessaan on runsaasti puhtaasti hengellisiä teoksia. Siis luterilaiset elämäntavat ja elämänkatsomus ovat olennaisia osuuksia inkerinsuomalaisten kulttuuria ja kuuluvat heidän perinteisiin.

Älymystön kulttuuri on alkanut vaikuttaa inkerinsuomalaisiin suhteellisen myöhään vasta 1800-luvun lopussa. Kesäjuhlien perinteen alunpanija Mooses Putro on tehnyt oikeastaan kulttuurivallankumouksen. Juhlissa esiintyneet kuorot lauloivat seuraten akatemista kuorolaulutraditiota eikä talonpoikien lauluperinteitä. Soittokunnat soittivat sitä musiikkia, mitä sanomme nyt klassiseksi. Juhlien osallistujat oli puettu viimeisen päivän muotin mukaan eikä kansanpukuihin. Inkerinsuomalaisten kansanpukukin 1800-luvun lopussa muutti radikaalisesti. Uudet kankaat, langat ja napit Pietarista modernisoivat sen. Ovatko nämä tavat ja uusitut kansanpuvut osana kansan kulttuuriperintöä? Ehdottomasti!

Uusia pernteitä syntyy nykyäänkin. Ei ennen vuotta 1989 Inkerissä vietetty kesäjuhlia juhannuspäivänä eikä niillä saapasta heitetty, ei pidetty lippukulkuetta kuin se on nyt tapana tehdä Viron inkerinsuomalaisten juhlissa, ei juhlittu Inkerin päivää lokakuun alussa, eikä järjestetty «kauneimmat joululaulut» -konsertteja... Olin kuullut monta kertaa arvosteluja – ei tällä tavoin vanhassa Inkerissä tehty... Vastaan tähän – juu, muttei silloin edes telkkaria katsottu! Vanhaa Inkeriäkään ei ole, elämme uusissa olosuhteissa ja joudumme niihin sopeutumaan. Inkeriläisyhdistykset eri maissa niin kuin Inkerin kirkkokin kehittävät uusia tapojansa ja ne vakiintuvat heimotyöhömme. Niistäkin muodostuu inkerinsuomalaisten perintö.

Siis inkeriläisperinne – mikä se on? Lyhyesti sanoisin näin – inkeriläisperinteitä on kaikki olkoon se vanha tai uusi, mitä auttaa meitä jäämään suomalaisiksi ja tuntemaan vähälukuisen kansamme yhtenäisyyttä.

Tunnustukset kansalaistyöstä

Kansalaisjärjestöjen viime vuoden työn arvioitua Leningradin alueen hallitus sanoi Inkerin Liiton kuuluvan niiden kärkijoukkoon. 47 tehokkaimmin toimivaa kansalaisjärjestöä sai alueviranomaisilta kunniakirjan. Samaten päätettiin, että kansalaisjärjestöjen paras johtaja Leningradin alueella on inkeroisten ja vatjalaisten seuran puheenjohtaja Olga Konkova (kuvassa), joka on myös IL:n neuvoston jäsen.

Inkerin Liiton Pietarin osasto sai tammikuun lopussa viranomaisilta kunniakirjan viime vuonna kaupungin hallituksen rahatuella onnistuneesta hankkeesta. Kaikki nämä viralliset tunnustukset kansalaistyöstämme tarkoittavat inkerin-suomalaisten lujistunutta positiivista mainetta valtiovallan silmissä.

EsiPetrogliifit-näyttely

7. helmikuuta Suomen Pietarin instituutin tiloissa avattiin EsiPetrogliifit –niminen näyttely, jonka ovat valmistaneet nuorten valokuvausryhmä Uusi kaarti ja IL:n kansanpukukerho. Nuorisovalokuvaus yhdistys on toiminut jo monta vuotta Pietarin Inkerin Liiton yhteydessä. Kaikkia innostuneita hyväksyvässä Natalja Romanovan johtamassa kansan-pukukerhossa ahkerasti tutkitaan vanhoja Inkerinmaan talonpoikais pukuja ja niiden mukaan luodaan arvokkaita kirjontakappaleita sekä kokonaisia kansanpukuja.

Näyttely seurasi kansallisliikkeemme kannalta tärkeitä tapahtumia kuten vähälukuisen kantakansan statuksen myöntämistä vatjalaisille, Inkerin Liiton 20. vuosijuhlia ja Leningradin alueen hallituksessa marraskuussa pidettyä suomalais-ugrilaisten konferenssia.

EsiPetrogliifit –näyttelyssä korostetaan kirjontaornamenttien merkkitystä, jotka järjestäjien mielestä perintyvät keskiaikoihin, jolloin Nevan rannoilla ei ollut vielä Pietarin kaupunkiakaan. Näyttelyn aineistoon kuuluvat alkuperäiset ja viimeksi niiden perusteella tehdyt kirjontakankaat, valokuvat, kansanpukuihin puetut nuket. Esineitä valmistaneet nuoret pystyivät taitavasti yhdistämään teoksissaan suomalaissukuisten kansojen kulttuuriperintöä nykyaikaan. Niissä selvästi näkyy, kuinka paljon kotimaan perinteet ja kohtalo kiinnostavat IL:n nuorisoa.

EsiPetrogliifit –näyttelyyn on päättynyt Pietarin Inkerin Liiton järjestämä ja kaupungin hallituksen tukema yhteishanke (projektipäälliikkö Olga Konkova). Pietarin hallituksen nuorisopolitiikkakomitea on myöntänyt siihen 50% rahoituksesta eli noin 1800 euroa. Näyttely on auki Suomen instituutissa 5. maaliskuuta asti ja on omistettu myös Kalevalan päivälle.

Irina Golysheva

Laskiaista tapana juhlia

Pietarin Inkerin Liitto on pitänyt laskiaisjuhlat Toksovassa jo toistakymmentä kertaa. Kansanjuhlan paikka tänä vuonna siirtyi metsäaukeamalta kirkon takapihaan ja vastaavasti juhlaväkeä on päässyt tulemaan huomattavasti enemmän. Juhlat lauantaina 21.2. järjestyivät PIL:n nuorten voimin. Irina Golysheva, Andrei Kuznetsov ja Tatjana Haranen ovat laatineet ohjelman ja antoivat osallistujille ohjeet. Paikalla olleen Venäjän television kakkoiskanavan välityksellä reportaasi juhlista pääsi uutisiin.

Niin kuin aina ulkona laulettiin kansanlauluja ja piirileikkejä, järjestettiin hauskoja kilpailuja, tanssittiin. Vieraana juhlillamme oli Pietarin komiseuran Dzoridz-niminen lauluryhmä. Ilomielin se lauloi meille muutaman laulun komin kielellä. Sitten sytytettiin ruoholyhteen, seurakuntatalossa syötiin lettuja ja juotiin kahvia. Perinneyhtye Korpi piti sisätiloissa lyhyen konsertin. Sen jälkeen nuoret lähtivät laskettelemaan pulkilla luonnonkauniisiin Toksovan rinteisiin. Mukavan juhlapäivän kruunasi kirkossa pidetty urkukonsertti, jossa soitti seurakunnan kanttori Olga Minkina.

Kelton seurakunnan nuoret järjestivät samana päivänä kirkkokylässä omat laskiaisjuhlat.

Laskiainen 2009. Kuvat >>>

Yhden rivin uutiset

•Nuori kelttolainen urkujensoittaja Marina Väisä esiintyi ensimmäistä kertaa 12. helmikuuta Pietarin filharmonian isossa salissa. Tässä kuuluisimmassa salissa esiintyneet kuuluvat Venäjän taiteilijoiden valiojoukkoon.

• Inkeriläisyydestä ja suomalaisuudesta kertovaa luentosarjaa nimeltä Jokaisen on se tiedettävä pitää kerran kuussa Pushkinskajalla 15 PIL:n puheenjohtaja Wladimir Kokko. Ensimmäinen luento Mistä inkerinsuomalaiset ovat peräisin oli 18. helmikuuta.

• Kausityövoiman toimitusta Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen (johtaja Natalja Troshina) kautta neuvoteltiin 25.2. IL:n toimistossa konsuli Arja Haikaran kanssa.

Wladimir Kokko, 2.3.2009, Pietari

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ