inkerin-
suomalaisten etujärjestö

общество
ингерманландских
финнов

Tutustu Inkeriin

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Kartta
Historia
Symbolit

Uutisia Inkeristä 02/10:

• Suomen hallitus suunnittelee inkeriläispaluumuuton lopettamista.
Kannanotto 2. MITÄ PITÄISI TEHDÄ?

• Paluumuuttovalmennuksella «työlauantai»

• Laskiaisen muinaisia taikatapoja

• Kalevalanpäivä Pushkinskajalla

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Suomen hallitus suunnittelee inkeriläispaluumuuton lopettamista.
Kannanotto 2. MITÄ PITÄISI TEHDÄ?

Jollei inkeriläispaluumuuttoa lopeteta, mitä pitäisi tehdä? Onko paluumuutto-järjestelmä periaattee­ssa korjattava?

Analysoiden nykyjonotus­järjes­telmää voidaan huomata sen kaksi ominaisuutta. Toinen on se, että ehtojen usean kiristämisvaiheen jälkeen systeemistä on tullut liian monimutkainen ja monivaiheinen: ensin pitää ilmoittautua Suomen edustustoon (tässä vaiheessa asiapapereita ei katsota tarkkaa, vaan jonoon hyväksytään lähes kaikkia – viranomaisten selvä virhe, joka johtaa jonon turhaan pidentämiseen). Noin kymmenen jonotusvuoden kuluttua paluumuutta­jaksi aikova lähetetään pakolliselle valmennuskurssille, ihanteellisesti kurssin aikana häntä haastettelee maahanmuuttoviraston virkailija ja tulevan pa­luu­muutta­jan suomalaisuuttansa todistavat asiapaperit tutkitaan kunnolla. Sitten hän suorittaa IPAKI-nimisen kielitestin. Sitten hänen pitää hakea Suomesta asunto ja todistus siitä esitetään konsulaattiin. Vasta sitten hän saa toivotun oleskelulupatarran passiin.

Toinen ominaisuus on se, ettei tämä järjestelmä aktivoi paluumuuttajaksi aikovaa. Tuo vain kiltisti odottaa, kun kutsutaan ja osoitetaan. Moni elämää Suomessa suunnitteleva ei ryhdy omatoimisesti edes suomen opiskeluun ("Meille ei sanottu tästä mitään...").

Onko mahdollista korjata näitä epäkohtia? Minusta kyllä! Pitäisi vain päättää, että ilman mitään jonoa paluumuuttajiksi pääsevät sinne aikovat vuosina 1943-44 Suomessa olleet ja suomalaisuutensa takia Neuvostoliittossa 1930-1953 vainotut. Suomessa evakkoväestä on tarkat arkistot, poliittisista syistä vainotuilla ex-Neuvostoliiton alueelta on ”rehabilitoilitointitodistus” käsissä. Ymmärrän, että Suomella ei ole vastuuta Stalinin vainoista, mutta historiassa se on ainoa esimerkki siitä, että ihmisiä vainottiin juuri heidän suomalaisuutensa takia. Ehkä Suomi voitaisi osoittaa armoansa ”suomalaisten holokaustista” selviytyneille.

Muiden Suomeen kaipaavien inkerinsuomalaisten pitäisi hakea sieltä työ- tai opiskelupaikka ja suomea on opittava omatoimisesti. Paitsi maahanmuuttopoliittinen ohjelma Suomella on myös ulkosuomalaispoliittinen ohjelma, jonka mukaan ulkosuomalaisia pidetään maalle voimavarana. Olisipa hyvä, jos Suomi kehittäisi mahdollisia ulkosuomalaispaluumuuttajia varten joitakin etuuksia päästäkseen töihin tai opiskeluun. Kokemuksen perusteella voi sanoa ettei mistään maailmaasta löydy valmista työntekijää Suomen työmarkkinoille. Entäs jos rahat, jotka nykyään varataan inkerinsuomalaisten pakolliseen kieliopetukseen, menisivät kielitaitoisten Suomeen aikovien ammattitäydennyskoulutukseen?

Inkerin Liitolla ja suomalaisilla työnantajilla on erittäin hyvä kokemus siitä, miten sellainen Pietarissa alkanut koulutus jatkoi oppisopimuksen ehdoilla Suomessa. Kymmeniä on päässyt viime vuosina Suomeen IL:n työllistämiskeskuksen kautta töihin eikä KELA:n luukulle! Suomen oppilaitokset ovat kiinnostuneet ulkomaalaisista opiskelijoista, miksi he katsovat inkerinsuomalaisia kohti niin harvoin? Miksi esim. Härmänmaan ammatti-instituutin positiivinen kokomus yhteistyöstä inkeriläisliittojen kanssa ei tutkita? On aika tehdä pioneerihankkeista arkitoiminta, olen varma, että Suomeen orientoidut koulutetut ja kielitaitoiset inkerinsuomalaiset, jos vain haluavat, löytävät näin sinne polkunsa ilman turhaa jonottamista.

Paluumuuttovalmennuksella «työlauantai»

Inkeriläispaluumuutto on vuodesta 2008 alkaen on kokonaan maahanmuutoviraston (Migrin) käsissä. Sen päätöksellä paluumuuttovalmennus tänä luku-vuonna on järjestetty uudella tavalla.

Pietarissa ja Hatsinassa ryhmien lukumäärä on tuplaantunut, yhdestätoista ryhmästä kahdeksan on tarkoitettu ummikoille ja kolme ”edistyneille”. Eritasoisten ryhmien kurssin pituus on erilailainen. Aloittelevat opiskelevat kaksi iltaa viikossa taas edistyneet vain yhden illan eli 4 oppituntia viikossa. Sen lisäksi lukuvuoteen sisältyy 6 ”työlauantaita”, kun Pietariin opettamaan tulevat vastuukouluttajan Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston lehtorit. Tällaisin lauantaisin pidetään 7 oppituntia suomen opetusta, mikä tuntuu todella raskaalta niin kouluttajien kuin kurssilaistenkin kannalta.

Jelena Sokolovan tunnilla käytössä on suggestopediamenetelmiä.
Valokuva W.Kokko

Opintosuunnitelman mukaan 13. helmikuuta noin kaksisataa oppijaa sekä 14 opettajaa Pietarista, Hatsinasta ja Kotkasta kokoontui pitämään sellaista työlauantaita Pietarin kouluun 214. Tällä kertaa kurssilla vieraili maahanmuuttovirastoa edustava Outi-Elina Generalov. Migrin asiantuntija kertoi muutoksista paluumuuttojärjestelmässä ja vastasi kurssilaisten kysymyksiin.

Laskiaisen muinaisia taikatapoja

Pietarin Inkerin Liiton järjestämissä laskiaisjuhlissa 14. helmikuuta oli muinaisajan tapojen sävy. Juhlittiin niin kuin PIL:lla on tapana Toksovassa.

Juhlat alkoivat Toksovan kirkon takana sijaitsevassa seurakuntatalossa. Siinä juhlien pääjuontajat Andrei Kuznetsov ja Ksenia Kanevskaja kertoivat juhlaväelle Inkerinmaan laskiaistavoista, jotka ovat peräisin muinaisajoista. Korpi yhtye lauloi vanhoja inkeroisia ja inkerinsuomalaisia kansanlauluja.

Tietoannon ja kahvitauon jälkeen kaikki juhlijat siirsivät lähimetsärinteeseen. Siellä nuotion luomassa tunnelmassa järjestettiin hauskia leikkejä ja mäenlasku. Joskus spontaanisesti soivat laulut ja letut maistuivat kaikille.

Juhlien lopussa tulessa paloi oljesta tehty talviakka. Valokuva Andrei Kuznetsov.

Vanhojen tapojen mukaan moni nuori oli naamiaisasuissa. Keskiajalla naamarit käytettiin laajasti kaikissa talven kansanjuhlimisissa.

Tänä vuonna laskiaisjuhliimme osallistui tavallista enemmän ihmisiä, noin 100 henkilöä. Mukana oli myös muutama Pietarissa asuva suomensuomalainen.

Kalevalanpäivä Pushkinskajalla

Kalevalanpäivää juhlittiin Inkerin Liitossa tänä vuonna virallista päivämäärää aikaisemmin 24. helmikuuta. Kakki tulleet eivät mahtuneet Pushkinskajan kadun toimiston luokkaan, jossa Wladimir Kokko kertoi Kalevalasta ja sen merkityksestä. Kokon mukaan tuskin maailmasta löytyy kaunokirjaliisuuden luomus, joka vaikuttaisi jonkin kansan kehitykseen enemmän kuin Kalevala suomalaisiin.

Olga Konkova luennoimassa. Valokuva W.Kokko

Sitten Olga Konkova kertoi Inkerinmaalta kerätystä kalevalaisesta kansan-runoudesta. Hän korosti, että esimerkiksi inkeroiset olivat todella laulavana kansana, aikanaan kansanrunouden kerääjät ovat merkinneet tässä vähälukuisessa kansassa noin puolitoista tuhatta ruononlaulajaa, suurin osa heistä oli naisia, jotka lauloivat «naisten runoja». Jos saataisiin koolle Inkerin Kalevala, niin sillä olisi naiskasvot, sanoi Konkova.

Kansalliseepokselle omistettu ilta jatkui laulamisella teepöydän ääressä.

Yhden rivin uutiset

• Runebergin päivänä 5. helmikuuta IL:n runoilijaklubin jäsen Nina Tshidson esitti omia runojansa ja suomaisten runojen venäjännöksiä vanhusten palvelutalolla.

• Inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmä on vuoden alusta muuttunut. Suomeen aikovia ei enää haastatella, vaan maahanmuuttovirasto tekee päätöksensä täytetyn oleskelulupahakemuksen perusteella. Käsittelymaksu on 225 euroa.

• Äidinkielen päivän merkeissä 25.2. Pietarin kansallisuuksien talossa pidettiin eri vähemmistökansojen lasten perinneyhtyeiden konsertti.

Wladimir Kokko,
Pietari, 01.03.2010

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ