inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto

общество
ингерманландских
финнов

 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor© 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

Биржа труда:

tyollistamiskeskus

Для детей:

Занятия и экскурсии

КУРСЫ:

К У Р С Ы
финского языка
Александра
КИРЬЯНЕНА

 

К У Р С Ы
финского языка
САМПО-центра

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

2014:
01/14, 02/14,

2013:
12/13, 11/13, 10/13, 09/13, 08/13, 07/13, 06/13, 05/13, 04/13, 03/13, 02/13, 01/13,

2012:
12/12, 11/12, 10/12, 09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12,

2011:
12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11,

2010:
12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10,

2009:
12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09,

2008:
12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08,

2007:
12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07,

2006:
12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06,

2005:
12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05,

2004:
12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04,

2003:
12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03
merkki

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009
Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

Puna-armeijan kuoro "On hetki" (1971). Arvi Kemppi näkyy alkupuolella (aika 1:40)
Arvi Kemppi. 1971

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
«Inkerin Liitto»

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Sampo-keskus opetta suomea pikkaraisille

Marraskuussa 2013

advertising

Design: Dm.Guitor©2006

merkki


04/01/10





Санкт-Петербургский
Дом национальностей

     

Uutisia Inkeristä 02/14:

Mistola Hills and Tokkari Land

Alueen kuvernööri vieraili Vistinässä

Kantakansojen keskus raportoi, Drozdenko yllättää

Larin Paraske 180 vuotta

Elämäntietä pitkin ja Kelttoon

Kalevala-konsertti vanhuksille

Kaupungin hallituksessa uusi elin

Kansanperinteitä kunnioittaen

Yhden rivin uutisia

Uutiskolumnistin kannanotto

Mistola Hills and Tokkari Land

Inkerinmaan paikannimistöllä on syvät historialliset juuret, pääosin suomalais-ugrilaiset, mutta myös slaavilaiset ja balttilaiset. Tutkijat väittelevät esimerkikisi, että Laukaanjoen nimi on peräisin balttilaisesta sanasta lauga, mikä tarkoittaa peltoa ja Duder, siis Tuutari, juurtuu jopa saamelaissanaan duoddar, mikä muka tarkoittaa jotakin ylänköä.

Kaikkien eniten paikallisessa paikannimistössä kuitenkin tuntuu venäjän ja suomen vuorovaikutusta. Tutulta kuulostaa inkerinsuomalaiselle sana Taaitsa vaikka ei tarkoitakaan mitään. Sana on selvästi peräisin venäjänkielisestä sanasta Staitsa, sellaisena se lukee eräässä vanhassa ruotsalaisessa kartassa ja tarkoittaa pientä linnunparvea. Ortodoksi Kuzma (kenties oliko hän venäläinen, karjalainen tai inkerikko? ja oliko silloin eroa karjalaisten ja inkerikkojen välillä?) on antanut nimensä Toksovan Kuismalan kylälle. Venäjänkielisiä vääntöjä suomenkielisistä sanoista on paljon enemmän. Nykyinen Agalatovo on oikeasti Ohalatva, Veligonty on Vellankontu ja Perejarovo on Peräjärvi.

Vaikka enemmistön kieli aina voittaa, suomenkielisiä paikannimiä Inkerissä on säilynyt vielä paljon. Toisin meni Karjalan kannaksella. Siellä vuonna 1948 kaikki suomenkieliset paikannimet saivat uuden keksityn venäjänkielisen nimen. Säkkijärvi muuttui Kondratjevoksi ja Uudestakirkosta tuli sovhoz Pobeda.

Tietenkin niin kannaksella kuin Inkerissäkin uudet asutukset saivat venäjänkielisen usein vallankumouksellista aikaansa kuvaavan nimen. Näin meillä Inkerissä tuhoutuneen Inkereen kirkonkylän paikalle syntyi Pioner niminen kylä ja Venjoen Poritsan viereen perustettiin Kommunar niminen kauppala.

Suomenkieliset paikannimet ovat olleet kauan vieraita paikalliselle enemmistö-väelle ja pelottaneet viranomaisia. Tilanne muuttui äkkiä muutama vuosi sitten. Kaikki alkoi Viipurin kaupungista, missä yksityisyrittäjät alkoivat antaa kaupoilleen ja ravintoloilleen suomenkieliset nimet. Viranomaiset eivät voineet vastustaa, siksi mikään laki ei kiellä minkä tahansa nimen antamista yritykselle.

Wladimir Kokko Nykyään sama ilmiö leviää Inkerinmaalle ja selvästi koskee myös asutusten nimiä. Viime vuonna IL:n juhannusjuhlat pidettiin Tuutari-parkissa, modernissa urheilu- ja viihdekeskuksessa. Kotiseudullani Keltossa Tokkarin kylän lähellä on Tokkari Land niminen omakotitaloalue ja uppouudet mainokset kannustavat asuntojen ostamista Jaanila Countrysta. Kiinteistön esitteestä sain tietää myös Mistola Hillsistä… Mistolan kylä on Pietarista vähän pohjoiseen ja kuuluu Haapakankaan seurakuntaan.

Aivan älytön sekoitus suomenkielisistä ja englanninkielisistä sanoista on nykyinen muodikas trendi. Ilmeisesti se kuvaa uusrikkaiden tahtoa juurtua paikalliseen suomalaisten historiaan ja olla nykyajan tasolla kaikilla mahdollisilla landeilla ja hilseillä.

Kaikkien ikävintä on kuitenkin se, että uusia suomenkielisiä paikannimiä Inkerissä syntyy inkerinsuomalaisten hiljaisen häviämisen taustalla.

Alueen kuvernööri vieraili Vistinässä

Alueen kuvernoori Aleksandr Drozdenko (toinen vasemmalta) kollegoineen Vistinassa Leningardin alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko 3. helmikuuta kävi virallisella vierailulla Helsingissä, missä tapasi Suomen huippuviranomaiset. 5. helmikuuta kuvernööri oli jo Soikkolan Vistinässä reagoiden tammikuun uutisissa mainittuihin inkerioisten ja vatjalaisten protesteihin. Kokoukseen, jossa oli kymmeniä paikallisasukkaita, alueen maaherraa osallistui Jaaman piirikunnanjohtaja Geshelen ja Jaaman kaupunginjohtaja Nevskin kanssa.

Kuvassa: Alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko (toinen vasemmalta) kollegoineen Vistinässä.

Vistinän kunnan valtuusto on jo päättänyt kansalaisten yleisäänestämisestä, jossa kysytään, haluavatko paikalliset asukkaat (heitä on 1780 yhdeksässätoista kylässä) karbamiiditehtaan rakentamista Vistinän kylän 6 km päähän. Lain mukaan tähän päätökseen tarvitaan piirikunnan hyväk-syminen.

Kuvernööri Drozdenko ja muut viranomaiset joutuivat vastaamaan moneen paikallisasukkaiden kipeään kysymykseen. Vastatessaan Drozdenko myös huomasi, että karbamiiditehtaan sijainnille Soikkolassa on vaihtoehtojakin, eikä lopullista päätöstä vielä alueen tasolla tehtykään.

Kantakansojen keskus raportoi, Drozdenko yllättää

7. helmikuuta Olga Konkovan johtama Leningradin alueen kantakansojen keskus avasi raporttinäyttelynsä alueen hallituksen rakennuksessa. Värikkäät sändit kertoivat keskuksen vuonna 2013 toteuttamista hankkeista, kuten esim. «liikkuvasta koulusta», Kagrakaru nukketeatterista ja «villaväestä», joista uutistemme lukija on tietoinen.

Kantakansojen keskuksen toiminnasta Inkerin Liitossa tiedetään sen verran, että järjestön johdolla on Olga Konkova, keskus yrittää edistää vepsäläisten, inkeroisten, ja vatjalaisten kulttuuria ja nauttii Leningradin alueen hallituksen tuesta. Konkovan kanssa noin 5 vuotta sitten perustetussa keskuksessa on vaikuttanut muutama nuorempi henkilö, järjestön jäsenyydestä, ohjesäännöistä tai toimiston olemassaolosta tietoa ei ole.

Esitetystä toimintaraportista Leningradin alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko oli niin innostunut, että heti ehdotti «kantakansojen kylän perustamista, joka houkuttelisi turisteja ja olisi yhdistyksiemme ja kerhojemme toimipaikkana». Minkälaisesta kylästä on kyse, ja ovatko ne kantakansat vain vastaavan statuksen omaavia vepsäläisiä, inkeroisia ja vatjalaisia jäi tietämättömäksi. Kuvernööri jatkoi «Minä jopa tiedän, missä tämä kylä voisi sijaita!». Ja ehdotti Kelttoa, jossa «kylä» kuvernöörin mielestä voisi olla luonnonsuojelualueen «luontevana osana»!

Olga Konkova ja Leningradin alueen kuvernoori Aleksandr Drozdenko Kuvassa: Olga Konkova ja Leningradin alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko. Kuva www.lenobl.ru

Viime aikoina Keltossa oli aika rauhatonta, kansalaiset vastustivat kerrostalojen rakentamista Pavlovin puiston ja Kolpinan kylään väliin. Mistään «etnisestä kylästä» ympärivuorokautisissa mielenosoituksissa ei olut puhettakaan. Eikä paikallisten inkerinsuomalaisten mielipidettä asiasta kukaan ole kysynyt.

 

Drozdenko on uusi alueen kuvernööri. Edellinen hallitus lupasi perustaa eri puolille aluetta etnokeskusten verkoston. Siitä ei ole tullut mitään. Jatkaako uusi alueen johto kansallisuuspolitiikassaan samaa epärealistista linjaa?

Larin Paraske 180 vuotta

8. helmikuuta Raudun kulttuurikeskuksessa juhlittiin Larin Parasken 180. syntymäpäivää. Parasken elämä oli Raudun seutuun tiivisti sidottu, Vaskelan lähellä hän syntyi, Metsäpirtin ortodoksihautausmaalla Inkerinmaan kuuloisin runonlaulaja on haudattu.

Jelena Vedaiko (vasemmalla) opettamassa kanteleensoittoa Raudussa Kuvassa: Jelena Vedaiko (vasemmalla) opettamassa kanteleensoittoa Raudussa. Kuva Kirill Ivantsov

Juhlat järjestyivät perinneyhtye Korven voimin. Ohjelmaan sisältyivät luento Paraskesta sekä paikallisista kansanrunousperinteistä, inkeroisten kansanlaulujen konsertti ja Jelena Vedaikon pitämä kanteleensoiton oppitunti. Lahjakkaana muusikkona Jelena Vedaiko soitti yleisölle myös jouhikkoa. Juhlaväkeä oli noin sata henkilöä, oppilaitansa toi mukaan taidekoulun opettaja Tatjana Koshkareva. Tapahtuman päättyessä hän sanoi: «Niin hyvää kansanmusiikkikonserttia meillä ei ole koskaan ollut. Lapset saivat tuntea miltä musiikilta rakas kotiseutunsa oikein soi».

Vera Topunova

Elämäntietä pitkin ja Kelttoon

Leningradin saarron poiston 70. vuosijuhlan merkeissä Tatjana Bykova-Soitun johtama Sampo-keskus järjesti 9. helmikuuta linja-autokierroksen Pohjois-Inkeriin. Oppaana toimi Wladimir Kokko, joka puhui kahta kieltä, siksi ryhmässämme oli venäjää osaamattomia Suomen kansalaisia.

Kohdassa, missä sodan aikana autot pääsivät Laatokan jäälle, on nyt Rikottu  rengas –niminen muistomerkki. Noin 40 hengen ryhmä kävi Seuluskoin kaupungissa, Elämäntietä pitkin meni Laatokan rannalle ja sen jälkeen tutustui Kelttoon. Keltossa käytiin akateemikko Ivan Pavlovin asunto-museossa, mutta vaikut-tavinta oli käynti Laatokan rannassa sijaitsevassa Elämäntien museossa. Siinä meille kerrottiin, miten jään päälle rakennettiin tie, miten sitä hoidettiin ja puolustettiin, kuinka uhrautuvaista työtä tekivät autonkuljettajat 30 asteen pakkasessa. Laatokan yli jäitse ja vesitse evakuoitiin puolimiljoonaa ihmistä, myös kaikki saartoon joutuneet suomalaiset.

Kuvassa: Kohdassa, missä sodan aikana autot pääsivät Laatokan jäälle, on nyt Rikottu rengas –niminen muistomerkki.

Harvoin sunnuntaipäivänä saa niin paljon uutta tietoa ja niin vahvoja emootioita.

Teksti ja kuva Lilja-Liisa Aleksandrova

Kalevala-konsertti vanhuksille

Jelena Vedaiko Perinneyhtye Korpi (joht. Olga Konkova) piti 19. helmikuuta oikean Kalevalan päivälle omistetun konsertin Inkerin Liiton tukemassa vanhusten kerhossa Pyhän Marian kirkon kryptassa. Konsertissa soivat kalevalanmittaiset kansanlaulut ja vanhat runot. Sen lisäksi Olga Konkova kertoi Elias Lönnrotin keruutyöstä ja Jelena Vedaiko (kuvassa) soitti jouhikkoa. Mieliala oli mitä parhaimpia, vanhusten kerhon aktiivista jäsentä Tatjana Niselovaa, ihmetytti, miten muinaissävelet pystyvät jopa tanssittamaan väkeä.

Taitavat nuoret tapaavat vanhuksia noin kaksi kertaa kuukaudessa. Esimerkiksi yhdessä ikänaisten kanssa he neulovat. Villaväki –niminen neulomishanke on jo antanut loistavia tuloksia. Ennen kaikkea nuoret kuitenkin tavoittelevat vanhusten hyvää oloa, heidän luomistaitojen hyötymistä ja eri sukupolvien kanssakäymistä.

Ksenia Kanevskaja, kuva Maria Ivantsova

Kaupungin hallituksessa uusi elin

Tammikuussa Pietarin kaupungin yhteyteen perustettiin uusi kansallissuhteiden ja siirtolaisuuspolitiikan komitea. Sen päällikkö Oleg Mahno järjesti 19. helmikuuta kansallisuuksien talossa tutustumistilaisuuden, johon oli kutsuttu kansallisjärjestöjien johtajia.

Oleg Mahno (puhemiehiston keskella) pitamassa kokousta Kuvassa: Oleg Mahno (puhemiehistön keskellä) pitämässä kokousta. Kuva W.Kokko

Oleg Mahno kollegoineen kertoi uuden komitean tehtävistä ja rakenteesta. Hän lupasi vähemmistökansojen yhdistyksille tukea mm. kansanjuhlien järjestämisessä. Ne voivat käyttää myös kansallisuuksien talon tarjoamia mahdollisuuksia. Kansallisuuksien talo laitoksena on myös siirtynyt uuden komitean alaiseksi. Komitean virkailijat vastasivat kauan osallistujien monenlaisiin kysymyksiin. Inkerinsuomalaisia kokouksessa edustivat puheenjohtajat Aleksanteri Kirjanen ja Wladimir Kokko.

Kansanperinteitä kunnioittaen

26. helmikuuta Pietarin Roerichin museossa oli tilaisuus nimeltä Maslenitsa – Laskiainen – Cihlago – Liugupäivä. Tarkoitus oli kertoa yleisölle venäläisten ja Inkerinmaan suomensukuisten kansojen laskiaisperinteistä sekä esittää vastaavia juhlalauluja. Kansankulttuurista lähes kadonneista tavoista kertoivat ja vanhoja sävelmiä lauloivat perinneyhtye Korpi ja Pietarin konservatorion kansanmusiikkiyhtye.

Nukke-esitys kiinnittaa kansankulttuurin ystavien huomiota Kuvassa: Nukke-esitys kiinnittää kansankulttuurin ystävien huomiota. Kuva Anna Tshugunova

Isoa kiinnostusta heräsi Korven dramatisoima nukke-esitys Iso tammi, Pyhä Yrjö ja lohikäärme. Konservatorion opiskelijat lauloivat Pihkovan ja Kurskin alueiden kansanlauluja. Konserttiohjelman päätyttyä kiinnostuneen yleisön pyynnöstä molemmat yhtyeet lauloivat lisää. Rakkaus kansankulttuuria kohti yhdisti kaikkia.

Pietarin Roerichin museosta Korvelle on tullut pysyvä yhteistyökumppani. Yhteistyössä taideihmisten välillä kaikki ovat voittajia.

Andrei Turov

Yhden rivin uutisia

2. helmikuuta Svetljatshki (Kipinät) –niminen lasten tanssiyhtye (johtaja Tatjana Gordijenko), joka toimii IL:n Systärpekin osaston yhteydessä, esiintyi Haminassa Pikkuväen katrilli tapahtumassa.

Pietarin Roerichin museossa 12. helmikuuta Olga Konkova piti luennon aiheesta Kalevala ja Inkerinmaa.

18. helmikuuta Pietarissa järjestettiin digitaalinen inkerinsuomalaisten paluu-muuttajien kielitutkinto (DIPAKI) eli kielitesti, joka on Suomeen pyrkiville paluumuuton ehtona. Siihen osallistui vain 6 ilmoittautunutta. Samana päivänä maahanmuuttoviraston edustajat pitivät «infopäivän» kaikille paluumuut-tovalmennuksessa opiskeleville.

22. helmikuuta Pyhän Marian kirkossa pidetyssä seminaarissa kirkkoherra Pavel Krylov luennoi kristillisyyden ja kalevalaperinnön vuorovaikutuksesta. Tilaisuuden järjesti Sampo-keskus.

25. helmikuuta Kalevalan päivän merkeissä kaupungin veistosmuseossa Pietarissa avattiin taidenäyttely nimeltä Kalevala venäläisten taiteilijoiden silmin. Osallistujien ja taulujen määrä toteaa, että suomalaisten kansalliseepos todella inspiroi paikallisia taidemaalareita.

Toimittanut Wladimir Kokko
Pietari, 4.3.2014


E T S I :