Arkisto:

Inkerin Liiton vuosikokous. 2004

Inkerinsuomalaisten kronikka
Мрпмифх тршжкаехмрър тефеюрдв "Oma maa omenakukka".

LASKIAINEN - 2004 - ОВХНЕПКЗВ, Otavan koulutus 2004,
Uutisia Inkeristä:

02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

UUTISIA INKERISTÄ 03/04

Kirjailijakerho

On jo usean kerran viime vuosina inkeriläiskirjailijat Pietarissa yrittivät järjestäytyä. Nämä muodostumat eivät ole olleet hyvin kestäviä, tuntuu siltä, ettei luomustyö aina tarvitse järjestöä vaan tapahtuu eniten taiteilijan mielikuvituksessa.

Joulukuussa 2003 syntyi kuitenkin Inkerin Liiton yhteyteen uusi inkeriläisten kirjailijoiden kerho. Tähän kuuluu 4 tekijää Eino Korbelainen, Maria Amfilohijeva, Anatoli Dridzo ja Nina Tshidson. Eino runoilee suomen kielellä, Anatoli venäjäksi, Ninan pääharrastus on suomenkielisen runouden kääntäminen venäjäksi. Kaikkia auttaa ammattifilologi Maria Amfilohijeva. Lausumalla omia runojansa Anatoli Dridzo on jo esittänyt uutta kerhoa kahdesti Toivo Rännälin helmikuun näyttelyn avajaisissa ja Toksovan laskiaisjuhlissa.

Lähihoitajat koulutusmatkalla

Suomen sosiaali- terveysministeriö rahoittaa Inkerinmaan vanhusten palvelu-talojen työntekijöiden täydennyskoulutusta. Sitä järjestää tänäkin vuonna Jyväskylän ammattikorkeakoulu (projektipäällikkö Kaija Viitala). Koulutus on monipuolinen, se sisältää teoriatunteja ja kukin talon ongelmien räätälöityjen ratkaisujen etsinnän paikan päällä, se edellyttää vuorovaikutusta ja työkokemusten vaihtoa.

7.-12. maaliskuuta 13 työntekijää Inkerin palvelutaloista kävi Jyväskylässä tutustumassa Suomen vanhustenpalvelujärjestelmään. Koulutusmatkan aikana aamu-päivällä ryhmä opiskeli teoriaa ja iltapäivällä vieraili erilaisissa hoivalaitoksissa. Paitsi johtoihmisiä (esim. Hatsinan Inkeri-Seuran puheenjohtaja ja Taaitsan vanhusten palvelutalon johtaja Paavo Suomalainen sekä Inkerin kirkon diakoniakomitean johtaja Lilja Stepanova) ryhmään kuuluivat tavalliset lähihoitajat ja diakonissat. Monille tämä koulutusmatka oli ensimmäinen käynti Suomessa.

Mitali sotaveteraaneille

Suursota erottaa ihmisiä toisistaan, joskus veljetkin joutuvat rintaman eri puolille. Näin kävi inkerinsuomalaisille viime sodan aikana, toiset taistelivat Puna-armeijassa, toiset Suomen armeijassa.

Neuvostoliittoon palattuaan Suomen armeijan vapaaehtoisia heimosotureita laskettiin maan pettureiksi ja vangittiin 10-15 vuodeksi, mutta Suomen lain mukaan viime vuosina heille on myönnetty sotaveteraaneille kuuluvat etuoikeudet. 22. maaliskuuta Suomen Pietarin pääkonsulaatissa kolmelle inkerinsuomalaiselle sekä yhdelle karjalaiselle juhlallisesti luovutettiin Suomen Valkoisen ruusun I. luokan mitalin. Tasavallan presidentin puolesta korkean kunniamerkin inkerinsuomalaisille Nikolai Hokkaselle (81) Siiverskasta, Vihtori Kesoselle (84) Kelton Haapaojasta ja Aleksanteri Riepposelle (78) Skuoritsan Puutostista luovutti pääkonsuli Kauko Jämsen piispa Aarre Kuukaupin ja puheenjohtaja Alkesanteri Kirjasen läsnäollessa.

Kylässä suomalaisella koululla

Kymmenen vuotta on toiminut Pietarissa suomalainen koulu eli suomenkielinen koulu Suomen kansalaisille. Se sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa ja vuokraa yhden kerroksen kaksikerroksisessa talossa. Nykyään koulussa opiskelee 28 oppilasta, heistä pienimpiä ovat 3 6-vuotiasta esikoululaista ja vanhin on 8. luokalla. Rehtori Matti Saastamoisen mukaan koululla on paitsi hän vielä kolme opettajaa ja hallintovirkamies. Opetusohjelma vastaa Suomen opetusministeriön vaatimuksiin ja sisältää sen lisäksi 2 tuntia venäjää viikossa.

26. maaliskuuta Irma Pennasen johtama Lelu lapsiteatteri vieraili suomalaisella koululla. Suomensuomalaiset lapset, joista moni osaa melko hyvin venäjää koska toinen vanhemmista on venäläinen, ja inkeriläislapset saivat jutella keskenään sekä lauloivat toisilleen. Mukana ollut IL:n varapuheenjohtaja Wladimir Kokko ehti käydä neuvotteluja rehtori Saastamoisen kanssa mahdollisesta yhteistyöstä siksi molemmilla osapuolillahan on paljon tarjottavaa.

Inkerin Liiton vuosikokous

27. maaliskuuta Pietarin koulussa 214. Nouse Inkerin laulamisella ja maaliskuun 1942 karkotuksen uhrien muistoksi omistetulla hiljaisuushetkellä alkoi Inkerin Liiton sääntömääräinen vuosikokous. Tällä kertaa saliin kokoontui 114 äänioikeutettua edustajaa 14 paikallisjärjestöstä.

Vuosikokouksen alussa puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen esitteli 4 suomalaisen kulttuuriseuran edustajaa Tsherepovetskista (Vologdan alue) ja yhdistyksemme korkeimman elimen päätöksellä tämä Koivu ja tähti-niminen suomalaisyhteisö hyväksyttiin IL:n paikallisjärjestöksi. Uuteen seuraan kuuluu noin 30 kaupungissa asuvaa inkeriläistä, tärkeää, että Venäjän duumaan valittu ainoa suomalainen kansanedustaja Orkolainen asuu juuri Tsherepovetskissa.

Esitetyssä raportissaan puheenjohtaja Kirjanen kertoi Inkerin Liiton toiminan kehittyneen hyvin monipuoliseksi, mikä on vaatinut erikoisyksikköjen perustamista IL:n yhteyteen. Hän mainitsi myös yhdistyksen heikkoa taloustilannetta ja tällä alalla liitto hänen mielestään tarvitsee pikaisia toimenpiteitä. Varapuheenjohtaja Wladimir Kokko kertoi tänä vuonna Suomen työministeriön rahoittamista hankkeista korostaen tiedotustoiminan projektin merkitystä koko IL:n toimintakulttuurin korottamisessa. Samaa mieltä oli Inkeri lehden päätoimittaja Antti Syrov, joka pyysi IL:n paikallis-järjestöjen apua lehden jakelussa. Olga Konkova kertoi nopeasti kehittyvästä kulttuurityöstä ja sen mainoista toimintasuunnitelmista. Konkovan mielestä on hyvin merkittävää, että tähän työhön aina löytyy uusia innokkaita aktiiveja. Vuosikokoukseksi ilmestyi Inkeri lehden uusi numero, jossa oli runsaasti kokousaineistoa.

Moni puheenvuoron pitänyt osoittivat tyytyväisyytensä IL:n toimintaan eikä kritiikkiä kuultu paljonkaan. Ilmeisesti sen takia vaalitkin sujuivat ilman erimielisyyksiä. Seuraavaksi kahdeksi vuodeksi IL:n neuvoston jäseniksi valittiin opettaja Julia Gordina (Keltto), asiantuntija Veera Haapalainen (Pietari), dosentti Aleksanteri Kirjanen (Pietari), opettaja Valeri Koivanen (Petroslavjanka), koordinaattori Wladimir Kokko (Pietari), lehtori Olga Konkova (Pietari), lääkäri Aleksei Krjukov (Pietari), lapsityövetäjä Irina Ostonen (Pietari), puheenjohtaja Eerro Pellinen (Kuismola), päätoimittaja Antti Syrov (Pietari) ja puheenjohtaja Slava Väisänen (Taaitsa). Hyvää, että neuvoston uudessa kokoonpanossa aloittavat Julia Gordina ja Veera Haapalinen, jotka edustavat mm. inkerinsuomalaisten nuorempaa sukupolvea. Inkerin Liiton puheenjohtajaksi kahden vuoden vaalikaudeksi vuosikokous valitsi taas Aleksanteri Kirjasen. Niin kuin aina vuosikokous päättyi konserttiin.

Perinteinen muistojuoksu

27. maaliskuuta kun Pietarissa alkoi IL:n vuosikokous, Laatokan rannassa järjestettiin maaliskuussa 1942 karkotettujen muistotilaisuus. Lyhyen mielenosoituksen muistomerkin juurella ja perinteisen juoksun Laatokan rannalta Elämän tien pitkin järjestävät joka vuosi Kelton seurakunta ja IL:n Seulaskoin osasto (pj Paavo Parkkinen). Eri-ikäiset juoksijat lapsista eläkeläisiin juoksevat Inkeriä kohti eri matkoilla, joista pisin on 10 km.

'On valhe, iso valhe ja tilasto...'

Tiedättekö kuinka paljon inkerinsuomalaisia on Venäjällä? Vuonna 2002 pidetyn virallisen väestönlaskennan tuloksien mukaan kolmisensataa! Ihan totta, näin lukee virallisista taulukoista! Sen lisäksi maassa on 34 tuhatta suomalaista. Viime väestönlaskennassa kansallisuus laitettiin kyselylomakkeeseen ihmisen oman lausunnon mukaisesti. Vain harvinainen inkeriläinen sanoi itseänsä inkerisuomalaiseksi ja mikäli sanoikin, jos väestönlaskija epäili sellaisen kansallisuuden olemassaoloa, niin hän kirjoitti paperiin mitä vaan. Moni inkerinsuomalainen valitti minulle, ettei heiltä kansallisuutta kysyttykään, jos sukunimi on venäjänkielinen, niin lomakkeeseen automaattisesti kirjoittettiin venäläinen. Aika muuttuu, mutta tilasto tässä maassa jää yhtä epäluotettavaksi kuin ajemminkin.

Paluumuuttajien kielitutkinto

Toisen kerran järjestettiin Pietarissa 29.-31. maaliskuuta Suomen ulkomaalaislain edellyttämä Inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitutkinto (IPAKI). Kutsun kielitutkintoon sai 54 paluumuuttajaksi aikovaa. Laaja kielikoe alkaa puhumistestistä ja sisältää neljä osuutta. Jokaiselta testattavalta pyydetään myös palaute kielitutkinnon menosta. Arvosana paluumuuton hakijoille ilmoitetaan ja vastaava todistus myönnetään noin kuukauden kuluttua.

Wladimir Kokko, Pietari

31.03.2004