|
UUTISIA INKERISTÄ 03/05
Mietteitä ääneen
Perestroikan lapsia
11. maaliskuuta 1984 NKP:n pääsihteeriksi Moskovassa valittiin Mihail
Gorbatshov, uudistamisen aika, jota kutsutaan perestroikaksi on alkanut
Venäjällä. Inkerinsuomalaisten kannattaa muistaa tuo kohtalokas aika.
Neuvostoliiton johto salli 80-luvun loppupuolella pluralismin
(mielipiteiden eroavaisuuden), glastostin (avoimuuden) ja vanhan
kommunismijärjestelmän perestoikan (uudelleenraken-tamisen).
Poliittinen sanasto sai uusia käsitteitä ja kansalaiset saivat
tavallisimmat ihmisoikeudet mm. vapauden kokoontua
kansalaisjärjestöihin ja uskontovapauden. Jollei olisi perestroikaa, ei
Inkerin Liittoakaan perustettaisi. Jollei kommunismi-järjestelmän
tehtottomuutta todettaisi sanoin ja teoin, ei Neuvostoliitto horjuisi.
Jollei Neuvostoliitto horjuisi, inkerinsuomalaisten paluumuuttokaan
Suomeen ei olisi alkanut, eikä Viro itsenäistyisi.
Me, inkeriläisliittojen aktiivit, olemme perestroikan lapsia. Vapaa
toimintamme on tullut mahdolliseksi vasta vuoden 1984 jälkeisinä
vuosina.
Juuri uudessa demokraattisessa yhteiskunnassa, josta Mihail Gorbatshev
on joskus alkanut puhua, kirkkomme eloon elpyminen on toteutunut.
Kirkkoväen on kiitettävä neuvostojohtaja, jonka johtamisaikana
kirkkokuntien toiminta vapautui pelosta. Suomeen muuttaneiden on hyvä
muistaa, että juuri Gorbatshov oli maan hallitsijana, kun Koivisto
myönsi Neuvostoliiton suomalaisille paluumuutto-oikeuden. Monet eri
maissa asuvat inkeriläiset ovat löytäneet sukulaisia 80-luvun
loppupuolelta alkaen. Itse vuonna 1985 pääsin ensimmäisen kerran
Suomeen komsomolin delegaation oppaana, muistan sen hyvin.
Inkerinsuomalaisten historiassa uusi vaihe on alkanut 20 vuotta sitten...
IL:n vuosikokous
Inkerin liiton sääntömääräinen vuosikokous pidettiin 12. maaliskuuta
Pietarissa. Tänä vuonna koulun 214. saliin kokoontui 107 edustajaa 13
paikallisjärjestöstä. Kaukaa tuli liittomme kokoukseen Moskovan
inkerinsuomalaisten kansallis-kulttuurisen autonomian ja Pihkovan
«Pikku Inkerin» edustajia.
Vuosikokouksessa käsiteltiin sääntömääräisiä kysymyksiä kuten
toimintaraportti, talousraportti ja yhdistyksen toiminta eri linjoilla.
Toimintaraportti esitettiin kokous-päiväksi ilmestyneessä
Inkeri-lehdessä ja puheenjohtaja
Aleksanteri Kirjanen sai keskittyä ongelmiin. Puutteelliseksi hän sanoi
liiton järjestelytyötä, liiton neuvosto ei tiedä tarpeeksi siitä, mitä
tapahtuu eri paikallisjärjestöissä, eikä paikan päällä tiedetä koko
liiton mahdollisuuksista ja toiminnasta. Inkerin Liitto tarvitsee
enemmän päteviä vapaaehtoisia työntekijöitä. Kirjasen mukaan IL:n
keskusjohdon vuosibudjetti on noin 3000 euroa, jonka suurin osa menee
juhannusjuhlien järjestämiseen. Summaa ei ole helppoa saada ja
sponsoritukea tarvitaan, korosti puheenjohtaja.
Varapuheenjohtaja Wladimir Kokko kertoi IL:n projektiyhteistyöstä
Suomen
valtion kanssa. Hänen mukaan se, että Suomen hallitus aikoo ajaa
inkeriläis-hankkeitansa alaspäin, esittää uusia haasteita
inkeriläistyössä. Monipuolisesta ja tehokkaasta kultturityöstä
kertoivat neuvoston jäsenet Olga Konkova ja Irina Ostonen. Konkovan
mielestä voitaisiin tehdä enemmänkin, jos koordinaatio
paikallisjärjestöjen johdon kanssa olisi parempi.
Vuosikokouksessa vastattiin moniin edustajien kysymyksiin.
Läsnäolleille selostettiin mm. niin sanotusta «suomalaisten
keskitysleirien vankien korvauksesta». Todettiin, että tämä Karjalassa
alkanut kampanja ei koske inkerinsuomalaisia, jotka sodan aikana saivat
Suomesta turvaa ja rauhaa, eivätkä voi vaatia siltä «vankien
korvausta». Inkerin Liitto on samaa mieltä Suomen viranomaisten kanssa,
että sotakorvauksien täysin maksaneella Suomella ei ole mitään velkaa
Venäjälle eikä sen kansalaisille. Juuri Neuvostoliitossa
inkerinsuomalaisia sorrettiin. Vasta tapahtunut etuoikeuksien
muuttaminen rahatueksi on koskenut monia inkeriläisiä. Ihmetyttää vain
miksi tukien maksu siirtyi paikallisien sosiaaliturvabudjettien
vastuulle, vainojen järjestäjänähän oli juuri valtion pääjohto. Inkerin
Liiton vuosikokous on hyväksynyt kirjeen duumaan, jossa vaaditaan
poliittisista sorroista
maksettavien tukien siirtämistä nimenomaan valtakunnan budjettiin.
Vaalit Inkerin Liitossa pidetään kerran kahdessa vuodessa, eikä niitä
ollut tällä kertaa. Vuosikokous tavallaan päättyi Pietarin
inkerinsuomalaisten kuoron esiintymisiin.
Hoivatyön järjestäjät Suomessa
Viikon (13-19. maaliskuuta) viettivät vanhusten hoidon järjestäjämme
eli palvelutalojen johtajat ja diakoniatyöstä vastuulliset
Jyväskylässä.
10 hengen ryhmä vielaili ammattikorkeakoulussa opiskellen hoiva-alan
organisointia Suomessa. Inkeriläiset kävivät eri laitoksissa
tutustumassa käytännölliseen toimintaan ja kertoivat omista
kokemuksistaan. Taaitsan palvelutalon johtaja Paavo Suomalaisen
mielestä mielenkiintoisinta oli vajaakuntoisten hoidon järjestäminen.
Opetusmatka tehtiin laajan Jyväskylän akk:n toteuttaman ja Suomen
sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman täydennyskoulutusohjelman
osiona.
Kalevala-seminaari Puutostissa
Puutostilla on omalaatuinen merkitys inkerinsuomalaisten kulttuurin
historiassa, tästähän kesäjuhlien perinteemme on saanut alkunsa. 19.
maaliskuuta Puutostin kirjastossa pidettiin Kalevala ja Inkeri-niminen
saminaari Olga Konkovan johdolla. Kokoontuneille, heidän keskuudessaan
oli sekä pelkkää suomea puhuvia ukkoja vunukkoineen että
kyläkirjastojen johtajat. Olgan pitämää kertausta keskiaikaisten
laulujen laulamalla tuki musiikkiyhtyeemme Korpi. Luennoitsija korosti,
että Inkerinmaalta kerätyt kalevalanmittaiset runot kuvaavat
kansalliseeposta paljon naisellisempana verrattuna E. Lönnrotin
miessankaripaineiseen Kalevalaan. Järjestäjän mukaan kyläväki esitti
yhtä hyviä kysymyksiä kuin kaupunkilaiset, selvästi tuntui, että
kysyjät ovat ainakin Kalevalan lukeneet.
Pääsiäinen myös maallisittain
Pääsiäiskirkko
on edelleen lähes kaikille inkerinsuomalaisille tärkeää, mutta ikävä
tosiasia on se, että juhlaperinteet Inkerissä on unohtunut monilta
suomalaisperheiltä. Inkerin Liitto pitää tärkeänä niiden elvyttämistä.
Kaksi juhlapajaa järjestettiin pääsiäsipäivinä.
Pitkäperjantaina
Pyhän Marian kirkon tiloissa IL:n Tyrön osasto, Sampo-keskus ja Suomen
Pietarin instituutti pitivät pääsiäispajan.
23 osallistujaa sai tietää pääsiäissymboliikasta, juhliin kuuluvista
koristeista, lauluista ja suomalasista ruoista. Tärkeää, että yhdessä
tehtiin riippuvia pääsisäsmunia, kauniita virpovitsoja ja muita
koristeita, jotka käytettiin kirkkosalin koristelemiseen. Laulettiin
kauniita pääsiäislauluja ja virsiä. Juhlapajan vetäjinä toimivat Alina
Otti ja Tatjana Bykova.
15
vanhempaa ja lasta houkutteli pääsiäisen toisena päivänä pidetty
juhlapaja Pushkinskajalla. Yhdessä kadettiin juhlapöytä ja
valmistetttiin pääsiäiskoristeita, Korpi-yhtye lauloi perinteisiä
lauluja. Tilaisuuden vetivät Olga Konkova ja Irina Ostonen.
Piispa ja professori opaskurssilla
Maaliskuussa Inkeri-opaskoulutusohjelma jatkui. Kurssilaisina on
kaksikymmentä toimivaa suomenkielistä opasta, joiden joukossa on esim.
koko kaupungissa tunnetut Irma Blinova, Inkeri Laperié ynnä muut.
Tatjana Bykovan johtama Sampo-keskus, joka toimii vastuullisena
kouluttajana,
pystyi saamaan luennoitsijoiksi parhaat asiantuntijat. Maaliskuussa
tunnit pitivät mm. piispa Aarre Kuukauppi ja historian professori
Svetlana Kotshkurkina Petroskoista. Koulutusohjelman puitteissa
järjestetään myös mallikierroksia, maaliskuussa se oli Wladimir Kokon
opastama Suomalainen Pietari.
Yhden rivin uutiset
• 26. 3. Kelton seurakunnan ja IL:n Seulaskoin osaston voimin
järjestettiin perinteinen juoksu Laatokan rannalta «elämäntietä»
pitkin. Juoksu on omistettu inkerinsuomalaisten karkotukseen Siperiaan
maaliskuussa 1942.
Wladimir Kokko, Pietari
02.04.2005
|