inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 03/07:

Inkerinsuomalaisena Venäjällä

Suomen musiikki 2007

Avajaiset Kalevalan päivänä

Avoin kirje Eino Luhtoselle

Opiskeltiin projektin valmistamista

Tohtori väitteli tohtoriksi

IL:n vuosikokous

Perinteinen muistojuoksu

Paraske-seminaari Puutostissa

Suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurikeskus Syktyvkariin

Yhden rivin uutinen

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkerinsuomalaisena Venäjällä

Keltossa syntyneenä joka maaliskuu ajattelen tuota kohtalokasta kuun viimeistä viikkoa 1942, kun Leningradin saartoalueelta kaikki suomalaiset karkotettiin Siperiaan. Silloin Kelttoon jäänyt venäläinen äitini kertoi, miten se tapahtui.

NKVD:n univormussa puetut sotilaat kävivät joka suomalaisessa talossa ilmoittamassa, että kaikkien pitää pakata omat tavarat (korkeintaan 30 kiloa per perhe) ja kulkea Myllypuron rautatieasemalle. Lähteä piti ihan kaikkien iästä ja terveydentilasta riippumatta. Miehiä kylissä oli vähän, kelkoilla naiset ja isommat lapset kuljettivat hitaasti tietä pitkin pieniä lapsia, voimattomia vanhuksia ja joitakin kamoja. Kylän raitti täyttyi itkusta. Seuluskoissa Myllypuron asemalla suomalaisia odottivat jo härkävaunut ja ympärillä vartioivat pyssymiehet. Siitä se Siperian kuolomatka alkoi...

Ihmiset karkotettiin vain yhdestä syystä, koska he olivat suomalaisia. Suomalainen syntyperä oli riittävä syy rangaistavaksi, se oli rikos siinänsä. Suomalaisuus oli kirouksena 40-luvun Neuvostoliitossa.

Mutta rauhassa analysoiden tulen johtopäätökseen, että Venäjän ja Suomen väliset suhteet vaikuttavat inkerinsuomalaisten asemaan Inkerissä todella paljon. Eivätkä pelkät nämä suhteet tietenkään. Ei ollut inkerinsuomalaisilla yhtään vaivaa, kun Suomi oli Venäjän keisarikunnan osana. Vallankumouksen ja kansalaissotien jälkeen inkeriläisten asema Inkerissä taas vakiintui Tarton rauhan solmittua. Inkerin-suomalaisten olot kiristyivät, kun maitemme väliset suhteet 30-luvulla menivät yhä huonommiksi. Suomenkieliset laitokset Inkerinmaalla lopetettiin juuri silloin, kun neuvostolehdistö haukkui Suomen johtoa lahtareiksi ja fasisteiksi. Jatkosodan aikana suomalainen Neuvostoliitossa tarkoitti lähinnä kansan vihollista. Krushtshevin aikana, kun YYA-sopimus oli voimassa, meidät jätetiin rauhaan kuollaksemme kulttuurisesti pois hiljaittain. Ei ollut helppoa olla suomalaisena tässä maassa neuvostoaikana, usein se oli jopa hengenvaarallista. Ei voi tuomita niitä, jotka pakenivat raskaita oloja kommunistien johtamassa kotimaassa.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen sekä Suomen ja Venäjän välisten suhteiden palattua normaaliin tilanteeseen inkerinsuomalaisten asema koti-Inkerissä muuttui radikaalisesti. Suomalainen syntyperää ei luultu enää synniksi, Inkeri-sana ei ärsyttänyt enää viranomaisia ja pelko alkoi häipyä inkerinsuomalaisten keskuudesta.

Aika pian kävi ilmi, että meillä inkerinsuomalaisilla täällä on jopa etuoikeuksia. Osaamme kieltä muita enemmän, tunnemme länsimaiden elintapoja paremmin. Meistä on kysyntä työmarkkinoilla ja lisäksi meillä on paluumuutto-oikeus Suomeen. Omaksi pääomaksi ovat muodostuneet meidän kontaktit Suomessa rajakynnyksen alennettua.

Moni inkerinsuomalainen Inkerissä löysi omaisia Ruotsista tai Suomesta, sai uusia suomalaisia kavereita. Kaksikielisellähän on kaksi kertaa enemmän ystäviä. Joka meikäläisten elämä on muuttunut näin mielenkiintoisemmaksi. Paljon mahdollisuuksia itseilmaisussa ja yrittäjyysalalla avautui. Henkilökohtaisesti olen tullut uuteen johto-päätökseen, että näissä olosuhteissa on hyvä olla inkerinsuomalaisena Venäjällä. Tässä kannattaa kasvattaa lapsia suomalaisiksi.

Kerran IL:n vuosikokouksessa sain kysymyksen, – Kuinka vaikeaa on olla suomalaisena Venäjällä? Vastasin – En tiedä kuinka vaikeaa, mutta tiedän, että hyvin mielenkiintoista. Täytyy vain aina edistää maidemme välisten suhteiden parantamista.

Suomen musiikki 2007

27. helmikuuta Pietarissa alkoivat suomalaisen musiikin festivaalit nimeltä Suomen musiikki 2007. Kantele! Perinnön kokeilu-niminen avajaiskonsertti oli uskomattoman mielenkiintoinen. Sähkökanteletrio soitti rock- ja ethnomusaa Karnaval-konserttisalissa nuorisoyleisön edessä. Paitsi se, että musiikki itsestään oli täynnä draivia, konsertissa käytettiin paljon erikoisvalastamista ja se oli oikeata showta.

Musiikifestari jatkuu huhtikuussa saamelaisohjelmalla ja toukokuussa jokavuotisella Nordic Musicilla.

Avajaiset Kalevalan päivänä

Kantakansojen siirtyvä museomme on alkanut siirtyä paikasta toiseen ihan oikeasti. Se esitettiin ensin Kansallisuuksien talolla sitten lasten luomustyön talolla ja Kalevalan päivänä 28. helmikuuta museon näyttely avattiin Pietain Kunstkamerassa. Kunstkamera on Venäjän vanhin ja suosittu museo, jossa tehdään myös paljon kansantieteellistä tutkimustyötä. Kunstkameran tutkijat arvostivat museotamme niin korkeasti, että alustavasti suunniteltu esittelyaika heti pidennettiin syksyyn asti.

Näyttelyn sisältö muuttuu aina museon siirtyessä, niin kuin olikin ajateltu. Kunstkameran näyttely esimerkiksi on edellisiä laajempi, – kommentoi avajaiset kansantieteilijä Olga Konkova. Juhlallisissa avajaisissa oli paljon kutsuvieraita, mm. tutkijoita, diplomaatteja ja toimittajia. Museosta kerrottiin niin paikallisilla tv- ja radiokanavilla kuin Suomen radiossa.

Opiskeltiin projektin valmistamista

Udmurtian pääkaupungista Izhevskista palattuaan Inkerin Liiton neuvoston jäsen Andrei Kuznetsov näytti todella tyytyväiseltä. Saamamme koulutus oli mitä parhainta niin järjestelyn kuin sisällön kannalta. Osallistujista syntyi mukava tiimi, sain monta uutta ystävää, näillä sanoilla kertoi hän tapahtuneesta.

19.-21.3. suomalais-ugrilaisten kansojen konsultointikomitean aloitteesta Izhevskissa pidettiin n.s. projektikoulutus, joka oli tarkoitettu kansalaisjärjestöjen nuorille aktiiveille. Projektien laatimisen taidot muodostavat nykyään oman osaamisalan. Tästä maailmasta aina löytyy rahoitus kansalaisjärjestön toimintaan, jos vain tietää miten ja mistä se haetaan.

Koulutettavia oli 32 ja he edustivat kaikki Venäjällä asuvat suomalais-ugrilaiset kansat. Inkerin Liitosta ja Inkeroisten seurasta koulutukseen osallistuivat Kirill Ivantsov, Andrei Kuznetsov ja Aino Vorobjova. Syksyllä Tverissä järjestetään koulutuksen seuraava jakso.

Tohtori väitteli tohtoriksi

Suomessa tohtoriksi väitellyt arkeologi Aleksanteri Saksa menestyksellisesti väitteli 21. maaliskuuta Pietarissa Venäjän tiedeakatemian arkeologian tutkimus-laitoksessa tohtoriksi uudestaan. Kumma juttu, mutta Suomessa saadulla tohtorin arvolla ei ole merkitystä venäläisten tiedelaitosten kannalta. Tutkijana ja lehtorina Novgorodin yliopistossa työskentelevälle Saksalle ei maksettu edes tohtorin palkkalisää.

Aleksanteri Saksa on tutkinut kauan Karjalan keskiajan arkeologiaa tehden kaivoksia kannaksella, Laatokka-Karjalassa ja Viipurissa. Tuoreen väitöskirjan nimi on Muinais-Karjala 500-1500-luvuilla. Kronikkien Karjalanmaan väestön syntyperä, historia ja kulttuuri. Tutkimus perustuu paljolti Aleksanteri Saksan tekemiin kaivoksiin ja kattaa laajan muiden saaman aiheaineiston, se täydentää huomattavasti muinais-Karjalan historiassa olevia lahkoja.

Aleksanteri Saksa on syntyisin Kupanitsan Korkasta ja hän on mm. Inkerin Liiton perustajia. Viime vuosia hän on asunut ja tehnyt työtä Novgorodissa.

IL:n vuosikokous

Inkerin Liiton sääntömääräinen vuosikokous 2007 kokoonnutti 24.3. Pietarin koulun 214. saliin 64 edustajaa IL:n yhdeksästä paikallisjärjestöstä. Pisimmän matkan kokoukseen tekivät Moskovan ja Pihkovan inkerinsuomalaiset. Tuttuun tapaan kokous alkoi Nouse Inkerin yhdessälaulamisella. Puheenjohtaja Aleksanteri Kirjasen toimintaraportissa korostettiin liiton työn monipuolisuutta, pääpainopiste puheenjohtajan mukaan tehdään kuitenkiin kieli- ja kulttuurityöhön.

Vilkkaassa keskustelussa heimotyöstä huomattiin, että yhdistyksen viime vuoden kulttuurielämässä tärkein tapahtuma oli kantakansojen siirtävän museon syntyminen. Kaikki IL:n järjestämät juhlat onnistuivat hyvin. Selvässä nousussa on nuorisotoiminta, taas puutteelliseksi sanottiin liiton tiedotustoimintaa ja yhteyksiä paikallisjärjestöihin. Vuosikokouksen edustajat saivat monta hyvää esimerkkiä (Tyröstä, Pihkovasta, Toksovasta) siitä, miten tuloksellisesti voi toimia liiton pienikin paikallisosasto. Kokouksessa merkittiin myös, että useassa paikkakunnassa (Kolppinossa, Volossovassa, Viipurissa) IL:n toiminta on melkein sammunut, joihinkin Siperian järjestöihin ei saa enää yhteyttä...

Inkerin Liiton vuosikokous 24. maaliskuuta 2007. Toimintara-portin esitti puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen (vasemmalla).
Valokuvat Kirill Ivantsov

Pitkän listan epäkohtia Inkerin Liiton toiminnassa luki kokouksessa Aleksei Krjukov, sanomatta miten niitä voi korjata hän ehdotti epätyydyttävän arvosanan antamista yhdistyksen toiminnalle. Tätä ehdotusta äänesti vain 7 edustajaa. Krjukov ilmoitti myös, että hänen kanssa samaa mieltä olevat IL:n jäsenet ovat perustaneet oman nettisivuston.

Kokouksessa päätettiin, että Inkerin Liiton Juhannusjuhlat 2007 pidetään 24. kesäkuuta Skuoritsassa klo 13.00 alkaen, Inkerin Liiton toiminta hyväksyttiin, tervetulleiksi liiton jäseniksi toivottiin hakemuksensa jättäneet Systärpekin ja Vladikavkazin inkeriläisjärjestöt. Hiljaisuusminuutilla edustajat kunnioittivat maaliskuussa 1942 Siperiaan karkotettujen inkerinsuomalaisten muistoa. Tatjana Kozhuhova Käkisalmesta lausui venäjän kielellä omat koskettavat kalevalanmittaiset runot inkerinsuomalaisten kohtaloista.

Perinteinen muistojuoksu

24. maaliskuuta kelttolaisia ei ollut Inkerin Liiton vuosikokouksessa, siksi kaikki aktiivit osallistuivat periteiseen muistojuoksuun Elämän tietä pitkin. Muistojuoksu on omistettu inkerinsuomalaisten karkotukseen maaliskuussa 1942 ja symbolisoi heidän paluutta kotiseudulleen, juostaan aina Laatokan rannalta sisämaahan.

Aurinkoisena ja poikkeuksellisen lämpimänä aamupäivänä Laatokan rannassa pidettiin lyhyt mielenosoitus, jossa puheen piti piispa Aarre Kuukauppi. Sitten noin 60 amatöörijuoksijaa lähti 10 kilometrin matkalle. Maalille asti jaksoi 42 ja niiden joukossa myös IL:n paikallisosaston puheenjohtaja Paavo Parkkinen. Miehistä ensimmäiseksi sijoittui Nikolai Zaitsev (50), toiseksi paras oli Daniil Kuranen (15). Naisten sarjan voitti Elina Zaitseva (42), mutta 10 matkan kesti myös muutama lapsi, joista voiton vei Pavel Petrov (12). Tapahtuma järjestettiin pääosin Marina Puukkosen ja Ivan Laptevin (molemmat Kelton seurakuntalaisia) voimin ja se pääsi paikallisiin tv-uutisiin.

Paraske-seminaari Puutostissa

Larin Paraske-seminaari pidettiin sunnuntaina 25. maaliskuuta Puutostin kirjastossa. Tilaisuus järjestettiin kirjastonhoitaja Natalja Ostosen aloitteesta, Natalja on innokas Inkeri-teitouden levittäjä.

Seminaarin päätyttyä Natalja Ostonen sai Korpi-yhyeeltä uusia kirjoja kirjastoonsa.

Pääpuhujana seminaarissa oli Olga Konkova, jonka luentoa seurasivat Korpi-yhtyeen esitykset. Seminaarin ohjelmaan osallistuivat myös Skuoritsan seurakunnan kuoro ja kirkkoherra Pavel Kryloff.

Suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurikeskus Syktyvkariin

Viime vuoden lopussa toimintansa on alkanut Venäjän federaation suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurikeskus. Se sijaitsee Komin tasavallan pääkaupungissa Syktyvkarissa ja saa valtion rahoitusta. Keskuksen tavoitteena on mm. suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurien säilyminen.

30. maaliskuuta uusi laitos esiteltiin Pietarin kansallisuuksien talolla monien viranomaisten läsnäollessa. Useissa puheissa korostettiin, että «ilman presidentti Putinin hyvää tahtoa ja suomalais-ugrilaisten kansojen problematiikan syvää ymmärryttä hanke ei toteutuisi». Tulevaisuus näyttää, tuleeko inkerinsuomalaisille asiaa lähteä työmatkaan Syktyvkariin.

Yhden rivin uutinen

• Pietarin yliopiston suomalais-ugrilaisten laitoksen dosentti Lidia Galahova (72) kuoli 5.3.2007. Galahovan 70-luvulla väitelty väitöskirja on omistettu suomen kielen inkerin murteisiin ja perustuu hänen silloin Inkerinmaalta keräämiin materialeihin.

• 21. maaliskuuta Pietarin Inkerin Liitto (pj Wladimir Kokko) piti vuosikokouksensa. 54 edustajaa sai käteen vuoden toimintakertomuksen kirjoitettuna ja teki pieniä muutoksia yhdistyksen sääntöihin. Kaikki kantakansojen museon valmistajat palkittiin kunniakirjalla.