inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Inkerin suomalainen kulttuurimaisema 03/08:

Suomalainen teatteri Pietarissa syntyy uudestaan?

Kalevalan rockversio

Valokuvanäyttely Systärpekissä

Muumiperhe ja monet muut

Uutisia Inkeristä 03/08:

Luterilaisuus ja inkeriläisyys

Vatjalaiskulttuuri esillä Pietarissa

Kantakansojen keskus suunniteilla

Muistojuoksu Laatokan rannalta

Oppaiden opas

Hyvää pääsiäistä!

***

Helsingin kaupunki haluaa työvoimaa Inkeristä

IL:n vuosikokous

Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Luterilaisuus ja inkeriläisyys

Nykyinen maantieteellinen käsite Inkeristä on muodostunut Ruotsin vallan aikana, kun vedettiin Stolbovan rauhan mukainen valtakunnan raja ja eteläkannaksella olleet pitäjät liitettiin uuteen maakuntaan. Ruotsin valtaa paeten maasta muutti pois paljon ortodokseja ja tänne muutti Suomesta luterilaisia. Tänne muuttaneiden luterilaisten jälkeläisistä myöhemmin ovat tulleetkin inkerinsuomalaiset. Näin ollen kansamme syntyminen ja Martti Lutherin puhdistama kristinusko liittyvät katkaisemattomasti toisiinsa.

Vähintään pari sataa vuotta inkerinsuomalaiset kävivät vain «suomen kirkos» ja juuri uskonto on erottanut heidät muista suomenkielisistä Inkerinmaalla. Luterinainen seurakunta esi-isillemme oli se, mikä tuki henkisesti, koulutti ja sivistytti.

Olen monta kertaa huomannut, että vanhin sukupolvemme ei osaa erotella itsessään suomalaista luterilasesta. Vanhassa Inkerissä luterilainen uskonto oli inkerinsuomalaisille kansallisuskontona ja «suomen kirkko» kansalliskirkkona. Tämä tilanne oli itsestään selvä vähän yli sata vuotta sitten.

1800-luvut ovat tuoneet tuntemuksen demokratiasta ja uskonnonvapaudesta. Uskontoa koskeva lainsäädäntö lieveni kaikissa maissa ja siirto toiseen uskontoon on tullut mahdolliseksi. 1800-luvun loppupuolella syntyi myös monta uutta kristinuskonnon tulkintaa ja ne alkoi levitä Inkeriinkin. Suomesta, Ruotsista ja Saksasta tulleiden saarnajien vaikutuksessa inkerinsuomalaisten keskuudessa syntyi vapaakirkkolaisten, baptistien ja helluntailaisten ryhmiä. Vuoden 1920 tilaston mukaan heitä oli Inkerissä yhteensä noin 3000 eli alle 2 prosenttia 160 tuhannen kansasta. Ortodoksiuskoon kääntyneitä suomalaisia Inkerissä ei kuitenkaan sotaan asti ollut.

1900-luvut olivat elämän maallistumisen vuosisata. Euroopassa kaikkien kirkkokuntien rooli alkoi laskea, ihmiset usein hylkäsivät «vanhentuneita» kirkollisia tapoja ja omaksuivat «modernin vapaamman käytäytymistyylin». Kirkoissa ei enää käyty joka sunnuntai eikä «syntien tekeminen» tuntenut niin vaaralliselta. Vielä vaikeammapaan tilanteeseen joitui kirkko Neuvostoliitossa, missä tätä vastaan taisteltiin valtiovallan täysin voimin.

Karkotuksessa inkerinsuomalaisilla ei ollut mahdollisuutta harrastaa kunnolla uskonnon-menoja ja käydä kirkossa. Uusi sukupolvi kasvoi ateistisessa ympäristössä ja vain oikein uskovaiset vanhemmat pystyivät kasvattamaan lapsia luterilaisiksi.

Peresrtoika, Neuvostoliiton kaatuminen ja luterilaisten seurakuntiin elpyminen toivat tuhansia inkerinsuomalaisia takaisin kirkkoon pääosin luterilaisiin, muttei ainoastaan niihin. Henkilökohtaisesti tunnen kymmeniä inkerinsuomalaisia, jotka enemmistön vaikutuksessa ovat valinneet viime vuosina ortodoksisen uskonnon. Toiset lähtivät onkimaan onnea uusiin eksoottisimpiin uskontokuntiin. Tuhansia on jäänyt kirkon ulkopuolelle.

Kyllä luterilaisuus on edelleen yleisin uskontokunta inkerinsuomalaisten keskuudessa, se on melko ratkaisevasti vaikuttanut inkerinsuomalasten identiteetin muodostumiseen, mutta nykyään ei voi sanoa, että inkerinsuomalainen automaattisesti tarkoittaa luterilaista.

Eikä voi sanoa enää, että Inkerin kirkon jäsen automaattisesti tarkoittaa suomalaista, kirkkomme on julistanut itsensä monikulttuuriseksi ja monikieliseksi.

Wladimir Kokko, Pietari

Inkerin suomalainen kulttuurimaisema

Suomalainen teatteri Pietarissa syntyy uudestaan?

1. maaliskuuta Pietarin teatteriakatemian opiskelijateatterissa pidettiin J.-P.Sartren Lukittujen ovien takana näytelmän ensi-ilta. Näytelmä esitettiin suomen kielellä ja sen on lavastanut Suomen teatteriakatemian (TEAK:n) opiskelija Perttu Leinonen. Kaikissa rooleissakin esiintyivät suomalaiset opiskelijat Jaakko Kiljunen, Eija Ranta ja Henna Haverinen, jotka lukevat teatteritaidetta Pietarissa. Näytelmä otti minut heti, upposin tunteiden myrskyyn ja olin koko ajan nautinut niin harvoin kaupungissamme soivasta suomen kielestä.

Seuraavaksi näytelmä pidetään samalla näytämöllä 20. ja 21.3. sekä 8.5. Helsingissä TEAK:ssa. Ammattillinen Suomalainen teatteri toimi Venäjän pohjoispääkaupungissa vuosina 1930-1937. Siinä on syttynyt Liisa Tombergin tähti, hän on ainoa inkerinsuomalainen näyttelijä, joka on ansainnut Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvon. Mutta teatterin porukan suurimman osan kohtalo oli traaginen, Suomen vakoilijoiksi syytettyinä heidät teloitettiin verisinä vainovuosina 1937-38.

Sen jälkeen suomalaista teatteria Nevan rannoilla ei enää ollut, syntyykö se uudestaan tästä pienestä suomalaisnäyttelijäryhmästä? Kaikkihan on mahdollista miljoonakaupungissa.

Lenura Lukkonen, Pietari

Vatjalaiskulttuuri esillä Pietarissa

Tutkijat ovat eri mieltä siitä, katoavatko vatjalaiset pois maailman kansojen kartasta 10 vain 50 vuoden kuluttua, mutta ovat samaa mieltä siitä, että vähälukuisen kansan historia on lopussa. Tämän kansan kulttuuri on kuitenkin aina kiinnostanut asiantuntijoita.

Venäläinen Olga Lavruhina on piirtänyt kuvia vielä julkasemattomaan vatjalaisaappiseen, venäläinen muusikko Jekaterina Kuznetsova tutkii ja soittaa bändeineen vatjalaisten kansanmusiikkia. Vladimir Zernov ja Aleksandr Gurinov ovat luoneet vatjalaisten vaakunan (kuvassa) ja kansallislipun. Helmi-maaliskuussa Pietarissa niin sanotussa kansallisuuksien kirjastossa Gorohovajalla 41 on auki vatjalaisten kulttuurille omistettu näyttely. Vain oikein pienin määrin se korvaa Luutsan kylässä syyskuussa 2006 palanutta vatjalaismuseota.

16.2. kirjastossa pidettiin ennenaikainen Kalevalan päivä, jolloin kerrottiin muidenkin Inkerinmaan kansojen kulttuuriperinteistä. Puhuttiin mm. siitä, että Laukajoensuun suursataman rakentaminen voinee tuhota vatjalaisten asuinympäristön kokonaan.

Wladimir Kokko, Pietari

Kantakansojen keskus suunniteilla

Leningradin alueen hallituksessa 12. maaliskuuta pidettiin iso kokous, jonka pääaiheena oli alueen kantakansojen tukeminen. Kokoukseen osallistuivat IL:n neuvoston jäsenet pj Aleksanteri Kirjanen ja Olga Konkova.

Tultiin siihen yhteenvetoon, että alueelle tarvitaan tukitoimintaa koordinoiva kantakansojen keskus. Sen perustajajäsenenä muiden rinnassa voisi olla myös Inkerin Liitto. Keskuksessa on kehitettävä niin kulttuuri- kuin tutkimustyö. Alueen hallitus odottaa tulevalta laitokselta konkreettisia inkerinsuomalaisten, inkeroisten ja vatjalaisten kulttuurien ja kielien säilymistä tähtääviä toimeenpiteitä.

Kantakansojen keskuksen sääntöjen ja toimintasuunnitelmien kirjoittamista varten on perustettu työryhmä, jonka johtajaksi on nimitetty Olga Konkova.

Wladimir Kokko, Pietari

Muistojuoksu Laatokan rannalta

Perinteinen Kelton seurakunnan ja IL:n Seulaskoin paikallisosaston järjestämä 10 kilomertin juoksu pidettiin taas lankalauantaina 22. maaliskuuta. Juoksu järjestetään inkerinsuomalaisten karkotuksen Siperiaan maaliskuussa 1942 muistoksi. Ohjelma on aina sama: kokous puheenvuoroineen Laatokan rannassa ja sitten lähdetään juoksemaan Elämän tietä pitkin kotikyliin päin.

Tänä vuonna juoksijoita oli viitisenkymmentä ja heidän joukossaan oli mm. piispa Aarre Kuukauppi. Mutta hän juoksi vain 2 kilomertia, taas minä olen kestänyt kokonaisen kympin, kertoi ylpeästi tänä vuonna 60 vuotta täyttävä liiton paikallisosaston puheenjohtaja Paavo Parkkinen.

Wladimir Kokko, Pietari

Inkerin suomalainen kulttuurimaisema

Kalevalan rockversio

Rock-show Kalevala luki julisteessa Pietarin seinässä ja se koski minua vanhentunutta rock-musan fania. 19. maaliskuuta kävin katsomassa shown Pietarin Vyborgski kulttuuritalolla enkä tullut pettyneeksi.

Esityksessä mukana oli kymmenen nuorta. Näyttämön syvyydessä oli kolme soittajaa: solokitara, bassokitara ja rummut. Kaksi kirkkaasti puettua koko ajan kiertelevää naista luki välillä venäjäksi Kalevalan runoja ja musiikin soidessa 5 nuorta tanssi. Laulamista ei ollut, muuten esitys olisi laajiltaan tavallinen musikaali.

Sanoisin, että yhtyeen johtaja Mihail Kretshet-Potsenkovskin säveltämä musiikki oli ihan laadukasta ja show kokonaisuutena näytti ihan mukavalta. Taiteen tasolle nousseet nuorten bileet, tuli joskus mieleen.

Wladimir Kokko, Pietari

Inkerinsuomalaisten elämänkertoja

Oppaiden opas

19. maaliskuuta 1928 Tyrön Ristikylässä talonpojan perheeseen syntynyt Niina Sultsi on täyttänyt 80 vuotta. Sultseja (joskus kirjoitetaan ihan saksalaisittain Schulz) oli Tyrön seudulla paljon. Hänen isänsä kuoli vakavaan sairauteen vuonna 1936, eikä ole törmännyt Stalinin vainoihin. Lapsuutensa Niina vietti kotikylässä, muttei ehtinyt käydä suomenkielistä koulua vuottakaan, koulu pantiin kiinni vuonna 1936.

Suomen kielen taidon hän on omaksunut vanhemmilta, se on Niinan äidinkieli, mitään täydennyskoulutusta kielialalla hän ei ole koskaan saanutkaan. Kyllä kotona puhuttiin tavallista inkerinmurretta, mutta eräs elämäntien varrelta esille tullut Kanadan suomalainan Martta Nieminen on opettanut Niinalle «kauniimpaa suomea».

15-vuotiaana Niina äitineen joultui muuttamaan Suomeen. Kloogassa, hän muistelee, oltiin vain viikon verran. Suomessa elettiin ja tehtiin töitä Pusulassa, siellä Lohjan kirkossa Niina meni ripille. Rippikoulun vetäjänä oli inkerinsuomalaisten parissa paljon työtä tehnyt pastori Akseli Kajanti.

Paluu Neuvostoliittoon tammikuun puolissavälissä 1945 oli synkkää. Jouduttiin Kalininin alueelle, jossa Niina nuorena naisena oli mm. metsän hakkuutöissä. Sodan jälkeen Niinaa äitinsä kanssa onnisti pääsemään Leiningradiin. Siellä hän opiskeli ensin opistossa ja sitten vuonna 1956 valmistui diplomi-insinööriksi elokuvakorkeakoulusta.

Ollessaan töissä tutkimuslaitoksessa hänet valittiin 60-luvun alussa koulutettavaksi Intouristin opasryhmään. Vuonna 1963 ensimmäinen 15 hengen suomenkielinen opasryhmä Pietarissa valmistui. Siitä Niinan tänäänkin jatkuva oppaan työura on alkanut. Tuosta ryhmästä eloon olen jäänyt vain minä yksin, sanoo huokaillen Nina Sultsi. Niina on toiminut 45 vuotta (!) oppaana Suomen tunnetuimpien matkatoimistojen palkkaamana, hän itse on opettanut kaupungin ja Inkerinmaan tuntemusta monille nuorille oppaille. Niinan nimi on laadun merkki Pietarin suomenkielisessä matkailumaailmassa. Iästään huolimatta Niina on pirteä ja toimelias nainen, hän on IL:n suomen kielen ystävien klubin korvaamaton jäsen ja on aina läsnä yhdistyksen tilaisuuksissa. Panostuksestaan heimotyöhön hän on ansainnut IL:n korkeimmat tunnustukset.

Perhe-elämäänkin Niina Sultsi (ensimmäisen avioliiton mukaan Kosulina) on tyytyväinen. Hänellä on yksi Suomessa asuva poika ja 2 «täyssuomalaista» lapsenlasta. Hän on lahjakas ihminen, hän osaa mm. rauhoittaa «meitä nuoria» kun käydään liian kuumana. Muistelen, kuinka rohkeasti hän astui eteen huivi kädessä Pyhän Marian kirkossa kun Gildin erottaessa piti saada yleisö järjestykseen, hänen merkillään saali hiljeni heti!

Wladimir Kokko, Pietari

Inkerin suomalainen kulttuurimaisema

Valokuvanäyttely Systärpekissä

Inkerin Liiton Systärpekin paikallisosaston jäsen Terijoella asuva Nikolai Balagurov (33) on taidemaalari. Hänen lempitekniikkansa on pastelli ja –aiheena luonto. Hän on osallistunut muutamaan taidenäyttelyyn Venäjällä.

Viime vuonna Nikolai sai matkustaa Suomeen ja ihastui näkemäänsä. Taiteilijan kameraruutuun hän sai kiinni kaupungin maisemat, kaunista luontoa, «jenkkirautoja» Lahdesta ja jopa nättejä postilaatikoita talvisista suomalaisista risteyksistä. Balagurovin ottamissa valokuvissa Suomikuva on selvästi runollista.

Nikolai Balagurovin valaokuvanäyttely avattiin 22. maaliskuuta Systärpekin Art-kurort näyttelysalissa. Avajaisissa pidettiin puheita, lausuttiin suomalaisten runojen venäjännöksiä, taustalla soi suomalainen klassinen musiikki. Merkittävä näyttely järjestyi paikalliskulttuuriviranomaisten varoilla.

Wladimir Kokko, Pietari

Hyvää pääsiäistä!

23. maaliskuuta Pietarin Pyhän Marian tuomiokirkossa pidettiin juhlallinen pääsiäisjumalanpalvelus. Liturgeina toimivat kirkkoherra Juhani Pörsti ja pastori Aleksandr Lauga. Kauniisti suomeksi ja venäjäksi veisasi pääsiäisvirsia seurakunnan kuoro. Jumalanpalveluksen aikana lapsille järjestettiin pääsiäisen askartelukerho. Juhla päättyi pyhäkoululaisten esittämään Jeesuksen nousemuksesta kertovaan perinteiseen piennäytelmään.

Pääsiäispäivänä kirkkoherra Pörsti ilmoitti Tuomas-messujen jatkuvan uudella Vapaa pääsy nimellä. Tästä projektikoordinaattori Edvard Juronen kertoo:

-Tämä on täysin vapaa tilaisuus. Ketkä tahansa kiinnostuneet voivat siihen osallistua, myös evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuulumattomat. Tilaisuus sisältää varhaiskristittyijen perinteisen messun sekä nykyajan seurakunnan musiikkiyhtyeen (johtaja V.Rikkonen) laulamia lauluja. Kutsumme vieraita, kristillismusiikin soittavia muusikkoja, taiteilijoita. Järjestämme näyttelyjä ja esiintymisiä. Kaikkihan kutsutaan yhteistyöhön.

Tärkeä rooli on myös rukousosuudella, se on siinänsä myös sivistyttävä Tuomas- messun osuus. Kerromme mitä teemme, ja miksi teemme juuri näin. Olemme avoimia keskusteluun ja toivotamme kaikkia tervetulleiksi seuraavaan tapaamiseen 4. huhtikuuta. Sen aiheena on Kristus on noussut ja elää nykyäänkin.-

Vapaa pääsy –nimiset Tuomas-messut pidetään keskiviikkoisin klo 17.00 alkaen.

Anna Tikka, Pietari

Inkerin Liiton panos pääsiäisjuhlimisiin Inkerinmaalla oli tavallaan aika vaatimaton. Pushkinin kirkossa esiintyi Pietarin kuoro ja Anatoli Dridzo lausui muutaman kirjoittamansa runon.

Inkeriläislaisten työpaja oli osana 29.3. muutaman «oikeaan aikaan» pääsiäisen juhlivan kansallisyhdistyksen järjestämää isohkoa tilaisuutta kansallisuuksien talolla.

16.2. kirjastossa pidettiin ennenaikainen Kalevalan päivä, jolloin kerrottiin muidenkin Inkerinmaan kansojen kulttuuriperinteistä. Puhuttiin mm. siitä, että Laukajoensuun suursataman rakentaminen voinee tuhota vatjalaisten asuinympäristön kokonaan.

Wladimir Kokko, Pietari

Helsingin kaupunki haluaa työvoimaa Inkeristä

Työvoimapula Suomessa ilmesisesti kiristyy. Lauantaina 29.3. Helsingin kaupungin henkilöstökeskus piti Pietarissa ison rekrytointitilaisuuden. Tarvittiin enen kaikkea linja-auton kuljettajia Helsingin Bussiliikenne Oy:n palvelukseen, etsittiin myös sairaanhoitajia, lähihoitajia, kotiapulaisia, siivojia ja kiinteistönhoitajia, sihteereitä ja koulukäyntiavustajia. Kaikille pääkaupunkiseudulle työhön pyrkiville vaatimuksena oli vähintään auttava suomenkielitaito.

Tilaisuus järjestettiin Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen avulla. Sen johtaja Natalja Troshinan mukaan, muutama autonkuljettaja sai paikan päällä kutsun näyttökokeeseen Helsinkiin. Seuraavaksi hakemuksen täyttäneistä valitaan sopivia ja heidät kutsutaan toiseen valitakierrokseen 6.-7. toukokuuta, jonka jälkeen muodostetaan koulutusryhmiä. Perehdyttävää Pietarin koulutusjaksoa seuraa muutto Helsinkiin töihin oppisopimuksen ehdoilla. Tämä toimintamalli koeajettiin jo viime

Rekrytointitilaisuuteen tuli osallistumaan 29.3. yli 130 henkilöä. Pääkaupungin henkilöstökeskuksen edustajat lähtivät kotiin tyytyväisinä niin Pietarissa kuin aikaisemmin Petroskoissa pitettyyn vastaavanlaiseen tapahtumaan. Suomen viranomaisten halu purkaa paluumuuttojonon lähivuosina alkaa toteuttua.

Wladimir Kokko, Pietari

Inkerin suomalainen kulttuurimaisema

Muumiperhe ja monet muut

Tällä alaotsikolla Pietarissa Taiteilijaliiton näyttelysalissa avattu suomalaisten lastenkirjakuvittajien töiden Satua ja totta –niminen näyttely on tarkoitettu ei ainoastaan lapsille vaan myös aikuisille. Lapset tapaavat täällä muumeja, rohkean Pakka Hannan ja muita tuttuja hahmoja, mutta aikuisetkin varmasti innostuivat joutuen lasten muistimaailmaansa.

Näyttelyssä saa järjestää pienen juhlan omalle lapselle, lukea hänelle kirjoja maaten pehmeällä nurmikolla tai piirtää pikkaraisten kanssa. Ja ympärillä vallitsee satumainen tunnelma! Suurkaupungissa harvat taikametsien äänet ja taivaan kevyet istallaatiot veivät minut lapsuuden aikaan, jossa elivät rakastamani muumit...

Suomen Pietarin instituutin ja Kuvittajat ry:n järjestämä näyttely on auki 6. huhkuuta saakka.

Lenura Lukkonen, Pietari

IL:n vuosikokous

Inkerin Liitto piti sääntömääräisen vuosikokouksensa 29. maaliskuuta Pietarissa kansallisuuksien talolla. Edustajia eri paikallisosastoista kokoontui tällä kertaa 76 henkilöä, pisimpien matkojen tehteitä olivat yhdistyksen Pihkovan ja Moskovan edustajat.

Puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen (vas.) ja varapuheenjohtaja Viljo Ostonen

Puheenjohtaja Aleksanteri Kirjasen toimintaraportissa kerrottiin yhdistyksen pääsaavutuksista ja -ongelmista. Hän korosti sitä, että joissakin paikallisosastoissa toimintaa käytännössä ei ole, eikä edes tietovaihto niiden kanssa toimi kunnolla. Hän pahoitteli myös pulaa aktiivisista ja taitavista toimijoista Inkerin Liitossa. Lähiajan tehtäväksi hän sanoi Inkerin Liiton yhdistämistä inkerinsuomalaisten aluelliseen kansanllis-kulttuuriseen autonomiaan, joka Venäjän lain mukaan on vähemmistö-kansalliisuuden virallinen edustaja valtioelimien edessä. Sellaisen liittymisen vuosikokous on hyväksynyt.

Väkeä vuosikokouksessa oli paljon ja sali näytti juhlalliselta.

Keskustelussa esille nousivat seuraavat kysymykset: kulttuurin säilyttämisen ja harrastamisen merkitys (Olga Konkova), Inkeri-lehden rooli (Aleksei Krjukov), suomen kielen kohtalo Inkerinmaalla (Wladimir Kokko), IL:n paikallisjärjestojen toimintamahdollisuuksia (Tatjana Bykova-Soittu), pitemmän ajan toimintasuunnittelu IL:ssa (Arvi Korkka). Hatsinan Inkeri-Seuran puolelta toivottiin liiton puheenjohtajan vaithoa, Taaitsan Inkeri-tuvan puheenjohtaja Dmitri Poljakov kertoi seuratalon rakentamisen suunnitelmista.

Inkerin Liiton neuvostoon tulevalle kahden vuoden vaalikaudelle valittiin toimitusjohtaja Tatjana Bykova-Soittu (Tyrö), dosentti Aleksanteri Kirjanen (Pietari), eläkeläinen Valri Koivanen (Pietari), lehtori Wladimir Kokko (Pietari), tutkija Olga Konkova (Pietari), lehtori Arvi Korkka (Pietari), lääkäri Aleksei Krjukov (Pietari), yksityisyrittäjä Irina Ostonen (Pietari), opettaja Viljo Ostonen (Taaitsa), juristi Jelena Tikka (Pietari), eläkeläinen Slava Väisänen (Taaitsa). Puheenjohtajaksi yksimielisesti valittiin taas Aleksanteri Kirjanen.

Wladimir Kokko, Pietari

Yhden rivin uutiset

• Pietarin Inkerin Liiton (IL:n Pietarin osaston) johto on saanut naisten kasvot. Yhdeksänestä neuvoston jäsenestä 7 on naisia. PIL:n johto uusittiin 12. maaliskuuta pidetyssä vuosikokouksessa. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Wladimir Kokko.

• 19. maaliskuuta Pietarin Inkerin Liiton yhteydessä toimiva Korpi-yhtye osallstui Pietrin kulttuurikorkeakoulussa pidettyyn kansainväliseen folkloorifestivaleihin ja menestyi siinä erittäin hyvin.

• Viikolla 12. Liteinin vanhusten palvelutalossa on alkanut iso remontti. Laitos otettiin käyttöön v. 1998 ja vesi, joka on melkein kaikkien Pietarin keskustassa sijaitsevien vanhojen rakennuksien kellarissa, on jo tarpeeksi mädättänyt lattialautoja. Palvelutalo asiakkaineen muuttaa määräaikaiseksi Zhukovskajalle 59.

Wladimir Kokko, Pietari, 1.4.2008