inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

program

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

tyollistamiskeskus

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Nouse, Inkeri!

Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru

Dm.Guitor© 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

РАБОТА:

Työllistämis-
keskus:

ВАКАНСИИ:
В финcкие строительные компании:
• прорабы, инженеры строительной площадки, инженеры-строители;
• инженеры- строители;
• архитектор по домостроительству.


• Приглашаются преподаватели строительной тематики
tyollistamiskeskus

ОБУЧЕНИЕ:

КУРСЫ финского языка:
1. Разговорный финский язык
OSAAN ITSE – УМЕЮ САМ;

2. Специальный курс для начинающих = 120+120 часов ;
3. Курсы гидов на финском языке.
4. Курсы финского языка
для начинающих и продолжающих.

.

Moskovan
piiriosaston
«Inkerin Liitto»

ARKISTO:

Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

LASKIAINEN - 2004, Otavan koulutus 2004,

UUTISIA
Inkeristä:

03/07, 02/07, 01/07, 12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06, 12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05, 12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

merkki

Ääni-arkisto:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

KORUT:

Sampo Korut

LINKIT:


www.inkeri.fi

Suomen Inkerin
kulttuuriseura


Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto

inkerikeskus.fi

Ruotsin Inkeri-liitto

Virossa


"Inkeri" lehti

Inkerin kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Venjoen inkerin Liiton osasto

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

Программа института Финляндии на текущий месяц Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.


IL:n vuosikokous 2005
Turun seudun inkerinsuomalaiset paluumuuttajat ry


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla

Suomen Yleisradio

merkki

.

Larin Paraske-seminaari
Seminaarin
25.03.07

.

advertising

Design: Dm.Guitor©2006

merkki

UUTISIA INKERISTÄ 04/07

Uutisia Inkeristä 04/07:

Historiallinen muisti

Tuhopoltot Lapualla

Pääsiäispaja Tyrössä

Pääsiäinen Pyhässä Mariassa nuorisotyön merkeissä

Keltossa pääsiäismusiikkinäytelmä

Pietarin suomen olympialaisten tulokset: opetustaso kouluissa laskemassa

Inkeri-päivä Kunstkamerassa

Pääsiäiskonsertti Pyhässä Mariassa

Klooga, karkotus, uudismaa, Baikonur ja Tshernobyl mahtuivat yhden inkeriläisen elämään

Pietarissa Agricola puhui inkeriläisen suin

Inkeristä kiinteistöhoitoalan töihin Suomeen

This mad, mad, mad world

Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Historiallinen muisti

Joskus yli 10 vuotta sitten tutkien syitä, miksi inkerinsuomalaiset muuttavat Suomeen, havaitsin, että jopa Stalinin kuoleman jälkeen syntyneet heimolaisemme pitävät itsensä vainottuina. Kertomukset sukulaisten vangitsemisista ja karkotuksista siirtyvät inkerinsuomalaisten keskuudessa sukupolvelta toiselle ja vammauttavat nuoriakin sieluja. Se on sitä kansan historiallista muistia, joka elää yksityishenkilöstä riippumatta.

Oma vainotarina on joka inkeriläisperheellä. Kertoen Euroopassa, että inkerinsuomalaiset ovat yksi Neuvostoliitossa vainotuista kansoista, joka oli totaalisesti karkotettu kotimaasta, huomaan, että moni demokratisessa yhteiskunnassa kasvanut ei edes usko minua. Sellainenhan ei ole mahdollista! Mutta eurooppalaisten on vielä vaikeampi ymmärtää, että vainoista kärsi joka ikinä perhe, murhat, karkotukset, syrjintä ja omaisuuden menettäminen koskivat joka inkerinsuomalaista.

Olen lukenut paljon inkerinsuomalaisten muistelmia, jokaisessa on vainotarina. Paljon enemmän kuulin vastaavia usein yhä liikuttavampiakin suullisia kertomuksia, siitä, miten elettiin vainovuosina. Oletteko huomanneet, että inkeriläisvanhus on aina valmis kertomaan noista vuosista? Se on suurin elämys ja polttava kipu hänen elämässään. Ei ole ihmeellistä, että nämä kertomukset siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Olen jo kahdelta tutkijalta kuullut, että vainotun kansan kohtalo on osa inkerinsuomalaista identiteettiä. Joskus jopa sanotaan, että tämä raskas kohtalo on tärkeä kansaamme yhdistävä tekijä.

Kansan historiallisessa muistissa säilyy niin tosiasioita kuin tarinoita. Onhan inkeriläisen sissi Antti Kivekkään elämänkerta pääosin fiktiota, mutta tällä hahmolla on oma sijansa inkerinsuomalaisen historiallisessa muistissa. Tiedämme kaikki, että ennen vallankumousta inkerinsuomalaiset «syöttivät Pietaria». Pitää paikkansa, että toreilla oli paljon suomalaisia myyjiä sekä monille pietarilaisille maitotuotteita toivat suomalaisnaiset, mutta kyllä suurkaupungin ravitseminen ei ollut siitä vain kiinni. Ja joka inkeriläisvanhus on varma siitä, että hänen lapsuudessaan kesät Inkerissä olivat lämpimämpiä ja lintujen laulut soinnukkaampia... Minusta näillä tarinoilla kansamme osoittaa omaa isänmaallisuutta, työnhalukkuutta ja rakkautta kotimaata kohtaan.

Kansan historiallisessa muistissa legenda on yhtä tärkeä, kuin tosiasia.

Joka ihmisen mielessä historiallinen muisti voi kirkastua ja vahvistua, kun esimerkiksi katsomme vanhoja valokuvia tai luemme kirjoista lisää kauhuutta Stalinin vainovuosista, kun kuuntelemme kovia kokenutta inkeriläistä. Mutta se voi sammuakin.

Kun suomen kieli unohtuu perheestä, eivät vanhat mummon kirjeet ja hänen Siperiassa ollut virsikirjansa tee enää vaikutusta lapsenlapsiin. Kun vanhat inkerinsuomalaiset hautausmaat häviävät ja niiden sijalla kasvaa metsä tai kehittyy urheilukeskus, siteet sukupolvien välillä menevät rikki. Kun ihminen haluaa itse muuttaa elämän maisemat ja unohtaa mennyttä, niin menneisyys unohtuu ja historiallinen muisti sammuu. Sen myöten häipyy vielä yksi kansaamme yhdistävistä tekijöistä.

Tuhopoltot Lapualla

Ensimmäistä huhtikuuta edeltävänä yönä ärsyttävä tuhopoltto tapahtui Härmänmaan ammatti-instituutin (HAMI) asuntolan parkkipaikalla Lapualla. Karjalasta tulleen opiskelija Sergei Duman vanhempien Venäjän rekisterikilvellä ollut henkilöauto sytytettiin. Kaksi vieressä ollutta opiskelija Sergei Duman ja opiskelija Aleksandr Krupinovin autoa, molemmat Suomen rekisterillä syttyi myös palamaan. Vain Krupinovin autolla oli kunnon vakuutus...

9.4. netistä löytyi juttu otsikolla HAMI:n karhunpalvelus. Nimetön kirjoittaja syyttää päätöstentekijöitä «köyhien venäläisten» tuomisesta maakuntaan. Keskiviikkoiltana 11.4. humalassa olevat nuoret polttivat samalla parkkipaikalla vielä yhden tällä kertaa opiskelija Dmirti Danilovin Venäjän rekisterillä olleen auton. Lapuan kaupungin johto ja poliisi lupasivat ryhtyä toimenpiteisiin.

Kaikki mainitut opiskelijat ovat päässeet opiskelemaan Lapualle Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen kautta. Näin Etelä-Pohjanmaalle lähetettiin jo kolme opiskelija-ryhmää ja koko koulutushanke on kehittynyt tähän saakka hyvin menestyksellisesti. Mutta ryssäviha ilmeisesti ei ole vielä loppunut Lapuan liikkeen kotikylästä.

Pääsiäispaja Tyrössä

Vilkasta on kulttuurityö Inkerin Liiton Tyrön osastolla (pj Tatjana Bykova-Soittu). 4. huhtikuuta siellä pidettiin pääsiäispaja, jonka tarkoituksena oli pääsiäisen koristeiden valmistaminen.

Puheenjohtajan johdolla 17 eri puolelta Inkeriä tullutta opiskeli valmistamaan pääsiäiskortteja, paperikoristeita kananmunien päälle sekä koristelemaan virpovitsoja. He saivat paljon tietoa siitä, miten pääsiäistä vietetään suomalaisittain. Pajalla mukana oli Suomen Pietarin instituutin johtaja Helena Autio-Meloni, hänen johtamansa instituutti on mm. tukenut pajaa pienellä rahalla. Lähtiessään pajan osallistujat lupasivat opettaa pääsiäiskoristeiden valmistamista omissa paikkakunnissa.

Pääsiäinen Pyhässä Mariassa nuorisotyön merkeissä

Lankalauantaina 7.4. Pietarin Pyhän Marian kirkossa pidettiin Tuomas-messu «uskovaisille ja ei-uskovaisille», sellaisiin jumalanpalveluksiin aina kokoontuu paljon nuoria. Seurakunnan nuorilla ilta jatkui vaellusleikillä kirkon sisällä. Eri puolilta kirkkoa nuorten löytämät esineet muistuttivat heille evankeliumia Jeesuksen kärsimyksistä, kuolemasta ja noususta kuolleista. Yhdessä kerrotiin ja keskusteltiin niistä. Sen jälkeen oli yhteinen ateria kirkon kryptassa. Jotkut nuoret lähtivät vielä kävelemään loistavan Pietarin öisiä katuja. Mielenkiintoisen ohjelman nuorille on laatinut seurakunnan nuorisotyön johtaja Maria Savitskaja.

Pääsiäisen kirkkoherra Juhani Pörstin ja diakoni Genrih Multasen toimittama suomenkielinen jumalanpalvelus sunnuntaina oli oikein juhlallinen. Kymmenisen valkoisiin pukuihin puettua nuorta konfirmoitua pääsi ripille. Heitä ja koko kirkon täyttänyttä väkeä tervehti runoja lausumalla ja laulamalla Inkerin Liiton lapsiryhmä (johtaja Olga Dmitrieva).

Inkerinsuomalaisten ikääntyminen ja muutto Suomeen tekevät monien luterilaisten seurakuntien tulevaisuutta täällä ongelmalliseksi, sillä kirkon nuorisotyön merkitys vain kasvaa.

Keltossa pääsiäismusiikkinäytelmä

14. huhtikuuta pietarilainen Pietarin serenaadit musiikkiteatteri piti Kelton kirkossa Kärsimyshistoria Luukaksen mukaan –nimisen esityksen. Raamattunäytelmä oli oikeastaan musikaali, joka tehtiin saksalaisen säveltäjä Heinrich Schützin musiikin pohjalla. Teatterin nuoret näyttelijät pysityivät luomaan todella jännittävän ja dramaattisen esityksen puhumatta siitä, että lauloivat loistavasti.

Kirkon saliin kokoontui paljon seurakuntalaisia, niin nuoria kuin vanhoja. Venäjänkielisen näytelmän ymmärsivät kaikki.

Pietarin suomen olympialaisten tulokset: opetustaso kouluissa laskemassa

Pääsiäispäivänä Pietarissa pidettiin suomen kielen olympialaisten 3. kierros. Se on selvästi osoittanut, että suomen opetustaso pietarilaisissa peruskouluissa laskee. Suurkaupungissamme suomen opettajia ei kouluteta. Yliopiston suomen laitoksesta vuodessa valmistuu 5-6 hyvää asiantuntijaa, jotka eivät haaveile opettajan työuraa. Herzenin opettajayliopiston ponnistukset kouluttaa suomen opettajia jäävät myös tuloksitta. Neljässä Pietarin kaupungin omistamassa koulussa suomi on ensimmäinen vieras kieli, jonka opiskelu alkaa joko 1. tai 2. luokalta. Vajaa kahteenkymmeneen vuoteen kaupungin opetusvairanomaiset eivät ole tehneet paljon mitään valmistaakseen näitä kouluja varten opetusohjelmia, opetusmateriaaleja ja opettajia.

Kieliolympialaisten voittaneet Irina Sokolova (9. luokka), Darja Tankatshejeva (10. luokka) ja Aleksandra Tshalyh (11. luokka) ovat oppineet suomea joko Suomessa asuen tai suomalaiselta isältä. Se tarkoittaa mm., että opiskellen suomea Pietarin peruskoulussa kieltä ei opi kunnolla. Voittajien ja muiden 3. kierrokselle päässeiden välillä on kauhistuttava kielitaidon kuilu, – kommentoi tulokset olympialaisten aineiston valmistunut opettaja Alla Sadovnikova.

Inkeri-päivä Kunstkamerassa

Kunstkamerassa Pietarin Inkerin Liiton kantakansojen siirtyvä näyttely esitetään nykyään Venäjän vanhimmassa museossa Vassilisaaressa sijaitsevassa Kunstkamerassa.

Kuvassa Kunstkamerassa pidettävän määräaikaisen museonäyttelyn juliste.

15. huhtikuuta siellä pidettiin Inkeri-päivä. Olga Konkova ja muut asiantuntijat opastivat kiinnostuneita ja vastasivat kysymyksiin. Houkutellen näyttelyyn lisää katsojia Pietarin kuoro ja Korpi-yhtye lauloivat kansanlauluja hanuristi Nikolai Kotshetkovin säestyksellä. Lyhyillä puheilla tilaisuuden avasivat puheenjohtajat Wladimir Kokko ja Aleksanteri Kirjanen.

Pääsiäiskonsertti Pyhässä Mariassa

21. huhtikuuta Pietarin Pyhän Marian kirkossa pidettiin iso pääsiäiskonsertti, jossa esiintyivät eri seurakuntien musiikkiyhtyeet. Suloisesti lauloivat Skuoritsan ja Pyhän Marian lapsikuorot. Kirkkokuoroista erosivat laulutyylillään Suolaa ja Pippuria trio (solisti Veera Haapalainen) sekä kielellään Pietarin virolainen Kaja –kuoro.

Konserttiohjelman juontajana oli itse kirkkoherra Juhani Pörsti, häntä ilahdutti, että iso kirkkosali oli melkein täynnä ja konsertti selvästi onnistui.

Inkerinsuomalaisten elämänkertoja

Raisa Anisimovan uskomaton elämäntaival

Klooga, karkotus, uudismaa, Baikonur ja Tshernobyl mahtuivat yhden inkeriläisen elämään

Raisa Anisimovan äiti Maria Vanhonen oli kotoisin Kupanitsan Ropitistasta. Maria Vanhonen meni naimisiin venäläisen vossikan Georgi Anisimovin kanssa Leningradiin. Kun Leningradissa v. 1939 Maria synnytti ainoan tyttönsä Raisan, isä ei saanut edes nähdä vauvaa, hän kuoli rahtionnettomuudessa ennen tyttären syntymistä.

Kesää 1941 Maria Anisimova tyttöineen vietti kotikylässään Ropititsassa ja joutui saksalaisten miehittämälle alueelle. Vuonna 1943 yksinhuoltaja Maria Anisimova muiden inkeriläissukulaisten kanssa lähti Kloogan keskitysleirin kautta Suomeen. Kloogasta Raisa ei muista paljon, muistelee vain, että leirillä hänellä oli korvatulehdus ja koska lääkkeitä ei ollut, niin silloin imettänyt Raisan täti tiputti kipeään korvaan omaa maitoansa. Asumisesta maatilalla Varsinais-Suomessa Raisalle jäi mieleen vain hyviä muistoja.

Uudenvuoden alla 1945 Anisimovit palasivat Neuvostoliittoon ja heidät asutettiin Kalininin alueelle. Raisa Anisimova Voiton päivän jälkeen he pyrkivät kotikylään, mutta saivat käskyn poistua 24 tunnissa. Jouduttiin «101. kilometrille» Bolshaja Visheraan Novgorodin alueella. Raisan äiti avioitui siellä toisen kerran karkotetun inkerinsuomalaisen kanssa. Isäpuolen kotikylä oli Lahti Leningradin ja Systärpekin välissä. Sinne perhe pääsi asumaan Stalinin kuoleman jälkeen.

 

Kuvassa Raisa Anisimova Urhollisuuden kunniamerkki kädessä.

Koulussa Raisasta tuli ahkera oppilas ja aktiivinen nuorisoliittolainen. Komsomoliaktiivina hän pääsi kerran sadonkorjuuseen tselinalle (Hrushtshevin aikana Uralin takana raivatulle uudismaalle). Raisa valmistui diplomi-insinööriksi kuuloisasta Leningradin teknologiakorkeakoulusta. Venäläinen sukunimi ja se, ettei hän ole missään maininnut oleskeluja Kloogassa ja Suomessa, auttoivat häntä pääsemään töihin Pietarin akkututkimustaitokseen. Raisan työtä oli kehittää uusia tehokkaita akkuja. Hän piti työstään ja oli samassa tutkimuslaitoksessa töissä 36 vuotta.

Raisan valmistamille erikoisakuille löytyi käyttöä sotalaivastosta ja avaruustekniikan alalta. Raisa teki työmatkoja ympäri «suurta ja mahtavaa» ja kävi mm. Neuvostoliiton pääavaruuslentokentällä Baikonurissa.

Elokuussa 1986 hänet lähetettiin työmatkalle Tshernobyliin. Raisan akuilla varustettu robottitraktori puhdisti räjäyttyneen reaktorin kattoa. Raisa istui suojassa viereisen reaktorin rakennuksessa, työmatka kesti 2 viikkoa. Kuukauden kuluttua hän palasi Tshernobyliin vielä viikoksi... Tshernobylissa tehdystä työstä Raisa ansaitsi Urhollisuuden kunniamerkin. Nyky-Venäjällä sellaisia kunniamerkkejä myönnetään Tshetsheniassa taistelleille sotilaille, riskejä pidetään ilmeisesti vertailukelpoisina.

Raisalla oli pitkäaikainen ja onnellinen avioliitto, jossa syntyi yksi poika. Leskeksi jäänyt hän on nyt eläkkeellä, jonka suuruus – 7700 ruplaa (220 euroa) – voisi kyllä olla isompikin. Raisa näyttää pirteältä ja on Inkerin Liiton aktiivi. Hän jatkaa työntekoa lasten hoitajana ja koiran ulkoiluttajana uusrikkaiden perheissä. Raisa pitää matkustamisesta, siihen nyt riittää aikaa ja rahaa, hän osaa nauttia elämästä.

Pietarissa Agricola puhui inkeriläisen suin

Suomalaista keskiaikaista musiikkia sain kuunnella ensimmäistä kertaa elämässäni Suomen Pietarin pääkonsulaatissa 26. huhtikuuta. Sitä taitavasti lauloi Laura Vuorjoki Agricola-iltamilla.

Jevgeni Niukkanen Agricolana Iltamien kohokohtana oli vieraileva suomen lehtori Kaarina Monosen ohjaama ja lavastama Agricola ja se uusi näytelmä. Näyttelijöinä olivat Pietarin yliopiston suomen kielen laitoksen opiskelijat. Todella hyvässä tunnin kestäneessä esityksessä Mikael Agricolan roolissa esiintyi Jevgeni Niukkanen, jolla on inkerinsuomalainen syntyperä. Jevgeni osoittautui lahjakkaana näyttelijänä ja pärjäsi loistavasti suomen kielellä varsinkin ottaen huomioon, että hän on ensimmäisen vuosikurssin opiskelija.

Kuvassa Jevgeni Niukkanen Agricolana

Iltamat päätyivät keskiaikaisten ruokien maistiaisiin, joiden aikana tohtori Aleksanteri Saksa, myös inkerinsuomalainen, kertoi Agricolan ajan Viipurista ja suuren sivistyttäjän haudan etsinnästä.

Inkeristä kiinteistöhoitoalan töihin Suomeen

Siivous- ja kiinteistöhoitoalalla Suomessa on huutava työvoimapula, työntekijöitä ei saa mistään ja sitä joudutaan etsimään nykyään rajojen takaa. Helsinkiläinen Palmia Oy on aloittanut Inkerissä uuden hankkeensa, jonka mukaan IL:n työllistämiskeskuksen kautta rekrytoidaan ehdokkaita, sitten heistä valitaan sopivia, jotka koulutetaan kuukauden Pietarissa ja sitten 20 parasta (15 siivoojaa ja 5 remonttimiestä) siirtyy oppisopimustöihin Suomeen pääkaupungin seudulle.

Valintahaastattelut pidettiin 12. ja 13. huhtikuuta, koulutukseen, joka alkaa 27.4., pääsi 29 henkilöä. Kolmantena osapuolena hankkeessa ja vastuullisena kouluttajana esiintyy suomalainen koulutuskeskus Edupuoli.

This mad, mad, mad world

Venäjän uuden kansalaisjärjestölain mukaan Pietarin Inkerin Liitto joutui tarkastukseen vuoden alussa. Saamassamme palautteessa Inkerin Liitto sai huomautuksen «sääntöjenvastaisesta toiminnasta», siksi laskettiin esimerkiksi suomen opetusta!

Aikoja sitten Inkerin Liitto katkesi suhteensa päiväkoti Taimeen, koska sen johtaja Ljudmila Zolina muutti tämän lapsityölaitoksen omaksi liikkeeksi. Vanhempien monien valitusten perusteella piirijohtaja erotti huhtikuun alussa Zolinan tehtävistään.

Paikallislehdestä olen lukenut, että Inkerin Liiton toimiston naapurissa oleva samankaltainen ja samankokoinen kiinteistö maksaa 250 000 dollaria! Pitääkö meidän joka aamu rukoilla Smolnan puolesta kiittäen sitä hyvin edullisesta vuokrasopimuksesta?

Yhden rivin uutiset

15.4. Pietarin virolaisten seura juhli 15. vuosijuhlaa. Päivänsankaria tervehti mm. IL:n pj Aleksanteri Kirjanen.

Suomen uudessa hallituksessa työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö, liittyvät ja niistä tulee työ- ja elinkeinoministeriö. Uuden ministeriön tehtävät laajenevat, mutta siltä otetaan pois kaikki maahanmuuttoa koskevat asiat. Näin ollen «inkeriläisasiat» jatkossa Suomen hallituksessa tulee hoitamaan sisäasiainministeriö.

Wladimir Kokko

Pietari, 30.4.2007