inkerin-
suomalaisten etujärjestö

общество
ингерманландских
финнов

Tutustu Inkeriin

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Kartta
Historia
Symbolit

Uutisia Inkeristä 04/10:

• Koiviston lausuma ja inkeriläisyys

• Pääsiäistä suomalaisittain

• Kansanpukukerholta nuket

• Kristillismusiikkiyhtye syntynyt

• Maailman suomalais-ugrilaisten edustajia Inkerissä

• Inkerinmaa tutuksi

• Tohtori Flink luennoi Pietarissa

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Koiviston lausuma ja inkeriläisyys

10. huhtikuuta 1990 tv-haastattelussa Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto sanoi, että suomalaisia Neuvostoliiton alueelta «voidaan rinnastaa esim. amerikan- ja ruotsinsuomalaisiin paluumuuttajiin». Sanat «voidaan rinnastaa» valtoin koneiston virkailijat ymmärsivät niin, että NL:n suomalaisia «täytyy rinnastaa» paluumuuttajiin ja siitä tasan 20 vuotta sitten inkerinsuomalaisten muutto Suomeen on alkanut.

Muistan, miten uusi tilanne käsiteltiin Inkerin Liiton neuvoston kokouksessa. Monille «paluumuutto Suomeen» tuntui oudolta, mehän lauloimme silloin: «Mun isänmaani Inkeri, mä sinne kaipaan ain». Nuorina ja sinisilmäsinä luulimme, että maailman inkerinsuomalaiset vain unelmoivat muuttoa kotikyliinsä Inkeriin. Ja nyt, kun kansanvallan aamurusko koi kaikille, vähälukuinen kansamme tietenkin kokoontuu uudestaan Inkeriin kuin juutalaiset Israeliin. Oikea paluumuutto mielestämme tarkoitti muuttoa Inkeriin.

Minun henkilökohtaisesti oli vaikea ymmärtää, että nyt minulla on kaksi synnyinmaata, mutta jossakin vaiheessa löysin kompromissipäätöksen, että kaksi on parempi kuin ei yhtään. Tiedän, että karkotuspaikoissa ollessaan inkerisuomalaiset tunsivat itsensä aivan kodittomaksi kansaksi.

Toinen asia, mikä minua silloin mietytti oli Koiviston mainitsema «kunniavelka». Historiasta olen lukenut, että sodan aikana Suomi pelasti nälänhädästä noin 60 tuhatta inkerinsuomalaista, siis kummalla osapuolella on velkaa? Vasta viime vuonna sain tietää, että Suomi oli epäilemättä velkaantunut ainakin sen armeijaan ilmoittautuneille inkeriläisnuorille. Vapaaehtoisille luvattiin Suomen kansalaisuus, muttei sitä heille annettukaa. Tämä epäkohta oli kuitenkin helppo korjata inkeriläispaluumuuttoa järjestämättä.

Toisaalta presidentti Koiviston lausuma vaikutti tosi tärkeältä, koska pitkän tauon jälkeen Suomi taas huomasi meidät ja tunnusti meitä suomalaisiksi. Juuri Mauno Koivisto teki ensimmäisen askelen inkerinsuomalaisten maineen palauttamisen tiellä. Saimme uuden oikeuden ja vapaudellemme uuden ulottuvuuden.

90-luvun alkupuolella tutkin syyt, miksi inkerinsuomalaiset aikoivat Suomeen. Kävi ilmi, että ykköspaikalla oli epävarmuus tulevaisuuteen Venäjällä, toiseksi tärkein oli elintasoero ja vasta kolmanneksi sijoittuivat sellaiset syyt, kuin halu palata suomalaiskulttuuriin tai kasvattaa lapset suomalaisiksi. Nyt tilanne on hiukan muuttunut, taloussyyt eivät ole enää niin ratkaisevia, taas halu asua oikeudenmukaisessa yhteis-kunnassa, päästä irti korruption noidanpiiristä ajaa uusia muuttamaan Suomeen. Mutta joka tapauksessa kaksi kolmesta muuttajasta ei lähde Suomeen sen takia, että Suomi on niin houkutteleva maa, vaan sen takia, etteivät he halua asua Venäjällä! Tämä kielteinen lähtökohta on aika heikko perusta rakentaakseen onnellista tulevaisuutta uudessa kotimaassa.

Näin Inkerin Liiton isänmaalliset haaveet törmäävät arkien realiteetteihin. Elämän menoon tyytymätön inkerinsuomalainen valitsee usein muuton pohtimatta onko vika ympäristössä vai itsessään. Ajatukset inkeriläisyyden kohtalosta koti-Inkerissä eivät tule edes mieleen. Vapaan ihmisen päätöksenteko näyttää helpolta vain ulkopuolelta, käytännössä vapaus panee jokaisen meistä kovalle koetukselle.

Pääsiäistä suomalaisittain

Pääsiäisen juhlimista suomalaisittain opiskeltiin pääsiäispajalla, joka pidettiin lauantaina 3. huhtikuuta. Sen omissa «kirkon kartanon» tiloissaan järjesti Sampo-keskus.

Pajalaisia oli noin pari-kymmentä, heille kerrottiin suomalaisista pääsiäisen juh-limistavoista ja juhlaruoista. Erikoista kiinnostusta herätti Tyrön pashan resepti. Yhdessä valmistettiin kodin pääsiäisko-risteita ja –kortteja.

Kuvassa: Pääsiäispaja Sampo-keskuksen tiloissa.
Valokuva Viktor Užvijev.

Kouluttajina toimivat Sampo-keskuksen toimitusjoh-taja Tatjana Bykova-Soittu ja sen käsityönopettaja Natalja Kirillova.

Sampo-keskuksen an-siosta pääsiäispaja on tullut jo perinteiseksi. Viime vuosina niiden pitämistä tukee Suomen Pietarin instituutti.

Kansanpukukerholta nuket

Pari vuotta Inkerin Liiton kansanpukukerolaiset ahkerasti tutkivat inkeroisten, vatjalaisten ja inkerinsuomalaisten perinteisiä nukkeja. Tätä varten he ovat käyneet tutkimassa aineistoa Tarton kansallismuseossa ja Helsingin kulttuurimuseossa. Vuoden kesti perinteisten nukkeiden ompelumenetelmien kehitäminen. Vähän aikaa sitten muutama nukke, joilla inkeriläiskylissä leikittiin vielä viime vuosisadan alussa, saatiin valmiiksi.

Kuvassa: Kerholaiset esittävät vasta valmistettuja nukkeja.

Valmistetut nuket asiantuntijat totesivat alkuperäisiin vastaaviksi. Nyt kantakansojen museomme täydennetään «lasten kokoelmalla».

Natalja Romanova

Kristillismusiikkiyhtye syntynyt

Viime vuoden kesäkuun lopussa muutama nuori eri Inkerin kirkon seurakunnista laulettuaan yhdessä päätti perustaa nuorisoyhtye. Näin tarinan mukaan Heartline (eng. Sydän viiva) –niminen bändi on syntynyt. Usean koeajoesituksen jälkeen 11. huhti-kuuta se esiintyi ensimmäistä kertaa Pietarin Pyhän Marian kirkossa.

Kuvassa: Heartlinen ensi-ilta Pyhässä Mariassa.
Valokuva Lasse Kuukauppi.

Yhtyeessä on 6 henkilöä: Stepan Petrov (kuvassa mikrofonilla), Anna Dokutšajeva, Ivan Hlynov, Serafima Tšernyšova, Antonina Matviitšuk ja Julius Matta. He säveltävät ja sanottavat omat kappaleet itse, mutta ohjelmassa on myös kaksi Pekka Simojoen muokattua laulua. Yhtyeen sävelmät kuulostavat nykyaikaisilta. Bändi laulaa venäjän kielellä, jotta raamatun viesti olisi täällä kaikille ymmärrettävä. Evankeliumin julistusta Heartline pitää päätehtävänä.

Nuorten muusikkojen kulttuuritaustat ovat erilaisia, bändissä on venäläisiä, inkerinsuomalaisia ja rumppua soittava Julius Matta on slovakki. Heartlinen esitys Pyhässä Mariassa, johon tuli odotettua enemmän kuulijoita, on osoittanut, että uusi yhtye on kehityskelpoinen ja sillä on varma tulevaisuus.

Maailman suomalais-ugrilaisten edustajia Inkerissä

13.-14. huhtikuuta suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomitean kokous (puheenjohtaja Valeri Markov, Komi) pidettiin Pietarissa. Vastaanottopuolena oli Leningradin aluehallitus. Se on järjestäyt ohjelman niin, että konsultaatiokomitean jäsenten kiinnostus kiinnitettiin inkerois- ja vatjalaisasioihin. Olga Konkovan opastamana edustava delegatio kävi vierailemassa inkeroisten kulttuuripääpaikalla Vistinässä Soikkolan niemimaalla, Kaprion linnassa ja «vatjalaisten» Luutsan kylässä. Vistinässä käytiin inkeroisten kansanmuseossa ja viedaiden edessä esiintyvät inkeroisten perinneyhtyeet. Huomattavaksi edistykseksi esitettiin konsultaatiokomitean jäsenille se, että vatja on saanut vähälukuisen alkuperäiskansan statuksen Venäjällä, sekä Konkovan kirjoittamat Ižora ja Vod? kirjat ovat ilmestyneet. Olga edustaakin konsultaatiokomiteassa inkeroisia ja vatjalaisia.

Kokouksessa, johon osallistui mm. Inkerin Liiton puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen, suunniteltiin komitean jatkotoimintaa. Suunnitelmien mukaan ensi syksynä Mordvan tasavallan pääkaupungissa Saranskissa pidetään laajanmittainen suomalais-ugrilaisten kansojen kokous.

Liikkeen ohjaava elin piti kokouksensa Pietarissa ensimmäistä kerta. Näin mm. todettiin se tosiasia, että Inkerinmaakin kuuluu suomalais-ugrilaisten kansojen asuinalueisiin.

Inkerinmaa tutuksi

Pietarin Inkerin Liiton nuoret ovat innokkaita levittämään Inkerin tietoutta. Heidän aikaisemmin tekemät ja keräämät vanhat valokuvat esitettään nyt Pietarin Kalininski piirin kirjastossa. Näyttelyn avajaiset pidettiin 17. huhtikuuta. Perjantaina 23.4. täynnä olleessa kirjaston salissa lauloi ja Inkerin historiasta luennoi perinneyhtye Korpi.

Valokuvanäyttelyn avajaiset. Kuva Leontina Saksa

Inkerinmaan kantakansojen historia ja heidän korkeatasoinen kansankulttuuri oli niin yleisölle (n. 70 henkilöä), kuin kirjaston johtajalle yllättävän uutta. Saamamme uusi tieto täydentää ja huomattavasti muuttaa vakiintunutta kuvaa paikallisen historiasta ja kulttuurista, sanoi johtaja.

Tohtori Flink luennoi Pietarissa

Todella suosittu on viime vuonna Suomen Pietarin pääkonsulaatissa alkanut kaikille avoin luentosarja. Tämän vuoden luonnoista inkerinsuomalaisille kiinnostavinta oli epäilemättä tohtori Toivo Flinkin 29.4. pitämä luento nimeltä «Onko Inkerinmaan historia osana Suomen historiaa?». Sali oli täynnä niin asiantuntijoita kuin historian harrastajia sekä tavallisia inkerinsuomalaisia.

Kuvassa: Tohtori Flink luennoimassa. Valokuva Wladimir Kokko.

Flinkin luennon alkuosa oli tarkoitettu ilmeisesti suomensuomalaisille, se oli yleissivistävä esipuhe inkerinsuomalaisten historian päävaiheista. Taas loppuosa, jossa historioitsija esitti viime tutkimuksensa yksityiskohdat inkeriläisten palauttamisista Suomesta Neuvostoliittoon kiinnosti ainakin minua kaikkien eniten. Luennon pääajatuksena oli se, että Suomi on aina suhtautunut inkerinsuomalaisiin niin kuin heimolaisiin. Ajatusta mielestäni ei ole hyvin helppoa puolustaa, siksi noin 40 vuotta 1950-luvulta 1980-luvun loppuun asti inkerinsuomalaiset eivät kiinnostaneet Suomen viranomaisia, taas 1943-44 hemolaisiksi hyväksyttiin (kerran vain historiassa!) inkeroiset ja vatjalaiset, joilla silloin oli oikeus evakuointiin Suomeen. Luennoitsia vältteli puhumista inkerinsuomalaisten nykyongelmista.

Mielenkiintoisen luennon jälkeen puhkesi keskustelu, joka jatkui myös epävirallisessa muodossa tarjoilun aikana.

Yhden rivin uutiset

• 3. huhtikuuta PIL:n kansanpukukerho piti seminaarin Tyrön Lepäsin kylämuseossa, jossa nykyisin vierailee kantakansojen siirrettävä museomme. Kiinnostusta herättäneessä seminaarissa kerrottiin kantakansojen kirjonnasta.

• PIL:n vanhuustyön ryhmä järjesti pääsiäisjuhlimiset inkeriläisveteraaneille 7.4. Pyhän Marian kirkon kryptassa. Iäkkäitä juhlijoita kävi tervehtimässä piispa Aarre Kuukauppi.

• Suomen kansallisuuksista ja kansallisvähemmistöistä kertoi 21.4. Inkeri ja Suomi luentosarjansa puitteissa Wladimir Kokko.

• PIL:n ylläpitämä Talomerkit perinneyhtye (joht. Irina Golysheva) 25.4. eräässä suositussa Pietarin klubissa esiintyi Karjalan kevät –nimisessä isossa konsertissa petroskoilaisen Sattuman (joht. Arto Rinne) kanssa.

Wladimir Kokko,
Pietari, 03.05.2010

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ