inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto

общество
ингерманландских
финнов

 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor© 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

Биржа труда:

tyollistamiskeskus

Для детей:

Занятия и экскурсии

КУРСЫ:

К У Р С Ы
финского языка
Александра
КИРЬЯНЕНА

 

К У Р С Ы
финского языка
САМПО-центра

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

2013:
03/13, 02/13, 01/13,

2012:
12/12, 11/12, 10/12, 09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12,

2011:
12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11,

2010:
12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10,

2009:
12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09,

2008:
12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08,

2007:
12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07,

2006:
12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06,

2005:
12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05,

2004:
12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04,

2003:
12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03
merkki

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009
Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

Puna-armeijan kuoro "On hetki" (1971). Arvi Kemppi näkyy alkupuolella (aika 1:40)
Arvi Kemppi. 1971

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
«Inkerin Liitto»

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

100-vuotias inkerin­suomalainen

Hilma-Maria Heistonen

advertising

Design: Dm.Guitor©2006

merkki


04/01/10





Санкт-Петербургский
Дом национальностей

     

Uutisia Inkeristä 04/13:

Missä on Inkeri?

Kantakansojen päivä Sosnovy Borissa

Kirja suomalaisesta Toksovasta

Villaväki yhdistää kiinnostuneita

Kylässä Narvassa

Kuulumisia ulkosuomalaisparlamentista

Barenz-festivaali ihastui etnomuotoiluun Inkeristä

Suvaitsevaisuuden merkeissä

Yhden rivin uutisia

Uutiskolumnistin kannanotto

Missä on Inkeri?

Hyvin usein kun luennoin Inkeristä aloitan näin: Vaikka Inkeri-nimistä itsenäistä maata ei ole koskaan historiassa ollut, Inkerinmaalla on selvät rajat. Kannaksella sen pohjoisraja on vanha (ennen vuotta 1940), Suomen raja. Länsiraja on Narvajoki ja muut rajat vedettiin vuoden 1617 Stolbovan rauhan mukaan. Näin ollen Inkerin pinta-ala on 19 tuhatta neliökilometriä.

Miksi juuri tätä aluetta sanotaan Inkeriksi? Ei ainoastaan sen takia, että 1600-luvulla näissä rajoissa oli Suur-Ruotsin Inkerinmaan lääni, vaan pääosin sen takia, että nimenomaan tälle alueelle oli suunnattu kauan kestänyt muuttoliike Suomesta. Vain 1600-luvulla noin 20 tuhatta suomalaista, melkein kaikki he olivat luterilaisia, muutti Inkeriin Karjalasta, Savosta ja muista Suomen maakunnista. Muuttoliike jatkui myös Inkerin liitettyään Venäjään. Jos Pietari on Venäjän «ikkuna» Eurooppaan, niin Inkeri oli Suomen «ikkuna» Venäjälle, suomalaiskulttuuri on kehittynyt täällä neljäsataa vuotta. Nykyäänkin Leningradin alueen hallinnolliset rajat seuraavat vanhoja Ruotsin ajan rajoja.

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole itsestään selviä kaikille. Huhtikuun alussa Pietarissa pidettyyn Itämeren foorumiin osallistuivat Itämeren maiden pääministerit ja paljon asiantuntijoita. Muiden asioiden rinnalla merkittävässä kansainvälisessä kokouksessa keskusteltiin Venäjän kaasuputkeista ja ympäristöongelmista. Pääministeri Dmitri Medvedev vakuutti läsnäolijoita, että Inkerinmaan luonnonsuojelualue (Ингерманландский заповедник) tulee olemaan.

Ihanaa, eikö niin? Mutta tämä tuleva luonnonsuojelualue perustetaan 9 Suomenlahdessa sijaitsevaan saareen, kuten Tytärsaariin, Seiskariin ynnä muihin. Saarten yhteinen pinta-ala on 170 neliökilometriä, näistä luontosaarista löytyy yli 700 kasvilajia ja noin 300 selkärankaista. Ongelmana pidän kuitenkin sitä, että kaikki nämä saaret ovat Suomenlahden länsiosassa eivätkä kuulu lainkaan Inkeriin.

Wladimir Kokko Ennen 2. maailmansotaa nämä saaret olivat osaa Suomea. Seiskarilla ja Tytärsäärillä vuoteen 1940 asti asui suomalaisia kalastajia ja talonpoikia. Sen jälkeen saarilla ei ollut vakituista väestöä ja niiden luonto on muuttunut ihan villiksi. Eikö se ole muuten hieno tapa saada maisemat alkuperäiskuntoon?

Kun kävin koulua, siinä luettiin eräs Fonvizinin (alunperin sukunimi oli von Wiesen) kirjoittama näytelmä nimeltä Alaikäinen. Sen pääsankarin laiskan aatelispojan äiti oli sitä mieltä, että «maantieto ei ole aateliston oppi, kuskihan tietää mihin mennä.»

Tuntuu siltä, että siitä ajasta suhtautuminen maantietoon ei ole Venäjällä muuttunut. Maantiedettä ei ole «aatelistopiirissä» tapana osata eikä edes kuskilta asiasta kysytty.

Kantakansojen päivä Sosnovy Borissa

Pietarilaisnuorten kulttuurimissio Sosnovy Borissa Ydinenergiakaupunki Sosnovy Bor juhli huhtikuun alussa 40. vuosijuhlaansa. 7. huhtikuuta juhlaohjelman puitteissa pidettiin kantakansojen päivä. Silloin päärooleissa olivat Pietarin Inkerin Liiton nuoret ja paikallinen musiikkiyhtye Pieni polku. Aikanaan täällä Suomenlahden etelärannikolla oli monta suomalaiskylää ja nykyään Sosonovy Borissa toimii IL:n osasto.

Kuvassa: Pietarilaisnuorten «kulttuurimissio» Sosnovy Borissa. Kuva Alla Bondareva.

Yli sadan henkilön yleisö kaupungintalossa sai nähdä isohkon esityksen nimeltä Inkeri: tuntematon maailma. Siihen kuuluivat kertomuksia suomalais-ugrilaisten kansojen historiasta, Korven ja Pienen polun lauluja, Jelena Vedaikon jouhikon ja kanteleen soittaminen sekä Kagrakaru nukketeatterin uusittu näytelmä. Pietarilaisnuoret esittelivät kirjoja Inkerin kantakansoista ja pitivät röntyskätanssien opetuspajan.

Ohjelma oikeasti kiinosti katsojia, joiden keskuudessa oli inkeriläisperheitäkin. He muistelivat inkerinsuomalaisten vaelluksia ja menetyksiä, ikänaiset lauloivat tuttuja kansanlauluja Korven kanssa. Sosnovy Borin varakaupunginjohtaja Irina Aleksejevan mielestä niin monipuolista, opettavaista ja kaunista juhlaa kaupungissa ei ole koskaan aikaisemmin pidetty.

Alla Bondareva

Kirja suomalaisesta Toksovasta

Toksovan mennytta Toksovan mennyttä (Былое Токсово) on uusi Andrei Pyykkösen kirjoittama kirja. Andrei (Antti) Pyykkönen on Inkerin Liiton aktiiveja ja hänet tunnetaan lehtimiehenä sekä Yrjö Elfvengrenistä kertovan kirjasen tekijänä. Pyykkönen on kauan asunut ainakin kesäisin Toksovassa ja on aika luonteva, että hänen teki mieli kirjoittaa siitä luonnonkauniista seudusta.

Noin 150 sivun kirjassa käsitellään Toksovan keskiaikainen historia, Venäjän keisarikunnan aika, kansalaissodan dramaattiset vaiheet sekä suomalaisväestön karkotukset. Niiden jälkeen Toksova tynjeni, koska suomalaiset muodostuivat ennen 2. maailmansotaa yli 80% paikallisesta väestöstä. Tärkeää, että tekijä kertoo myös Toksovan seurakunnan elpymisestä perestroikanjälkisenä aikana.

Tekstin rakenne on niin kuin palapeli. Siinä on perusteellisia historiakertomuksia, ihmisten elämäntarinoita ja jopa Juhani Konkan Pietarin valot romaanin kappaleiden tekijän venäjännöksiä. Tätä voi pitää kirjan sekä vahvana että heikkona puolena, asiantuntijaa se ilahduttaa, tietämätöntä harhauttaa. Tekijän suomen kielitaito myös pettää usein, nimien venäjänkielisen asuista ja käännöksistä löytyy lukuisia virheitä.

Mutta parempaa kirjaa suomalaisesta Toksovasta ei ole, Andrei Pyykkönen on tehnyt kiitettävän työn. Kirjansa varmasti tulee kiinnostamaan seutuhistorian harrastajia ja monia «toksovoisia».

Villaväki yhdistää kiinnostuneita

Huomattavasti on edennyt Villaväki-hanke. Villaneulonta oli vanhan Inkerin vahva käsityöperinne. Projekti yhdistää ihmisiä, jotka eivät halua tämän käsityötaidon kaatuvan. Heidän voimin on jo saatu valmiiksi juhlakäsineet Tuutarista, Toksovasta, Tyröstä ja Soikkolasta, vyöt Miikkulaisista ja Lempaalasta ja paljon muuta.

Neulovat mummot ovat villavaen sielu Kuvassa: «Neulovat mummot» ovat villaväen sielu. Kuva Vsevolod Pezhemski.

Iso projektikokous pidettiin Pyhän Marian kirkossa 11. huhtikuuta. Projektivetäjä Olga Konkovan johdolla yhdessä suunniteltiin hankkeen menoa. Mukana oli «neulovia mummoja» ja nuoria aloittelijoita, se oli näkyvä esimerkki siitä, miten käsityötaito siirtyy sukupolvelta toiselle.

Kokoukseen osallistui myös nuorten valokuvaryhmä Pietarin Krasnoselski piiristä. Kokouksen päätyttyä saatiin laadukkaita kuvia ja paljon hyviä ideoita. Projekti-ihmiset aikovat valmistaa kunnon näyttely Inkerin Liiton Hatsinan vuosijuhliin lokakuun alussa.

Valeria Lukka

Kylässä Narvassa

13. toukokuuta minulla oli kunnia vierailla Narvassa ja tutustua Narvan inkerinsuomalaisiin. Kävin Viron rajakaupungissa paikallisen Inkeri-seuran kutsusta. Inkerinsuomalaisia Narvassa ei ole paljon (alle 500), mutta lähes kaikilla niillä juuret ovat Länsi-Inkerissä. Neuvostoaikana Länsi-Inkerin vetovoimakeskuksena oli juuri Narva sillä Leningradiin oli liian pitkä matka.

Kuvassa: Narvan Inkeri-seuran aktiiveja Mikkelin kirkon edessä. Ensimmäinen vasemmalta pj Helle Kuldsepp, toinen Szilárd Tóth. Kuvat Wadimir Kokko

Narvan Inkeri-seuran aktiiveja Mikkelin kirkon edessa Aamulla osallistuin jumalanpalvelukseen pienessä Mikkelin kirkossa. Pastori Pasi Hujanen piti sen suomenkielellä, saarnaa pastori Vladimir Batuhtin tulkkasi myös venäjäksi. Täytyy ymmärtää, että noin 90% Narvan asukkaista pitää venäjää äidinkielenä. Päivä jatkui kirkossa Suomen kielen päivän merkeissä. Pastori Hujanen kertoi suomen kirjakielen isästä Mikael Agricolasta, suomeksi lauloi seurakunnan kuoro, puheen nykysuomalaisuudesta Inkerissä piti Wladimir Kokko ja vierasmusiikkiyhtye Inkerin Tuutarista päätti ohjelman. Oikeastaan tämä tilaisuus, johon osallistui yli 50 henkilöä, oli jatkoa Agricolan päivänä 9.4. pidetylle suomen kielen konferenssille. Sen aloittelijana oli Narvassa asuva fennougristi sujuvasti viroa ja suomea puhuva unkarilainen Szilárd Tóth.

Kuvassa: Pieni inkeriläismuseo Aleksanterin kirkossa.

Pieni inkerilaismuseo Aleksanterin kirkossa Szilárdin ja Inkeri-seuran puheenjohtaja Helle Kuldseppin opastamana kävin lauanataina myös mahtavassa Aleksanterin kirkossa. Sen korkean tapulitornin neljännessä kerroksessa on pienehkö inkeriläismuseo. Aika hyvä esimerkki siitä, mihin pienikin inkeriläisjärjestö pystyy.

Kuulumisia ulkosuomalaisparlamentista

Ulkosuomalaisparlamentin sääntömääräinen puhemiehistön kokous pidettiin Helsingissä 15.-16. huhtikuuta. Parlamentin syksyisen varsinaisen istunnon jälkeen puhemiehistö koontui ensimmäistä kertaa uudessa kokoonpanossa. Kokouksen agenda sisälsi alueraportit ja käynnit eri virastoissa. Käyntien tarkoituksena oli usp:n hyväksymien päätöslauselmien vieminen eteenpäin.

Sisaasiainministeri Paivi Rasanen (keskella) vastaamassa usp:n edustajien kysymyksiin Yksi ulkosuomalaisille tärkeimmistä asioista kirjeäänestys on jäänyt jumiin. Käynti oikeusministeriössä ja tapaaminen ministeri Anna-Maja Henrikssonin kanssa ei lisännyt ulkosuomalaisten edustajille optimismia. Tuskin ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset saavat äänestää kirjeitse ennen vuotta 2018. Suomi-koulujen rahoitus ja YKI:n suorittamisen mahdollisuus Suomen ulkopuolella puhuttivat puhemiehistön jäseniä opetushallituksessa. Sisäasiainministeri Päivi Räsänen kertoi meille hallituksen hyväksymästä ulkosuomalaispoliittisesta ohjelmasta. Itä-Euroopan aluetta ja inkerinsuomalaisia puhemiehistön kokouksessa edusti Wladimir Kokko.

Kuvassa: Sisäasiainministeri Päivi Räsänen (keskellä) vastaamassa usp:n edustajien kysymyksiin. Kuva Wladimir Kokko

Tämä puhemiehistön kokous oli viimeinen puhemies Ville Itälälle. Iltapäivällä 16.4. Suomi-Seura ry:n puheenjohtaja vaihtui. Tehtäviin valittiin professori Jarmo Virmavirta, jolla on Yle:n toimittajan tausta ja runsaasti kansainvälistä kokemusta. Ulkosuomalaisparlamentin sääntöjen mukaan Suomi-Seuran puheenjohtaja toimii myös usp:n puhemiehenä.

Barenz-festivaali ihastui etnomuotoiluun Inkeristä

23.-28. huhtikuuta Petroskoissa pidettiin Barenz ympäristöelokuvafestivaatit, joihin saapui kahdeksan pohjoiskalottimaan edustajia. Kutsun tapahtumaan oli saanut Olga Konkovan ja Leontina Saksan johtama etnomuotoiluryhmä, joka viime aikoina on tehnyt työtänsä Luonto ja vähemmistökansat slooganilla.

Suomessa esitetyn kokoelman lisäksi tekijät valmistivat kaksi uutta vaatteiden kokoelmaa. Toisen nimi on Lemmyz, Lemmyz eli Para oli vanhojen uskomuksien mukaaan ilkeä lohikäärme, joka kerran kolmessa vuodessa syntyi kukon munasta. Toinen pääosin sinisävyinen kokoelma on nimeltä Laukkaan Vesi-ema. Tuo oli Laukkaanjoen vesien haltija, kun joku hukkui sanottiin, että Vesi-ema otti hänet.

Kuvassa: Keskellä muotoilija Leontina Saksa. Kuva Tatjana Loginova.

Keskella muotoilija Leontina Saksa Festivaaliväki ihastui inkeriläisen muotoiluryhmän teoksiin ja innolla osallistui neljään sen pitämään ompelupajaan. Ryhmän muotivaatteiden esittely kuului foorumin päättäjäsiin, jotka kruunasi myös Korpi perinneyhtyeen konsertti. Festivaalin taidejohtaja Tatjana Loginova sanoi, että «Luonamme kävi ihanat taiteilijat, jotka totesivat, että inkeriläisillä on loistava tulevaisuus ainakin kulttuurialalla. Kuka voisi kuvitella, että niin merkittäviä vaatemuotoiluteoksia saa hyvinkin vähälukuisilta kansoilta!»

Leontina Saksa

Suvaitsevaisuuden merkeissä

Talomerkit perinneyhtye isolla konserttilavalla Pietarin kaupungin johto on viidettä vuotta toteuttanut paikallista suvaitsevaisuus-ohjelmaa. Sen puitteissa järjestetään neuvontapalveluja kaupungissa asuville maahanmuuttajille, suvaitsevaisuusaatteiden mainoskampanjoja, asukkaat saavat tutustua vähemmistökansojen kulttuuriin.

25. huhtikuuta Otetaan ystävät kädestä kiinni –nimisen konsertin ohjelmassa esiintyivät muiden kanssa Talomerkit perinneyhtye ja Kotikontu kuoro (molempien johtajana Irina Demidova). Vuotuinen konsertti pidettiin Lensovet kulttuuritalon isossa salissa.

Kuvassa: Talomerkit perinneyhtye isolla konserttilavalla. Kuva L.-L.Aleksandrova.

Lilja-Liisa Aleksandrova

Yhden rivin uutisia:

26.-27. huhtikuuta Suomen Pietarin instituutti järjesti täydennyskoulutus-seminaarin paikallisille suomen opettajille.

27. huhtikuuta toistakymmentä talkootyöläistä laittoivat kuntoon Skuoritsan historiallista hautausmaata.

Wladimir Kokko,
2.5.2013, Pietari


E T S I :