inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 05/08:

Miksi Pietari on Linna?

Viipurin vappu karjalaiskulttuurin merkeissä

Saappaanheitto yhä suositumpi

Nordic Music koko vuodeksi

Tyynypaja Keltossa

Sisko kävi tapaamassa veljensä

Paluumuuttajien kielitaito testattiin

Oppisopimustöihin Helsinkiin

Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Miksi Pietari on Linna?

Pietarin Isotallinkadulla sijaitsevaa Pyhän Marian kirkkoa ei sanottu aikaisemmin tällä täydellä nimellä vaan sitä sanottiin Linnan kirkoksi. Nyky-suomalaista naurattaa, kun kysymykseen «Missä poikasi on?» inkeriläismummo ylpeästi vastaa «Hiä on Linnas». Linna tässä tapauksessa ei tarkoita vankilaa, vaan inkerinmurteessa se tarkoittaa Pietarin kaupunkia ja Leningradia aikanaan yhtä hyvin. Pietari inkeriksi on siis Linna, mutta miksi?

Viite viron kieleen, jossa kaupunki on linn, on epätödennäköistä. Viron kieli on epäilemättä vaikuttanut inkerinmurteisiin, mutta virolaiset alkoivat asuttua Inkeriin vasta 1800-luvun alussa, maakunnan pääkoupunkia tarkoittanut sana linna käytettiin meillä kuitenkin paljon aikaisemmin. Viron kielen vaikutus oli merkittävä vain Länsi-Inkerissä, taas Pietaria sanottiin Linnaksi ihan kaikkialla Inkerinmaalla.

Mielestäni Linna –nimi on peräisin Ruotsin vallan ajalta. Vuonna 1611 ruotsalaiset perustivat paikkaan, missä Ohta-niminen sivujoki virtaa Nevaan, linnoituksen. Linnoituksen nimi oli ruotsiksi Nyen eli Nyenskans. Sen viereen ovat alkaneet kehittyä satama ja varsinainen kaupunki. Tästä kaupungista, jossa maksiimissa oli 3 tuhatta asukasta, vuonna 1642 tuli Inkerinmaan läänin virallinen pääkaupunki. Inkerinsuomalaiset saivat oman pääkaupunkinsa, mutta ruotsinkielistä nimeä ei otettu suomalaisväestön käyttöön. Suomeksi uutta kaupunkia sanottiin Nevanlinnaksi. Tämä nimi varmasti tuntui liian pitkältä ja kun muita «linnoja» ei ollut, niin kaupungin nimi lyhennettiin Linnaksi. Linnassa käytiin torilla ja asioimassa viranomaisten luona. Vesitse Linnasta päästiin niin länteen kuin itään.

2. (13.) toukokuuta 1703 Pietari I:n sotajoukot pommituksen jälkeen valloittivat Nevanlinnan. Kaupungissa syttyi tulipalo, jossa menehtyivät puolet kaikista rakennuksista. Kaupungin suomalaiset asukkaat selviytyivät ja jäivät asumaan Ohtalla (heitä mainitaan sata vuotta myöhemmin A.Pushkinin runoromaanissa Jevgeni Onegin).

Vaatimaton ruotsalainen linnoitus ei kelvannut mahtavia suunnitelmia täynnä olleelle tsaari Pietarille, hän perusti 16. (27.) toukokuuta uuden linnoituksen Jänissaareen Nevanlinnasta vain kahden kilometrin päässä. Siitä tulevan keisarikunnan uusi pääkaupunki on saanut alkunsa. Inkerinsuomalaisten kannalta koko pohjansota oli vain valtiovallan muutos, ruotsalaisten sijalle nousivat venäläiset ja pääkaupunkia Nevan suistossa pidettiin luontevasti Nevanlinnan jatkona. Nimi Linna käytettiin nyt sen suhteen. Kaupungin virallinen nimi Sankt-Peterburg kuulosti vaikealta jopa venäläisille. Inkerinsuomalaiset jatkoivat käydä Linnassa torilla ja asioimassa viranomaisten luona...

Olen varma, että kaupungin suomenkielinen nimi Pietari on syntynyt Suomessa. Se oli selvästi onnistunut keksintö ja nimi pääsi 1800-luvun lopussa inkerinsuomalaisten puhekieleen Linnan sanan rinnalla.

Kielellä on oma muisti ja se on aika vahva, kun kaupunkiamme sanottiin Leningradiksi, niin inkerinmurteessa se säilyi Linnan –nimellä. Vasta sodan jälkeen, kun suomi alkoi nopeaa tahtia unohtua inkerinsuomaisten keskuudesta, sana Linnakin on alkanut poistua käytöstä. Pienelle niemimaalle, jossa oli Nevanlinnan linnoitus, Gazprom rakentaa parasta aikaa Pietarin ensimmäistä pilvenpiirtäjää.

Viipurin vappu karjalaiskulttuurin merkeissä

Karjalainen kulttuuri kiinnostaa nykyviipurilaisia. Kaupungissa on menossa taide- ja kansantiedehanke nimeltä Karjala: Myytit ja todellisuus. Vanhassa linnassa on auki Kalevalan maa –näyttely ja vapunpäivänä 2008 sitä täydensi laaja juhlakonsertti linnan kesänäyttämöllä.

Korpi esiintyy Viipurin linnassa. Kaupungin vaakuna on taas virallisessa käytössä.

Inkerin Liiton yhteydessä toimiva folklooriyhtye Korpi (johtaja Olga Konkova) esitti tässä konsertissa monipuolista ja värikästä ohjelmaa. Kolpi lauloi perinteisiä keskiaikaisia lauluja ja näytti muutaman tanhun. Yhtyeen syvälliset miesäänet herättivät yleisön varsin suurta ihailua, kukaan juhlaväestä ei jäänyt taputtamatta.

Esityksestään yhtye ansaitsi kiitoskirjan ja sai kutsun jatkoyhteistyöhön Viipurin linnan museon kanssa.

Irja Golysheva ja Aino Vorobjeva

Saappaanheitto yhä suositumpi

17. toukokuuta Petroskoin kaupungin päästadionilla pidettiin saappaanheiton maailman cupin Venäjän kilvat. Osallistujat edustivat vain kaksi maata Suomea ja Venäjää. Suomalaisia urheilijoita oli yli kolmisenkymmentä, saman verran oli venäläisiä. Inkerinmaalta Petroskoihin on saapunut vain yksi heittaja Valeri Koivanen, joka muuten vei voiton omassa ikäsarjassa (miehet yli 65 v.).

Valeri Koivanen, saappaanheiton pääkehittäjiä Venäjällä.

Valeri Koivanen on saappaanheiton ensimmäisiä harrastajia Venäjällä ja valtakunnalisen saappaanheiton yhdistyksen puheenjohtaja. Juuri hänen aloitteestaan Inkerin Liiton kautta tämä laji on alkanut leviää maassa.

Koivanen sanoo, että Karjalassa hauskaan suomalaiseen yrheilulajiin innostuttiin selvästi. Kilpailut järjestettiin todella hyvin ja urheilijoiden joukossa näkyi korkeitakin tasavallan virkailijoita.

Pikkuhiljaa saappaanheitto tulee tutuksi maailmalla, tämän vuoden maailman mestaruuteen Italiaan on ilmoittautunut yli 500 osallistujaa 13 maasta.

Nordic Music koko vuodeksi

Nordic Music –niminen musiikkifestivaali järjestetään Pietarissa jo neljättä vuotta peräkkäin. Siitä on tullut jo kaupungin merkittävä kulttuuritapahtuma.

Tämän vuoden festivaalin erikoisuus on siinä, kertoo Norden assotiaation toiminnanjohtaja ja musiikkifestivaalin päällikkö Darja Ahutina, ettei se rajoitu tiettyyn aikaan, vaan kestää toukokuusta vuoden loppuun asti. Ahutinan mukaan yksi festivaalin pääaiheista tänä vuonna on Sibeliuksen luomustyö.

Vestivaalin avajaiskonsertissa 18. toukokuuta Pietarin filharmonian pienessä salissa lauloi islantilainen sopranosolisti Diddu. Missä muualla saa kuunnella inslantilaista musiikkia ja laulut islannin kielellä?

Tyynypaja Keltossa

Suomalainen Inkerin kulttuuriseura (pj tri Helena Miettinen) on kehittänyt jo jonkin aikaa tyynypajahanketta. Sen päätavoite on inkeriläisvahnusten muistelmien säilyminen. Vanhuksia jututetaan heidän lempivalokuvia kädessä. Valokuvista tehdään kopiot ja tietokoneella luodaan kollaasi, joka sitten siirretään kankaalle. Kollaasikankaasta vanhuksen kanssa ommellaan tyynyliinoja ja joka kertoja saa muistoksi kauniin muistelutyynyn hänelle tärkeine valokuvineen.

20.-22. toukokuuta tyynypaja järjestettiin Keltossa. Sen pitämään Suomesta tuli 7 hengen Inkerin kulttuuriseuran porukka. Urakka oli työllistävä, haastateltiin niin vanhusten palvelutalon asiakkaita kuin muita iäkkäitä seurakuntalaisia. Pajan aikana syntyi yhteensä 18 muistelutyynyä.

Kelton palvelutalossa asuva Heli Virolainen muistotyyny kädessä.

Saadessa tyynyn käteen vanhukset olivat mitä tyytyväisimpiä, toteaa Helena Miettinen. Vanhusten palvelutalon johtaja Natalja Väisä myös huomasi, että talolla käy paljon suomalaisia ryhmiä, mutta vain kulttuuriseuran pajalaiset työskentelivät yhdessä vanhusten kanssa. Inkerin kulttuuriseurassa ajatellaan muiden muistelupajojen pitämistä Inkerinmaan palvelutaloilla.

Inkerinsuomalaisten elämänkertoja

Sisko kävi tapaamassa veljensä

Valentina Tolstopjatova (o.s. Heinonen) tunnetaan Inkerin Liitolla iästään huolimatta aktiivisena kuorolaisena. Liityttyäni inkeriläisyhdistykseen olen niin kuin saanut uuden startin elämässä, hän sanoo.

Valentina on syntynyt 11. syyskuuta 1937 Soikkolan Loukkulassa sekaperheeseen, jossa, isä Yrjö Heinonen oli luterilainen Tyröstä ja äiti Soikkolan ortodokseja inkeroisia. Valentinan isä lähti rintamalle ja menehtyi tietymättömiin sodan alussa. Valentina pikkuveli Arkadin ja äiti Marian kanssa jäi miehitetylle alueelle. Sieltä heidät evakuoitiin Kloogan keskitysleirin kautta Suomeen. Pieni Arkadi sairastui vakavasti jo Hangon karanteenileirillä, hänet vietiin Lohjan sairaalaan, mutta siinä poika kuoli. Lohjalle tullut äiti suostui siihen, että ikuiseen lepoon inkerinsuomalaisten joukkohaudassa Lohjan vanhan kirkon vieressä ortodoksikirkkoon kuullutta Arkadia siunasi luterilainen pastori (Jumalan edessä olemme kaikki samaa, hän huokkasi vaan). Suomessa Heinosen äiti ja tytär asuivat Raumalla ja Porissa, Valentina ehti jopa käydä muutaman kuukauden suomalaista koulua.

Paluu Kalininin alueelta kotikonnuille oli vaikeaa, mutta Valentinan äitiä onnisti pääsemään töihin kalastusyritykseen Karjalan kannakselle Inoon (ven. Privetniskoje). Kalaverkkojen korjaaminen inkeroisnäiselle oli tuttua työtä. Perhe on juurtunut lopulta asumaan Terijoelle. Nykyään Valentina Tolstopjatova on Terijoen evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsen, niin kuin hänen tyttönsäkin Olga Heinonen (Olga tarkoituksella muutti sukunimensa suomalaiseksi).

Valentina inkeriläislasten joukkohaudalla Lohjan hautaus-maalla. Sisko sai lopulta tavata veljensä.

Valentina on lukenut opettajaksi, ensin opistossa ja sitten Herzenin pedagogisessa korkeakoulussa. Hänen ensimmäinen työpaikka oli Leningradin koulussa 193., juuri siinä, missä silloin ala-asteella opiskeli pieni Volodja Putin. Valentinan opettajan ura on kertynyt yhteensä noin 40 vuotta.

Vasta viime vuosina hänen teki mieli käydä veli Arkadin haudalla. Suomen matka, Valentina ei ole käynyt aikaisemmin koskaan yksin ulkomailla, hermostutti 70-vuotiasta eläkeläistä. Tarkasti suunniteltiin matka IL:n toimistossa, kaikki ihmetytti Valentinaa, että vain yhdellä puhelulla voi varata hotellin ja netistä saa Lohjan hautausmaan kartan...

16.-18. toukokuuta Valentina Tolstopjatova kävi Suomessa. Suomalaiset ystävät auttoivat häntä pääsemään Karhulasta Lohjalle. Lohjan vanhan hautausmaalta löytyi poisnukkuneille inkeriläislapsille omistettu muistokivi. Keski-aikainen Pyhän Laurin kirkko näytti erinomaiselta ja sää oli suotuisa. Kaikki onnistui erinomaisesti. Minä haudatin pojan, sinä kävit hänen tapaamassa, hyvä, että näin on mennyt, sanoi Valentinan 93-vuotias äiti sekoittaen venäjän ja suomen sanoja...

Paluumuuttajien kielitaito testattiin

22. toukokuuta Pietarissa Smolni collegessa pidettiin sääntömääräinen inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitutkinto (IPAKI). Kutsun siihen on saanut 90 paluumuuttoa jonottavaa. Koe sujui nopeasti koska järjestäjien käytössä oli 27 tietokonetta. Kokeen tuloksen odotetaan kesäkuun puolissavälissä.

Ensimmäistä kertaa kielitestin pitämisestä vastasi Suomen maahan-muuttovirasto, jonka edustajat tulosalueen johtaja Olli Koskipirtin johdolla vierailivat Pietarissa. Aikaisemmin paluumuuttovalmennus oli Suomen työministeriön järjestämänä.

Testipäivänä paikan päällä oli myös muutama suomalainen työnantaja ja oppilaitos, jotka haastattelivat kurssilta valmistuneita. Nykyään jopa auttavalla kielitaidolla Suomessa pääsee työhön ja ammattikoulutukseen.

Oppisopimustöihin Helsinkiin

Helsingin kaupungin henkilöstökeskus on aktiivisesti etsimässä työvoimaa ulkomailla. Viime vuonna kaupungin laitoksiin Inkeristä rekrytoitiin kiinteistönhoitajia, pääosin talonmiehiä ja siivojia.

Toukokuussa asiantuntijat henkilöstökeskuksesta ja Helsingin bussiliikkenne Oy:stä taas haastattelivat meillä ehdokkaita. Muutama inkeriläinen sai kutsun suoraan linja-autonkuljettajan näytekokeeseen Helsinkiin. 16 henkilöä (8 lähihoitajaa, 4 siivojaa, 2 koulunkäyntiavustajaa ja 2 päiväkodin erikoisavustajaa) valittiin kaupungin vastuualaan kuuluviin tehtäviin. Jälkimmäisille järjestetään perehdyttämiskoulutusjakso Pietarissa, joka alkaa jo 23. toukokuuta. Elo-syyskuussa ryhmä lähtee töihin Helsinkiin oppisopimuksen ehdoilla. Oppisopimus tarkoittaa ammattikoulutusta työn yhteydessä. Valitut työntekijät tekevät työtä 4 päivää viikossa ja yhden päivän opiskelevat teoriaa. Oppisopimus kestää 2,5 vuotta ja päättyy vastaavan tutkinnon saamiseen.

Yhden rivin uutiset

• Väliaikaisissa tiloissa majoittuvalla Liteinin vanhusten palvelupisteellä juhlittiin 6.5. voitonpäivää, joka kokoonnutti parisenkymmentä inkeriläisvanhusta. Soitettiin vanhaa musiikkia, laulettiin ja muisteltiin paljon.

• 12. toukokuuta Venäjän uuden hallituksen virkaan astuttua ja sen rakentteen muututtua federaation rekisteröintipalvelu on menettänyt kaikki valtuudet kansalaisjärjestöiden suhteen. Jatkossa nämä asiat hoituu Venäjän oikeusministeriössä, jolla ei ole vielä tehtävien suorittamiseksi luotuja yksiköitä.

• Viisumihakemuksen käsittely Suomen Pietarin pääkonsulaatissa kestää nykyään jopa viisi viikkoa. Venäjän ja EU:n välisessä viisumisopimuksessa osapuolet sitoutuvat viisumihakemuksen 10 päivän käsittelyaikaan.

• Kaupunginpäivän juhlaohjelma Pietarissa 24. toukokuuta uutuksena sisälsi akankantokilpailut.

Wladimir Kokko, Pietari, 31.5.2008