inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Uutisia Inkeristä 05/09:

• Juhannus 1989

• Vanhuksille tukea Kotkasta

• Suomalais-ugrilaiset nuoret perinnekulttuuria pohtimassa

• Suomen opetuksen näkymät Pietarissa ja oblastissa

• Pietari myyttinä, uhkana ja todellisuutena

• Tuplatohtori ja kunnon suomalainen

• Ekskursiotoiminta vilkaista

• Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Juhannus 1989

Kaksikymmentä vuotta on mennyt siitä ajasta, kun vasta perustettu Inkerin Liitto järjesti Keltossa suuret kesäjuhlat. Vaikka olimme silloin nuoria ja kokemattomia tiesimme varmasti mitä heimotyössämme on tehtävä ensimmäiseksi. Kyllä kesäjuhlat! Onko inkerinsuomalaisilla vahvempaa kansanperinnettä?

Valmistelutyö alkoi jo kevättalvella, ensin juhlimista varten valittiin juhannuspäivät lauantai 24. ja sunnuntai 25. kesäkuuta. Sitten päätettiin, että juhlat järjestetään Keltossa kumpumaisemassa Kolpinan ja Oravan kylien välissä. Pitkään pohdittiin miten lava on järjestettävä ja varustettava, sille mm. piti saada jostakin sähköä. Lavan on suunnitellut ja koristellut Aarre Kuukauppi. Laitoimme myös vastaavan anomuksen Seuluskoin piirin viranomaisille. Konserttiohjelma taas jäi vähän kyseenalaiseksi, saimme tietää, että Toksovan Rappulasta tulevat Röntyskät ja Petroskoista Toive-yhtye. Saammeko muita esiintymään?, sitä epäiltiin koko ajan.

Jo pari tuntia ennen ohjelman alkua juhlaväki alkoi tulla, jotkut saapuivat tilauslinja-autoilla, jotkut omilla autoillaan, vaan suurin osa marssi maantietä pitkin bussipysäkiltä. Ylättävän paljon ihmisiä (arvioinnin mukaan ainakin 3 tuhatta) oli juhlakentällä klo 15.00, kun juhlat alkoivat. Mistä he kaikki saivat tietää juhlista? Inkerin Liitolla silloin ei ollut edes faksia käytössä... Juhlaväkeä oli koko Inkeristä ja Petroskoista, Viron inkerinsuomaliset toivat mukaan juhlatarrat ja olivat keltaiset Inkeri-panamahatut päässä, mutta Suomesta ja Ruotsistakin oli vieraita. Kentällä näkyi Inkerin sekä Viron lippuja ja ainakin yksi Saksan keisarikunnan lippu (Pietarin saksalaisten yhdistyksen tuoma). Moni nainen oli kansanpuku päällä.

Juhlat alkoivat Inkerin lipun nostolla ja yhteisellä Nouse Inkerin laulamisella. Näin julkisesti kansallislauluamme ei laulettu kotimaassa vuodesta 1918. Sen jälkeen Inkerin Liiton ensimmäinen puheenjohtaja Paavo Parkkinen piti juhlapuheen suomen kielellä. Lopussa hän julisti hiljaisuuden minuutin vainovuosien kaikkien uhrien muistoksi. Tervehdyspuheita lausuttiin lisää, yhden niistä sen aikana Inkerissä ainoana ollut pappi Arvo Survo.

Sitten alkoi konserttiohjelma, jota juonsivat Toivo Flink ja Wladimir Kokko. Ja se oli aivan uskomatonta, yhdet röntyskät pystyivät esiintymään loputtomasti, mutta lavalle jonotettiin. Hanuristeja ja soololaulajia, sponttaniset kuorot ja runoilijat, kaikki halusivat purkaa sielunsa lavalla. Kyllä se oli ihmettä, kun saimme nähdä kuinka paljon elpymistahtoa kansallamme on ja kuinka odotetut nämä juhlat olivat. En muista kuinka kauan konserttiohjelma kesti, muistiin jäi vain kuva, kun Toiveen esitykseen liittyi joitakin «vapaaehtoisia» ja yhdessä heillä meni hyvin.

Illansuussa sytytettiin juhannuskokko, näin sen. Tiedän vielä, että kokon ympärillä vielä laulettiin ja tansittiin paljon, mutta sitä en nähnyt, olin silloin jo niin väsyneenä, että lähdin kotiin nukkumaan (olenhan itsekin kelttolaisia). Kuulema teltoissa majoitunut juhlaväki pysyi hereillä ja iloisena koko yön.

Seuraavana päivänä vanhalla suomalaisella hautausmaalla Kolpinassa Arvo Survo piti jumalanpalveluksen, sitten juhlaväki siirtyi taas juhlakentälle ja vielä jaksettiin laulaa jonkin aikaa. Onnistuneet juhlat päättyivät, kun Paavo Parkkinen laski lipun tangosta. Näin viralliset järjestetyt inkerinsuomalaisten kesäjuhlat pidettiin Inkerinmaalla ensimmäisen kerran vuoden 1918 jälkeen.

Vanhuksille tukea Kotkasta

Pietarin Liteinillä 11 toimiva vanhusten palvelukeskus järjesti asiakkailleen 3.-6. toukokuuta leirin Kotkassa. Tällä kertaa leirille pääsivat vain ne vanhukset, jotka eivät ole kaskaan käyneet Suomessa tai olivat siellä viimeksi sodan aikana. Tällaisia löytyi palvelukseskuksen asiakaskunnasta 7 henkilöä. Lukija voi kuvitella, että vanhusten vaikutelmat olivat mitä parhaimpia.

Inkerinsuomalaiset mummot Pietarista Ristiniemen luonnon rauhassa.

Leirimatka järjestyi Kotkan seurakunnan tuella ja Suomessa asuvan inkeriläis- pastori Arvo Soitun avulla. Inkeriläisvanhukset mukavasti asuivat Ristiniemen kirkkoleirillä. Iäkkäät inkeriläiset Pietarista saivat ei ainoastaan tutustua suomalaisiin, vaan yksinasuvat saivat Kotkasta «kummit», jotka tulevat jatkossa tukemaan paljon kokeneita mummojamme moraalisesti ja taloudellisesti. Kolme ensimmäistä kummia järjestyi Leiteinin yksinasuville asiakkaille jo viime vuonna. Tapaamiset ja hengelliset kokoukset Suomessa, ystävälliset suhteet suomalaisiin antoivat vanhuksillemme paljon uusia vaikutelmia sekä intoa elämään.

Suomalais-ugrilaiset nuoret perinnekulttuuria pohtimassa

5.-6. toukokuuta Seuluskoin piirissä sijaitsevassa Morozovassa (Pähkinän Ruuttehtaalla) suomalais-ugrilaisten kansojen nuorisojärjestö (MAFUN) piti seminaarin, jossa käsiteltiin nuorten roolia perinnekulttuurin säilyttämisessä. Tilaisuuteen osallistui Inkerin Liittoa edustava nuorisoryhmä.

Vaikka suurin piirtein ongelmat ovat kaikilla saman kaltaisia, lähestymistavat kansankulttuurin säilyttämisessä isojen omissa tasavalloissa asuvien kansojen nuorilla ja vähälukuisten kansojen edustajilla ovat erilaisia. Antoisaa keskustelua lisäsivät nuorisoyhtyeiden folklore-esitykset.

Suomen opetuksen näkymät Pietarissa ja oblastissa

Alas menevä suomen opetus huolestuttaa yhä enemmän Inkerin Liittoa. Kansalaisyhdistyksemme aloitteesta 15.5. Pietarin kansallisuuden talolla pidettiin Suomen opetuksen asema Pietarissa ja Leningradin alueella –niminen seminaari. Siihen osallistuvat suomea opettavien kolmen Pietarin koulun ja yhden päiväkodin opettajia, kaupungin opetuskomitean edustaja sekä riippuumattomat kouluttajat kuten Irina Soom-keskus ja Inkerin Liitto. Valitettavasti alueen edustajia ei saatu osallistumaan.

Koulujen edustajien puheista kävi ilmi, että vaikka suomea opetetaankin Pietarin muutamassa koulussa jo kahtakymmentä vuotta ensimmäisenä vieraana kielenä tarpeellisiä oppikirjasarjoja ei ole, niitä ei saa edes Petroskoista, koska Karjalan tasvallassa suomen oppikirjat painetaan vain paikallisen opetusministeriön tilauksesta. Suomen kielen opetuksen yleisstandardi on Venäjällä olemassa, mutta sitä on vaikea käyttää, sillä joissakin kouluissa se on pitkänä A-kielenä, joissakin B-kielenä ja toisissa vain sivuoppiaineenä.

IL:n opettjien täydennyskurssien suomen lehtori Anna Logosha mainitsi, ettei Pietarin korkeakoulut kouluta suomen opettajia kouluihin, ja moni täydennyskurssilta valmistuneet eivät pysy opettajien viroissa huonon palkkauksen tai rasittavan byrokraattian takia. Tahot kertoivat omista kokemuksista ja mahdollisuuksista, ehdottivat välttämättömiä toimeenpiteitä. Inkerin Liiton edustajan korostivat, että kyseessä ei ole pelkkää vieraan kieleen opetus, vaan inkerinsuomalaisille suomen opetus on perustuslailllinen oikeus.

Seminaarin puheenjohtajana toiminut IL:n pj Aleksanteri Kirjanen esitti liittomme toimintasuunnitelmaa ja kaupungin opetuskomitean edustajalla ei ollut mitään sitä vastaan. Muuttuuko hyvä tahto joskus viranomaisten toimeenpiteiksi?

Pietari myyttinä, uhkana ja todellisuutena

Suomi Pietarissa – 200 vuotta –nimisen merkkivuoden tapahtumasarjan puitteissa suomalainen profesori Max Engman luennoi 14. toukokuuta Pietarissa Suomen pääkonsulaatin tiloissa. Luennon pääaiheena oli Suomen kansalaiset Pietarissa ja se käsitteli yli sadan vuoden historiavaiheen vuodesta 1809 vuoteen 1918, jolloin perinteinen maksiimissa 24 tuhannen suomalainen siirtokunta Pietarissa häipyi.

Max Engman on aiheen maailman paras asiantuntija alkoi sanoilla, että Suomessa Pietaria joskus pidettiin myyttisenä luonnollisesti mahdottomana kaupunkina, joskus kovana uhkana mutta käytännössä se oli Suomen alamaiselle (pääosin teollisuus- ja rautatietyöläisille sekä käsityöläisille) toimeen-tulolähteenä ja ammattikoulutuspaikkana. Engmanin mukaan jos laskettaisiin vain suomenkielisiä kaupunkilaisia, niin Pietarissa 1880-luvulla asui heitä 16 tuhatta eli enemmän kuin siihen aikaan vakavasti ruotsinkielisissä Helsingissä ja Turussa! Toisin sanoin Pietari oli aikanaan maailman suomenkielisin kaupunki ja houkutteli maahanmuuttajia esimerkiksi Savosta paljon enemmän kuin Helsinki. Suomalaisten asemaa Pietarissa ennen bolsheviikkien vallankumousta kuvaa parhaiten Engmannin esittämä sitaatti joistakin Pietarin suomalaisten muistelmista: «Meidän oli siellä hyvää asua».

Runsaasti väkeä kokoonuttaneen luennon päätteeksi pääkonsuli Olli Perheentupa sanoi, että nyky-Pietarissa meitä (suomen kansalaisia ja inkerinsuomalaisia) on yhteensä 4000 ja meidänkin on hyvää asua täällä.

Inkerinsuomalaisten elämänkertoja

Tuplatohtori ja kunnon suomalainen

Tutustuin Aleksanteri Saksaan 80-luvun alussa Leningradin ystävyyden talolla, silloin olimme Neuvostoliitto-Suomi seuran nuoria aktivisteja. Saksa oli yksi Inkerin Liiton perustajista ja marraskuussa 1988 muiden joukossa allekirjoitti anomuksen yhdistyksen rekisteröinnistä.

Aleksanteri Saksa on syntynyt elokuussa 1951 Petroskoissa, mihin hänen vanhemmat värvättiin töihin sodan mullistuksien jälkeen. Aleksanterin molemmat vanhukset olivat syntyisin Kupanitsan Korkasta ja onnistuivat viihdoinkin palaamaan kotikylään. Ammattilaisena arkeologinakin Saksa jatkoi perunapellon pitämistä Korkassa.

Pietarin yliopistosta valmistuttuaan Aleksanteri pääsi vuonna 1978 töihin tiedeakatemian aineellisen historian tutkimuslaitokseen, siinä hän on palkkalistoilla tänäänkin. Erikoisesti Aleksanteri Saksaa ovat aina kiinnostaneet Karjalan arkeologia ja Karjalan asutammisen historia. Tutkimukset perustuivat kaivoksiin, jotka Saksa suoritti eri puolilla Karjalan kannasta usein yhteistyössä suomalaisten arkeologien kanssa. Vuodesta 1999 hän on johtanut kaivauksia Viipurissa.

Omalla alallaan Saksa on Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön avainhenkilöitä. Vuonna 1998 Aleksanteri Saksa väitteli tohtoriksi Joensuun yliopistossa, muttei tällä väitöskirjallaan ollut vaikutusta tutkijan työuraan Venäjällä, suomalainen tohtoritodistus ei ole pätevä tässä maassa. Joutuikin Aleksanteri välttämään tohtoriksi uudestaan nyt Venäjän tapaan. Vuodesta 2007 hän on oikeasti tuplatohtori ja Novgorodin arkeologian laitoksen johtaja. Saksan kynästä on tullut yli sata tieteellistä kirjoitusta ja kaksi kirjaa. Omana tärkeimpänä saavutuksena tohtori Saksa pitää Viipurin 1400-luvun puukaupungin löytöä. Tämän kulttuuririkkaan kaupungin kaivamiset aina tuottavat jännitäviä tuloksia. Ehkä joskus Saksan avulla paljastuu myös Mikael Argicolan haudankin salaisuus. Voimaa täynnä arkeologi jatkaa tutkimuksiaan Viipurissa.

Leipätyön paljosta huolimatta Aleksanteri ei jätä inkeriläistyötä. Hänen innokkuus siihen ei ole sammunut ja Saksa katsoo optimisesti inkerinsuomalaisten tulevaisuutta.

Ekskursiotoiminta vilkaista

Monta vuotta opiskeltu ja harjoiteltu Inkerin Liiton matkailupalvelutoiminta kehittyy hyvää tahtia. Toukokuussa järjestettiin kolme kierrosta. 2.5. ja 16.5. se oli kaupunkikierros nimeltä Suomalainen Pietari, toinen venäjäksi Sampo-keskuksen tilauksesta ja toinen suomeksi imatralaisten turistien tilauksesta.

Pääkonsulaatin porukka Hatsinan palatsi-ekskursion jälkeen.

Ohjeita saappaanheittotekniikasta antaa maailman mestari Valeri Koivanen.

Taas 30.5. pidettiin aivan erikoinen Keski-Inkeri-kierros (Pietari-Hatsina-Puutosti-Skuoritsa-Tervola-Pietari) Suomen pääkonsulaatin henkilökunnalle. Mielenkiintoisen matkan järjesti IL:n neuvoston jäsen Irina Ostonen. Kierroksen ohjelma oli varsin monipuolinen – Hatsinassa käytiin Paavali I:n palatsissa, Puutostissa tutustuttiin perinneyhtye Korven esittämiin kansanlauluihin ja osallistuttiin saappaanheitto-kilpailuihin, Skuoritsan kirkkokylässä ihastuttiin kunnostettuun vanhaan kirkkoon ja Skuoritsan Tervolassa sijatsevassa Maria-kodissa matkailijat nauttivat maukkaasta lounaasta ja perehtyivät vahnusten palvelutalohankkeen yksityiskohtiin. Kaikkien kierroksien oppaana on toiminut PIL:n puheenjohtaja Wladimir Kokko.

Yhden rivin uutiset

• 13.-15. toukokuuta Pietarissa pidettiin inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitutkinto (IPAKI), tämä kielitesti on Suomeen paluumuuttajaksi pyrkiville välttämätön. Kokeeseen osallistui noin 150 henkilöä, vielä 100 osallistui IPAKI:in Petroskoissa edellisviikolla.

• Pietarin Maneesi näyttelysalissa avattiin 14. toukokuuta museovälineiden historiallinen näyttely, johon lainattiin esineitä Inkerin Liiton kantakansojen museosta.

• Merkkivuoden tapahtumasarjan puitteissa Aulis Sallisen ooppera Punainen lanka esiettiin Pietarin Mariinski teatterissa 29. toukokuuta. Lauloivat Suomen tunnetuimat solistit.

Wladimir Kokko,
Pietari, 2.6.2009

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ