inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto



 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

:

tyollistamiskeskus

:


:

    


 

    

-

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

2013:
04/13, 03/13, 02/13, 01/13,

2012:
12/12, 11/12, 10/12, 09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12,

2011:
12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11,

2010:
12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10,

2009:
12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09,

2008:
12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08,

2007:
12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07,

2006:
12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06,

2005:
12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05,

2004:
12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04,

2003:
12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03
merkki

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009
Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

Puna-armeijan kuoro "On hetki" (1971). Arvi Kemppi näkyy alkupuolella (aika 1:40)
Arvi Kemppi. 1971

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
Inkerin Liitto

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Neulovat mummot

ovat villaväen sielu

advertising

Design: Dm.Guitor2006

merkki

Openstat
04/01/10





-

     

Uutisia Inkeristä 05/13:

Mitä erikoista meissä on?

Maapallon molempien napojen valloittaja

Päiväkirjasta valokuva-albumi

Kieliopetus yhdistää

Sampo-keskuksen kirjontatuotteet

Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Mitä erikoista meissä on?

Huhtikuussa 2013 venäläinen tv-kanava nimeltä Mir kuvasi Inkerinmaalla dokumenttia inkerinsuomalaisista. Toimittajan ensimmänen kysymys minulle oli, Mikä ero on inkerinsuomalaisten ja tavallisten suomalaisten välillä? Muuten oikein oli kysytty ja vastaukseni kannattaa laittaa paperille.

Tavallinen suomalainen on syntynyt ja asuu pysyvästi Suomessa. Se tarkoittaa hänelle nuorta kaksikielistä maata, oikeudenmukaista yhteiskuntaa, urhollista 2. maailman sodan historiaa ja tappiota siinä sekä karua pohjoisluontoa. Inkerinsuomalaiset eivät asu Suomessa eivätkä ehdottomasti tunne luontevaa yhteyttä siihen.

Tilaston mukaan maailmassa on noin 1,3 miljoonaa niin sanottua ulkosuomalaista. He asuvat eri maissa Suomen ulkopuolella ennen kaikkea Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Nämä eri syistä kauas maailmalle lähteneet suomalaiset ovat kuitenkin Suomen kansalaisia tai Suomen kansalaisten jälkeläisiä. Inkerinsuomalaiset eivät ole koskaan olleet Suomen kansalaisia, siksi silloin 1600-luvulla, kun esi-isämme muuttivat Suomesta kaakkoissuuntaan sellaista käsitettä, kuin Suomen kansalaisuus ei ollutkaan.

Inkerinsuomalaiset ovat Suomesta muuttaneiden vanhin säilynyt suomalaisten etninen ryhmä. Olemme tässäkin mielessä ainutlaatuisia. Vielä aikaisemmin Suomesta muuttivat kaskenpolttoa harrastaneet niin sanotut metsäsuomalaiset. Viimeiset heistä häipyivät 1800-luvun lopussa Ruotsi-Norjan rajaseudulla sijaitsevasta Finskogenista. Samaan aikaan kuin meidän esi-isät 1600-luvulla, Suomesta muutettiin pienin ryhmin Ameriikkaan. Delaverin siirtomaalla puhuttiin myös suomea! Mutta näiden siirtolaisten jälkeläisistä ei kuultu mitään useihin vuosisatoihin.

Myöhemmin syntyneet maastamuuttoaallot, esimerkiksi Pietariin 1860-80-luvuilla, 1890-1900-luvuilla Yhdysvaltoihin ja 1960-luvulla Ruotsiin, veivät ulkomaille jo Suomen kansalaisia.

Inkerinsuomalaiset ovat säilyneet sen takia, että heitä oli tarpeeksi paljon, talouselinolot suurvallan pääkaupungin seudulla olivat mitä parhaimmat ja Suomen läheisyydellä oli omaa merkitystä.

Wladimir Kokko Kolmen Venäjällä eletyn vuosisadan aikana inkerinsuomalaiset ovat omaksuneet paljon venäläisestä kulttuurista omatahtoisesti tai pakolla. Kirjoittaen pakolla tarkoitan Venäjän historian erikoispiirteitä kuten esim. maaorjuutta tai kolhoosielämää. Molemmat opettivat meikäläisille kollektivismia ja kärsivällisyyttä. Karkotukset ja muut Stalinin ajan vainot haavoittivat inkerinsuomalaisia niin syvästi, että itseänsä vainotuina pitävät jopa 1960-luvulla syntyneet.

Nämä identiteetin erikoispiirteet eroavat inkerinsuomalaisia Suomessa ja muualla asuvista suomalaisista. Samoin inkerinmurre on täynnä lainasanoja venäjästä ja usein koko lause rakentuu venäläisittäin. (Miun on häntä salkka. = Säälin häntä. Miten sinnuu kutsutaa? = Kuka sinä olet?) . Meillä on aivan oma murre.

Inkerinsuomalaisten paljoutta ei ole enää, nyky-Pietaria vaikka se tarjoaakin työtä kaikille, ei voi sanoa maailman vetävimmäksi kaupungiksi. Inkerinsuomalaiset asuvat hajallaan Venäjällä, Virossa, Suomessa ja Ruotsissa ja usein puhuvat äidinkielenä muuta kuin suomea. Silti tuntemus jostakin yhtenäisyydestämme on säilynyt. Eikö meidän monikielisyys ja asuminen keskellä ennemmistökansaa ole osa nykyinkeriläisyydestä, jotka myös eroavat meidät muista tavallisista suomalaisista?

Maapallon molempien napojen valloittaja

Barentsin meren pohjoispuolella aika lähellä pohjoisnapaa on lentokenttä Arktisen jään päällä. Venäläisten rakentaman lentokentän nimi on BARNEO ja se turvaa matkailutarpeita. Kuussa maailmasta löytyy parisensataa hyvin maksavaa seikkailijaa, jotka haluavat käydä juuri pohjoisnavalla.

Andrei Myller pohjoisnavalla Turisteja palvelee muiden joukossa inkerinsuomalainen Andrei (Antti) Myller (50). Keltossa syntyneestä Mylleristä kirjoitin huhtikuussa 2011. Kerroin silloin, että Antarktiksessa Andrei toimi kuskina erikoisviritetyillä maasturiautoilla, jotka kuljettivat matkailijoita etelänavalle. Vaaroja täynnä ollut non-stopmatkansa jäätikön rannalta navalle kesti 4,5 vuorokautta.

Kuvassa: Andrei Myller pohjoisnavalla. Kuva A.Myllerin arkistosta.

Taas tänä kesänä kokenut kalottialueiden tutkija Anrdei Myller vie turisteja pohjoisnavalle. Tehtäviinsä kuuluu matkailijoiden toimittaminen lentokentältä joko tietylle starttilijalle, mistä he lehtevät esim. hiihtämällä navalle tai suoraan maapallon pohjoisimmalle pisteelle. Hän vastuu myös aseiden jakelusta. Jääkarhujen takia Arktisen jäiden keskellä ei saa kulkea ilman pyssyä.

Toukokuun 2013 mennessä Andrei Myller on käynyt pohjoisnavalla jo 4 kertaa, 4 kertaa hän oli aikaisemmin käynyt etelänavalla. Tietääkseni hän on ainoa inkerin-suomalainen, joka on ollut usean kerran maapallon kummallakin navalla. Tuskin Suomestakaan niin mainiota matkaaja löytyy. Ai väärässä olen, Andrei on asunut jo muutaman vuoden paluumuuttajana Kouvolassa!

Päiväkirjasta valokuva-albumi

30. syyskuuta 2007 Tuulikki Vilhunen saapui Pietariin Sibelius-junalla, nopeita Allegroja ei silloin vielä ollut. Tuulikki tuli suurkaupunkiin ja Inkerin kirkon töihin Suomen lähetysseuran lähettinä auttamaan orpolapsia. Hän sai tutustua moneen onnettomaan lapseen ja yhdelle hänestä on tullut ristiäiti.

Tuulikki Vilhunen (keskella) ja Olga Milovidova (oikealla) Tuulikki Vilhusella oli tapana pitää päiväkirjaa, johon hän kirjoitti musitiinpanoja lapsista, Inkerin kirkon vaikuttajista ja monista muista ihmisistä, jotka hän tapasi viiden miljoonan kaupungissa. Tuulikilla oli toimittajan kokemusta, hän kirjoitti juttuja Inkerin kirkko aikakauslehteen ja valokuvasi ammattitaitoisesti. Ajan myöten hänet nimitettiin Inkerin kirkon lehdistösihteeriksi ja näitä tehtäviä Tullikki on hoitanut kiitettävästi.

Kuvassa: Tuulikki Vilhunen (keskellä) ja Olga Milovidova (oikealla). Valokuva W.Kokko.

Tuulikki Vilhusen päiväkirjasta ja valokuvista muodostui kirja, josta heijastuu tekijän kirjailijataito. Sen on kustantanut Suomen lähetysseura. Kirjan nimi on Keisarien kaupungissa ja kaupinkimme lumous on sen merkittävä osa. Uuden kirjan esittelytilaisuudessa Suomen Pietarin pääkonsulaatissa 7. toukokuuta illan juontaja Olga Milovidova huomasi heti, että kirjassa on kaikkea paitsi keisareita. Mutta keisarillinen loisto on juuri se, mikä heti pistää suomalaisen silmiin Nevan rannoilla ja se on sitä, mikä puuttuu kokonaan Suomesta...

Hienon illan Tshaikovskaja kadun residenssissä, joka pidettiin suomen kielellä, avasi pääkonsuli Pirjo Tulokas, siinä pianoa soitti Marina Väisä ja läsnä oli monta toisilleen tuttavaa paikallista suomentaitoista.

Kieliopetus yhdistää

Toinen lukuvuosi on päättynyt vanhusten kieliryhmässä, joka opiskelee suomea Pyhän Marian kirkon tiloissa PIL:n tukeman vanhustyöryhmän yhteydessä. Työryhmän johtaja Nina Nizova on hyvin tyytyväinen, että nyt kieliopetuskin yhdistää ryhmän hoitamia ikäihmisiä.

Tämä kieliopetus on tullut mahdolliseksi Inkerin kulttuuriseuran (pj tri Helena Miettinen) ansiosta. Se on järjestänyt rahoituksen isohkon Inkerinmaan vähälukuisten kieliryhmien tukiprojektin puitteissa, jossa Pietarin Inkerin Liitto on yhtenä osapuolena.

Tunnilla on aina mukava ilmapiiri Opettaja Wladimir Kokon mukaan tunnille kokoontuu keskimäärin 12 henkilöä niin vanhustyöntekijöitä kuin inkeriläiseläkeläisiä. Ryhmässä on mm. sujuvaa suomea puhuvat Maria Susi ja Elina Milevskaja, kaksi inkerinmurteen taitajaa, mutta myös niitä, jotka opiskelevat suomea melkein alusta. Oppijat pitävät tunneista ja yhdessäolosta.

Kuvassa: Tunnilla on aina mukava ilmapiiri. Valokuva W.Kokko

Irina Perolaisen mielestä suomi on todella kaunis kieli ja kun ollaan yhdessä tunnilla, niin on tärkeää, että kielivirheeni korjataan. Valentina Saikonen tapaa usein suomalaisia ja haluaa osata kommunikoida heidän kanssa kunnolla. Jokaisella on oma syynsä käydä kurssilla. Kesäloman jälkeen kieliopetus jatkuu.

Sampo-keskuksen kirjontatuotteet

Nain ennen vanhaan sanottiin Lempaalassa Tatjana Bykova-Soitun johtama Sampo-keskus on tullut kuuluisaksi sen tuottamista koruista. Niitä myydään laajasti Pietarin markkinoiden ulkopuolellakin. Sampo-keskus yrittää kulttuuri- ja koulutusalalla, esimerkiksi se opettaa suomea ja käsityötä.

Kuvassa: Näin ennen vanhaan sanottiin Lempaalassa. Valokuva Pavel Nemykin.

Nyt vuoden verran on ollut menossa uusi hanke, jossa toisiinsa liittyvät kieli ja käsityötaito. Keskuksen taidepajalla tehdään kirjontatekstillejä, joissa on Inkerin eri seurakuntien sananlaskuja. Sampokeskuksella on mainio kirjontaopettaja Oksana Moisejeva. Olemme valmistaneet jo 9 tekstiilikappaletta, paitsi tekstiä jokaiseen ommellaan myös seudulle tyypillinen kukka, hän kertoo. Kauniita tekstiilejä ei myydä vielä, vaan ne lahjoitetaan vastaaville seurakunnille.

Yhden rivin uutiset

4. toukokuuta IL:n Systärpekin yhteydessä toimiva lasten tanssiyhtye Svetljatshki (Kipinät) esiintyivät ja pitivät tanssipajan Pohjanmaalla Kauhavan lukiossa.

31. toukokuuta lukuvuosi päättyi paluumuuttovalmennuksessa. Yli sata kuudesta ryhmästä valmistunutta suorittaa kielitestin Pietarissa 4.-6. kesäkuuta. Tulevan paluumuuttajan on osattava suomea kielitaitotasolla 2.

Wladimir Kokko,
Pietari, 2.6.2013


E T S I :