Nouse, Inkeri!

Dm.Guitorї 2004

24.09.03 lähtien:

Arkisto:

Juhannus-2004, Uutisia Inkeristä:

05/04, 04/04, 03/04,
Inkerinsuomalaisten kronikka.
"Oma maa omenakukka".

LASKIAINEN - 2004, Otavan koulutus 2004,
Uutisia Inkeristä:

02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

Ääni-arkisto:

NOUSE, INKERI!.
OMAL MAAL.

Linkit:

•http://www.inkeri.fi/

•Suomen Inkerin
kulttuuriseura

•Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto

•-inkerikeskus.fi

•Ruotsin Inkeri-liitto

•Virossa


•Pietarin Inkerin Liitton lehti

•Inkerin kirkko "Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

•Venjoen inkerin Liiton osasto


•Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla

•Tverinkarjalaisten ystavat ry

• Suomen Yleisradio

Juhannus2004

Juhannus2004

Juhannus2004

Juhannus2004

Juhannus2004

Juhannus2004

Design: Dm.Guitorї2004

UUTISIA INKERISTÄ 06/04

Ihana murrekirja

Kesäkuussa ilmestyi viihdoinkin kauan odotettu Maria Mullosen toimittama inkerinmurrekirja. Elettiinpä ennen Inkeris -niminen kirja koostuu 1960-70-luvuilla 38 haastatteltavalta nauheitetuista kertomuksista. Arvokasta keruutyötä teki silloin Karjalan tiedekeskuksessa työssä ollut Bertta Laitinen. Monta vuotta Petroskoin yliopiston filologian tohtori Maria Mullonen ahkerasti transliteroi alkuperäisiä murrekappaleita ja niistä on tullut loistava yli 200 sivun kokoelma, joka kattaa Inkerinmaan 20 seurakunnan suomen puhutun kielen muotoja.

Tunsin joitakin murrekappaleiden tuottajia henkilökohtaisesti ja kirjan lukiessani niin kuin kuulen heidän ääniänsä, inkeriläisyyden aitous täyttää sielua. Kirja vie lausuuden aikoihin, kun kaikki ympärillä puhuivat tätä kodilta maistuvaa murretta. Taitavasti erikoisäänimerkeillä varustetuista teksteistä lukija saa oikein paljon tietoa Inkerin historiasta, kansankulttuurista, perinteistä yms. eli siitä, miten ennen Inkeris elettiin. Mielestäni Maria Mullosen kirja on parasta lukemista Inkeri-aiheesta ja toivottaisin sen olevan joka inkerinsuomalaisen kirjahyllyllä.

Kirja varmasti tulee kiinnostamaan myös kaikkia suomen kielen ystäviä, sen alussa on mm. inkerinmurteen 'kielioppi' ja lopussa lyhyt murresanakirja. Siinä on sopivia tekstejä kuvaavia valokuvia. Kirjan on Inkerinsuomalaisten tukiprojektin varoilla kustantanut Petroskoin Periodika kustantamo.

www.inkeri.fi

Inkerinsuomalaisten tiedotustoiminnan kehittä-
mishankkeen puitteissa on avattu ja jatkuvasti kehittyy www.inkeri.fi -nettisivusto. Tämä on portaali, jonka kautta pääsee inkeriläisyhdistysten omiin sivuihin sekä saa luotettavaa ja päivitettyä tietoa inkerinsuomalaisista eri puolilta maapalloa. Portaalin ylläpitäjänä on Matti Arminen. Osoitteesseen inkeri@inkeri.fi portaaliin voi lähettää omia mielipiteitä, tiedotuksia, aihetta koskevia valokuvia tai vaikka inkeriläisyritysten mainoksia. Netissä surfaten käy myös tutustumassa www.inkeri.fi portaalissakin.

Tukea sosiaali- ja terveysministeriöltä

Vanhusten huollon Inkeri-projektin aikana (1992-1997) Inkeriin, Viroon ja Pertoskoihin Suomen valtion varoilla rakennettiin 10 vanhusten palvelutaloa. Silloin kun se alettiin, projektin koordinoijana oli sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Vuodet ovat ohi, perustetut palvelulaitokset ovat menestyksellisesi toimineet eikä STM ole menettänyt kiinnostusta palvelutalojen kohtaloon. Tällekin vuodelle ministeriö on myöntänyt Venäjällä toimiville laitoksille tukea. Määrärahat tulee käyttämään talojen henkilökuntien täydennyskoulutukseen, pienehkoon remonttiin ja lisävarustamiseen sekä vanhusten kesäleirien pitämiseen. Tukea saavat Taaitsan ja Kelton palvelutalot, Liteinin palvelupiste ja Kolppanan seurakunnan omistama Tihkovitsan kesäleiri.

Ekskursio Vanhaan Laatokkaan

Viikinkien, slaavilaisten ja muinaissuomalaisten kohtaamispaikka Vanha Laatokan linna tulee yhä suositummaksi matkailukohteeksi Leningradin alueella. 12. kesäkuuta bussimatkan sinne teki Inkerin Liiton Sosonovy Borin osasto. Matkan järjestäjänä oli IL:n neuvoston jäsen Irina Ostonen, oppaana toimi Inkeri-lehden päätoimittaja Antti Syrov. Kotimaan historiasta kiinnostuneet inkeriläiset saivat tietää paljon uutta Inkerin muinaishistoriasta.

Tapaaminen Viron pääkonsulaatissa

EU-maiden ja Venäjän oikeusministerit pitivät laajan kokouksen Pietarissa 17. kesäkuuta. Ministerikokouksessa käsiteltiin pääosin partnerimaiden terrorinvastaiseen toimintaan kuuluvia kysymyksiä.

Viron tasavallan oikeusministeri Ken-Marti Vaher järjesti kokousta edeltävänä päivänä tapaamisen Pietarissa toimivien suomalais-ugrilaisten kansallisjärjestöjen kanssa. Tilaisuudessa oli mukana vepsäläisten, komien, marien ja virolaisten edustajia. Inkerinsuomalaisia edustivat IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen, varapuheen-johtaja Wladimir Kokko ja juristi Jelena Tikka. Ministeri K.-M. Vaheria kiinnostivat suomalais-ugrilaisten kansojen asema Luoteis-Venäjällä sekä kansallisjärjestöjen toiminta varsinkin lähestyvän suomalais-ugrilaisten kansojen 4. maailmankongressin merkeissä (Tallinna, elokuu 2004). Inkerin Liiton edustajat kiinnittivät oikeusministerin huomiota viime vuodesta alkaneisiin Saksan korvausmaksujen peruutuksiin inkeriläisiltä keskitysleirivangeilta. Juristi J.Tikan mielestä Viron valtio voisi edesauttaa ihmisten Kloogan keskitysleirillä oleskelun todistamisessa.

Kansallissuhteiden ekspertti murhattiin

Pietarilainen kansantieteilijä tohtori Nikolai Girenko, jota viime vuosina tunnettiin Pietarissa kotimaisen fasismin, rasisimin ja kansallisvihan jyrkästä tuomistemisesta, ammuttiin kuoliaksi launantaina 19. kesäkuuta oman asuntonsa ovessa. N.Girenko esiintyi eksperttinä tuomioistuimissa, missä syytteenä oli kansallisviha tai rasistinen ilve. Murhasta epäillään venäläisiä shovinistisia yhdistyksiä.

Nikolai Girenko oli hyvässä yhteistyössä kansallisjärjestöjen mm. Inkerin Liiton edustajien kanssa, tiedellisillä argumentteilla puolusti vahemmistökansallisuuksia. Yhdessä hänen kanssa osallistuin moniin konferenssiin, viime kerran marraskuussa... Avoimet puheet kansallissuhteiden ongelmista Venäjällä ovat edelleen hengen-vaarallisia.

Juhannus 2004

Kunnostettavan vanhan Skuoritsan kirkon vastapäätä on monille inkerin-suomalaisille tuttu juhlakenttä. Lauantaina 26. kesäkuuta sitä täyttivät lava uusine kuliisseineen ja penkkeineen, ruokateltat, myyjien tiskit ja jopa lasten leikkipaikka. Maantien varrella ja vanhaa hautausmaata pitkin oli parkeerattu kymmeniä henkilö- ja linja-autoja, joiden rekisterikilveistä näkyi, että niistä moni tuli Suomesta, Karjalasta ja Virosta. Inkerin Liiton järjestämät kesäjuhlat taas pidettiin Skuoritsassa. Oli lämmintä ja poutaa, onneksi tänä vuonna sää oli meille suotuisa ja arvion mukaan juhlaväkeä oli yli tuhat henkeä. Lukuisessa kameramiesten joukossa oli Venäjän tv:n 2. kanavan toimittajia.

Nouse Inkerin soidessa salkkoon nostettiin sini-puna-keltainen ristilippu ja pj Aleksanteri Kirjanen avasi Juhannusjuhlat 2004. Juhlien siunauksen toimitti Skuoritsan seurakunnan diakoni Sergei Vaher kahden seurakunnan kuorojen avustuksella. Kokoontuneita tervehtivät Peterburg natsionalny aikakauslehden päätoimittaja Irina Selivanova, Ruotsin Inkeri-liiton pj Inkeri Peterson sekä bashkirien ja saksalaisten seurojen edustajat.

Olga Konkovan laatimassa neljän ja puolen tunnin konserttiohjelmassa oli tällä kertaa hyviä ominaisuuksia, edellisvuosiin verrattuna siihen osallistui huomattavasti enemmän yhtyeitä. Oli kolme seurakunnan kuoroa (Skuoritsan, Hatsinan ja Hietamäen), kaksi musiikkiyhtyettä Suomesta (Tuulistulla ja Balalaika), kolme Virosta (Iloiset ystävät, Metsäkukat ja Orvokit), useita solisteja (Arvi Kemppi, Irma Pennanen, Kaija-Veera Haapalainen, Eino Korbelainen). Mielenkiintoista on se, että paitsi uusia yhtyeitä, kuten esim. Suolaa ja Pippuria, tutuista kuroista nykyään syntyy pienempiä lauluryhmiä, näin Korpi ja Potrat pojat-nimiset lauluryhmät sikisivät Pietarin inkerinsuomalaisten kuorosta. Juhlat innostivat laulamaan jopa niitä, jotka tavallisesti eivät uskalla laulaa. Lavalta kuunneltiin kolme runoilijaa (Anatoli Dridzo, Nina Tshidson ja Maria Amfilohijeva). Pitkä konsertti väsytti ja pari kertaa Tatjana Zhukovan johdolla virkistyäkseen yleisö nousi tanssimaan kansantanhuja.

Noin seitsemän aikaan sytytettiin kolmen metrin pitkä juhannuskokko ja juhlien uusi epämuodollinen vaihe alkoi. Myöhään yöhön saakka juhlakentältä kuuluivat suomenkieliset laulut ja ihmisten nauru. Mikään ei voi korvata ystävien ja tuttavien vuorovaikutuksen iloa juhannuksena, tähän tullaan tuntemaan itsensä inkeriläisenä, tuntemaan kansamme elävänä.

Kunniakirjoilla palkitut

Uhrautuvaisesta työstä inkerinsuomalaisten hyväksi Inkerin Liiton vuoden 2004 kunniakirjat myönnettiin rehtori Tapio Karjalaiselle (Keltto), varapuheenjohtaja Hilja Korosteljovalle (Pihkova), tutkija Timo Laaksolle (Helsinki), kurssisihteeri Nadja Osmakille (Pietari), opettaja Helvi Pärssiselle (Seulaskoi), opettaja Niina Rehkolaiselle (Hatsina), rovasti Arvo Soitulle (Kolppana), juristi Jelena Tikalle (Pietari), päiväkodin johtaja Marina Vesteriselle (Helsinki) ja Opintoiminnan keskusliitolle OK ry:lle (Suomi)

Ruotsin Inkeri-liiton kunniakirjan tuloksellisesta heimotyöstä Inkerissä saivat rovasti Arvo Soittu (Kolppana) ja vanhusten palvelutalon johtaja Anna Raut (Kikkeri).

Kunniakirjat juhlallisesti myönnettiin Skuoritsan juhannusjuhlilla.

Teinit töissä palvelutalolla

Kesä-heinäkuun aikana 10 teini-ikäistä tulee päivittäin Kelton vanhusten palvelutaloon viettämään yhdessä hauskaa aikaa ja tekemään pihatöitä. Lapset (heitä on yhteensä 20, 10 kesäkuussa ja 10 heinäkuussa) ovat monilapsiperheistä tai ongelmaperheistä, joissa he eivät saa tarpeeksi vanhempien huomiota. Kelton palvelutalolla (johtaja Ljudmila Artemjeva) he tekevät puolen päivän työt, syövät lounaan ja saavat iltaeväät mukaan. Työstään nuorukaiset saavat pienen palkan, sillä nuorisotyöleirihankkeen kustantaa Leningradin alueen työllisyysvirasto. Talo on tukenut eri muodoissa apua tarvitsevia lapsia jo muutaman vuoden.

Hietamäellä muisteltiin uhreja

Hietamäen vanha Pyhän Pietarin puukirkko purettiin vuonna 1938, vuonna 1758 rakennetusta kirkosta ei ole jäänyt edes kulmakiviä. Vanhan kirkon paikalla on pystytetty muistoristi ja joka vuosi Pertopäivänä 29. kesäkuuta muistomerkin juurelle kokoontuu suomalainen kirkkoväki muistelemaan syyttömästi murhattuja ja raskasta menneisyyttä. Tänäkin vuonna jumalanpalveluksen Hietamäen vanhan kirkon paikalla toimitti elpyneen seurakunnan kirkkoherra Väinö Kuosti.

Wladimir Kokko, Pietari

3.07.2004