inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 06/08:

Inkerin Liitto, 20 vuotta
Miten se alkoi meillä. Osa 1.

Ammattitutkinto suoritettu Lapualla

Survon konsertti Jalkalassa

Tapiolan lapset ihastuttivat Pietarin yleisöä

Irja Hiivan muistelmat venäjäksi Venäjällä

Järjestämämme 20. juhannusjuhlat

Suomalais-ugrilaisten kansojen 5. maailmankongressi
Hajottamisyritykset torjuttu

Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkerin Liitto, 20 vuotta
Miten se alkoi meillä. Osa 1.

Tänä vuonna uuden ajan inkerinsuomalaisten kansallisliike täyttää 20 vuotta. Perestroika teki vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen toiminnan Neuvostoliitossa mahdolliseksi. Tapaamisista Pushkinin kirkossa ja «keittiöissä» kaikki on alkanut meillä. Juteltiin yhdessä inkeriläisasioista ja keskusteltiin kovasti siitä, mitä pitäisi tehdä.

Starttilinjalle päästiin elokuussa 1987, kun Petroskoissa ilmestyi Punalipun inkeriläisnumero. Ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa kerrottiin totuutta kansamme traagisesta kohtalosta 1900-luvulla. Petroskoilaiset toimittajat itse inkerinsuomalaisia Santeri Pakkanen ja Toivo Flink kävivät meillä haastattelemassa aktiiveja ja muuten ratkaisevasti vaikuttaneet inkeriläisnumeron julkaisemiseen.

15. lokakuuta 1988 Taaitsassa yksityistalolla kokoontui noin sata hekilöä, he päättivät yksimielisesti perustaa inkerinsuomalaisten yhdistyksen. Nimen sille keksi pastori Arvo Survo. Perustamiskokous valitsi liiton yhdentoista hengen johdon, johon kuuluivat kirjastonhoitaja Hilma Kaasonen, muotoilija Juri Kainelainen, autonkuljettaja Albert Kirjanen, dosentti Aleksanteri Kirjanen, lehtori Wladimir Kokko, lääkäri Aleksei Krjukov, muotoilija Aarre Kuukauppi, eläkeläinen Dagmar Lintunen, insinööri Rudolf Otatshkin (Eerikäinen), muusikko Paavo Parkkinen ja pappi Arvo Survo. He saivat tehtäväksi yhdistyksen sääntöjen puhtaaksi kirjoittamisen sekä kansalaisjärjestön virallisen rekisteröinnin hoitamisen.

30. tammikuuta 1989 Inkerin Liitto rekisteröitiin Leningradin alueen toimeenpanevan komitean juridisessa virastossa ja näin sai oikeuden toimia virallisesti. Voimaan astuneissa liiton säännöissä luki, että yhdistyksen päätavoitteena on inkerinsuomalaisten säilyminen kansana heidän kotimaassaan Inkerissä.

Samana vuonna liitolle kehitettiin logo ja yhdistyksen vuosikokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Paavo Parkkinen. Inkerin Liitto lähetti delegaationsa inkeriläisliittojen ensimmäiseen yhteistyökonferenssiin Tallinnaan toukokuun alussa 1989. Siinä meillä oli paljon opittavaa Ruotsin ja Suomen inkeriläisiltä. Konferenssin hyväksymä vetoomus Suomen tasavallan presidentille on varmasti edesauttanut paluumuutto-oikeuden saamista seuraavana vuonna.

Inkerin Liiton ensimmäinen vuosi oli nopean kasvun aika, jäsenmäärä ylitsi 1000 henkilöä. Paikallisjärjestöt syntyivät Hatsinassa, Keltossa, Pietarissa ja Toksovassa. Vuosi huipentui Keltossa v. 1989 pidettyihin juhannusjuhliin.

Ammattitutkinto suoritettu Lapualla

Yhteistyösopimus Härmänmaan ammatti-instituutin ja Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen välillä on ollut voimassa neljättä vuotta. Sen perusteella kolme vuotta sitten Lapualle opiskelemaan lähtenyt inkeriläisnuorten ryhmä valmistui tänä keväänä.

Täyden opetusohjelman suoritettua 30. toukokuuta 2008 22 ensimmäistä pätevää metallimiestä, rakennusmiestä, suurkeittiön kokkia ja matkailualan asiantuntijaa on saanut todistuksen, muutamalle päästökokeet siirrettiin syksylle. Jo opiskelun aikana kaikki valmistuneet työllistyivät ja he jäävät työskentelemään toistaiseksi Suomeen.

Nuoret ovat kuitenkin vapaita valitsemaan tulevaisuutta, vaihtoehtoja on monta: jatko-opiskelu suomalaisessa korkeakoulussa, työllistyminen Suomessa, paluu uusin ammattitaitoin Venäjälle tai työnhaku muualla Euroopassa, siksi saatu todistus on kelpoinen koko EU-maiden alueella.

Oppilaitoksen johto on tyytyväinen opetushankkeen tuloksiin ja sen yhteistyö Inkerin Liiton kanssa jatkuu.

Survon konsertti Jalkalassa

Kannaksella Kivennavalla sijatseva Jalkala neuvostoaikana sai uuden nimen Iljitsovo, siellä joskus ohranaa paennut Vladimir Iljitsh Lenin vietti Parviaisen talolla yön. Parviaisen taloyhtymä muutettiin Leninin museoksi ja sen takia on säilynyt. Leniniä ei enää Jalkalassa kunnioiteta vaan museo esittää kannaksen kantakansojen kulttuuria.

1. kesäkuuta museon kutsumana Jalkalassa esiintyi pastori Arvo Survo. Soittaen kitaraa ja kanteletta hän lauloi paljon säveltämiänsä tuttuja lauluja ja muinaisia kalevalanmittaisia runoja. Hän kertoi karjalaisten ja inkeroisten musiikkiperinteistä sekä Suur-Synty Kiesus kirjansa valmistelutyöstä. Inkerinsuomalaisia konsertissa oli vähän, Jalkalaan on aika pitkä matka, mutta monille venäläisille Survo on avannut uuden runousmaailman.

Tapiolan lapset ihastuttivat Pietarin yleisöä

Valkoisten öiden aikana Pietarin kulttuurielämä on vilkkaimillaan, useat festivaalit ovat menossa eri näyttämöillä. Kansainvälisen 2. kuorofestivaalin esitykset järjestetään vanhassa Aleksandrinski teatterissa.

Suomesta Pietariin on tullut laulamaan Tapiola lapsikuoro (johtaja Kari Ala-Pöllänen). Se on maan parhaimpia kuoroja, jonka monipuolisuus ja laulamisen tavan tarmokkuus erottavat yhtyeen muista.

5. kesäkuuta kuoro esiintyi ison konsertin kahdessa osassa. Kolmannessa osassa lauloi Viron television tyttökuoro. Alussa Tapiola esitti klassisia kappaleita, taas toisessa osassa kuorolaiset eri kansallispuku päällä lauloivat eniten suomalaisia kansanlauluja. Tässä joikkaaminen onnistui yhtä hyvin kuin viulun soittaminen ja kansantanhut. Kulttuuritarjonnan paljouteen tottunut pietarilainen yleisö oli lopussa aivan «otettu», hurmaavat lapset osoittautuivat todellisiksi ammattilaisiksi.

Irja Hiivan muistelmat venäjäksi Venäjällä

Paljon erilaisia inkerinsuomalaisten muistelmia on julkaistu Suomessa ja Ruotsissa, mutta ne kaikki ovat suomen tai ruotsin kielellä. Venäjän kielellä on julkaistu vain kaksi Anja Monahofin elämänkertaansa perustuvaa romaania, muuta inkerinsuomalaisten muistelmakirjallisuutta ei oikeastaan ole. Aikaisemmin aiheesta ei voinut puhuakaan avoimesti, nykyään potentiaaliset tekijät ovat jo liian vanhoja.

Irja Hiiva on syntynyt opettajien perheeseen Koprinan Virkkilässä vuonna 1931. Lapsen silmin hän seurasi ensin isän vangitsemista ja sitten Jaroslavliin karkotetun äitinsä häipymistä. Kun sota alkoi, Irja veljensä kanssa asui isovanhempien luona Virkkilässä. Hyvin yksityiskohtaisesti hän muistaa, miten saksalaiset tulivat, miten evakuoitiin Kloogaan ja sitten sieltä meritse tultiin Poriin. Teini-ikäisenä hän kävi koulua Suomessa ja sitten joutui köyhään kolhoosiin Kalininin alueella. Sukulaisten kanssa hän onnistui pääsemään ja jäämään Viroon, kun sieltäkin karkotettiin. Muuttoon Virosta Petroskoihin päättyy Hiivan venäjän kielellä Pietarissa vasta ilmestynyt muistelmakirja. Kirjan nimi on Iz doma (Kotoa). Stalinin vainovuodet ja inkerilästen vaellus on esitetty siinä lapsen katsomina tavallisella kielellä, mikä ei kuitenkaan tee tapahtumista vähemmän kauheita.

Irja Hiiva on valmistunut Petroskoin yliopistosta ja oli 13 vuotta töissä Eremitaasissa. Ensimmäinen Eremitaasin esite suomen kielellä on hänen käsialaa. 70-luvun lopussa Hiiva muutti pois Neuvostoliitosta. Hän yritti julkaista muistelmansa Suomessa, mutta suomalaiset toimittajat eivät hyväksyneet inkeriläisaiheista kirjaa 80-luvun alussa. Yli kaksikymmentä vuotta meni kunnes pietarilainen Nestor-Istoria kustantamo on julkaissut Hiivan muistelmat 280 sivusena kirjana ja nyt on valmis jatkamaan yhteistyötä tekijän kanssa. 6. kesäkuuta tiedeakatemian historian tutkimuslaitoksella pidettiin kirjan esittelytilaisuus.

Nykyään Irja asuu New Yorkissa ja on Yhdysvaltojen kansalainen, inkeriläisiähän löytyy maailman joka kolkalta.

Järjestämämme 20. juhannusjuhlat

Vuodesta 1989 alkaen Inkerin Liitto on järjestänyt juhannusjuhlat joka vuosi tauottomasti eri paikkakunnissa. Ensimmäiset juhlat pidettiin Keltossa vuonna 1989, sitten 8 kertaa Tuutarissa, 7 kertaa Skuoritsassa, kolmesti Toksovassa ja kerran Pietarissa. Tämän vuoden juhlat juhlittiin Taaitsassa, kylässä, jossa 20 vuotta sitten pidettiin Inkerin Liiton perustamiskokous.

Juhlat olivat siis kahdennetkymmenennet liittomme historiassa. Juhlavuosista on tullut juhannuksen pääaihe. Taaitsan merkityksestä inkerinsuomalaisten historiassa puhui avajaispuheessaan IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen. Yhdistyksen toiminnan historiaan perustui myös konserttiohjelman runko.

Taaitsan Nadezhda leirialueelle ihmiset alkoivat saapua kaksi tuntia ennen juhlien avaamista. Urheiluohjelma alkoi kello 12.00, tosella kentällä Valeri Koivasen johdolla heitettiin saapasta, toisella Viljo Ostosen ohjasi kyykkäpelejä. Saappaanheittoon juhlaväki innostui niin, että kilpailu kesti 3,5 tuntia kertoi hiki otsassa tuomarina toiminut Koivanen.

Alussa Inkerin lipun alla lavalta pidettiin tervehdyspuheenvuorot, jolloin mm. Ruotsin Inkeri-liiton diplomin puheenjohtaja Inkeri Petersonilta saivat Tatjana Bykova-Soittu ja Antti Syrov.

Konserttiohjelman ensimmäisessä osassa esiintyivät juhliemme vieraat kaupungin virolaisten, liettualaisten, puolalaisten ja komien seurojen musiikki-yhtyeet. Tämä osuus muistutti vähän entisen Neuvostoliiton kansojen ystävyyskonsertteja, mutta samoin se kertoo siitä, että Inkerin Liiton järjestämät kansanjuhlat tulivat niin suosituiksi, että muutkin haluavat liittyä niihin.On vaikea sanoa heille «ei», ohjelman aikataulun mukaan joka vierasseuran esitys ei ollut pitkä ja pian konserttiohjelma palasi inkeriläispolulle.

Monipuolisessa konsertissa erikoisrooli kuului inkerinsuomalaisten Pietarin kuorolle ja sen Korpi –nimiselle folklooriyhtyeelle, molempien johtajana toimii Olga Konkova. Konkova Kokon kanssa olivat konserttiohjelman juontajina. Akateemiselta kuulosti Hatsinan kirkkokuoro, hauskaa oli Taaitsan kulttuuritalon lasten tanssiyhtyeen esitys, hyvällä tasolla lauloi IL:n Sosnovy Borin kuoro Pieni polku. Musiikkitervehdys Tallinnasta toi Kataja –niminen naisyhtye. Parhaat solistit – laulaja Veera Haapalainen, kanteletta soittanut Jüri Mänd (Tallinna) ja pianoharmoniikan virtuoosi Sibelius-akatemian opiskelija Dmitri Stepanov – esiintyivät lopussa.

Väliaikana järjestettiin yleiset tanssiaiset ja jaettiin palkintoja. Inkerin Liiton kunniakirjan saivat tänä vuonna sihteeri Olga Asikainen (Pietari), johtaja Alla Dydymova (Pietari), opettaja Julia Gordina (Keltto), opettaja Katariina Hirsch (Suomi), kuoronjohtaja Maria Kirjanen (Taaitsa), opiskelija Andrei Kuznetsov (Pietari), kirjastonhoitaja Natalia Ostonen (Puutosti), hyväntekijä Upe Poutiainen (Suomi), sihteeri Lempi Povolotskaja (Hatsina), johtaja Oleg Rodzevitsh (Pietari), muusikko Ljudmila Soikka (Pietari) ja klubinjohtaja Tamara Strizhius (Pietari). Kännyköitä ja CD-levyjen soittimia saivat palkintoina saappaanheiton ja kyykkäpelin voittajat. Juhla-alueella oli lasten leikkipaikka, myyjäiset, hernekeittoa ja piirakoita valmistanut ruokala, siellä grillattiin ja tarjottiin virvokkeita ja olutta. Hyvin oli järjestetty kuljetus. Juhlilla kävi Suomen konsuli Simo Pietiläinen.

Juhannuskokko sytytettiin seitsemän maissa ja sen ympärillä nuorten vapaamuotoiset juhlimiset jatkuivat vielä kauan. Mikään ei haitannut juhlavuoden juhannusjuhlien menoa. Juhlien vastuullisena järjestäjänä oli tällä kertaa IL:n Taaitsan osasto Inkeri-tupa. Kunnia juhannuksen onnistumisesta kuuluu sille ja sen uudelle puheenjohtajalle Dmitri Poljakoville. Yksityisyrittäjänä D.Poljakov omilla sponsorivaroillaan on myös maksanut suurimman osan juhlien järjestelykustannuksia.

Suomalais-ugrilaisten kansojen 5. maailmankongressi
Hajottamisyritykset torjuttu

Kerran neljässä vuodessa suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat kokoontuvat maailman kogresseihinsa, viides pidettiin 28.-30. kesäkuuta 2008 Hanty-Mansiiskissa. Pienehkö (vain 80 tuhatta asukasta) mutta nopeasti kehittyvä ja öljyvaroista upporikas Siperian kaupunki otti vastaan vieraita kahdeksasta maasta vieraanvaraisuudella ja lämpimämmin kesäilmoin.

Kansaamme maailmankogressissa edustivat Tatjana Bykova (Pietari), Toivo Kabanen (Tartto), Aleksanteri Kirjanen (Pietari), Wladimir Kokko (Pietari), Robert Kolomainen (Petroskoi), Hilja Kolosteljova (Pihkova), Anna Logosha (Pietari), Armas Mishin (Petroskoi) ja Valeri Vasselenko (Rakvere). Petroskoilainen Vadim Byrkland ei ole päässyt osallistumaan. Ensimmäinen yllätys meille oli se, että saman kansan edustajat majoitettiin eri hotelleihin, alueittain ja maittain. Näin 9 inkerinsuomalaista asui neljässä eri paikassa! Samoin istutettiin kokoussaliin – ei kansoittain vaan alueittain.

Kongressin ensimmäisenä päivänä työtä tehtiin lautakunnissa ja pidettiin viralliset avajaiset. Avajaisissa mukana olivat neljän maan presidentit. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev vakuutti, että Venäjällä on aikomus säilyttää maan historiaan perustuva monikulttuurisuus ja tähän nykyään on yhä enemmän varoja. Suomen ja Unkarin presidentit Tarja Halonen ja Laszlo Solyom puhuivat globalisaation haasteista ja heidän valtioiden valmiudesta tukemaan kasallisidentiteetin säilymistä tähtäävää toimintaa. Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves korosti demokratian merkitystä vähemmistökansojen ongelmien ratkaisemisessa. Päivä päättyi kauniiseen presidentti Medvedevin isännöimään vastaanottoon.

Myrskyinen oli toisen työpäivän alku. Tervehdyspueenvuorossaan Venäjän duman kansanedustaja Kosatshev perustelemattomasti loukkasi Viron presidentti Ilvestä ja jälkimmäinen marssi ulos salissa. Kongressin juhlatunnelma pilaantui heti ja jännite eri delegaatioiden välillä alkoi kasvaa.

Kolmantena päivänä keskusteltiin yhtäkkiä syntynyttä ehdotusta konsultaatiokomitean siirtämisestä Helsingistä Venäjälle. Siihen ei ollut mitään järkevää syytä, Helsingistä päin asiat hoidettiin loistavasti, ei missään Venäjän kaupungissa ole tarpeeksi infraa ja kielitaitoa tämän toiminnan ylläpitämiseksi, monikansallisella Venäjällä suomalais-ugrilaiset ovat pienenä vähemmistönä, eikä Venäjän valtio ole osallistunut konsultaatiokomitean työn rahoittamiseen. Selvä enemmistö unkarilaisten, suomalaisten ja virolaisten delegaatiot mukaan laskettuina oli outoa ehdotusta vastaan. Eikä se mennyt läpi, vaikka jopa rikkoen kongressin sääntöjä ja kokoustekniikkaa innokkaasti tätä kansoja hajottavaa ehdotusta puolustivat Volgan suomalais-ugrilaisten tasavaltojen viranomaiset.

Kongressi kokemuksellaan ja pätevyydellään torjui kaikki Venäjän viranomaisten yritykset rikkoa suomalais-ugrilaisten kansojen yhtenäisyyttä. Päätöslauselma, joka määrää kansallistyön strategiaa, hyväksyttiin yksimielisesti. Konsultaatiokomitean puheenjohtajaksi taas valittiin Valeri Markov (komit).

Seuraava suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi pidetään vuonna 2012 Unkarissa.

Yhden rivin uutiset

• Kesäkuussa ensimmäinen suomalainen Prisma marketti on avannut ovensa Pietarissa.

• 2.-25. kesäkuuta IL:n toimiston tiloissa pidettiin suomen opettajien täydennyskoulutus. Opiskeltiin uusia opetusmenetelmiä, pääkouluttajana oli Alla Sadovnikova. Samaan aikaan päättyi Anna Logoshan pitämä opettajien kahden vuoden täydennyskurssin ensimmäinen lukuvuosi.

• Etnos elokuvastudion viime vuonna valmistama dokumentti Inkerinsuomalaiset. Kohtalon valinta on suomennettu.

• 22. toukokuuta Pietarissa pidetyssä inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitutkinnossa 97 testattavista kielikokeen suoritti 77, eli 79% osallistuneista. Suorittamisen prosenttiosuus Pietarissa pysyy korkeana.

Wladimir Kokko, Pietari, 2.7.2008