inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Uutisia Inkeristä 06/09:

• Ystävän ääni ei vaikene

• Pietarin kuoro Jõhvin juhlissa

• Toukokuun IPAKI:n tulokset

• Vepsäläiskulttuurin puu kukkii

• Uusia kirjoja

• RIL:n johto vierailemassa Pietarissa

• Rankka sade sotki juhlimiset

• Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Ystävän ääni ei vaikene

Inkerin kulttuuriseuran avulla olen saanut Arvi Kempin CD-levyn Inkerin-suomalaisia lauluja. Onpas tämä digitaalinen nykymaailma kummaa, lauluja saa levylle laulajan kuoltua ja laulajan ääni liikuttaa jopa enemmän, kun tietää, että se kuuluu melkein «tuolta päin»...

Se on hyvä tuuri, että Arvi tapasi Suomessa Antero Prihan kavereineen. Heidän ansiosta Kempin laulut äänitettiin ammattitaitoisesti ja ne saivat säestyksen. Säestys on minusta erittäin sopiva, kansanlaulut soivat parhaiten juuri pienen bändin tukemina. Ison orkesterin sävelmiin ne voisivat helposti upota ja yhden kitaran tai hanurin säestyksellä kuulostisivat liian vaatimattomilta. Instrumenttien elävä soitto lisää tunnelmaa joka kappaleeseen.

Kyllä tiedän, että kymmen vuotta sitten äänitettynä Arvi Kempin ääni soisi paremmin, muttä tälläkin levyllä se on tarpeeksi raikas. Kaikki pitivät Kempin laulamisesta Inkerinmaalla, hänen esitykset juhannusjuhlilla usein muuttuivat konserttiohjelman kohokohdaksi. Yleisö vain huusi hänelle, Laula lisää!

Levyllä on 17 Inkerissä laulettua kansanlaulua. Ne ovat hyvin erilaisia. Ehkä syntyperältä vanhimpana on El? se ennen miun emoni, joka seuraa kalevalanmittaista säveltä ja kertoo pakana-ajoista vakiintuneesta tavasta, kun uuden miniän täytyi saunoa talon emäntä. Vanhoja ovat laulut, jotka selvästi tansittavat kuulijaa (esim. Ero oli yöl?, ero päivällä, Läksin suolle sotkemaan), ja ennen vanhaan Inkerissä monet kansanlaulut laulettiin juuri tanssiessa. Toisissa käytetään paljon murresanoja, kuten laulussa Oi riiu, riiu taas toiset lauletaan melko puhtaalla kirjakielellä. Koska inkerinsuomalaisten perinnekulttuuri kehittyi vuorovaikutuksessa Suomen kulttuurin kanssa niin meillä laulettiin yleisimpiä suomalaisia kansanlauluja. Niistä kuitenkin tehtiin omia versiota. Arvi Kempin laulama Suomessa olen minä syntynyt on niitä parhaimpia esimerkkejä. Venäläisenkin laulukulttuurin vaikutus tuntuu ainakin yhdessä laulussa Hiljaa virtaa Neva. Tämän surulaululaji on peräisin Venäjän kaupunkien köyhällistöstä, sävel muistuttaa venäläistä «razluka ty, razluka...».

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.
Tiedustelut: http://www.helmilevyt.com/

Arvi Kempin kanssa olimme ystäviä. Aina kun hän kävi asioimassa Pietarissa hän pistäytyi Inkerin Liiton toimistoon. Kevällä 2008 hän kutsui minut toimistomme keittiöön ja myönsi mapin, jossa oli laulujensa sanat. Hän sanoi, että Pietarin kuoro ja muut niistä kiinnostuneet voivat niitä vapaasti käyttää. Ehkä hän tunsi, että aika myöntää viestin nuoremmille on tulossa.

Arvin virtuoosilaulaminen ja sammumaton into kansanlauluihin jäivät ikuiseksi sieluuni, ystävän ääni ei vaikene koskaan.

• По вопросам приобретения CD-диска Арви Кемппи «Inkerinsuomalaisia lauluja» обращаться на сайт www.helmilevyt.com

Pietarin kuoro Jõhvin juhlissa

Pietarin Inkerin Liiton yhteydessä toimivalla Pietarin kuorolla on tapana käydä vaikka kerran vuodessa konsertoimassa ulkomailla. Tänä kesänä lähdettiin Viron inkerinsuomalaisten kesäjuhliin Jõhviin.

Tulopäivän lauantai-ilta, kun juhlaohjelmaan oli merkitty laulamiset ja tanssijaiset Itä-Virumaan inkerinsuomalaisten seuran monitoimitalon pihassa, petti alussa juhlaväkeä. Sattui oikea myrsky, satoi kaatamalla, salamoi ja tuuli rikkoi puiden oksia. Olipas se 13. kesäkuuta, epäonnellinen luku! Mutta Itä-Virumaan Inkeri-seuran puheenjohtaja Maire Petrovan vieraanvaraisuus ja läsnäolleiden juhlamieli pelastivat illanvieton. Pietarin kuoro lauloi sisätiloissa ja sielläkin sai tarpeeksi kuulijoita. Kun puolentoista tunnin kuluttua lakkasi satamasta kuorolaisemme esiintyivät ja pitivät hauskaa juhlijoiden seurassa pihassa. Nuoret jaksoivat tanssia iltakymmeneen asti.

Pietarin kuoro marssi Inkerinmaa kyltin alla.

Seuraavana päivänä ilma oli kaunis ja VIL:n puheenjohtaja Toivo Kabasen avaamat juhlat sujuivat hyvin. Pietarin kuoro sai yleisöltä paljon aploodeja. Matkaohjelmaan mahtui vielä käynti Kuremäellä kuuloisassa ortodoksinunnaluostarissa, niin Jõhvin juhlien Pietarin vieraat olivat matkaan oikein tyytyväisiä.

Toukokuun IPAKI:n tulokset

Toukokuun puolissavälissä Pietarissa pidettiin inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitutkinto (IPAKI), tämä kielitesti ulkomaalaislain mukaan on pakollinen Suomeen paluumuuttajaksi aikoville. Sitä eivät suorita kuitenkaan Suomessa sodan aikana olleet.

Tällä kertaa Pietarissa testattiin 136 henkilöä, heistä vain 64 osallistui paluumuuttovalmennusopetukseen. Muut joko osaavat suomea niin hyvin, etteivät tarvinneet kurssinkäyntiä tai asuvat siinä, mistä kurssille ei pääse. 64 koulutetusta 56 eli 88,5% läpäisi kokeesta, mitä kuvaa parhaiten järjestetyn koulutuksen tehokkuutta. Jos lasketaan kaikki testattavat, niin suoritusprosentti oli 75,7%. Viikko aiemmin Petroskoissa IPAKI:in osallistui 170 henkilöä, joista 78,2% suorittivat sen hyväksytysti.

Näin ollen toukokuussa 171 uutta niin sanottua päähakijaa Inkerissä ja Karjalassa täytti paluumuuttajille esitetyt kielitaitovaatimukset. Kielikokeeseen kutsutaan vain suomalaissyntyinen täysikäinen, eli päähakija. Hänen kanssa muutto-oikeuden saavat puoliso ja alaikäiset lapset. Voi sanoa, että noin 500 henkilöä on tehnyt ison askelen pitkällä muuttopolulla. Seuraavaksi heidän pitää saada asunto Suomessa, vain vastaavan todistuksen esitettyään konsulaattiin noin kymmenen vuotta jonottanut tuleva paluumuuttaja saa halutun oleskeluluvan.

Vepsäläiskulttuurin puu kukkii

Katrilli oli tämän vuoden vepsäläisjuhlien pääaiheena. Valok. Viktor Uzhvijev Leningradin alueen itäpuolella sijaitsevaa Vinnitsan kylää sanotaan vepsäläisten pääkaupungiksi. Tässä kansallisvähemmistön kulttuuria edistävät vepsäläinen kansanmuseo ja aktiivinen vepsäläisseura.

Joka vuosi Leningadin aluehallituksen tuella Vinnitsassa pidetään vepsäläisten perinnejuhlat nimeltä Elämänpuu. 13. kesäkuuta juhlimaan vepsäläisten pariin pääsi IL:n neuvoston jäsen Tatjana Bykova-Soittu. Tatjanan mukaan juhlijoita oli todella paljon, vähintään pari tuhatta. Häntä yllätti se, että lapset kansanpuku päällä puhuivat keskenään vepsää, he opiskelevat äidinkieltä kouluissa. Esiintyneitä yhtyeitä oli 14, pääosin ne olivat juuri vepsäläisiä. Bykova-Soittu kertoi ohi menevän ja ammuvan karjan joskus somistaneen kauneiden juhlien kuvaa. Tatjanan mielestä Inkerin Liiton olisi vepsäläisiltä paljon opittavaa.

Uusia kirjoja

Tänä vuonna saimme inkeriläiskirjallisuuden kirjahyllyjä täydennetyksi. Huhtikuussa Tverissä ilmestyi venäjänkielinen kirja Zemlja, stavshaja rodinoi (Kotimaaksi tullut seutu), jonka kustantaja on Tverissä toimiva kansalaisjärjestö nimeltä Suomalainen kansallis-kulttuurinen keskus, monihan tuntee sen Sateenkaari musiikkiyhtyeen tarmokkaan johtajan Marina Kirpun. Kirjan tekijä on ammattikirjailija tveriläinen Olga Vojakina, joka keräsi perhetarinoita.

Tverin alueelle inkerinsuomalaisia asutettiin pakolla talvella 1944-45, jotkut ovat jääneet sinne asumaan. Kaipiaisen, Sunin, Kirpun, Musikan, Hämäläisen ja muutaman muun perheen historiat on esitetty kirjassa. Siinä kerrotaan myös suomensuomalaisista Muhoksista ja Kälviäisistä. Joka kertomus on selviytymisen tarina siitä miten kaikista kärsimyksistä huolimatta vieraassa maassa kasvatettiin ja koulutettiin lapsia, jotka ovat löytäneet oman paikkansa elämässä.

Vähän aika sitten sain lahjaksi viime vuonna Tallinnassa ilmestyneen Salli Savõrina-Iivarisen Vuosisadan tarinoita Inkeristä –nimisen muistelmakirjan. Tämä on tekijän kolmas kirja. Salli kertoo niin omista elämänvaiheistaan kuin perhetarinoita. Muistelmia täydentävät tekijän runot, joissa Salli rohkeasti käyttää inkerinmurretta.

Jõhvin kesäjuhlilta toin säveltäjä Albert Pettisen (1937-2002) muistelmakirjan nimeltä Juureni ovat Suomessa. Pettisen elämänkerrassa on paljon yksityiskohtia, jotka voisivat kiinnostaa tutkijoitakin. Aikaisemmin nämä muistelmat julkaistiin VIL:n Inkeri-lehdessä. Uudenkin kirjan kustantaja on Viron inkerinsuomalaisten liitto, lehden toimittaja Kasperi Hasala on kirjoittanut siihen loppusanat.

RIL:n johto vierailemassa Pietarissa

Inkerin Liiton ja Ruotsin Inkeri-liiton välisen yhteistyön historiassa on monta vaihetta. Me tutustuimme sen johtoon vuonna 1991, kun Hatsinassa pidettiin inkeriläisliittojen 2. yhteistyökonferenssi. 90-luvun alkupuolella Ruotsin Inkeri-liiton kokeneet johtajat kävivät Pietarissa pitämässä seminaareja kansalaisjärjestöjen toiminnasta. Sitten saimme RIL:n kautta merkittävää tukea kahdella SIDA-hankkeella. Meidän musiikkiyhtyeet ja asiantuntijat ovat vierailleet Ruotsissa ja tietovaihto liittojen välillä toimii hyvin.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Markus Johansson (RIL), Jelena Tikka (IL), pj Aleksanteri Kirjanen (IL), Tatjana Bykova-Soittu (IL), Inger Duberg (RIL), Wladimir Kokko (IL), Viktor Pajunen (RIL), Lauri Kemppi (RIL) ja pj Inkeri Peterson (RIL).

19. kesäkuuta IL:n ja RIL:n johdohenkilöt tapasivat ensimmäisen kerran Pietarissa Pushkinskajalla 15. Toisilleen kerrottiin asioiden menosta, erityisesti kiinnostusta herättivät paluumuuton ongelmat. Neuvotteluja käytiin ystävällisessä ja yhteisymmärryyden ilmapiirissä.

Rankka sade sotki juhlimiset

Onko suomalaisten mielestä joitakin enemmän pettäviä kuin kaunottaren sydän ja juhannuksen ilma? Neidon flirtistä kärsii vain rakastunut jätkä taas huonosta säästä kaikki juhannuksen juhlijat.

20. kesäkuun aamupäivä keski-Inkerissä oli pouta ja kaunis. Taaitsaan Inkerin Liiton juhannusjuhliin saapui odotettua enemmän vieraita. Juhlakentällä, jossa pelattiin kyykkää, heitettiin saapasta ja nautettiin saslikeista, näkyi paljon vieraita Suomesta ja Ruotsista asti. Kilpailuihin osallistui tavattoman paljon ihmisiä, saappaanheittoon 42 ja kyykkään 31. Valeri Koivasen ohjaamassa saappaanheitossa voiton veivät Kirill Tshuviljov (29 m) ja Alina Fjodorova (21 m). Kyykän voittamattomaksi mestariksi valmentaja ja IL:n varapuheenjohtaja Viljo Ostonen julisti Gennadi Loikkosen (synt. 1937), tämä veteraani oli kaikkia nuoria paljon parempi.

Ajoissa alkanut ohjelma meni tutulla tavalla: avauspuhe, lipunnosto ja Nouse Inkeri, tervehdyspuheenvuorot. Viranomaisten puolesta puhui Hatsinan piirin piirijohtaja Aleksanteri Hutilainen. Tärkeää, että tänäkin vuonna Pietarin kaupungin viranomaisilta onnistuttiin saamaan rahatukea juhannusjuhlien järjestelyyn. Puheenjohtajat Wladimir Kokko ja Inkeri Peterson puheissaan muistelivat 20 vuotta sitten pidettyjä ensimmäisiä IL:n järjestämiä juhannusjuhlia Keltossa. Tämän vuoden juhlien ohjelman ovat laatineet ja konserttia juonsivat IL:n nuoret.

Skuoritsan kirkossa juhannusaamupäivällä pidettiin jumalanpalvelus, kirkkoherra Pavel Krylov toimitti Arvo Survon Korpimessun. Konserttiohjelman aikana Arvo lauloi itse ja kiitollisena lahjoitti Kryloville ison kanteleen.

Mutta konserttiohjelma pystytettiin pitämään vain puoleksi, tihkuista alkanut sade muuttui myrskyyn ja paikoin satoi raketta. Järjestäjät joutuivat peruuttamaan loppuohjelman ja edes juhannuskokko jäi sytyttämättä. Märät juhlijat pakenivat omiin busseihin ja lähtivät kotia päin.

Taas Kelton nuoret samana päivänä jaksoivat illalla odottaa kun sade lakkasi satamasta, he onnistuivat sytyttämään kokon omissa pienemmissä juhannusjuhlissa. Tulella paisettu makkara lämmitti Kelton nuorukkaita viileänä juhannusiltana.

Yhden rivin uutiset

• 1. kesäkuuta 56-vuotiaana kuoli Pietarin Pyhän Marian ja Pyhän Mikaelin seurakuntien venäjänkielinen pastori Aleksandr Lauga. Hän oli erikoisesti suosittu nuorten seurakuntalaisten keskuudessa.

• 15. kesäkuuta Skuoritsan kivikirkossa pidettiin kirkollismusiikin festivaalit. Kuorot ja solistit saapuivat esiintymään Hatsinasta, Keltosta, Kupanitsasta ja Pietarista.

• Viipurissa luterilaisen kirkon vieressä 27.6. avattiin Mikael Agricolan patsas. Avajaisiin osallistuivat mm. Suomen arkkipiispa Jukka Parma ja Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi. Suomen kirjakielen luojan rintakuvapatsas siirrettiin graniittialustaan kaupungin kirjastosta.

• Viron kulttuuripäivät Pietarissa pidettiin 27.-28.6. Eri näytämöillä esiintyivät tanhuryhmä Sagapidi, Revalia mieskuoro ja pieni jazzbändi. Etnografisessa museossa avattiin taidetekstiilinäyttely. Viron kulttuuripäivät Pietarissa järjestyivät ensimmäistä kertaa maiden välisessä historiassa.

Wladimir Kokko,
Pietari, 1.7.2009

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ