inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto



 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

:

tyollistamiskeskus

:


:

    


 

    

-

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

2013:
05/13, 04/13, 03/13, 02/13, 01/13,

2012:
12/12, 11/12, 10/12, 09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12,

2011:
12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11,

2010:
12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10,

2009:
12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09,

2008:
12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08,

2007:
12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07,

2006:
12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06,

2005:
12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05,

2004:
12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04,

2003:
12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03
merkki

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009
Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

Puna-armeijan kuoro "On hetki" (1971). Arvi Kemppi näkyy alkupuolella (aika 1:40)
Arvi Kemppi. 1971

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
Inkerin Liitto

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Päiväkirjasta

valokuva-albumi

advertising

Design: Dm.Guitor2006

merkki

Openstat
04/01/10





-

     

Uutisia Inkeristä 06/13:

IL:n viisi ensimmäistä vuotta
Tietä etsimässä

Merkkihenkilöt kirja ilmestynyt

Kotikylässä 70 vuoden kuluttua

Kesäjuhlaa juhlittiin taas Tuutarissa

Lasten kesäleiri Keltossa

Survo mukana Inkeri-kiertueella

Kansallinen tajuntaa kasvatetaan koulutuksella

Kauniit inkeriläisjuhlat Haapsalussa

Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

IL:n viisi ensimmäistä vuotta
Tietä etsimässä

Viisi vuotta sitten IL:n 20-vuotisjuhlan lähestyessä kirjoitin kolme juttua siitä, miten yhdistyksemme on syntynyt ja lähtenyt liikkeelle. Nyt on aika muistella liiton historiaa 25 vuoden ajanjaksolla. Tehdään se käsittelemällä lyhyesti IL:n viiden vuoden historiapätkät.

Siis 15. lokakuuta 1988 Taaitsassa perustettu Inkerin Liitto rekisteröitiin 30. Tammikuuta 1989 Leningradin alueen toimeenpanevassa komiteassa ja tuosta päivästä alkaen on saanut oikeuden toimia vapaasti ja virallisesti. Inkerinsuomalaisten yhdistys oli alueen ensimmäiseksi rekisteröity kansallisjärjestö.

Vuoden 1989 alussa me liiton perustajat olimme nuoria ja kokemattomia. Yhdistyksen säännöissä luki, että päätavoitteemme on inkerinsuomalaisten sälyminen etnisenä yhteisönä omassa kotimaassamme Inkerissä. Mutta miten tämä päämäärä olisi saavutettava? Siitä meillä pidettiin laaja ja demokraattinen keskustelu.

Arvo Survon ajatus siitä, että inkerinsuomalaisten ongelmat voi ratkaista vain jonkin pienemmän hallinnollisen autonomian perustamisella sai monen IL:n neuvoston kannatusta, muttei enemmistön. Suurin osa IL:n johdosta ei ymmärtänyt, miksi miedän pitäisi luopua omista kylistämme ja muuttaa perustamaan jotakin uutta Viron rajalle.

Mutta siitä, että koko maailman inkerinsuomalaiset haaveilevat vain paluuta koti-Inkeriin olimme kaikki samaa mieltä. IL:n ensimmäisissä asiapapereissa oli aina vaatimus siitä, että viranomaisten täytyy edesauttaa paluumuuttajia kotoutumaan Inkerin kyliin. Toivoimme jopa uusien suomalaiskylien perustamista kun inkeriläisten massamuutto Siperiasta olisi alkanut. Nytkin minua mietyttää, toisivatko Siperian tulokkaat mukaan jotakin suomalaistuutta, kun Inkerissäkin asuneet olivat silloin jo pitkälle venäläistyneitä?

Pian kävi ilmi, ettei oikeastaan kukaan inkerinsuomalaisista aio palata Inkeriin. Karjalan ja Leningradin alueen olosuhteiden välillä ei ollut paljon eroja. Virossa asuneet päättivät jäädä itsenäiseen demokraattiseen Viroon eivätkä lähde seikkailemaan epävarmalle Venäjälle. Siperian suomalaisilla inflaatio tuhosi kaikki säästöt ja paluu vanhempien kyliin tuli mahdottomaksi. Kaikkien päälle tuli viesti Suomesta, että nyt meillä inkerinsuomalaisilla on toinenkin kotimaa Suomi, johon meillä on paluumuutto-oikeus. Jos inkerinsuomalainen 1990-luvulla lähtikin muuttamaan, niin hän muutti Suomeen eikä Inkeriin.

Wladimir Kokko Inkeri-tietouden levittäminen, kesäjuhlien pitäminen ja suomen opetus olivat kohtia, joista erimielisyyksiä ei ollut. Vuoden 1991 juhannus Toksovassa kokoonutti ennätysmäärän osallistujia, noin 8 tuhatta! Suomen opetustamme tuli jo vuonna 1990 tukemaan Suomi-Seura ry (toiminnanjohtaja Martti Häikiö), jonka avulla järjestettiin opettajien koulutus. Pääsimme yhteistyöhön muiden inkeriläisliittojen kanssa, vuonna 1989 Tallinnassa ja 1991 Hatsinassa pidettiin kaikkien liittojen yhteistyökonferenssit.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen raunioitu kansantalous kolkutti oveemme. Vanhukset eivät saaneet määrättyä pientäkään eläkettä ja moni heistä näki nälkää. Ongelman ymmärsi hyvin IL:n vuosien 1990-92 puheenjohtaja Vihtori Hyyrönen. Hän sai kutsua Inkeriin Suomen sosiaali- ja terveysministeriön valtuuskunnan ja tutustuttaa sen paikallisvanhusten kurjiin oloisuhteisiin. Kesäkuussa 1992, kun liiton puheenjohtajana oli jo Wladimir Kokko, vanhusten palvelutalojen projekti sai rahoituksen. Se kehittyi hyvin nopeasti ja joulukuussa 1992 paraakkityyppiset vanhusten palvelutalot Keltossa ja Kupanitsassa otettiin käyttöön.

Vaikka meillä oli sovittu, ettei IL ole poliittinen järjestö, 1990-luvun alussa politiikkaa Venäjällä kukaan ei saanut välttää. Pietarin kaupunkineuvoston ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa v. 1991 sen valtuutetuiksi valittiin liiton jäsenet Aleksanteri Kirjanen ja Aarne Ritari.

Poliittisista tavoitteista tärkein oli inkerinsuomalaisten maineen palauttaminen. Hyvässä yhteistyössä Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton kanssa se saavutettiin 29. heinäkuuta 1993, kun Venäjän korkein neuvosto hyväksyi vastaavan päätöksen. Tämä valtion pyytämä anteeksianto kruunasi Inkerin Liiton poliittisen toiminnan sen ensimmäisellä viiden vuoden jaksolla.

Merkkihenkilöt kirja ilmestynyt

Helena Miettisen, Aleksei Krjukovin, Juho Mullosen ja Pekka Wikbergin toimittama kirja Inkeriläiset: Kuka kukin on? on ilmestynyt Suomessa. Monta vuotta kestänyt merkkihenkkilöiden tietojen keruutyö on tuonut mainion hedelmän. Noin kahdentuhannen henkilön tietoja sisältävä kirja on epäilemättä huomattava panos inkeriläisten historia- ja arkistointityöhön sekä tulee olemaan jatkotutkimusten lähteeksi.

Neljäsatasivuinen kirja on vaikuttava niin suuruuden kuin kuvallisen aineiston kannalta. Sen kustantajana on tri Helena Miettisen johtama Inkerin kulttuuriseura, joka on uskaltanut ottaa täyden vastuun lopputuloksesta.

Varmasti teokselle löytyy paljon arvostelijoita. Maija Meikäläisen mielestä joistakin vaikuttajista on liian vähän tekstejä, toisista on selvästi liikaa, Meikäläisen isä ei ole mainittu lainkaan, kirjassa on joitakin tuntemattomia venäjänuskoisia jne. Mutta kuka on se maailman viisain, joka pystyisi virheettömästi käsittelemään eri maista tullutta eri kielillä ja eri tyyliin kirjoitettua perusaineistoa? Kenellä on se vaaka, jolla tarkasti arvioidaan henkilön panos inkeriläisyyden ja oman maansa historiaan? Kuka osaa täsmällisesti määritellä, mitä yleissana inkeriläinen tarkoittaa? Tehkööt ne arvostelijat parempi kirja!

Jännittyneinä jäämme odottamaan kirjan virallista esittelytilaisuutta ja kiitämme sen tekijöitä uhrautuvaisesta työstä.

Kotikylässä 70 vuoden kuluttua

12. kesäkuuta pääsin opastamaan vuonna 1933 syntynyttä Antti Tombergiä kotikyläänsä. Suomen kansalainen Antti Tomberg on syntynyt Inkereen seurakunnan kirkkokylässä Voiskorovassa. Kun hän aloitti koulunkäyntiä, koulu oli jo venäjänkielinen, kirkko oli kiinni ja muutenkin Voiskorovan enemmistön kieli oli venäjä. Suomeen tultuaan v. 1943 Antti (eli Andrei venäläisittäin) ei osannutkaan kunnolla suomea, taas venäjää hän hallitsee paljolti nykyäänkin.

Antti Tomberg Mutta ennen evakkoa Suomeen Tombergin perheen piti kokea kovia. Syyskuussa 1941 Inkerejoesta Voskorovassa tuli rintamalinja, toisella rannalla oli Puna-armeija, toisella saksalaiset. Tombergin talo jäi saksalaisten miehittämälle rannalle, mutta tuhoutui pian siksi joen yli pommitettiin tykeistä ja kranaatinheittimistä lähes päivittäin. Puolitoista vuotta monilapsiperhe asui maakuopassa, sen selviytyminen tuntuu olevan aivan uskomaton.

Kun inkerinsuomalaisia palautettiin Neuvostoliittoon Antin isä Aleksander, jolla oli 5 poikaa ei vaan palannut. Hän oli hyvin koulutettu ja sai ymmärtää, että paluu on vaikka muodollisesti, mutta kuitenkin vapaaehtoinen. Antista on tullut ammattitaitoinen työläinen, kauan hän oli töissä telakalla Ruotsissa, perusti perheen ja sai kaksi poikaa. Kotikylään Satakunnan Yyterissä asuva Tomberg pääsi ensimmäistä kertaa 70 vuoden kuluttua.

Inkerejoen rannan rinteestä Antti heti löysi syntymätalon paikan, joki tekee siellä mutkan ja se oli helppo tunnustaa. Tällä paikalla on nyt siirtolapuutarha monine pikkumokkeineen. Kirkosta ei ole jäänyt peruskiveäkään, pieni osa vanhasta suomalaishautausmaasta on pusakkoiden ja rikkaruohon peittämä. Kirkkokylän nimikin on muuttunut, nykyään se on Pioner!

Ulkolaisen näköinen neljän hengen porukka (Antti oli matkalla molempien poikien kanssa), joka kulki siirtolapuutarhan tietä pitkin, kiinnitti huomiota. Eräs vieraanvarainen nainen kutsui meidät kylään. Istuimme pikku terassilla rouvan pojan kanssa hörppäämässä teetä ja viskiä ja juteltiin menneestä ja nykyajasta. Antti totesi, että hänestä tuntui mielettömän hyvältä, hän oli niin kuin taas kotikylässä. Emännältä hän sai lahjaksi tyylikkään tuhkakupin, jonka rouva on kaivanut maasta, taitaa olla, että se on Tombergin kadonneesta talosta.

Jannityneena piti Antti Tomberg kasissa Inkereen kirkon mallia koulun museossa Kuvassa: Jännityneenä piti Antti Tomberg käsissä Inkereen kirkon mallia koulun museossa. Kuvat Wladimir Kokko.

Seuraavaksi kävimme Kolpinon kaupungissa sijaitsevassa koulun museossa. Siinä on esitetty monipuolista aineistoa Inkerejoesta ja kerrotaan paljon myös inkerinsuomalaisista. Paluumatkalla ehdin vielä kertoa vieraille ilmeisesti sukulaisestaan kuuluisasta neuvostonäyttelijästä Liisa Tombergistä. Antin mielestä kotikyläkäynti on selvästi onnistunut.

Kesäjuhlaa juhlittiin taas Tuutarissa

Juuri Tuutarissa pidettiin ennätysmäärä inkerinsuomalaisten kesäjuhlia. Vuoteen 1918 mennessä 2 kertaa ja Inkerin Liiton historiassa 8 kertaa, mm. vuodesta 1992 vuoteen 1998 ne järjestettiin vain Tuutarin mäen päällä Rötsälän kylän lähellä. Kesäjuhlamme palasi Tuutariin taas 15. Kesäkuuta vuonna 2013.

Maisemat ovat muuttuneet. Tuutarin mäkien kaakkoisrinteet ovat nyt yksityisomistuksessa ja siellä toimii Tuutari Park, jossa talvella saa harrastaa mäenlaskua ja kesällä vaikka planerismia. Hiihtohissit kohoavat siinä, missä aikanaan kohosi Tuutarin kivikirkko. Kaikki kansanjuhlaa varten tarvittava on siellä valmiina.

Tanssivat Kipinat Systarpekista lisasivat vauhtia kensertin menoon. Tanssivat Kipinät Systärpekista lisäsivät vauhtia kensertin menoon. Kuva Kateriina Zaika.

Avauspuheessa IL:n pj Aleksanteri Kirjanen muistutti, että IL pitää jo 25. Kesäjuhlat, ja kertoi kesäjuhliemme historian vaiheista. Ruotsin Inkeri-liiton puolesta tervehdyspuheen piti yhdistyksen ex-puheenjohtaja Inkeri Peterson. Molemmat liitot jakoivat omat kunniakirjansa.

Sitten isolla lavalla tapahtunut erosi huomattavasti julkaistusta konsertti-ohjelmasta. Muistiin jäivät Kotikonnun, Korven, Talomerkkien ja lasten Svetljatshki (Kipinät) tanssiyhtyeen esitykset. Koskettava oli Vladimir Ikon klassisten kappaleiden laulaminen. Ainoa vierasryhmä oli Pietarin komien lauluyhtye Dzoridz, inkeroisia, vatjalaisia eikä edes Pietarin virolaisia ollut.

Juhlavaki kuuntelemassa Nouse Inkeri kansallislaulua. Juhlaväki kuuntelemassa Nouse Inkeri kansallislaulua. Kuva Alla Orlova.

Tuutari Parkin toisella puolella heitettiin saapas ja vedettin köysi, oli hauskaa, mutta osallistujia oli tavattoman vähän niin urheilukentällä kuin juhlillä yli päätänsä. Suomesta ei ollut vieraitakaan. Ketä varten juhlat pidetään, kysyi eräs juhlija, kun yhtyeet esiintyvät toistensa edessä? Epäkohdiksi ehkä voi sanoa sitä, että juhlimisista mainostettiin huonosti ja sitä, ettei Tuutari Parkiin pääse joukkoliikenteellä.

Monen mielestä juhannuskokko näytti liian pieneltä ja kun se sytytettiin rupesi satamaan. Mielenkiintoista, että juuri ennen tätä Korpi lauloi Pyhän Iljan eli inkeroisen sadetta houkuttelevan rukouksen.

Aina Jaakkola, Wladimir Kokko, Kateriina Zajika

Lasten kesäleiri Keltossa

Pitkän tauon jälkeen Pietarin Inkerin Liitto järjesti taas lasten kesäleirin. Siihen pääsi kolmetoista 11-14-vuotiasta lasta Keltosta, Pietarista, Kuippinasta ja Strelnasta. Halukkaaksi oli ilmoittautunut 19 ja valintakriteereina olivat ikä, suomalainen syntyperä, halu opiskella suomea nollasta ja tietää enemmän Inkerin historiasta.

Nain leiri alkoi. Näin leiri alkoi. Kuva Wladimir Kokko.

Leiri pidettiin 17.-22. Kesäkuuta Keltossa sijatsevan Inkerin kirkon teologisen instituutin tiloissa. Opettajina toimivat Alla Sadovnikova, Larisa Andrejeva ja allekirjoittanut. Jokapäiväisen suomen tunnin lisäksi leirin ohjelmaan kuuluivat seutuhistorian opetus, käsityö, käynnit Pavlovin museossa ja Tokkarin hevostallissa, jossa lapset saivat ratsastaa. Pikkubussilla käytiin ekskursiolla Elämän tietä pitkin. Leiriläisille opetettiin kansantanhujen tanssimista ja tietenkin yhdessä pelattiin palloa ja keilailua sekä käytiin uimassa Korkinan järvessä. Iltaisin vaikutelmia laitettiin seinälehteen piirustuksina tai lyhyinä teksteinä.

Kaksi kertaa harjoitetltiin juhannusjuhlan konsertin esityksiä. Konsertti oli perjantai-iltana, siihen piti valmistautua hyvin. Konsertissa Nastja Tammi, Sofja Karpitsheva ja opettaja Alla lauloivat, Nastja Antonova, Mark Merimaa, toinen Mark veljensä Oliverin tanssivat tanssivat hyvin. Matti Haimi esiintyi taikurina... Jokainen sai konsertissa palkinnon jostakin. Sen jälkeen lähdettiin polttamaan juhannuskokkoa ja grilaamaan makkaraa. Grillaaminen oli hauskaa ja makkarat maistuivat kaikille.

Seuraavana aamuna, kun vanhemmat hakivat lapset kotiin, jotkut leiriläiset kyselivät kyynelet silmissä, miksi se kesti vain viisi päivää?

Suurimman osan leirin kustannuksista maksettiin projektivaroilla. Vähemmistökansojen kieliä tukevan yhteistyöhankkeen rahoitus on saatu Inkerin kulttuuriseuran ansiosta.

Survo mukana Inkeri-kiertueella

Kun kukkivat juhannusruusut olivat Inkerinmaalla kauneimmillaan juhannuspäivänä 22.6. Tatjana Bykova-Soitun johtama Sampo-keskus järjesti linja-autokiertueen inkeriläisyydestä kiinnostuneille. Reitti kulki Pietarista Hatsinan kautta Kikkeriin ja sieltä Kupanitsan kautta Skuoritsaan.

Pastori Arvo Survo kertomassa vanhojen ristien salatarinoita Pastori Arvo Survo kertomassa vanhojen ristien salatarinoita.

Kikkeriin asti matkaa opasti Tatjana kertoen Inkerinmaan ja inkerinsuomalaisten historiasta. Kikkerin vanhusten palvelutalossa, jossa syötiin lounas, ryhmään liittyi lähetyspastori Arvo Survo. Ensin kitaran säestyksellä hän lauloi matkailijoille ja sitten opasti bussimatkaa eteenpäin.

Ortesjoen rannalla vanhan kiviristin juurella joukko lauloi Survon kanssa kappaleen hänen Korpimessustaan. Skuoritsaan tultuaan ryhmä pääsi suoraan paikalliseen juhannusjuhlaan. Osallistujia ei ollut paljon eikä juhannuskokko kovin iso, mutta piirileikit sen ympärillä korottivat mielialaa.

Matkailijoita varten kirkkoherra Pavel Krylov avasi vanhan kunnostetun kirkon ovet ja kertoi temppelistä. Sampo-keskukselta pastori sai lahjaksi käsin tehdyn vihreän stoolan. Natalja Tsvetkovan kutoma kirkkovaate on arvokas taide-esine. Antoisa matkapäivä selvästi mielytti osallistujia.

Teksti ja kuvat
Tatjana Bykova-Soittu

Kansallinen tajuntaa kasvatetaan koulutuksella

Viikon kestänyt iso koulutustilaisuus alkoi 24.6. Länsi-Inkerin Joenperällä. Se tavoitteli vatjalaisten kansallisen tajunnan vahvistamista. Ryhmässä oli niin lapsia kuin mummoja ja tätä sukupolvien vuorovaikutusta pidetään hankkeen tärkeänä osana.

Koulutus on houkutellut opiskeluun eri-ikaisia. Koulutus on houkutellut opiskeluun eri-ikäisiä. Kuva Olga Konkova.

Olga Konkova luennoi Laukaanjoensuun ainutlaatuisesta kulttuuritaustasta ja sen historianvaiheista. Nikita Djatshkovin kanssa hän viritti muinaisrunojen laulamista Linnud -nimiselle lapsiyhtyeelle. PIL:n kansanpukukerhon asiantuntija Natalja Romanova opetti kaikille perinteistä kirjontaa.

Torstaipäivänä 27.6. koulutusta jatkoivat vatjan kielen tutkija Heinike Heinsoo Tarton yliopistosta ja folklooriarkiston johtaja virolainen Janika Oras. Vatjan kielen unohdetut sanat alkoivat näinä päivinä taas soida Laukaanjoen rannoilla.

Natalja Romanova

Kauniit inkeriläisjuhlat Haapsalussa

Yhdistyksen sisäongelmista huolimatta Viron inkerinsuomalaisten liitto onnistuneesti piti 29.-30. kesäkuuta Haapsalussa sen 23. laulu- ja tanhujuhlat. Lauantai-iltana juhlijat kokoontuivat rantaruotsalaisten museon pihalle. Meren rannassa viileässä säässä grillattiin, nautittiin hyvästä musiikista ja puhuttiin eri asioista tuttavien kanssa. Ilmapiiri oli rentoutava ja mielyttävä.

Nain ennen vanhaan sanottiin Lempaalassa Varsinainen juhlapäivä alkoi mahtavassa tuomiokirkossa, joka sijaitsee suhteellisen hyvin säilyneen keskiaikaisen piispan linnan keskellä. Jumalan-palveluksessa saarnasi Haapsalun seurakunnan kirkkoherra Tiit Salumäe, joka puheessaan muisteli lämpimästi Pushkinin seurakunnassa viettämäänsä aikaa. Käyttäen hyväksi salin fantastista akustiikkaa ihanasti lauloi kirkossa Petroskoin.

Pitkä ja värikäs lippukulkue toi juhlaväen Promenadan lavalle, jossa paitsi tervehdyspuheita pidettiin iso konserttiohjelma. Inkeriä siinä edustivat perinneyhtyeet Kotikontu ja Talomerkit. Molemmat kiitettävästi esittivät uusia tanhuja, jotka on opittu koreografi Galina Laritshevan johdolla.

Kuvassa: Taitavat ja innokkaat tanssijat Inkerinmaalta. Kuva Wladimir Kokko.

Ilma juhlapäivänä oli mitä kauniimpaa ja hienot kehykset juhlien kuvalle teki pieni mutta mukavan näköinen Haapsalun kylpyläkaupunki. Paikallisessa Inkeri-seurassa (pj Hilma Tervonen) on kolmisenkymmentä jäsentä, mutta se on pystynyt järjestämään läheltä ja kaukaa tulleille mainiot juhlat.

Yhden rivin uutiset

Kesäkuun alussa Turussa juhlittiin Pietari-Turku ystävyyssuhteiden 60. vuosijuhlaa. Lukuisten virkailijoiden rinnalla siihen osallistuivat IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen ja Talomerkit perinneyhtye.

11. kesäkuuta 85-vuotiaana kuoli Leonid Gildi, historioitsija ja muutaman inkeriläisaiheisen kirjan tekijä. Gildi oli IL:n puheenjohtajana vuosina 1996-98. Vuosikokouksessa 1998 jäätyään valitsematta yhdistyksen johtoon hän erosi Inkerin Liitosta.

12. kesäkuuta maan kansallispyhänä eli Venäjä-päivänä hengellisten laulujen juhla pidettiin Skuoritsan seurakunnassa. Sen aloitteenpanijana on kirkkoherra Pavel Krylov.

Toksovan Röntyskä yhtye esiintyi vepsäläisten vuotuisissa kesäjuhlissa 15. kesäkuuta Vinnitsan kylässä. Tätä isoa kylää pidetään Vepsänmaan pääkaupunkina.

Yhteistyössä muiden muusikkojen kanssa pietarilainen perinneyhtye Korpi osallistui 15.-16. kesäkuuta Pietarin ja Paavalin linnoituksessa pidettyyn modern folk-festivaaliin.

Juhannuksen lauantaina 22.6. pienemmässä muodossa juhannusta juhlittiin Keltossa ja Skuoritsassa.

29. kesäkuuta Viron Haapsalussa pidettiin ulkosuomalaisparlamentin Itä-Euroopan aluekokous, jossa puheenjohtajana toimi Wladimir Kokko. Käsiteltiin alueen ulkosuomalaistoiminnan tilannetta ja puheenjohtaja kutsui kaikkia Hatsinaan isoihin vuotisjuhliin lokakuun alussa.

Wladimir Kokko,
Pietari, 2.7.2013


E T S I :