inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

Kartta
Historia
Symbolit

tyollistamiskeskus

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Nouse, Inkeri!

Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru

Dm.Guitor 2004

24.09.03 lähtien:
SpyLOG

Arkisto:

Juhannus-2004, Inkerinsuomalaisten kronikka.
"Oma maa omenakukka".

LASKIAINEN - 2004, Otavan koulutus 2004,

Uutisia Inkeristä:

06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

Ääni-arkisto:

NOUSE, INKERI!.
OMAL MAAL.

advertising

Linkit:


http://www.inkeri.fi/

Suomen Inkerin
kulttuuriseura


Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto

inkerikeskus.fi

Ruotsin Inkeri-liitto

Virossa


Pietarin Inkerin Liitton lehti

Inkerin kirkko "Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Venjoen inkerin Liiton osasto


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Yleisradio

Juhannus2004

juhannus2004.

Juhannus2004

juhannus2004.

Juhannus2004

juhannus2004.

Juhannus2004

juhannus2004.

Juhannus2004

juhannus2004.

Juhannus2004

Design: Dm.Guitor2004

UUTISIA INKERISTÄ 07/04

Leningradin piirityksessä
kuolleiden muistoksi

Syksyllä 1941 Pohjois-Inkeri joutui Leningradin piiritykseen, Nevan oikealla rannalla oli saksalaisia, Lempaalaan saakka etenivät suomalaiset joukot. Ihmisiä pääosin nälkään kuoli piirityksessä tuhansittain kansallisuudesta riippumatta. Vasta tammikuussa 1944 Leningrad vapautettiin saarrosta, mutta silloin suomalaisia Inkerissä ei enää ollut. Tänä vuonna, kun tuosta ajasta on mennyt 60 vuotta, Venäjällä muisteltiin paljon viime sodan tapahtumia.

piispa Aarre Kuukauppi Vanhalla suomalaisella hautausmaalla, jossa talven aikana 1941-42 haudattiin nälkään kuolleita, Saksan sodan alkupäivänä 22. kesäkuuta Keltossa paljastettiin seurakunnan aloitteesta pystytetty muistokivi. Runsaasti väkeä houkutellutta muistotilaisuutta vetivät Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi ja pastori Ivan Hutter.

Mansikkakampanja 2004

Ensimmäistä kertaa historiassa tänä kesänä Venäjältä Mansikkakampanja 2004 Suomeen mansikanpoimintaan lähteneet eivät tarvinneet työlupaa. Työtä kuitenkin IL:n työvoimatoimiston työntekijöille riitti. Suomalaiset työnantajat haluavat varmaa työvoimaa ja luottavat inkeriläistyövoimatoimiston palveluihin, niin työpaikkojen välitys sujui johtaja Natalja Troshinan mukaan melkein samalla tavalla kuin viimekin vuosina.

Kesätöihin Suomeen IL:n kautta työllistyi tänä vuonna noin 400 henkeä, 100 vähemmän kuin vuonna 2003. 'Lasku on tapahtunut osittain kiristyneen kilpailun takia uusien EU:n kansalaisten (puolalaisten ja virolaisten) kanssa, he eivät tarvitse edes viisumia päästäkseen sesonkityöhön' - selittää Natalja Troshina N.Troshina. 'Mutta myös jotkut inkeriläisetkin lähtivät tuttujen työnantajien luokse palveluitamme käyttämättä' - hän lisää. Auttaen asiakkaita työvoimatoimistomme työntekijät joutuivat tänä kesänä jonottamaan kauan pääkonsulaatin edessä, työlupien hakijat palvellaan siellä omalla luukullaan, taas viisumien hakijat ovat kaikki samassa jonossa.

Suomessa odotetaan hyvää mansikkasatoa, 12-14 miljonaa kiloa, puolitoista kertaa enemmän kuin viime vuonna. Monilla inkeriläispoimijoilla on siis hyvä mahdollisuus parantaa omaa rahatilannetta.

Meikäläisiä kesäjuhlilla ulkomailla

lippu

Ruotsin Inkeri-liiton kesäjuhliin (19.-20.6.) osallistui tänä vuonna edustava IL:n valtuuskunta. Tiedotustoiminnasta vastaava Tatjana Bykova, Tatjana Bykova neuvoston jäsen Slava Väisänen ja valokuvaaja Viktor Uzhvijev toivat Göteborgin lähellä sijaitsevaan Partilleen valokuvanäyttelyn. Toiminnanjohtaja Veera Haapalainen kertoi yhdistyksen ja inkeriläistyövoimatoimiston työstä Aleksei Krjukov eikä tietenkään jäänyt laulamatta. Seutututkija ja neuvoston jäsen Aleksei Krjukov vaivoin ehti vastata juureistaan kiinnostuneiden moniin kysymyksiin.

Suomen Inkeri-liiton 70. vuosijuhlalle omistetuilla kesäjuhlilla (10.-11.7.) Helsingissä kahdesti esiintyi Pietarin kuoromme. Viralliset onnittelut IL:n puolesta toimitti juhlaväelle varapuheenjohtaja Wladimir Kokko.

Musajevin kirjan uusi painos

Parhaan inkerinsuomalaisten historiasta kertovan venäjänkielisen kirjan on kirjoittanut tohtori Vadim Musajev. Kuin kuumille kiville tuli ja meni vuonna 2001 kirjoittamansa 'Inkerin poliittinen historia, 1800-luvun loppu -1900-luvulla'. Kirjan kauan odotettu uusi painos ilmestyi heinäkuussa.

Tohtori Musajev on huomattavasti uusinut kirjan sisällön lisäämällä ja täsmentämällä tekstiainestoa. Siihen on lisätty esimerkiski uusi luku inkeriläispakolaisten asemasta ja toiminnasta Suomessa ennen 2. maailmansotaa. Tärkeää, että kirja on saanut valokuvia, joitakin niistä en ole aikaisemmin nähnyt, ja karttoja. Toinen painos on 50 sivua paksumpi kuin ensimmäinen.

Onhan se onni inkerinsuomalaisille, että Inkerin historia yhä kiinnostaa niin ahkeraa ja lahjakasta tutkijaa kuin tohtori Musajev. Vadim Musajevin kirja on saatavana Inkerin Liiton Pitarin osaston toimistosta Pushkinskajalla 15.

Nuorisoleiri Ruokolahdella

Joka kesä Suomen työministeriö järjestää nuorten paluumuuttajien leiri Suomessa, johon kutsutaan sekä Suomeen muuttaneita nuoria, että paluumuuttajiksi aikovia. Leirin tarkoitus on järjestää vuorovaikutusmahdollisuuksia, jotta nuoret saisivat tutustua suomalaiseen nykyelämään ikätovereiden avulla.

Leiri aina pidetään Ruokolahdella Etelä-Karjalassa. 16.-25. heinäkuuta 17 inkeriläisnuorta Inkeristä ja 16 teini-ikäistä Suomessa asuvaa inkeriläispaluumuuttajaa kokoontuivat Saimaan rantaan saamaan uutta tietoa ja uusia kavereita. Leirin joka päivän ohjelmaan kuuluivat suomen tunnit, opettaja Alla Sadovnikova Inkerin historia- ja kulttuuritunnit sekä -työpajat, urheilu ja ehdottomasti sauna. Kerran nuoret kävivät Imatralla katsomassa kuohuovaa koskea. Leirillä työskentelivät kolme opettajaa Suomesta (Tuija Ikonen, Tatjana Hämäläinen ja Aleksandr Danilov) sekä kaksi IL:n opettajaa (Alla Sadovnikova ja Olga Konkova). Kaikki meni hyvin, ohjelma kiinnosti ja nuoret tutustuivat toisiinsa helposti. 'Suomi ei tunnu enää niin vieraalta'- sanoi eräs inkeriläistyttö Leningradin alueelta leirin päätyttyä.

Skuoritsan 10. laulujuhlat

Skuoritsan 10. laulujuhlat Kaksi juhlavuotta oli syytä juhlia Skuoritsan laulujuhlilla 24. heinäkuuta. Itse hyvin suosituiksi tulleet juhlat pidettiin tänä vuonna jo kymmenettä kertaa ja lauluyhtye Inkere täytti 15 vuotta. 15 vuotta on paljon vapaaehtoiselle yhtyeelle, Inkerissä vain Röntyskät kestivät enemmän. Kauan sitten kokoontuneiden laulajien elämä on muuttunut, nykyään he asuvat eri maissa, yhtyeellä ei ole enää virallista johtajaa, mutta lempiharrastus yhdistää ihmisiä ja 12 kuorolaista pääsi tulemaan 24.7. kotikonnuille laulamaan Skuoritsan juhlilla. Heidän joukossaan oli myös konserttiohjelman juontaja Elsa Kirjanen-Tammi.

Niin kuin aina juhlilla lauloivat Hatsinan ja Skuoritsan seurakuntien kuorot sekä useat solistit, jotkut yllättivät yleisöä, niin kuin eräs mummo, Skuoritsan 10. laulujuhlat joka laulaen rupesi tanssimaan polkkaa. Erikoismakua tilaisuudelle antoivat väsymättömät säestäjät hanuristit Tatjana ja Nikolai. Hauskaa oli lapsilla, heidän käytössään olivat pienet trampoliinit ja paljon makeisia tarjolla myyntitiskeiltä. Taitavien seurakunnan järjestäjien (Aleksanteri Saveljevin ja Lilja Stepanovan) ansiosta juhlat onnistuivat erinomaiseti vaikka juhlaväkeä olikin tavallista vähemmän, noin 200 henkeä.

Vanhukset Tihkovitsan leirikeskuksessa

21 vanhaa inkeriläisnaista ja 7 ukkoa Pietarista Liteinin vanhusten palvelupiste (johtaja Nina Nizova) pystyi viemään 27.7. neljäksi päiväksi Vanhusten palvelutalon Suomen sosiaali- ja trveysministeriön myöntämällä rahatuella kesäleirille Kolppanan Tihkovitsaan. Monilta vanhuksilta jo unohtui miltä 'datshaelämä' tuntuu, rahapula ja terveydenasemansa eivät ole mahdollistaneet heidän maalle menemistään.

Tällä kertaa kaikki oli mitä mukavammin, hieno linja-auto haki vanhukset Liteiniltä ja toi maalaisrauhaan. Mukavassa leirikeskuksessa ulkoiltiin ja saunoitiin, nautittiin monipulisesta ruoasta ja maisteltiin vasta lypsyttyä tuoretta maitoa. Se oli maku, joka muistutti senioreillemme lapsuutta ja kotia. Rovasti Arvo Soittu piti seurat ja Liteinin palvelupisteen työntekijä Lilja Shuvalova ehti hoitaa kaikkia muita. Datshelämä maistui kaikille vahuksille, joista vanhin oli 90-vuotias, mutta miksi loma on aina arkeä lyhyempi?

Wladimir Kokko, Pietari

3.08.2004

Sovinto-patsas Terijoella lippu

Vanhusten palvelutalon 31 Heinäkuuta Terijoella kirkon puistossa paljastettiin kaikille Talvisodan aikana kaatuneille omistama patsas, n.s. Sovinto-patsas. Juhlaan osallistuivat Zelenogorskin halinnon johtaja Gladunov, Järvenpään ja Teri-säätiön edustaja Olli Torkali, Inkerin Kirkon Terijoen ev-lut. seurakunnan pappi Aleksandr Asonov, ortodoksisen kirkon pappi Vikentij, Suomen ja Venäjän sotaveteraanit. Patsaan kompositio sisältää kaksi kivääriä joista kasvavat kukoistavat oksat. Perustalla on Mateuksen evankeliumin virsi suomeksi ja Venäjäksi. Patsaan tekija on nuori Terijoen veistaja Arsen Avetisjan. Juhlan aikana kunniavartiolla patsan luona seisoivat Neuvosoliiton ja Suomen entisellä univormilla Pietarin sotahistorillisten kluvien jäsenet.

Antti Pyykkönen, Pietari

5.08.2004