|
inkerin-
|
"Inkerin Liitto" |
|
||
|---|---|---|---|---|
|
|
Inkerin |
|||
Nouse, Inkeri!
Dm.Guitor¿ 2004
24.09.03 lähtien:
Arkisto:
Juhannus-2004,
Inkerinsuomalaisten kronikka.
"Oma maa omenakukka".
LASKIAINEN - 2004,
Otavan koulutus 2004,
Uutisia Inkeristä:
06/04,
05/04,
04/04,
03/04,
02/04,
01/04,
12/03,
11/03,
10/03,
09/03,
08/03,
06/03
Ääni-arkisto:
Linkit:
•http://www.inkeri.fi/
•Suomen Inkerin
kulttuuriseura
•Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
•inkerikeskus.fi
•Ruotsin Inkeri-liitto
•Virossa
•Pietarin Inkerin Liitton lehti
•Inkerin kirkko
"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu
•Venjoen inkerin Liiton osasto
•Villa Inkeri ry;
VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
•Tverinkarjalaisten ystavat ry
• Suomen Yleisradio
Juhannus2004
Juhannus2004
Juhannus2004
Juhannus2004
Juhannus2004
Juhannus2004
Design: Dm.Guitor¿2004
UUTISIA INKERISTÄ 07/04
Leningradin piirityksessä
kuolleiden muistoksi
Syksyllä 1941 Pohjois-Inkeri joutui Leningradin piiritykseen, Nevan oikealla rannalla oli saksalaisia, Lempaalaan saakka etenivät suomalaiset joukot. Ihmisiä pääosin nälkään kuoli piirityksessä tuhansittain kansallisuudesta riippumatta. Vasta tammikuussa 1944 Leningrad vapautettiin saarrosta, mutta silloin suomalaisia Inkerissä ei enää ollut. Tänä vuonna, kun tuosta ajasta on mennyt 60 vuotta, Venäjällä muisteltiin paljon viime sodan tapahtumia.
Vanhalla suomalaisella hautausmaalla, jossa talven aikana 1941-42 haudattiin
nälkään kuolleita, Saksan sodan alkupäivänä 22. kesäkuuta Keltossa paljastettiin
seurakunnan aloitteesta pystytetty muistokivi. Runsaasti väkeä houkutellutta
muistotilaisuutta vetivät Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi ja pastori
Ivan Hutter.
Ensimmäistä kertaa historiassa tänä kesänä Venäjältä
Suomeen mansikanpoimintaan lähteneet eivät tarvinneet työlupaa. Työtä kuitenkin
IL:n työvoimatoimiston työntekijöille riitti. Suomalaiset työnantajat haluavat
varmaa työvoimaa ja luottavat inkeriläistyövoimatoimiston palveluihin, niin
työpaikkojen välitys sujui johtaja Natalja Troshinan mukaan melkein samalla
tavalla kuin viimekin vuosina.
Kesätöihin Suomeen IL:n kautta työllistyi tänä vuonna noin 400 henkeä, 100
vähemmän kuin vuonna 2003. 'Lasku on tapahtunut osittain kiristyneen kilpailun
takia uusien EU:n kansalaisten (puolalaisten ja virolaisten) kanssa, he eivät
tarvitse edes viisumia päästäkseen sesonkityöhön' - selittää 
N.Troshina. 'Mutta myös jotkut inkeriläisetkin lähtivät tuttujen työnantajien
luokse palveluitamme käyttämättä' - hän lisää. Auttaen asiakkaita työvoimatoimistomme
työntekijät joutuivat tänä kesänä jonottamaan kauan pääkonsulaatin edessä,
työlupien hakijat palvellaan siellä omalla luukullaan, taas viisumien hakijat
ovat kaikki samassa jonossa.
Suomessa odotetaan hyvää mansikkasatoa, 12-14 miljonaa kiloa, puolitoista kertaa enemmän kuin viime vuonna. Monilla inkeriläispoimijoilla on siis hyvä mahdollisuus parantaa omaa rahatilannetta.
Meikäläisiä kesäjuhlilla ulkomailla
Ruotsin Inkeri-liiton kesäjuhliin (19.-20.6.) osallistui tänä vuonna edustava
IL:n valtuuskunta. Tiedotustoiminnasta vastaava Tatjana Bykova, 
neuvoston jäsen Slava Väisänen ja valokuvaaja Viktor Uzhvijev toivat Göteborgin
lähellä sijaitsevaan Partilleen valokuvanäyttelyn. Toiminnanjohtaja Veera
Haapalainen kertoi yhdistyksen ja inkeriläistyövoimatoimiston työstä 
eikä tietenkään jäänyt laulamatta. Seutututkija ja neuvoston jäsen Aleksei
Krjukov vaivoin ehti vastata juureistaan kiinnostuneiden moniin kysymyksiin.
Suomen Inkeri-liiton 70. vuosijuhlalle omistetuilla kesäjuhlilla (10.-11.7.) Helsingissä kahdesti esiintyi Pietarin kuoromme. Viralliset onnittelut IL:n puolesta toimitti juhlaväelle varapuheenjohtaja Wladimir Kokko.
Parhaan inkerinsuomalaisten historiasta kertovan venäjänkielisen kirjan on kirjoittanut tohtori Vadim Musajev. Kuin kuumille kiville tuli ja meni vuonna 2001 kirjoittamansa 'Inkerin poliittinen historia, 1800-luvun loppu -1900-luvulla'. Kirjan kauan odotettu uusi painos ilmestyi heinäkuussa.
Tohtori Musajev on huomattavasti uusinut kirjan sisällön lisäämällä ja täsmentämällä tekstiainestoa. Siihen on lisätty esimerkiski uusi luku inkeriläispakolaisten asemasta ja toiminnasta Suomessa ennen 2. maailmansotaa. Tärkeää, että kirja on saanut valokuvia, joitakin niistä en ole aikaisemmin nähnyt, ja karttoja. Toinen painos on 50 sivua paksumpi kuin ensimmäinen.
Onhan se onni inkerinsuomalaisille, että Inkerin historia yhä kiinnostaa niin ahkeraa ja lahjakasta tutkijaa kuin tohtori Musajev. Vadim Musajevin kirja on saatavana Inkerin Liiton Pitarin osaston toimistosta Pushkinskajalla 15.
Joka kesä Suomen työministeriö järjestää nuorten paluumuuttajien leiri Suomessa, johon kutsutaan sekä Suomeen muuttaneita nuoria, että paluumuuttajiksi aikovia. Leirin tarkoitus on järjestää vuorovaikutusmahdollisuuksia, jotta nuoret saisivat tutustua suomalaiseen nykyelämään ikätovereiden avulla.
Leiri aina pidetään Ruokolahdella Etelä-Karjalassa. 16.-25. heinäkuuta 17
inkeriläisnuorta Inkeristä ja 16 teini-ikäistä Suomessa asuvaa inkeriläispaluumuuttajaa
kokoontuivat Saimaan rantaan saamaan uutta tietoa ja uusia kavereita. Leirin
joka päivän ohjelmaan kuuluivat suomen tunnit, 
Inkerin historia- ja kulttuuritunnit sekä -työpajat, urheilu ja ehdottomasti
sauna. Kerran nuoret kävivät Imatralla katsomassa kuohuovaa koskea. Leirillä
työskentelivät kolme opettajaa Suomesta (Tuija Ikonen, Tatjana Hämäläinen
ja Aleksandr Danilov) sekä kaksi IL:n opettajaa (Alla Sadovnikova ja Olga
Konkova). Kaikki meni hyvin, ohjelma kiinnosti ja nuoret tutustuivat toisiinsa
helposti. 'Suomi ei tunnu enää niin vieraalta'- sanoi eräs inkeriläistyttö
Leningradin alueelta leirin päätyttyä.
Kaksi juhlavuotta oli syytä juhlia Skuoritsan laulujuhlilla 24. heinäkuuta.
Itse hyvin suosituiksi tulleet juhlat pidettiin tänä vuonna jo kymmenettä
kertaa ja lauluyhtye Inkere täytti 15 vuotta. 15 vuotta on paljon vapaaehtoiselle
yhtyeelle, Inkerissä vain Röntyskät kestivät enemmän. Kauan sitten kokoontuneiden
laulajien elämä on muuttunut, nykyään he asuvat eri maissa, yhtyeellä ei
ole enää virallista johtajaa, mutta lempiharrastus yhdistää ihmisiä ja 12
kuorolaista pääsi tulemaan 24.7. kotikonnuille laulamaan Skuoritsan juhlilla.
Heidän joukossaan oli myös konserttiohjelman juontaja Elsa Kirjanen-Tammi.
Niin kuin aina juhlilla lauloivat Hatsinan ja Skuoritsan seurakuntien
kuorot sekä useat solistit, jotkut yllättivät yleisöä, niin kuin eräs mummo,
joka laulaen rupesi tanssimaan polkkaa. Erikoismakua tilaisuudelle antoivat
väsymättömät säestäjät hanuristit Tatjana ja Nikolai. Hauskaa oli lapsilla,
heidän käytössään olivat pienet trampoliinit ja paljon makeisia tarjolla
myyntitiskeiltä. Taitavien seurakunnan järjestäjien (Aleksanteri Saveljevin
ja Lilja Stepanovan) ansiosta juhlat onnistuivat erinomaiseti vaikka juhlaväkeä
olikin tavallista vähemmän, noin 200 henkeä.
Vanhukset Tihkovitsan leirikeskuksessa
21 vanhaa inkeriläisnaista ja 7 ukkoa Pietarista Liteinin vanhusten palvelupiste
(johtaja Nina Nizova) pystyi viemään 27.7. neljäksi päiväksi 
Suomen sosiaali- ja trveysministeriön myöntämällä rahatuella kesäleirille
Kolppanan Tihkovitsaan. Monilta vanhuksilta jo unohtui miltä 'datshaelämä'
tuntuu, rahapula ja terveydenasemansa eivät ole mahdollistaneet heidän maalle
menemistään.
Tällä kertaa kaikki oli mitä mukavammin, hieno linja-auto haki vanhukset Liteiniltä ja toi maalaisrauhaan. Mukavassa leirikeskuksessa ulkoiltiin ja saunoitiin, nautittiin monipulisesta ruoasta ja maisteltiin vasta lypsyttyä tuoretta maitoa. Se oli maku, joka muistutti senioreillemme lapsuutta ja kotia. Rovasti Arvo Soittu piti seurat ja Liteinin palvelupisteen työntekijä Lilja Shuvalova ehti hoitaa kaikkia muita. Datshelämä maistui kaikille vahuksille, joista vanhin oli 90-vuotias, mutta miksi loma on aina arkeä lyhyempi?
Wladimir Kokko, Pietari
3.08.2004
31 Heinäkuuta Terijoella kirkon puistossa paljastettiin kaikille Talvisodan
aikana kaatuneille omistama patsas, n.s. Sovinto-patsas. Juhlaan osallistuivat
Zelenogorskin halinnon johtaja Gladunov, Järvenpään ja Teri-säätiön edustaja
Olli Torkali, Inkerin Kirkon Terijoen ev-lut. seurakunnan pappi Aleksandr
Asonov, ortodoksisen kirkon pappi Vikentij, Suomen ja Venäjän sotaveteraanit.
Patsaan kompositio sisältää kaksi kivääriä joista kasvavat kukoistavat
oksat. Perustalla on Mateuksen evankeliumin virsi suomeksi ja Venäjäksi.
Patsaan tekija on nuori Terijoen veistaja Arsen Avetisjan. Juhlan aikana
kunniavartiolla patsan luona seisoivat Neuvosoliiton ja Suomen entisellä
univormilla Pietarin sotahistorillisten kluvien jäsenet.
Antti Pyykkönen, Pietari
5.08.2004