|
inkerin-
|
"Inkerin Liitto" |
|
||
|---|---|---|---|---|
|
|
Inkerin |
|||
Nouse, Inkeri!
Dm.Guitor¿ 2005
Inkerinsuomalaisten
yhdistys
"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56
Arkisto:
Suomalainen Tyrö. 24.10.04,
Juhannus-2004,
Inkerinsuomalaisten kronikka.
"Oma maa omenakukka".
LASKIAINEN - 2004,
Otavan koulutus 2004,
Uutisia Inkeristä:
06/05,
05/05,
04/05,
03/05,
02/05,
01/05,
12/04,
11/04,
10/04,
09/04,
08/04,
07/04,
06/04,
05/04,
04/04,
03/04,
02/04,
01/04,
12/03,
11/03,
10/03,
09/03,
08/03,
06/03
Ääni-arkisto:
Sampo Korut
Sampo Korut
Linkit:
•http://www.inkeri.fi/
•Suomen Inkerin
kulttuuriseura
•Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
•inkerikeskus.fi
•Ruotsin Inkeri-liitto
•Virossa
•Pietarin Inkerin Liitton lehti
•Inkerin kirkko
"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu
•Venjoen inkerin Liiton osasto
•Villa Inkeri ry;
VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
•Tverinkarjalaisten ystavat ry
• Suomen Yleisradio
Olipas hauska juhla!
Olipas hauska juhla!
Design: Dm.Guitor¿2005
UUTISIA INKERISTÄ 07/05
Pietarin Pyhän Marian kirkon 200. vuosijuhlimiset jatkuvat. 1.-3.
heinäkuuta 37 nuorta seurakuntalaista matkusteli juhlavuoden merkeissä
linja-autolla Laatokan ympäri. Isoa porukkaa johtivat nuorisotyön
aktiivit Leena Tatti, Tatjana Tatarinova, Maria Savitskaja sekä Albert
Stepanov, jälkimmäinen soittamalla ja laulamalla huvitti nuoria koko
matkan aikana. Ryhmä pysähtyi Aunukseen, Pitkärantaan, Sortavalaan ja
pistäytyi lyhyeksi aikaa Toksovassa.
Aunuksen kirkossa pidettiin Tuomas-messu, kaikkialla oli tapaamisia paikallisen luterilaisnuorison kanssa, tutustuttiin uusiin paikkoihin ja tietenkin yhdessä pidettiin hauskaa. Kerran pelattiin jalkapalloa pojat ja tytöt sekajoukkueissa. «Kaikki oli tosi kivaa», teki yhteenvedon matkaan osallistunut 15-vuotias Anna Dokutshajeva.
Kampanjan viimeinen sesonkityöntekijäryhmä lähti Suomeen Inkerin Liiton
toimiston edestä 15. kesäkuuta. Niin kuin viimekin vuonna
inkeriläistyövoimatoimisto 
(johtaja Natalja Troshina) pystyi lähettämään kesätöihin noin 400
työntekijää. Tässä joukossa on pääosin nuoria opiskelijoita, mutta on
myös jonkin verran nelikymppisiä inkeriläisiä, jotka käyvät
sesonkitöissä joka kesä.
«Mansikkakampanja on työllistämiskeskuksemme toiminnassa kuumin aika, niin tänäkin kesänä oli vaikeaa», kertoo johtaja.
«Olemme saaneet uusiakin työnantajia Pohjanmaalta saakka, se kertoo
siitä, että vaikka työlupia ei enää tarvita työnantajat tarvitsevat
varman yhteistyökumppanin työvoiman hankinnassa», Natalja sanoo.
Helteinen kesä kypsytti hyvän mansikkasadon ja melko äkkiä,
työvoimatoimiston piti joustavasti reagoida työantajien uusiin
pyyntöihin lisätyöntekijöistä. Poikkeuksellisen monta oli Troshinan
mielestä kielteistä vastausta viisumihakemuksiin ja niiden syyt jäivät
työllistämiskeskukselle tietämättömiksi. Hyvä sato lupaa
inkeriläispoimijoille parempia rahatuloja ja
inkeriläistyövoimatoimiston henkilöstö voi jäädä tyytyväisenä lomalle.
Kesäkuun alussa pidetyn inkeriläisten paluumuuttajien kielitutkinnon (IPAKI:n) tulokset saatiin tietää heinäkuun alussa. Yhteensä Suomen ulkomaalaislain edellyttämään kielitestiin tuli 87 paluumuuttajaksi aikovaa, heistä kokeessa hylättiin 21. Alle 25% hylättyjä pidetään hyvänä tuloksena, mikä osoittaa sekä inkerinsuomalaisten korkeata motivaatiota muuttoon että paikallisten suomen opettajien laadukasta työtä. Laki vaatii tulevasta paluumuuttajasta kielitaitoa tasolla 2. Tiedoksi: eurostandardien mukaan korkein taso on 6 ja Suomen kansalaisuuden saamista varten vaaditaan kielitaito tasolla 3-4.
Kuten tiedetään joka Suomen paikkakunnassa kesällä pidetään jokin festivaali. Mansikkaviljelijöiden pääkaupungissa Suonenjoella säännöllisesti järjestetään Mansikka-festivaalit. 15.-17. heinäkuuta näihin juhliin osallistui inkerinsuomalaisten Pietarin kuoro (johtaja Olga Konkova). Kolmessa päivässä kuoro esiintyi neljä kertaa ja kahdesti festivaalin päänäyttämöllä. Mielenkiintoista, että sunnuntaina kuoromme lauloi ennen vierailevaa tähtiä Kari Tapiota «yleisön lämmittäjänä». Kuorolaisten mukaan ei koskaan järjestäjät luoneet niin mukavia olosuhteita konserttikäynnin aikana.
29.-31. heinäkuuta kuoro esiintyi Kotkassa Meripäivien korkeatasoisessa
ohjelmassa. Kotkassa niin kuin Suonenjoella kuoro myi vasta äänitettyjä
CD-levyjänsä. Kun kuoro oli matkalla 30.7. Leningradin alueen televisio
esitti inkeroisille omistetun puolentunnin dokumenttiohjelman. Siinä
tämän Inkerin kantakansan ongelmat käsiteltiin eri näkökulmista.
Kulttuurieksperttinä dokumenttifilmissä puhui Olga Konkova ja kuoron
Korpi-yhtye lauloi vanhoja inkeroisia kansanlauluja.
Usean vuoden peräkkäin työministeriö on järjestänyt kesäleirin
tuleville nuorille inkeriläispaluumuuttajille. Sellaisen leirin
tarkoitus on perehdyttää nuoria tuleviin olosuhteisiin uudessa
kotimaassa. Tänä kesänä kesäleiri pidettiin 14.-24. heinäkuuta
Punkaharjulla. Leiriläisiä oli yhteensä 23 (11 nuorta Inkeristä ja 12
Karjalasta). Vastuullisena kouluttajana oli Itä-Karjalan kansanopisto,
jonka opettajat, mm. muutama vuosi sitten Suomeen Inkeristä muuttanut
meille hyvin tuttu Roine Tuhkanen, 
pitivät suomenkielen ja kulttuuritunteja, järjestivät matkoja
Savonlinnaan, Punkaharjun ihaniin maisemiin, metsämuseoon Lustoon.
Tietenkin helteisessä säässä nuoret uivat paljon Saimaan vesissä ja
iltaisin innokkaasti surfasivat netissä. Leirin ohjelmasta kertoo
mukana ollut suomen opettaja Pietarista Alla Sadovnikova kaikki olivat
hyvin tyytyväisiä ja inkeriläisnuoret tutustuivat toisiinsa. Tulevat
paluumuuttajat saivat paljon hyviä vaikutelmia mutta törmäsivät myös
ajattelemista herättäviin seikkoihin, samaan aikaan opistossa olleet
suomensuomalaiset teini-ikäiset opiskelijat käytännössä sivuuttavat
inkeriläisiä, kontaktien rakentaminen ei onnistunut.
Kesäleiri Suomessa nuorille heinäkuussa pystyi järjestämään myös Hatsinan seurakunta yhteistyössä Hatsinan Inkeri-Seuran ja suomalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Isommissa seurakunnissa nuorten ja lasten kesälerit pidettiin kotikunnissa.
Wladimir Kokko
Pietari, 10.8.2005
Suomalaisten kuorojen laulut soivat Inkerinmaalla
Muusikilla on sellainen ominaisuus, että muisto siitä säilyy kauan. Rautalammin seurakunnan kirkkokuoro, joka konsertoi Inkerinmaalla huhtikuussa ja helsinkiläiset kuorot, Helsingin Laulu ja Kilven Kuoro, joiden lauluista pietarilaiset saivat nauttia heinäkuun lopussa, varmasti painuivat kuulijoiden mieleen.
Ihana Rautalammin kuoro kävi esiintymässä Hatsinassa, Skuoritsassa, Maria-kodissa ja Hietamäessä 2.-4. huhtikuuta. Yhdessä kirkkokuoron kanssa inkerinsuomalaisia lämpimästi tervehti pappi Raimo Jalkanen. Kuoron oppaana toimi Lilja Stepanova. Raimo Jalkanen esitteli kuoron laulamia kappaleita ja kertoi niiden historiasta.
Rautalammin seurakunta sijaitsee lähellä Kuopiota ja on yli 150-vuotias. Esiintymisen aluksi pastellin värisiin vaatteisiin pukeutunut kuoro lauloi inkeriläisen säveltäjän Mika Piiparisen lauluja. Kuulijat saivat ihastella «Oi katso mikä aamu» – laulua, joka on yksi säveltäjän kauneimmista kappaleista, mutta sen myös on aika vaikea esittää. Paitsi sitä, kuoro esitti virsiä ja tunnetuimpia hengellisiä lauluja. Huhtikuussa pappi Raimo Jalkanen täytti 60 vuotta. Skuoritsan ja Hietamäen seurakunnat olivat valmistaneet vanhalle ystävälleen lahjan – se oli Albert Stepanovin maalama Raimo Jalkasen muotokuva.
Helsinkiläiset kuorot, Helsingin Laulu ja Kilven Kuoro, tulivat Venäjälle ensimmäistä kertaa. Loistava konsertti «Siipiesi Suoja Suo» pidettiin 29.7. Pyhän Marian kirkossa. Inkerin liiton nettisivuilla (www.inkeri.spb.ru) olevassa esittelyssä kuoroista kerrottiin, että Helsingin Laulu-kuoro oli perustettu vuonna 1951 ja Kilven Kuoro jo vuonna 1913. Sen takia oli odottamatonta nähdä lavalla pääosin nuoria tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä. Aikoinaan, vuonna 1951, Kilven Kuoro osittain hajosi ja laulajien enemmistö perusti Helsingin Laulu-kuoron. Siitä lähtien kuorot lauloivat erillään. Mutta viimeisen kolmen vuoden aikana kuorot ovat lähentyneet ja nyt esiintyvät myös yhdessä. Pyhän Marian kirkossa pidetyssä konsertissa kuorot esiintyivät yhdessä. Lavalla oli noin 70 laulajaa. Konsertin ohjelmaan kuuluivat Sibeliuksen, Rahmaninovin, Mendelssonin ja Kuulan kappaleita. Rahmaninovin Bogoroditse Devo esitettiin venäjän kielellä. Sekakuoro toimii Toimelan vapaaopiston riveissä. Kuorot ovat menestyneet kilpailuissa ja kuorokatselmuksissa. Molemmilla kuorolla on julkastu cd-levyjä. Kuorolaisten mestarillisuutta kehitetään pitämällä yksityisiä laulutunteja, äänenmuodostustunteja sekä musiikinteorian opetusta.
Molempien kuorojen johtajana toimii Hanna Remes (32). Remes valmistui Sibelius-Akatemiasta kirkkomusiikin koulutusohjelmasta maaliskuussa 2001 ja jatkaa siellä kuoronjohdon opintojaan. Hanna Remes toimii Töölön seurakunnan osa-aikaisena kanttorina, hän johtaa Helsingin Laulua, Kilven Kuoroa ja Kamarikuoro SonorEnsemblea sekä opettaa Suomen Kuoro-opistossa pianovalmennusta.
Ihmisillä, jotka laulavat kuoroissa on oma erikoinen maailmansa. Laulaminen kuorossa ehkä on enemmän kuin pelkkää harrastusta. Inkerinmaalla on paljon omia kuoroja, jotka ovat usein käyneet konsertoimassa Suomessa. Tulkoot suomalaisetkin kuorot Inkerinmaalle!
Petro-päivä Hietamäen seurakunnassa
Jokaisella seurakunnalla on omat perinteensä. Elpynyt Hietamäen seurakunta pitää Jumalanpalveluksen Petro-päivänä vuosittain vanhan kirkon paikalla.
Seurakunnan vanha Pietari-Paavalin puukirkko sijaitsi aikoinaan Käivärän kylässä, mutta 1930-luvun loppupuolella se tuhottiin. Nykyinen kirkko valmistui 10 vuotta sitten. Se sijaitsee Innalan kylässä ja muistuttaa ulkonäöltään entistä kirkkoa.
Vanhat seurakuntalaiset muistelevat, että ennen vanhaan Petro-päivä oli merkittävämpi juhla kuin Juhannus. Petro-päivän muisto säilyy vieläkin.
Vuonna 1997 Käivärässä asennettiin vanhan kirkon paikalle muistoristi. Se tapahtui myös Petro-päivänä seurakunnan juhliessa 100-vuotispäiväänsä. Kirkkojuhla onnistui hyvin ja seuraavanakin vuonna seurakunta kokoontui jälleen Käivärässä. Näin syntyi uusi perinne. Myös tänä vuonna, kesäkuun 29. päivänä, seurakuntalaiset kokoontuivat samalla paikalla, vanhan kirkon hautausmaalla. Viikkoa ennen seurakuntalaiset olivat valmistelleet paikan huolellisesti: heinät oli niitetty ja paikalle asetettu puupenkkejä. Taivaan kaaren alla oleva alttari ja lintujen liverrykset loivat erinomaisen tunnelman hartauksen aikana.
Merkillinen yhteensattuma oli, että samalla paikalla yksi seurakunnan vanhimmista Olga Kemppi kastettiin 92 vuotta sitten. Hänet tuotiin silloin kirkkoon ja pidettiin ristiäiset. Kirkkoherra Väinö Kuosti ilmoitti, että Olga Kemppi täyttää vuodet kesäkuussa. Sydämellinen Olga asuu Kempelevon kylässä ja käy joka sunnuntai sisarustensa kanssa kirkossa.
Seurakunta onnitteli rakasta Olgaansa ja Jumalanpalveluksen jälkeen kaikille tarjottiin kahvia ja piirakoita. Näin oli vietetty jälleen yksi yhteinen onnistunut Petro-päivä Käivärässä.
Veera Haapalainen
Pietari, 12.8.2005