inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 07/07:

Paluumuuton tilastot

Miltä mansikka maistuu?

Vilkas leirikesä Keltossa

Pietarin kuoro inkeriläiskesäjuhlilla Helsingissä

Väisänen ei väsy heimotyöhön

Lapsileiri Liperissä

Lupaavat lauseet Saranskissa

In memoriam

Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Paluumuuton tilastot

Suomen työministeriön tiedon mukaan paluumuuttojonossa Venäjällä oli tämän vuoden alussa 6813 päähakijaa. Päähakijaksi sanotaan jonoon ilmoitautunutta inkerinsuomalaista. Lukumäärä ei ole niin iso, kuin siitä kaikkialla puhutaan, eikä näytä katastrofaliselta ajatellen Venäjän tyhjenemistä suomalaisista. Virallisen väestönlaskennan mukaan v. 2002 Venäjällä asui yli 34 tuhatta suomalaista. Paluumuuttoa jonottaa siis joka viides Venäjällä asuva suomalaissyntyinen.

Muuttoa jonottavien prosenttiosuus suomalaisväestöstä vaihtelee huomattavasti alueittain. Pietarissa jonoon ilmoittautuneita vuoden alussa oli 3307 eli viralliseen tilastoon perustuen 28% paikallisista inkerinsuomalaisista.

Suomen hallituksen halu purkaa paluumuuttojonon neljässä-viidessä vuodessa tuntuu tällaisin näkymin hyvin realistiselta. Varsinkin, jos otetaan huomioon, että lähes joka toinen UVI:n (ulkomaalaisvirasto) haastatteluun pääkonsulaattiin kutsutuista ei tule haastatteluun.

Paluumuuttojonossa olevista 3201 eli vajaa puolet ovat parhaassa työiässä (20-49-vuotiaita). Ikääntyneidenkin (yli 65-vuotiaiden) osuus on aika iso 13%.

Päähakijan kanssa paluumuutto-oikeus on hänen puolisollaan ja alaikäisillä lapsilla. Jos lasketaan perhejäseniä mukaan, niin paluumuuttojonossa on yhteensä 9474 henkilöä. Huomatkaa, kuinka pieni paluumuuttajan perheen keskimääräinen koko on! Voidaan ollettaa, että jos perhe–ja työasioissa Venäjällä ei onnista, niin inkerinsuomalainen tavallisesti päättää muuttaa. Luuleeko hän, että nämä asiat järjestyvät Suomessa helpommin?

Paluumuuttojonon purkamista halutaan Suomen viranomaisten mukaan «nopeutetusti». Sitä ei näy kuitenkaan IPAKI:n (inkerinsuomalaisten paluumuuttajan kielitutkinto) tilastoista. Viime kerran Suomen ulkomaalaislain edellyttämä kielitesti pidettiin Pietarissa 22.-23.5. ja kutsun siihen sai vain 103 henkilöä (99 tuli kokeeseen). Moni kielikurssilta valmistunut jäi kutsumatta sen takia, ettei ole vielä käynyt UVI:n haastattelussa, haastattelut, paluumuuttokoulutus ja kielitestithän pidetään eri tahdissa! Edelliskerran IPAKI täällä oli vuosi sitten ja seuraavasta ei vielä tiedetä...

Kielikokeeseen tulleilla oli kuitenkin selvä motivaatio ja valmius muuttoon. 80% Pietarissa kielikokeeseen osallistuneista läpäisi siitä. Testin suorittaneiden lukumäärä osoittaa myös paikallisten suomen opettajien ammattitaitoa. 80 päähakijalle syttyi tänä kesänä vihreä valo Suomeen. Vuonna 2007 siis Pietarissa vain kahdeksalle-kymmenelle, käsitelläänkö paluumuuttoasiat todella nopeutetusti?

«Vihreä valo» tarkoittaa sitä, että Venäjän puolella paluumuuttoasiat on hoidettu. Muuttoa varten tarvitaan vielä asunto Suomessa. Satasia odottaa tätä asuntoa passivisesti muuttamatta Suomeen. On vielä paljon sellaisia, joilla kaikki muuttoon liittyvät asiat ovat kunnossa ja joskus oleskelulupakin liimattu passiin, mutteivät he kuitenkaan lähde epäillen kannattaako.

Jälkimmäinen porukka huolestuttaa Suomen viranomaisia oikeasti. Haastatteluun, papereiden käsittelyyn, paluumuuttovalmennuskoulutukseen onhan sijoitettu isoja veronmaksajien rahoja, eikä Suomessa haluta, jotta nollatuloksin. UVI ehdottaa, että haastattelusta alkaen muuttokausi rajoituisi kahteen vuoteen. Mikäli henkilö ei olisi siihen aikaan Suomeen muuttanut, asian käsittely alkaisi uudestaan.

Miltä mansikka maistuu?

Miltä mansikka maistuu? –kysyin heinäkuun alussa Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen johtaja Natalja Troshinalta. –Neljän kuukauden työhieltä,–vastasi hiukan hymyillen inkeriläistyökkärin päällikkö.

Tämä vuosi oli työllistämiskeskukselle erikoinen,–kertoo vasta päättyneestä mansikkakampanjasta Natalja Troshina, –saimme 70 uutta työpaikkaa kuudelta uudelta työnantajalta. Ajoittain kausityövoimakysyntä oli tarjontaamme isompi. Tälle ilmiölle ei työllistämiskeskuksella ole selkeitä selityksiä, ehkä se johtuu siitä, että kausityöntekijät Virosta ja Puolasta eivät lähde enää Suomeen vaan johonkin muualle.

Pelkkään mansikkapoimintaan Inkerin Liiton kautta Suomeen meni 480 työntekijää. 16 lähti korjaamaan kurkkuja ja kaalia, 40 on lähdössä metsämarjaan. Kyseessä on viime viiteen vuoteen ennätysmäärä kausityöntekijöitä, jotka lähtivät kesätöihin IL:n avulla. Kontaktit työnantajiin, kutsu–ja viisumijutut, ryhmien muodostaminen ja lähettäminen maatiloille tuhannista työhön ilmoittautuneiden puhelinsoitoista puhumatta hoidettiin vain kolmen hengen voimin. Natalja Troshina kiittää kollegojansa Jelena Tikkaa ja Jelena Molodtshininaa loistavasta tiimityöstä. Emme tietenkään olisi voineet tätä työtä tehdä ilman hyvää yhteistyötä pääkonsulaatin kanssa, -lisää inkeriläistyövoimatoimiston johtaja.

Vilkas leirikesä Keltossa

Yli 50 lasta eri Inkerin kirkon seurakunnista osallistui teologisen instituutin tiloissa pidettyyn kesäleiriin 3.-6. heinäkuuta. Lapsia oli Joshkar-Olasta saakka. Lempi Laukkasen ja Julius Matan johdolla lapset urheilivat, opiskelivat leikkien Raamattua ja jopa pitivät ritariturnauksen. Niin paljon uusia ystäviä niin lyhyessä ajassa kukaan lapsista ei ole aikaisemmin saanut.

26. heinäkuuta Keltossa alkoi mahtavan kokoinen (n. 70 nuorta) nuorten rippileiri. Se päättyy 5.8. juhlalliseen konfirmaatioon Kelton komeassa kirkossa.

Pietarin kuoro inkeriläiskesäjuhlilla Helsingissä

Inkerinsuomalaisten Pietarin kuoro osallistui Suomen Inkeri-liiton järjestämiin kesäjuhliin. Tämän vuoden juhlat vietettiin Suomen itsenäisyyden vuotisjuhlien merkeissä, juuri sen takia Inkerin Liitto päätti lähettää ison kuoron esiintymään Helsinkiin.

Lauantaina 14.7. Pietarin kuoro lauloi pääkaupungin ydinkeskustassa sijatsevassa Esplanaadin lavalla monien inkerinsuomalaisten, helsinkiläisten ja turistien edessä. Jännityksen voittanut kuoro esiintyi loistavasti ja ansaitsi paljon apploodeja. Lauantai-iltana juhlaväki siirtyi kauniiseen Seurasaareen, sen juhlakentällä esiintyi moni inkeriläisyhtye Suomesta, Venäjältä ja Virosta. Pietarin kuoron esitys oli siellä ehkä pisin ja konsertin päätyttyä kuorolaiset vielä kauan tanssittivat juhlijoita.

Kesäjuhlien ohjelma oli hyvin monipuolinen, allekirjoittanut on pitänyt erikoisesti Tarinatäkki–ja muistorasianäyttelystä. Muistorasiat olivat laatikkoja, jossa taiteellisesti kerättiin tai valmistettiin esim. pahvista perheelle tärkeät esineet sekä vanhat valokuvat. Rasioita seuraavat kirjoitetut perhehistoriat. Pääjuhlassa esitettiin Leonid Gildin kirjan suomennos, jonka on monilukuisten tekijää ylistävien kirjeiden ja hänen yliviisaiden puheiden pois heitettyä Inkeriläisten sivistyssäätiön varoilla toimittanut Hannes Sihvo.

Kuoron matkan ohjelmaan kuuluivat myös käynti Kotkan Sapokka-puistossa ja keisarin kalastusmajalla Langinkoskella, Helsingin kaupunginkierros sekä Wladimir Kokon opastus koko matkalla. Kuorolaisten mukaan matka onnistui oikein hyvin.

Inkerinsuomalaisten elämänkertoja

70 vuotta täyttänyt heimotyöveteraani

Väisänen ei väsy heimotyöhön

Slava (Vjatsheslav) Väisänen on uuden ajan inkerinsuomalaisten kansallis-liikkeen elävää historiaa. Kuuntelematta äidin varoituksia (Lopeta, tebja posadat!) hän oli mukana kaikkialla – silloin, kun Inkerin Liitto perustettiin ja pidettiin ensimmäiset kokoukset, silloin, kun keskusteltiin toimintamme päälinjauksista, silloin, kun Tuutarissa järjestettiin juhannusjuhlat, silloin, kun Suomesta Inkeriin toimitettiin humanitaarista apua pulassa asuneille ja liitolle hankittiin ajoneuvoja, silloin, kun ensimmäiset kuorot syntyivät ja silloin, kun aloitettiin yhdistyksemme yhteydessä maatalous-, lapsi–ja urheilutyötä. Slava pystyy kertomaan siitä paljon, mutta hänellä on myös näitä historian vaiheita kuvaavia valokuviakin! Kamerahan on aina heilunut Väisäsen kaulassa.

Slava on syntynyt 6. huhtikuuta 1937 Venjoen Klaasovassa palokunnan autonkuljettajan ja rautatien konduktöörin perheeseen. Lapsuusvuosiansa poltti suursodan liekki –ensin saksalaisten miehitys, jota seurasivat Kloogan keskitysleiri ja Suomessa Konnevedellä asuminen. Kloogassa Slavalle syntyi pikkuveli, mutta heikko vauva menehtyi keskitysleirillä. Konneveden kokemuksia Slava pitää hyvin myönteisinä, oli leipää, pidettiin hauskaa emännän lasten kanssa ja kielitato vahvistui. Suomessa poika oli vain siskon ja äidin kanssa, hänen isänsä Pekka Väisänen oli silloin pakkotöissä GULAG:n työarmeijassa.

Allekirjoittanut Paluu koti-Inkeriin kesti kauan, se oli mutkikas ja nälänhätäinen. Ensin jouduttiin asumaan Velikie Lukin alueen Toropetsiin, missä perheensä löysi Slavan isä, sitten oleskeltiin Kohtla-Järvellä, Pitkärannassa ja lopulta vuonna 1955 päästiin kotikonnuille Taaitsaan.

Kamera Väisäsellä on aina mukana. Valokuva Viktor Uzhvijev

Vaikka peruskoulunkäynti Slavalla oli vähän sekava, hän pääsi korkeakouluun ja valmistui maataloustekniikan doplomi-insinööriksi. Väisänen toimi lehtorina ja dosenttina maatalouskorkeakoulussa Pushkinissa 25 vuotta ja on väitellyt teknisten tieteiden lisensiatiksi. Väisänen on ammattiopettaja ja aina innostuu työhön nuorten ja lasten parissa. Työursassa oli mm. hallintovirkoja korkeakoululla ja johtamistehtävät Kirovets traktoreiden testauksissa. Muutenkin maataloustyö on lähellä hänen sydäntä. Niin kauan kun tunnen Slavan, hän on aina pitänyt lehmää Taaitsan taloudessaan. Katsoen hänen käsiänsä, ymmärrän, että tämä mies osaa korjata traktoreita niin kuin lypsää.

Inkerin Liiton neuvoston jäsenenä Väisänen on ollut alusta alkaen. Vuodesta 1997 hän on johtanut IL:n Taaitsan paikallisjärjestö Inkerin tuvan toimintaa. Slavalla on aina ideoita siitä, mitä pitäisi ja voitaisi tehdä. 70-vuotiasta terveys joskus pettää, näin Väisästä sairaana, muttei koskaan väsyneenä tai masentuneena. Ehkä se johtuu hänen luovasta luonteestaan, tiedättekö, että Väisänen osaa laulaa, valokuvata taiteilijan tasolla ja piirtää niin, että hänen piirustuksia otetaan näyttelyihin. Ja vielä hyväntahtoisena ihmisenä hän rakastaa lapsia ja on onnellinen jo 48 vuotta kestäneessä aviolitossa, voiko olla siinä Väisäsen pirteyden ja sympaattisen hymyn salaisuus?

Lapsileiri Liperissä

Inkerin Liiton lapsityönjohtaja Irina Ostonen pääsi sopuun lasten kesäleirin järjestämisestä Liperissä sijaitsevan adventtiseurakunnan kanssa. Siikasalmen leirikeskus on luonnonkaunis paikka järven rannassa, jossa on kaikki tarvittavat mukavuudet. Sovittiin myös kohtuuhinnasta, jonka inkeriläisvanhemmat pystyvät maksamaan.

Ensimmäinen lapsiryhmä (20 henkilöä) tuli leirille 16. heinäkuuta. Taitavasti laadittuun leiriohjelmaan kuuluu suomen tunteja, urheilua ja käyntejä Savonlinnassa sekä Pohjois-Karjalan paikkakunnissa.

Lupaavat lauseet Saranskissa

Suomalais-ugrilaisten kansojen folkloorifestivaalit pidettiin 19.-21. heinäkuuta Mordovian tasavallan pääkaupungissa Saranskissa. Kunniavieraina niissä olivat presidentit Vladimir Putin ja Tarja Halonen sekä Unkarin pääministeri Ferenc Gyürczany. Maiden päämiehet ihastuivat juhlien monipuoliseen ohjelmaan ja pitivät arvossa Venäjän tekemiä ponnistuksia suomalais-ugrilaisten kielien ja kulttuurien säilymiseen ja kehittämiseen. Kauniiden diplomaattisten puheiden taustalla tehtiin myös tärkeät lauseet. Esimerkiksi presidentti Putin vakuutti, että valtio tulee toimimaan niin, jotta joka Venäjän kansallisuus ja jopa pienin kansallisvähemmistö viihtyisi kotimaassa, koska toista kotikontua sillä ei ole.

Teemme kaiken mahdollisen suomalais-ugrilaisten kielien ja kulttuurien säilymistä ja kehittämistä varten, sanoi Venäjän federaation presidentti.

Paljon keskusteltiin ensi vuonna Hanty-Mansiiskissa pidettävästä suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressista. Professori Janos Pusztay ehdotti julkaista kongressin avaamiseksi kirjan, jossa olisi joka suomalais-ugrilaisen kansan tilannekatsaus.

Inkeroisten edustajana Saranskin tilaisuuksiin osallistui IL:n neuvoston jäsen Olga Konkova.

In memoriam

Lauantai-iltana 28.7. Helsingissä pitkäaikaiseen melanomaan kuoli Suomen Pietarin pääkonsuli Juhani Väänänen. Vuonna 1948 Kuopiossa syntynyt Väänänen liittyi ulkoasiainministeriöön. Hän oli töissä Oslossa, Moskovassa ja Balkanin maissa. Suomen Pietarin pääkonsulina hän on toiminut vuodesta 2005.

Väänäsen aikana suhteet pääkonsulaatin ja Inkerin Liiton välillä kehittyivät hyvin myönteisesti, elämää rakastava Juhani Väänänen oli ensimmäinen Suomen pääkonsuli, joka osallistui Inkerin Liiton järjes tämiin juhannusjuhliin. Vaimonsa kanssa hän oli Skuoritsan juhlissa v. 2005 ja Toksovassa v. 2006.

Yhden rivin uutiset

• 7. heinäkuuta Kosemkinan Rajon kylässä pidettiin paikallinen vatjalaisjuhlat, joihin osallistuivat vatjalaisten Linnud lapsiyhtyeen rinnalla IL:n folkloriyhtye Korpi sekä Vaeltaja retkeilynuorisoklubi.

• 7.-8. heinäkuuta Inkerin Liiton kautta mielenkiintoinen linja-automatka Pihkovaan ja Petseriin järjestyi Suomen Pietarin pääkonsulaatin henkilöstölle. Sen valmisti ja toteutti IL:n neuvoston jäsen Irina Ostonen.

• 18. heinäkuuta Leningradin alueen LOT tv-kanavalla esitettiin melko iso reportaasi Skuoritsassa IL:n järjestämistä juhannusjuhlista.

• 22. heinäkuuta osa Pietarin kuoroa Jelana Zavrazhnajan johdolla lauloi Terijoen kirjastossa vähemmistökansallisuuksien juhlissa.

• 29.7. Viipurin linnassa järjestettiin keskiaikaiset juhlat. Vanhoihin pukuihin puettujen osallistujien joukossa oli Vaeltaja-klubin (pj Andrei Kuznetsov) inkeriläisnuoria, jotka esiintyivät tietenkin suomalaisina.