inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 07/08:

Inkerin Liitto, 20 vuotta
Miten se alkoi meillä. Osa 2.

Korpi lauloi alueen hallituksen edessä

Saappaanheitto: Maailman mestaruuden ensimmäinen kultamme

Tarton unohtumattomat päivät

Kausitöihin vähemmän halukkaita

Yhden rivin uutinen

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkerin Liitto, 20 vuotta
Miten se alkoi meillä. Osa 2.

Kelton juhlat ovat Inkerin Liiton alkuvaiheen historian tärkeimpiä tapahtumia. Tarkoituksena oli julistaa kansamme olemassaolo ja rohkeuttaa inkerinsuomalaisia hemotyöhön. Ymmärsimme myös, että kesäjuhlien perinteen elvyttäminen tarkoittaa 1900-luvun alussa syntyneen inkerinsuomalaisten kansallisliikkeen jatkuvuutta.

Kuvassa: Inkerin Liiton järjestämät juhannusjuhlat Keltossa 24.6.1989.

Juhlat pidettiin 24. ja 25. kesäkuuta 1989 Kelton kirkkokylän lähellä luonnonkauniissa kumppumaisemassa (nykyään tämä alue on täynnä uusrikkaiden huippukalliita omakotitaloja). Minulla on säilynyt juhlien ohjelma, jonka mukaan kaikki oli hyvin suunniteltu. Esimerkiksi pj Paavo Parkkinen vastasi lipunnostosta ja juhlapuheesta, Wladimir Kokko konserttiohjelmasta sekä juhannuskokon polttamisesta vastasi Aarre Kuukauppi. Minun puolestani asiat hoituivat huonosti, siksi ennen juhlia oli mahdotonta arvioida, ketkä tulevat esiintymään.

Kello kolme, kun juhlat alkoivat, kentällä oli vähintään pari tuhatta ihmistä. He kokoontuivat oman seurakunnan kyltin viereen. Paperilistat, joissa isoilla kirjaimilla luki seurakunnan nimi valmistettiin etukäteen. Lippumme lensi tangon huippuun, laulettiin Nouse Inkeri, Paavo Parkkinen piti puheen, sitten kunntioitimme sortoajan uhreja hiljaisuusminuutilla ja kansanjuhlat alkoivat. Onneksi sain ohjelman toiseksi juontajaksi petroskoilaisen lehtimies Toivo Flinkin, omalla senaikaisella kielitaidollani tuskin pärjäisin.

Konserttiohjelma sujui erinomaisen hyvin, lavalle jonotettiin! Järjestäytyneitä yhtyeitä muistaakseni oli vain kaksi, Röntyskät Toksovan Rappulasta ja Petroskoin yliopiston nuorisoporukka. Muut rupesivat esiitymään ihan spontaanisesti ja useilla oli hanuri tai kitara kainalossa. Lukuisat innokkaat laulajat rohkeasti lauloivat ilman säestystäkään. Kuin kutsumus kansallisnousuun soi lavalta Arvo Survon ääni.

Seuraavana sunnuntaipäivänä Survo piti jumalanpalveluksen Kelton vanhalla suomalaisella hautausmaalla. Usko seurakunnan uuden kirkon rakentamiseen vain vahvistui silloin. Juhlaväki jaksoi vielä viettää juhlimisien loput juhlakentällä.

Korpi lauloi alueen hallituksen edessä

7. heinäkuuta Leningradin alueen hallituksella palkittiin aktiivisimpia kansalaisjärjestöjä, laulamalla palkinnon saajia onnetteli IL:n folkloriyhtye Korpi. Sen esitys seurasi kovernööri Valeri Serdjukovin puheenvuoroa ja kunniakirjojen jakoa.

Kutsu tilaisuuteen oli kunnianosoituksena musiikkiyhtyeellemme. Sen johtaja Olga Konkova pystyi hyvällä huumorintajulla kommentoimaan päivän sankareiden työpanoksia ja yhdistää niiden toiminnan inkerinsuomalaisten kansanlaulujen sisältöön. Kaikkien eniten yleisö piti Korven miesten laulamisesta ja toivoi tapaavansa perinneyhtyeen uudestaan.

Irja Golysheva

Saappaanheitto: Maailman mestaruuden ensimmäinen kultamme

Kauan odotettu voitto saappaanheiton maailmanmestaruudessa on saavutettu! 10. heinäkuuta Italian Ascoli Picenossa Inkerin Liiton neuvoston jäsen Valeri Koivanen voitti Venäjälle ensimmäisen kullan 36 metrin ja 36 sentin heitolla. Koivasesta tuli maailman mestari omassa ikäryhmässä, yli 65-vuotiaat miehet.

Venäjää MM-kisoissa edusti vain kaksi urheilijaa, yhteensä heittajiä oli yli 200 kahdeksasta maasta. Valeri Koivasen mukaan osallistujat eivät vain kilpailleet keskenään, vaan taistelivat myös kolmenkymmenenkolmen asteen hellettä vastaan. Kärkijoukkueille suomalaisille ja virolaisille sää tuntui todella vaikealta.

MM:n pääfinaalin voitti saappaan 57,78 metrille heittänyt Tapio Hämäläinen Ristiinasta (keskellä). Kuva Juha Pasanen

Kisat sponsoroi kumisaappaita valmistava italialainen yritys, sen ansiosta urheilijat pääsivät niin uimaan merirannalle kuin tutustumaan Rooman nähtävyyksiin.

Tarton unohtumattomat päivät

Sellaista tilaisuutta ei ole vielä koskaan ollut inkerinsuomalaisten historiassa. Vajaa vuosi sitten usp:n aluekokouksessa Helsingissä päätettiin, että kansallisliikkeen 20. vuosijuhlaa kanattaa juhlia yhdessä ja kunnolla. 11.-13. heinäkuuta Tartossa tapahtunut inkerinsuomalaisten kansainvälisen festivaali ylitsi rohkeimpiakin odotuksia.

Kuvitelkaa kolmisenkymmentä röntyskää tanssivaa paria kaupungin päätorilla!

Juhlien kolmen päivän ohjelma oli täynnä tapahtumia: neljä työpajaa, kaksi konferenssia, neljä monipuolista konserttiohjelmaa, taulu-, valokuva-, videodokumentti- ja kansallispukunäyttelyt, inkeriläisjulkaisujen ja muistilahjojen myyjäiset, illanvietto nuotiolla, jumalanpalvelus ja lippukulkue pääkatuja pitkin. Todella vaikuttava oli pääkonsertti historiallisella Raekojalla, kuvitelkaa kolmisenkymmentä röntyskää tanssivaa paria! Mutta ehkä kaikkien tärkeintä oli ystävien tapaaminen.

Lippukulkue marssimassa pääkatuja pitkin.

Oli mielyttävää tavata kansallisliikkeen alunpanijoita, jotka eivät ole kääntyneet heimotyön tieltä ja nykyäänkin mahdollisuuksien mukaan osallistuvat yhteis-toimintaamme. Oli upeaa nähdä niin monta inkerinsuomalaista musiikkiyhtyettä ja kulttuurivaikuttajaa kerrallaan ja ymmärtää, että kansamme kulttuuri vielä kestää. Oli fantastista huomata, mitä kiinnostusta ja sympatiaa inkeriläisfestivaali herätti Viron toiseksi suurimmassa kaupungissa.

Arvaan, että festivaalien «aktiivisia osallistujia» oli noin viisisataa, kaikkien eniten Viron inkerinsuomalaisten liiton paikallisjärjestöistä, toiseksi suurin edustusto (mm. 7 yhtyettä!) oli Venäjältä saapuneilla, yksi yhtye ja kymmeniä yksityisiä kävijöitä oli Suomesta, mukana oli jonkin verran Ruotsin inkeriläisiä. Juhlissa tavattiin Tveristä, Pihkovasta, Moskovasta ja jopa New Yorkista tulleita maanmiehiä. Kakkien inkeriläisliittojen puheenjohtajat neljästä maasta kokoontuivat Tarttoon!

Pietarin Inkerin Liitto vuokrasi matkaan ison linja-auton ja varasi 60 paikkaa hotelli Ihasteesta. Toimme festivaaleihin Pietarin kuoron ja Korpi perinneyhtyeen, jotka lauloivat kolmesti eri paikoissa, runoilijaklubin jäsenet ja Suolaa ja pippuria –trion, nämä esiintyivät konserttiohjelmassa Antoniuksen pihassa. Bussillamme tuli myös kansallispukuasiantuntijoita, he pitivät Olga Konkovan johdolla hyvin menestyneen työpajan Tarton kansallismuseossa. Kanssamme tuli seutututkija Aleksei Krjukov, joka osallistui sukututkimustyöpajaan. Puheenjohtajat Aleksanteri Kirjanen ja Wladimir Kokko olivat mukana kahdessa konferenssissa ja virallisissa tilaisuuksissa. Mutta kukaan ei pystyisi pääsemään kaikkiin, ohjelma oli hyvin tiukka ja usein muutama tilaisuus alkoi samaan aikaan.

Inkeri '08 –festivaali onnistui mitä parhaiten ennen kaikkea pääjärjestäjien puheenjohtaja Toivo Kabasen, puheenjohtaja Ester Pruulin, päätoimittaja Kasperi Hasalan ja monien muiden Tarton inkerinsuomalaisten ansiosta. Festivaali on saanut tukea Tarton kaupungilta ja Suomi-Seuralta, jonka festivaaliohjelmaan osallistunut puheenjohtaja Pertti Paasio sanoi pitänvänsä arvossa inkerinsuomalaisten panosta ulkosuomalaisten toimintaan.

Inkeriläisliitot voivat olla ylpeitä kahdessakymmenessä vuodessa tehdystä työstä, varmuus sen tuloksellisuuteen Tartossa on vain kasvanut. Festivaalin ystävällinen ilmapiiri ja juhlatunnelma eivät unohdu meiltä koskaan.

Kausitöihin vähemmän halukkaita

Vaikuuttaako siihen Venäjän talouden nousu tai kenties mikä muu tekijä, mutta tosiasia on se, että halukkaita Inkeristä Suomeen maatalouskausitöihin on yhä vähemmän. Sen toteaa Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen johtaja Natalja Troshina, Suomeen IL:n kautta tänä kesänä lähetetystä työvoimasta inkerinsuomalaisia on korkeintaan 20%, hän lisää. Nataljan mukaan halukkaita löytyy eniten lamaseuduilta, esim. Jaaman kaupungista tai Novgorodin alueelta.

Ilma myös vaikuttaa työvoiman kysyntään. Viileässä ja sateisessa säässä mansikka kypsyi tänä vuonna vajaa kolme viikkoa tavallista myöhemmin. Maanviljelijät, jotka olivat kutsuneet esim. 20 työntekijää, pyysivät lähettämään heitä esim. neljin eri ryhmin, mikä oli kovana haasteena IL:n työnvälittäjille. Yhteensä kausitöihin Suomeen IL:n välityksellä pääsi v. 2008 noin 350 henkilöä. Tähän työvoimaan naapurimaassa ilmeisesti luotetaan, koska työn kirjo ja tarjottujen työsuhteiden pituudet ovat huomattavasti kasvaneet.

Yhden rivin uutinen

• Vatjalaisten perinteiset juhlat pidettiin lauantaina 12.7. Ala-Laukaan Luutsan kylässä. Vatjalaisia oli vähän, taas viranomaiset puheenvuoroissa vakuuttivat, että he tekevät kaikkea mahdollista pienen vähemmistökansallisuuden säilymistä varten.

Wladimir Kokko, Pietari, 31.7.2008