inkerin-
suomalaisten etujärjestö

общество
ингерманландских
финнов

Tutustu Inkeriin

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Kartta
Historia
Symbolit

Uutisia Inkeristä 07/10:

• Vähän kulttuurieroista

• Suomi-talo avannut ovensa

• Vatjalaisten omat juhlat

• Perinteinen kulttuuritilaisuus Vistinässä

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Vähän kulttuurieroista

Kuudentena heinäkuuta pitkän käännyttämisskiistan jälkeen venäläisvanhus Irina Antonova (82) tuli Kikkerin vanhainkotiin. Kävi niin, että muutama viikko sitten osallistuin tälle kiistalle omistettuun tv-keskusteluun eräällä Moskovan kanavalla.

Keskustelussa ajattelin kertovani suomalaisten ja venäläisten välisistä kulttuurieroista. Siitä, että Suomessa työikäisillä lapsilla ei ole tapana huolehtia omista ikävanhemmistaan, eivätkä suomalaiset vanhukset koskaan suostu lapsiensa tukeen. Siitä, että edes laupeus ymmärretään eri maissa eri tavoin. Esimerkiksi Venäjällä se ymmärretään niin, että täytyy antaa majapaikka orvolle ja ojentaa leipää nälkäiselle. Taas Suomessa yritetään järjestää yhteiskunta niin, jotta orpoja ja nälkäisiä ei olisi. Halusin kertoa siitä, miten vanhustenhuolto on järjestetty Suomessa ja miksi kunnan-viranomaisilla siinä on keskeinen rooli, eikä kannata tässä tapauksessa vedota presidentti Haloselle.

Valitettavasti en onnistunut. Ohjelman juontaja keskeytti haastatteluni, kun minä sanoin, etten voi epäillä Suomen oikeuden pätevyyttä ja sen, että oikeuden päätökset ja maan lainsäädäntö ovat tiukasti noudattavissa.

Sääli, siksi salissa oli paljon juristeja ja haluaisin tietää heidän mielipiteen siitä, ovatko oikeuden päätökset ja lainsäädäntö noudattavissa? Sääli, etten niin kuin kaikki muut ole saanut kysymystä Mitä on tehtävä? Minulla oli valmis vastaus. 1) Meidän Venäjän kansalaisten pitää huolehtia siitä, että kotimaallaan Irina Antonova otettaisiin kunnolla vastaan ja seniorihenkilö saisi tasokkaan hoidon. 2) Salissa olleiden suomalaisten, jostakin syystä he kaikki eivät tykänneet Suomen sosiaalilaista, pitää taistella lainmuutoksista. 3) Ja Irina Antonovan tyttären pitää valittaa eteenpäin Euroopan oikeuteen ja järjestää mielenosoituksia Helsingissä. Näin tilanne kehittyisi normaalilla tavalla.

Sääli, siksi seuranneet tapahtumat totesivat minun olevani oikeassa. Irina Antonova otettiin kunnolla kotimaan vanhainkotiin. Kaikki venäläiset tv-kanavat näyttivät miten tämä mummo saapui laitokseen rullatuolilla. Hän hymyili ja lauleli, minä muistelin silloin Johan Bäckmanin nostamaa syytettä tappoyrityksestä ja se tuntui aivan naurattavalta...

Onhan symboolista, että vanhus on nyt hoidossa palvelutalolla, joka on rakennettu suomalaisilla varoilla ja on suomalaisen kansalaisjärjestön omistuksessa. Villa Inkeri ry:n rakentama ja ylläpitämä Kikkerin vanhainkoti luotiin RAY:n myöntämällä rahoituksella. Elämä on näyttänyt parhaiten mitä tarkoittaa suomalainen hyväntekeväisyys ja mikä on laupeus suomalaisittain. Olen myös ylpeä siitä, että Inkerin Liitto ja minä itse olin mukana yhteishankkeessa, kun mm. Kikkerin vanhusten palvelutalon henkilökunta sai täydennyskoulutusta. Pääministeri Putinin asiaan puuttumiseen jälkeen Antonovan tyttärellä oli mahdollisuus valita hoitolaitos, mutta Kikkeriä parempaa Leningradin alueelta ei löytynyt!

Onhan niitä usein mainittavia kulttuurieroja olemassa. Minun on helppoa katsoa venäläisiä suomalaisen silmin ja suomalaisia venäläisen silmin. Erot ovat mm. siinä, ettei suomalainen tv-keskustelun juontaja voi ikinä olla vastakkaisten kummankaan puolella ja siinä, että Suomessa saa sanottavan sanotuksi.

Suomi-talo avannut ovensa

Vaikka viralliset avajaiset pidettiin jo viime vuoden lokakuussa, Pietarin Suomi-talo on alkanut toimintansa vasta heinäkuussa 2010. 8. heinäkuuta taloa hallinoiva Pietari-säätiö ja Suomen Pietarin instituutti järjestivät laitoksen esittelytilaisuuden. Oppaina toimivat säätiön hallituksen puheenjohtaja Armas Lahoniitty, varapuheenjohtaja Olli Härmänmaa ja instituutin johtaja Mira Pitkänen.

Kuvassa: Suomalaisen koulun tilat odottavat oppilaita, heitä on tulossa 55 henkilöä.

Pyhän Marian kirkon oikealla puolella sijaitsevaan Suomi-taloon kuuluu kaksi rakennusta, toinen (talo A) on kadun puolella, toinen (talo B) on korttelin sisällä. Talo B tulee melkein kokonaan suomalaisen koulun käyttöön, sen takia viereen on rakennettu mukava piha leikkipaikkoineen ja koripallovehkeineen. Kellaritiloissa on tietenkin sauna.

Talossa A tilat tarjotaan alavuokralaisille, joita löytyi Pietarista paljon. Pohjakerroksessa esimerkiksi on Finpro:n ja ISKU:n toimistot, toisessa kerroksessa on muutaman oppilaitoksen edustustot, muistiin jäivät Helsingin yliopisto ja Lappeenrannan tekninen yliopisto. Suomen Pietarin instituutti ja sen kirjasto ovat kolmannessa kerroksessa, toimistot ovat vielä neljännessäkin kerroksessa. Vuokralaisten joukossa on vain yksi venäläinen, kielikoulutuskeskus Skandinavskaja shkola (Skandinavinen koulu).

Kuvassa: Vasemmalta oikealle pj Aleksandr Prohorenko, joht. Mira Pitkänen.
Valokuvat Wladimir Kokko

Kun vierailimme Suomi-talolla viimeistelytyöt rakennuksissa vielä jatkuivat. Paikalla ollut päärakennusurakoitsijan (venäläisen SKS Padams oy:n) edustaja vakuutti kuitenkin, että kesän aikana molemmat rakennukset valmistuvat lopullisesti. Esittelytilaisuuteen osallistunut Pietarin hallituksen ulkosuhteiden komitean puheenjohtaja Aleksandr Prohorenko sanoi olleen tyytyväsen tehtyyn peruskorjaukseen. Suomi-talo on alkanut hengittää, hän totesi. Prohorenkon mukaan Pietarin kaupunki on valmis auttamaan sitä kaikkien juridisien yksityiskohtien loppuhoidossa. Puheenjohtaja tarkoitti mm. sähkön toimitussopimuksen aikaan-saamista.

Kaikki läsnä oleet viranomaiset olivat samaa mieltä, että Pietarissa käynistynyt Suomi-talo on iso askel eteenpäin maittemme monipuolisten suhteiden kehittämisessä.

Vatjalaisten omat juhlat

Tuskin kiinnostus vatjalaiskulttuuria kohtaan säilyisi Inkerissä jollei väsymätön Tatjana Jefimova (kuvassa vasemmalla). Juuri Tatjanan ympärille on kokoontunut pieni joukko paikallisia kansallisaktivisteja. Jefimova oli keräämässä aineistoa vatjalaismuseoon, hän on vatjalaisten kesäjuhlien alunpanija.

Tämän vuoden juhlat pidettiin 10. heinäkuuta Luutsan kylässä. Juhlapäiväksi vat-jalaisemännät valmistivat kansan ruokia, joiden maistiaiset houkuttelivat paljon väkeä. Parhaat naiskokit niin kuin kulttuurityön uranuurtajat pal-kittiin. Perinteistä vatjalaista kansanmusiikkia esitti kolme yhtyeyttä lasten perinneryhmä Linnud (joht. Marina Petrova) Joenperältä sekä Bestiari (joht. Jekaterina Kuznetsova) ja Talomerkit (joht. Irina Golysheva) Pietarista. Juhlaväki sai tutustua uusiin vatjankielisiin julkaisuihin – vatjalaiskalenteriin ja lasten värjäyskirjaan.

Juhlat järjestettiin Luutsan kunnan ja Jaaman piirikunnan hallintojen tuella. Juhlijoita ei ollut kovin paljon, mutta joukossa oli vatjalaiskultuurista kiinnostuneita Pietarista, Tartosta, Helsingistä ja jopa Barselonasta asti.

Dmitri Harakka. Valokuva Juri Tregub

Perinteinen kulttuuritilaisuus Vistinässä

Läksin raukka raatamaa, näillä vahnan inkeroisen kansanlaulun sanoilla avattiin 11.7. perinteiset juhlat Vistinässä. Vuodesta toiseen kylän torille kerääntyvät juhlimaan Soikkinan vanhemmat kanta-asukkaat sekä uusi sukupolvi inkerikkoja. Vieraat tänne ovat aina tervetulleita, tällä kertaa he olivat pääosin Pietarista – inkerinsuomalainen yhtye Talomerkit, perinnemusiikkia soittava Bestiari sekä komilainen Dzoridz.

Inkeroisjulan lava. Valok. Kirill Ivantsov

Ennen kaikkea juhlaväen huomiota kiinnittivät inkeroiset perinneyhtyeet Kalastajatar (joht. Jelena Kostrova) Vistinästä ja Šoikulan laulud (joht. Olga Ivanova) Mättäsistä. Esiintymistyylissä molemmat yhtyeet seuraavat paikallista lauluperinnettä, esimerkiksi Kalastajattaren laulama Tulkaa tyttäret tulelle on kuuloisan inkeroiskansanlaulaja Jekaterina Aleksandrovan versiota.

Paikallinen inkeroisseura Šoikula piti luomustyökilpailun ja palkitsi sen voittajia. Paitsi Šoikula kauneiden juhlien järjestäjinä olivat Jaaman piirikunnan kulttuurikomitea sekä Leningradin alueen hallituksen kulttuuri- ja taidekeskus. Viranomaisten ja yksityisyrittäjien kiinnostus inkeroisten perinnekulttuurista vahvistaa uskoa tämän vähälukuisen kansan kulttuuriperinteen jatkuvuuteen.

Irina Golysheva

Yhden rivin uutiset

• 3.-4. heinäkuuta Pietarin Inkerin Liiton delegaatio oli mukana Viron Inkerinsuomalaisten liiton kesäjuhlilla Pärnussa. Sekakuoro ja A.Dridzon johtama pieni ryhmä saivat esiintyä siellä.

• Käydessään Pohjois-, Keski- ja Länsi-Inkerissä mahtavan ”pyhiivaellus-kierroksen” teki 23.-25.7. Inkerin kirkon nuorisoryhmä. Muistomatka oli omistettu kirkon ensi vuonna juhlittavalle 400. vuosijuhlalle.

Wladimir Kokko,
Pietari, 3.8.2010