inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto



 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor 2005

Uutisia Inkeristä:

06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12, 12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11, 12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10, 12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09, 12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08, 12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07, 12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06, 12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05, merkki 12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

KORUT:

SampoKorut

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
Inkerin Liitto

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Venjoen inkerin Liiton osasto
Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

     Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

IL:n vuosikokous 2005
Turun seudun inkerinsuomalaiset paluumuuttajat ry

Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Muistoristi Tuutarissa

03.06.2012

advertising

Design: Dm.Guitor2006

merkki

Openstat
04/01/10




     

Uutisia Inkeristä 07/12:

Mistä perunat?

Perinnemusiikin festivaalit
Peipsijärven rannalla

Inkeroisten kesäjuhlat Vistinässä

Viestijät Lahden kesäjuhlissa

Touhuva Irina

Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Mistä perunat?

Wladimir Kokko Vaimoni lempimarketti on ranskalainen Auchan, tavallisesti siitä ostamme ruokaa. Lähin Auchan sijaitsee lähellä kotikylääni Kelttoa Pietarin kehätien varrella. Heinäkuussa siellä ihan kohtuuhintaan myytiin perunaa Saudi Arabiasta! Uusilla teknologoilla ja rahasijoituksella nykyään saa mitä vaan, vaikka perunasatoa hiekka-aavikosta. Olen nähnyt niitä fantastisia kasteltuja vihreitä ympyräpeltoja lentokoneesta...

Mutta miksi Keltto ei ruokita enää itseänsä omalla perunalla? Ennen vanhaan juuri perunaviljely oli kelttolaisten pääelinkeinona. Isoisäni kertoi miten hän teini-ikäisenä vei perunat Pietarin markkinoille 1. maailmansodan aikana. Silloin Keltossa niin köyhii ei olt, jot ei ois olt lehmää ja hevosta.

Vastaus tähän kysymykseen kuvaa mielestäni parhaiten tätä koko Neuvostoliiton toivotonta maatalouden kohtaloa viime vuosisadalla. Maan kommunistinen hallitus iski kovasti maatalouteen vuosina 1929-31 suorittamalla sen pakkokollektivisoinnin. Kymmeniä parhaita talonpoikia karkotettiin kotiseudultani Kuolan niemimaalle ja Stalinin kanavan rakentamiselle kulakkeina. Se tarkoitti Keltolle niin kuin koko maalle ei ainoastaan kunnon työvoiman vähentämistä, mutta myös maatalouden kulttuurin katoamista. Kelton Vanhaankylään, jossa olen synynyt, perustettiin Kumous-niminen kolhoosi, jonka tuottavuus oli kyseenalainen, vaikka nälänhätä pitäjässämme vuosina 1930-31 vältettiin. Oma peruna pelasti monia inkerinsuomalaisia myös Leningradin piirityksen aikana, mutta Saksan sodan jälkeen kotikyliin oli vaikea päästä, paluu Miikkulaisiin, Vuolelle ja Toksovan moniin paikkoihin oli täysin mahdotonta, vallanpitäjät perustivat sinne ison ampuma-alueen. Siellä ei tänäänkään kasva mikään.

Neuvostohallituksen maatalouspolitiikka 1960- ja 1970luvuilla tavoitteli jättiläisten maatalousyhtiöiden perustamista ja maalaisväestön muuttoa pienistä kylistä isojen taajamien kerrostaloihin. Näissä suuryhtiöissä jokainen teki jotakin omaa työtä, esim. kynsi peltoja tarktorilla, mutta kukaan ei enää vastannut sadosta. Ylläpitää maatilaa ei oikein osannut kukaan. Tämän tuhoavan politiikan tulos on se, että sellainen maataloustöihin suostuva ja sitä osaava yhteiskunnan kerrostuma on kadonnut meiltä kokonaan. Nykyään Luoteis-Venäjällä viljelymaata saa melko helposti, mutta yksityismaanviljelijöitä on hyvin vähän, hommaan kelpoisia ei vaan löydy!

Kelton talouteen vaikuttava päätekijänä nyt on Pietarin läheisyys. Kunnasta on tullut uusrikkaiden huvilaparatiisi ja kelttolaisten kannattavin elinkeino on rakennus-urakointi. Moni kelttolainen on töissä Pietarissa, mikä tarjoaa rajattomia työllistymis-mahdollisuuksia. Rikkaruoho on peittänyt seutumme peltoja, perunapenkkejä on vain harrastajilla, ostamme Auchanista Saudi Arabian perunoita. Maailma on muuttunut ja on muuttumassa edelleenkin. Mutta muuttuuko se aina oikeaan suuntaan?

Perinnemusiikin festivaalit Peipsijärven rannalla

Nuori perinneyhtye Talomerkit Pietarista on taluttanut varman polun Viroon. Kesäkuun 30. päivänä Ida-Virumaan inkerinsuomalaisten seuran kutsumana se on päässyt esiintymään sinne jo toista kertaa tämän kesän aikana. Peipsijärven rannalla Iisakussa pidettiin Kirde killad 2012 nimiset kansainväliset folkloorifestivaalit.

Iisaku on pieni kodikas paikkakunta, joka on kuuloisa omista kulttuuri-saavutuksistaan. Paikalliseen taidekouluun haetaan koko Ida-Virumaasta, tässä on yksi perinnelauluyhtye ja kaksi tanhuryhmää. Mutta oikea kulttuurihelmi on vanhassa koulurakennuksessa sijaitseva Iisakun seutumuseo. Museossa meille kerrottiin, että vuosisatoja sitten Peipsijärven pohjoisranikolla asui kansa, joka puhui outoa kieltä, virolaiset pitivät heitä venäläisinä ja venäläiset luulivat kieltänsä viroksi. Tätä kansa kutsuttiinkin puoliuskoisiksi, nykytutkijat arvaavat, että nämä ranta-asukkaat olivat vatjalaisia. Heidän kunniaksi Talomerkit lauloivat museossa vatjalaisen laulun.

Talomerkit harjoittelivat Iisakun museon tiloissa Talomerkit harjoittelivat Iisakun museon tiloissa. Kuva Alina Gritsai.

Festivaaleihin osallistui nuoria Virosta Suomesta ja Venäjän Udmurtiasta. Monipuolisen musiikkiohjelman lisäksi järjestettiin lasimaalaus- ja vyöntekopajat. Perinnekulttuurin juhlat olivat värikkäät ja onnistuivat selvästi.

Ida-Virumaan inkerinsuomalaisten seuran puheenjohtaja Maire Pertovan mukaan kihlakunnan hallitus rahoittaa tätä vuotuista perinnekulttuuritilaisuutta. Kihlakunnan päämies Riho Breivel ei ainoastaan tuonut terveisiä osallistujille vaan myös itse taitavasti soitti hanuria. Oletteko aikaisemmin nähneet hanuria soittavaa maaherraa? kysyi meiltä Maire.

Lilja-Liisa Aleksandrova

Inkeroisten kesäjuhlat Vistinässä

Vuotuiset inkeroisten kesäjuhlat pidettiin 8. heinäkuuta Vistinän kylässä Soikkolan niemimaalla. Kulttuuri-tapahtuman järjestäjinä olivat paikallinen inkeroisseura, Leningradin alueen kantakansojen keskus ja perinneyhtye Korpi Pietarista. Juuri Korven aloitteesta juhlapäivänä järjestettiin perinnenukketyöpaja ja röntysköjen opetusta (kuvassa).

Perinneyhtye Korpea kutsuttiin kansanjuhlien pysyväksi järjestäjäksi Jaaman piirissä.

Jelizaveta Glavan

Viestijät Lahden kesäjuhlissa

Suomen Inkeri-liiton järjestämiin kesäjuhliin 14.7. ei tälläkään kertaa tullut IL:n johto eikä yksikään musiikkiyhtyeemme, vaan koti-Inkeriä Lahdessa edustivat allekirjoittanut ja Oksana Dyba, jotka osallistuvat Inkerin kulttuuriseuran tukemaan viestijäkoulutusprojektiin sekä laulava Skuoristan seurakunnan kirkkoherra Pavel Krylov. Meidän tehtävänä oli tehdä juhlista lehtijuttu.

Lahden Inkeri-seurassa on vain 35 jäsentä, täytyy nostaa hattu, että se uskaltaa kuitenkin ottaa vastuun kesäjuhlien järjestelystä. Puheenjohtaja Toivo Puuronen pahoittelee, että jäsenet ovat pääosin ikäihmisiä, nuoria ei ole. Hänen mukaan viime vuosina tulleet paluumuuttajat asuvat eristyneinä, käyttävät arkielämässä venäjää eivätkä tule mukaan inkeriläistyöhön.

Juhlavaki kokoontumassa Joutjarven kirkkoon. Inkerilaiskesajuhlat ovat vanhojen tuttavien tapaamisia Juhlaväki kokoontumassa Joutjärven kirkkoon. Inkeriläiskesäjuhlat ovat vanhojen tuttavien tapaamisia. Kuva L.-L.Aleksandrova

Joutjärven kirkossa, missä pidettiin varsinaiset juhlat, oli ihana juhlatunnelma: liput, kansallislaulut, lyhyet ja selkeät juhlapuheet. Jumalanpalveluksen toimittivat pastorit Ilmo Leinonen ja Arvo Survo. Konserttiohjelmasta muistiin ovat jääneet Petroskoin Inkeri-kuoron ja Laulava Kaukopartio veteraanikuoron esitykset. Saimme myös tutustua hyviin ja vieraanvaraisiin ihmisiin, Arvo ja Leena Korkkiseen, Irina Sokolovaan, Arvi ja Ljudmila Kähäriin.

Ensimmäistä kertaa kävimme Suomen inkerinsuomalaisten kesäjuhlissa ja pidimme niistä.

Lilja-Liisa Aleksandrova

Touhuva Irina

Suomen Inkeri-liiton yhteydessä toimiva Inkeriläisten sivistyssäätiö jakaa joka vuosi omia ansiomerkkejä. Tänä vuonna muiden rinnalla sen on ansainnut Inkeristä Suomeen muuttanut Irina Sokolova (os. Ahvenainen). Se on iso yllätys minulle, tunnustaa Irina, että minut valittiin ansiomerkin saajaksi.

Irina on syntynyt inkeriläisperheeseen Spankkovan Korpisalossa. Lääketieteellisen tutkinnon suoritettuaan työn perään hän muutti v. 1975 Karjalaan, missä oli töissä Pudo?issa ja Belomorskissa. Kotimaa houkutteli kuitenkin kovasti ja seitsemän vuoden kuluttua Irina palasi Inkeriin ensin Kupantsaan ja sitten Kikkeriin.

80-luvun lopussa tuolla seudulla alkoi tapahtua, suomalainen surakunta nousui uuteen eloon. Irina valittiin Kupanitsan seurakunnan valtuustoon ja kun suomalainen Villa Inkeri niminen kansalaisjärjestö ryhtyi rakentamaan Kikkeriin palvelutaloa Irina Sokolova liittyi tähän toimintaan kokonaan. Irina sanoo, että auttaen vanhuksia hän on aina halunnut edistää inkeriläisyyttä.

Ansiomerkin vasta saanut Irina Sokolova (vasemmalla), oikealla Lahden Inkeri-seuran kunniapuheenjohtaja Marja Ramo. Kuvassa: Ansiomerkin vasta saanut Irina Sokolova (vasemmalla), oikealla Lahden Inkeri-seuran kunniapuheenjohtaja Marja Rämö. Kuva Oksana Dyba.

Nykyään Irina asuu Riihimäellä. Pätevänä hoitajana hän on perustanut oman Arjen hoiva nimisen yrityksen, jonka asiakaskunta koostuu pääosin inkerin-suomalaisista. Hän on hyvin aktiivinen myös kansalaistoiminnassa, tehden työtä Monikulttuuristen marttojen ja Villa Inkerin kanssa. En vaan osaa istua kädet ristissä, Sokolova kommentoi.

Haastatellen Irinaa huomasin, että inkeriläisyys on aina ollut osana hänen elämää niin ammatti- kuin vaapaaehtoistyössä. Voiko olla muuten, jos toimelias ihminen oikeasti rakastaa omaa kansaansa ja kotimaata?

Oksana Dyba

Yhden rivin uutiset

Kesäkuun IPAKI:ssa (inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitutkinnossa) Pietarissa osallistujia oli 201, heistä 34 oli hylättyjä. Kielitestin suoritettujen prosenttiosuus on siis 83%.

14. heinäkuuta Laukaanjoen alajuoksulla Luutsan kylässä järjestettiin vatjalasten kesäjuhlat.

Toimittanut Wladimir Kokko
Pietari, 1.8.2012

 

:

> . 4 14 , , . 11.00 (. ., 8).

 

> -
SK - : ; ; (); (, , ); ; . . 920-33-11, 14.00 18.00.

>
SK (perustaso, keskitaso). . (812) 920-33-11, 14.00 18.00.
!

>>> - .

SK

- linkki suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin SAMPO-KESKUS

 

Uusi kirja . . , , 15.

, , Suomi-Seura. , . Suomen Silta . ..

 

<<< , PILinfo ...


E T S I :