inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto

общество
ингерманландских
финнов

 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor© 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

Биржа труда:

tyollistamiskeskus

Для детей:

Занятия и экскурсии

КУРСЫ:

К У Р С Ы
финского языка
Александра
КИРЬЯНЕНА

 

К У Р С Ы
финского языка
САМПО-центра

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

2013:
06/13, 05/13, 04/13, 03/13, 02/13, 01/13,

2012:
12/12, 11/12, 10/12, 09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12,

2011:
12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11,

2010:
12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10,

2009:
12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09,

2008:
12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08,

2007:
12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07,

2006:
12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06,

2005:
12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05,

2004:
12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04,

2003:
12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03
merkki

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009
Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

Puna-armeijan kuoro "On hetki" (1971). Arvi Kemppi näkyy alkupuolella (aika 1:40)
Arvi Kemppi. 1971

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
«Inkerin Liitto»

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Kesäjuhlaa juhlittiin taas Tuutarissa

15.06.2013

advertising

Design: Dm.Guitor©2006

merkki


04/01/10





Санкт-Петербургский
Дом национальностей

     

Uutisia Inkeristä 07/13:

IL vuosina 1993-98
Isojen projektien aika

Vatjalaisille kansanmuseo ja toimitilat

Inkeroisjuhlan mopuolisuus

Pienen seurakunnan arjet ja pyhät

Hyvästi Roine

Inkerin vähemmistökielten seminaari Taipalsaarella

Yhden rivin uutinen

Uutiskolumnistin kannanotto

IL vuosina 1993-98
Isojen projektien aika

Vuonna 1992 alkaneen Inkeri-projektin tavoitteena oli vanhusten palvelutalojen verkoston luominen alueille, missä asui inkerinsuomalainen vähemmistö. Siitä oli todellinen tarve ja Inkerin Liitolla jonkin verran kokemusta. Yhdistyksen Pietarin osaston pj Toivo Vesikon ansiosta jo vuonna 1991 alkoi toimia vanhsten palvelupiste Raavskissa Pietarin pohjoislaidalla.

Leningradin alueen sosiaaliviraston kanssa 4.2.1993 allekirjoitettiin nelikantainen sopimus, jossa osapuolina olivat Suomen sosiaali- ja terveysministeriö, Inkerin kirkko ja Inkerin Liitto. Sopimuksessa oli määrätty tahojen työnjako: Suomen valtion vastuulla on laitosten rakentaminen, varustaminen sekä henkilökunnan kouluttaminen, muut tahot vastasivat palvelulaitosten toiminnasta. Sovittiin myös siitä, että vaikka palvelutalot rakennetaankin inkerinsuomalaisten asuialueille, niiden tulee palvella kaikkia seudulla apua tarvitsevia vanhuksia kansallisuudesta riippumatta. Projektisihteeriksi nimitettiin Wladimir Kokko, joka vuosina 1992-94 oli myös liiton puheenjohtajana.

10. joulukuuta 1993 valmistui Taaitsan vanhusten palvelutalo. Maatontin etsinnän, työmaan järjestelyt yms loistavasti hoiti Hatsinan Inkeri-Seura ja henkilökohtaisesti sen puheenjohtaja Vihtori Hyyrönen. Laitoksen johtajana vuosina 1993-2006 toimi Paavo Suomalainen, joka on ollut työssä mukana talon rakentamisvaiheesta alkaen. Taaitsan palvelutalo oli ensimmäinen näihin tarpeisiin suunniteltu rakennus ja kolmesta laitoksesta suurin. Kun vuonna 1995 laitos sai toisen rakennuksen, Taaitsan palvelutalolla oli jo 26 vuodepaikkaa.

Samankokoiseksi muuttui kesällä 1996 Keltonkin palvelutalo, kun Inkerin kirkon koulutuskeskuksen tontille rakennettiin moderni kaksikerroksinen talo. Keltossa ja Taaitsassa vanhusten avopalvelukin on kehittynyt huomattavasti 90-luvun puolivälissä. Päinvastoin Kupanitsassa, pieni henkiklökunta ei pystynyt hoitamaan yksinäisiä kotona asuvia vanhuksia ja laitoksen toiminta suunnitelmallisesti lopetettiin vuonna 1997, palvelutalon kaikki asiakkaat siirrettiin Villa Inkeri ry:n rakentamaan palvelukeskukseen Kikkeriin.

Samana 1997 vuonna maaliskuussa vanhusten päiväkeskus avattiin Tyrössä, seurakunnan omistamalla tontilla. Tämä oli ensimmäinen, jossa ei saanut asua, laitoksen kautta vanhuksille järjestettiin kuntoutus eniten viikonloppuisin. Kaikkien vaikein oli saada valmistetuksi Liteinin palvelukeskus Pietarissa. Usein byrokraattiset esteet Venäjän puolella näyttivät voittamattomilta vaikka yhteistyö paikallisviranomaisten kanssa Pietarissa ja Tyrössä perustui 6.10.1995 allekirjoitettuun nelikantaiseen sopimukseen. Suunniteltua aikataulua myöhemmin vuonna 1998 Liteinin vanhusten päiväkeskus myös otettiin käyttöön.

Wladimir Kokko Vuonna 1993 työministeriö aloitti suomen opetusta tuleville paluumuuttajille Pietarissa. Koulutuksen käytännön asioista vastusti IL ja siitä lähtien yhteistyömme suomen viranomaisten kanssa suomen opetuksen alalla vain vahvistui.

Suomen metsä- ja maatalousministeriö aloitti yhteistyön Inkerin Liiton kanssa vuonna 1994. MMM rahoitti mm. vuonna 1992 perustetun Inkerin maatalousoppilaitoksen koulutustoimintaa ja Maatalousviesti aikakauslehden toimituksen. Aktiivisimpana toimijana yhteistyössä maatalousalalla oli Pushkinissa sijaitsevan maatalousyliopiston dosentti ja Inkerin Liiton neuvoston jäsen Aleksanteri Pylsy. Hän oli sekä maatalousoppilaitoksen rehtorina, että aikakauslehden päätoimittajana. Yksityiset inkeriläismaanviljelijät (noin 40 perhettä) yhdistyivät omaan seuraansa, he saivat säännöllistä koulutusta ja tutustuivat uusiin suomalaisiin teknologioihin. Heille toimitettiin Suomesta siemeniä ja jonkin verran käytettyä maataloustekniikkaa. Valitettavasti yhteistoiminta maatalousalalla hiljeni Aleksanteri Pylsyn äkillisen kuoleman (tammikuu 1998) jälkeen.

Yhteistyössä Ruotsin Inkeri-liiton kanssa (projektipäällikkönä Toivo Folkesten) syksyllä 1992 onnistuttiin järjestämään myös kahdenvuoden SIDA-projekti Inkeriin muuttavien tueksi. Voidaan todeta, että vuosina 1993-98 IL on lyhyessä ajassa oppinut toimimaan isojen hankkeiden puiteissa yhteistyössä eri tahojen kanssa.

Vatjalaisille kansanmuseo ja toimitilat

13. heinäkuuta Luutsan kylässä pidettiin perinteisiksi tulleet vatjalaisten kesäjuhlat, jotka poikkeni edellisistä paljon. Tällä kertaa juhlittiin uusien toimitilojen saamisen merkeissä. Omalle tontilleen aivan kylän keskelle rakennettiin stylisoitu vatjalainen hirsitupa ja sen viereen navetta kivisillä perustuksilla. Kolmen huoneen tuvassa, jossa on jopa kaksi isoa leivinuunia on tarkoitus kehittää vatjalainen kansanmuseo, niin sanotussa navetassa voi pitää luentoja, konsertteja tai kerhotoimintaa. Meillä on vielä ullakkohuone, jossa saa yöpyäkin, huomaa vatjalaisseuran puheenjohtaja Marina Iljina.

Lasten vatjankielinen esitys uusi rakennus taustalla Lasten vatjankielinen esitys uusi rakennus taustalla. Kuva W.Kokko

Juuri Iljinan ansiosta uudet tilat, yhteensä yli 300 neliömetriä, on saatu aikaan. Maakaasuyhtiö Siburin kanssa hän on päässyt sopuun rakennuksen rahoituksesta. Ust-Lugan suursataman lähellä Sibur omistaa valtavan ison nestekaasutehtaan.

Kello 12.00 juhlat alkoivat Etnos elokuvastudion tuottaman uuden dokumentin näytöksellä. Sen nimi on Meitä on vähän, mutta olemme olemassa (Nas malo, no my est'). Esipuheessaan ohjaaja Nina Serebrjakova sanoi, että tämä on jo Etnoksen toinen dokumenttifilmi vatjalaisista ja noin 15 vuotta sitten kansan tilanne vaikutti paljon pessimistisemmältä.

Marina Iljina esittelemassa vasta perustettua museota. Marina Iljina esittelemässä vasta perustettua museota. Kuva W.Kokko

Vatjalaispoydan antimet Vatjalaispöydän antimet. Kuva W.Kokko

Konserrtiohjelmassa esiityivät Linnud (joht. Marina Petrova), paikallinen vatjalaislasten musiikkiyhye. Sen lapset lausuivat myös runoja vatjan kielellä. Kappaleita vatjaan käännetystä Korpimessusta lauloi pastori Arvo Survo. Värikäs ja huomion kiinnittävä oli perinneyhtiö Korven (joht. Olga Konkova) esitys konsertin lopussa. Se oli Länsi-Inkerin tarinan Neidosta, lohikäärmestä ja Pyhä Yrjöstä lavastaminen. Nuorten esittämä vatjankielinen tuote oli synteettinen ja sisälsi laulamista, nukketeatteria ja tanssimista.

Vatjalaiseen tapaan juhlat päättyivät skladtshinaan. Skladtshina tarkoittaa koollepanoa, kun kylänväki kattoi juhlapöydän yhdessä tuomalla kuka mitäkin.Siellä sai maistella vatjalaisia herkkuja kuten esim. čamelkakkoamakatan kerä. Čamelkakko on erikosrieska ja makatta on leivinuunissa haudutettu seos voista, hapankermasta, kermasta ja kananmunista (100% kolesteroolia ja 200% makua!). Pöydän ääressä oli myös isä Aleksandr Joenperän ortodoksikirkosta. Marina Iljinahan haaveilee jo tontille pientä tshassounaa.

Inkeroisjuhlan mopuolisuus

Vatjalaisjuhlan jälkeen seuraavana päivänä juhlittiin Soikkolan Viistinässä inkeroisten ”pääkaupungissa”. Luutsasta tääne on noin 15 kilometria matkaa.

Inkeroisten kesäjuhla on tärkeä kulttuuritilaisuus koko kylälle. Tänä kesänä juhlien ohjelma oli todella monipuolista. Kylän torilla oli mahdollisuus maistella perinteisiä inkeroisia ruokia, ostaa käsityötuotteita, suveniireja ja lukemista inkeroiskielellä. Juhlaväkeä kiinnostivat kirjonta- ja vyökudontatyöpajat.

Iloa lisäsivät monenlaiset konserttiesitykset. Paitsi pietarilaiset Talomerkit ja Korpi yhtyeitä laulamista ja tanssimista esittivät myös vierasmuusikot. Juhliin osallistuivat Pietarin virolaisten tanssiryhmä Nevo ja tanssijat Latviasta. Hyvässä yhteistyössä olevat Talomerkit ja Nevo hauskasti tansittivat yleisöäkin (kuvassa).

Perinneyhtye Talomerkit on valmistanut juhlaksi uuden CD-levynsä, johon on koottu inkeroisia kansanlauluja. Levyn nimi on Souva laiva. Ižorin laulut.

Teksti ja kuva Dmitri Harakka

Pienen seurakunnan arjet ja pyhät

Kolppanan luterilaisella seurakunnalla on pitkä ja mainio historia. Se itsenäistyi Spankkovan seurakunnasta v. 1753 ja vuonna 1802 vihittiin sen oman kivikirkkonsa. Sen on suunnitellut kuuluisa venäläinen arkkitehti Zaharov ja rahat rakentamiseen saatiin keisari Paavali I:lta, joka muutenkin suosi inkerinsuomalaisia paljon, esim. hänen varoillaan perustettiin Kolppanaan ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu. 4. syyskuuta 1863 koulun tontilla ovensa avasi opettajaseminaari, jonka merkitys inkerinsuomalisten sivistyksessä on vaikea yliarvioida.

Jumalanpalveluksen alku Kolppanan kirkossa 21.7.2013 Jumalanpalveluksen alku Kolppanan kirkossa 21.7.2013. Valokuva Wladimir Kokko.

Elpyneen Kolppanan seurakunnan toiminta alkoi vuonna 1992 vanhan hautausmaan siivouksesta. Oikeastaan piti pelastaa sitä vähäistä, mikä on jäänyt hienosta suomalaistesta hautausmaasta. Seurakuntalaiset Arvo Soitun johdolla keräsivät mm. jäännöksiä, järjestivät uuden haudan ja sytyttivät sen päällä kynttilän. Suurin osa hautausmaasta tuhottiin siksi kirkkotontti kirkkorakennuksineen joutuivat neuvostovallan aikana Avangard –nimisen metallitehtaan omistukseen. Nykyäänkin kirkko on keskellä teollisuusaluetta ja jumalanpalvelukseen pääsee vain tehtaan portista.

Seurakunnan jäsenmäärä on alle sata henkeä silti se on elävä ja toimelias. Entisen kirkkoherran Arvo Soitun ansiosta seurakunta on saanut aikaan leirikeskuksen Tihkovitsan kylässä. Ainakin kesällä se on tehokkaassa käytössä kertoo nykyinen Kolppanan kirkkoherra Aleksanteri Soittu. Kesäisin meillä pidetään lasten leirejä siellä toinen toisen jälkeen, hän toteaa.

21. heinäkuuta olin jumalanpalveluksessa Kolppanan kirkossa. Kirkkopalvelijoita ja paria ulkopuolista lukuuottamatta siinä oli mukana vain yhdeksän henkilöä. Minua ilahdutti se, että palvelu pidettiin kuitenkin kahdella kielellä ja virret veisattiin vain suomeksi. Saarnasi lähetyspappi Suomesta, joka edellisenä viikkona oli työssä Tihkovitsan lasten kesäleirillä. Uusia haasteita seurakunnalle esittää lokakuun alussa pidettävä Kolppaman seminaarin 150. vuotismuistopäivä, silloin kirkon edessä on tarkoitus pystyttää muistolaata.

Hyvästi Roine

Suruviesti on tullut Suomesta, Roine Tuhkanen on poissa. Tutustuin Roineen, kun olin hyvin nuori. 1970-luvulla Tuhkanen on Leningradin ystävyydentalon johtaja. Ammatiltaan filologi ja kielten opettaja hän piti siellä suomen kurssia, jolla kielitatoansa paransivat mm. Paavo Parkkinen ja Santeri Saksa.

Roine Tuhkanen
12.12.1925-25.7.2013

Roine Tuhkanen 1980-luvulla minut valittiin Neuvostoliitto-Suomi ystävyysseuran Leningradin osaston johtokuntaan, johtokunnan puheenjohtajana oli Roine Tuhkanen. Ihastelin hänen suomen osaamista monissa tapaamisissa suomalaisten kanssa, opiskelin häneltä koko ajan.

Inkerin Liiton perustettua Roinesta on tullut yhdistyksen aktiivinen jäsen. Monta vuotta hän oli kuullut liiton neuvostoon. Innokkaasti hän osallistui 90-luvulla kansainväliseen erään ruotsalaisen tutkimuslaitoksenvetämään Metsäsuoma-laishankkeeseen. Silloin matkustamalla me kävimme läpi noiden kaskenpolttoa 1600-luvulla harrastaneiden savolaisten kulttuuria. Kun mukana oli ruotsalaisia, suomalaisia ja venäläisiä Roinen kielitaidot oli kysytty. Filologian lisensiaatti dosentti Tuhkanen puhui vapaasti suomea, englantia, venäjää sekä heikommin ruotsia ja saksaa.

Inkerin Liitossa Roine tunnettiin myös laulajana. Kitara kädessä hän esiintyi useassa kesäjuhlassamme (ks. W.Kokon ottamaa kuvaa). Hän pystyi yhdistämään suomalaista melodiikkaa venäläiseen bardilaulamiseen. Se tarkoitti mm. sitä, että Roine sävelsi ja sanotti laulunsa itse. Ja joka laulussaan, usein ne olivat inkerinmurteella, oli ihmisille viesti, joka mietytti (Mitä sie tuumaat Inkerin mies? oli yhden laulun nimi).

Omat loppuvuotensa Roine Tuhkanen vietti Suomessa, Savonlinnassa. Sielläkin Itä-Karjalan kansanopistossa hän opetti kieliä niin kauan kuin jaksoi. Kirkas muisto ystävästäni, hyväntahtoisesta ihmisestä ja oikeasta inkerinsuomalaisesta jää minun sydämeen ikuisesti. Hyvästi Roine!

Joka kielen häviäminen on ihmiskunnalle surunpaikka
Inkerin vähemmistökielten seminaari Taipalsaarella

Suomen kesä oli parhaimillaan, kun 26.-27. heinäkuuta Saimaan rantakunnassa Taipalsaarella järjestettiin projektiseminaari nimeltä Kieli on ihmisen kaikki. Sen järjestäjänä oli Inkerin kulttuuriseura (pj Helena Miettinen), joka johtaa Inkerin vähemmistökieliä tukevaa monen tahon yhteishanketta. Projektitoiminta tukee suomen, inkeroiskielen ja vatjan opetusta Inkerinmalla, yhteistyössä ovat asiantuntijoiden tukemat Pietarin Inkerin Liitto, Šoikulan seura ja Vatja-seura. Omia kokemuksia vähemmistökielen hoidosta kertoi seminaarissa kaksi Norjan kveeniedustajaa.

Mooses Putron kesamokki Saimaan rannalla. Mooses Putron kesämökki Saimaan rannalla. Kuva W. Kokko

Kahden vuoden projekti on nyt loppusuoralla. Sen varoilla järjestettiin inkeriläislasten kesäleiri Keltossa, niillä tuetaan kolme PIL:n suomenkielen ryhmää, inkeroiskielen ja vatjankielen kursseja niin kuin vatjan lukukirjan valmistamista. Tämä vatjan kielen ensimmäinen oppikirja, jonka tekijänä on Tarton yliopiston tutkija Heinike Heinsoo, on tarkoitus julkaista ensi keväänä.

27. heinäkuuta seminaarin aivoimeen osaan osallistui valtioneuvos Riitta Uosukainen. Joka kielen häviäminen on ihmiskunnalle surunpaikka, sanoi hän puheessaan. Uosukaisen mukaan Suomessa tiedetään liian vähän naapurissa olevien suomensukuisten kielten asemasta ja usein jokin eksoottinen kieli kiinnostaa kansalaisia paljon enemmän kuin esim. vatja. Seminaaripäivä jatkui paneeli-keskustelulla ja konserttiohjelmalla. Noin kuudenkymmenen hengen yleisön edessä esiintyivät perinneyhtye Talomerkit Pietaista, Korpimessunsa vatjankielistä versiota esittänyt Arvo Survo taustalaulajineen ja paikallinen Potero-orkesteri.

Puheessa valtioneuvos Riitta Uosukainen. Puheessa valtioneuvos Riitta Uosukainen. Kuva W.Kokko

Talomerkit esiintyivat lasten tukemina. Talomerkit esiintyivät lasten tukemina. Kuva Toivo Tupin.

Kaikki tapahtui ns. Putroniemellä eli Mooses Putron 1800-luvun lopussa ostamalla kesäpaikalla. Inkerin kulttuuriseuran voimin viime kahdessa ja puolessa vuodessa vanha mökki kunnostettiin ja siinä on nyt säveltäjän museo. Tämän kesämökin kulttuuriseura sai perinnöksi Mooseksenlapsettomilta pojantyttäriltä, Purton ajalta siinä on hyvin säilynyt paljon alkuperäisiä esineitä. Museon hallinnointia varten on perustettu Taipalsaarella rekisteröity säätiö.Tohtori Helena Miettisen mukaan museopaikan kautta halutaan levittää Suomessa Inkerinmaan tietoutta laajemminkin kun pelkästä Putrosta.

Yhden rivin uutinen

6. heinäkuuta Balticum folkloorifestivaalien ohjelmassa Viron Iisakussa esiintyi pietarilainen perinneyhtye Talomerkit (joht. Irina Demidova).

Wladimir Kokko,
Pietari, 1.8.2013


E T S I :


• У каждого, кто считает себя финном, есть возможность вступить в Suomi-Seura. Это финская общественная организация, поддерживающая связи с соотечественниками за рубежом. Каждый член получает журнал Suomen Silta и иные привилегии. Детали по эл.почте.

 

РЕКОМЕНДУЕМ Вам КНИГИ:

 

Ингерманландские финны Орнаменты ижор и финнов Западной Ингерманландии Stalinin vainot ВЕЛИКОЕ КНЯЖЕСТВО ФИНЛЯНДСКОЕ. 1809-1917

Рождества благая весть / Joulun ilosanoma Парголово Ижора ИСТОРИЯ ИНГЕРМАНЛАНДСКИХ ФИННОВ

 

ЗАКАЗЫВАЙТЕ КНИГИ по т. +7 (812) 713-25-56

 

Приглашаем Вас:

> По воскресеньям Лютеранский приход Св.Марии приглашает детей от 4 до 14 лет на творческие занятия, уроки финского, библейские часы. Начало в 11.00 в Малом зале (Бол. Конюшенная ул., 8).

 

> «Сампо-центр финского языка и культуры» приглашает Вас
SK на мастер-классы и обучение на курсах: Вышивание; Батик; Войлок (фильцевание); Вязание (крючком, на спицах, на коклюшках); Вырезание из дерева; Ткачество. Старые традиции – новый дизайн. Запись по телефону 920-33-11, с 14.00 до 18.00.

> Продолжается набор в группу по подготовке
SK к сдаче Государственного экзамена по финскому языку в Финляндии (perustaso, keskitaso). Подробности по тел. (812) 920-33-11, с 14.00 до 18.00. Присоединяйтесь!

>>> Приглашаем посетить сайт «Сампо-центра» и страничку в «Контакте».