Nouse, Inkeri!

Dm.Guitorї 2004

24.09.03 lähtien:

Työllistämis-
keskus:

Arkisto:

Juhannus-2004, Inkerinsuomalaisten kronikka.
"Oma maa omenakukka".

LASKIAINEN - 2004, Otavan koulutus 2004,

Uutisia Inkeristä:

07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

Ääni-arkisto:

NOUSE, INKERI!.
OMAL MAAL.

Linkit:

•http://www.inkeri.fi/

•Suomen Inkerin
kulttuuriseura

•Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto

•inkerikeskus.fi

•Ruotsin Inkeri-liitto

•Virossa


•Pietarin Inkerin Liitton lehti

•Inkerin kirkko "Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

•Venjoen inkerin Liiton osasto


•Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla

•Tverinkarjalaisten ystavat ry

• Suomen Yleisradio

Laulujuhlat

Skuoritsa. 24.07.

Laulujuhlat

Skuoritsa. 24.07.

Design: Dm.Guitorї2004

UUTISIA INKERISTÄ 08/04

Sampo-korut Tatjanan pajasta

Inkerin Liiton Tyrön paikallisosaston puheenjohtaja ja koko yhdistyksen tiedotustoiminnasta vastaava henkilö Tatjana Bykova on perustanut oman yrityksensä. Sen nimi on Sampo-keskus ja tarkotus toimia opetus- ja kulttuurialalla. Keskus on heti tullut tutuksi sen valmistamien Sampo-korujen ansiosta. Pronssista tehdyt korut ilmestyivät ensimmäisen kerran tämän vuoden juhannusjuhlilla, sitten ruotsininkeriläisten kesäjuhlilla ja elokuussa suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa. Kaikkialla katsojat ihastuivat omalaatuisiin koruihin ja ne menivät hyvin kaupaksi.

Tatjana kertoo, että rintasoljet ja ripustimet valmistetaan Pietarin pajassa ottaen malleina Venäjällä löydettyjen suomalais-ugrilaisten kansojen 800-1100-lukujen koruja. Silloin hyvin harvoin koruja tehtiin jalometalleista, pääosin ne olivat pronssista. «Se, että tuottamamme korut vastaavat täysin alkuperäisiin malleihin voidaan tulla vakuuttuneeksi Eremitaasissa tai Vanhan Laatokan museossa» - sanoo Bykova. Hän suunnittelee korujen markkinointia mm. inkeriläisliittojen kautta. Mutta Sampo-keksuksella on suunniteilla monta muutakin kulttuurihanketta.

Palvelutalojen henkilöstöllä
uusi lukuvuosi

Pienten palkkojen takia henkilökunnan vaihtuvuus Suomen valtion varoilla rakennetuilla palvelutaloilla on valitettavasti yhtä korkea kuin muilla Venäjän sosiaali-turvalaitoksilla. Uusia työntekijöitä, joilla tavallisesti ei ole mitään alan tutkintoa täytyy aina kouluttaa uudestaan, taas vakituinen henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta.

Tähän koulutustoimintaan vuosille 2004-05 määrärahaa on myöntänyt Suomen sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 12. elokuuta Liteinin palvelutalolla koulutushankkeen projektipäällikkö Kaija Viitalan (Jyväskylän ammattikorkeakolu) johdolla pidettiin uuden lukuvuoden aloitusseminaari. Paitsi vanhusten palvelutalojen johtajia, seminaariin osallistuivat Inkerin kirkon diakonian edustajat sekä läänirovasti Arvo Soittu. Projektin tavoitteista kertoi avajaispuheessaan STM:n ylitarkastaja Maire Kolimaa. Päivän kestäneessä seminaarissa keskusteltiin tulevan lukuvuoden koulutusohjelman sisällöstä.

Suomalais-uglilaisten
kansojen 4. maailmankongressi

Kerran neljässä vuodessa suomalais-ugrilaisten kansojen koordinaatiokomitea järjestää maailmankongressin, johon edustajia valitaan komitean määrämien normien mukaan joka kansasta. Inkerinsuomalaiset ovat osallistuneet suomalais-ugrilaiseen liikkeeseen alusta alkaen. 4:en maailmankongressiin kansamme edustajat inkeriläisliitot valitsivat helmikuussa ulkosuomalaisparlamentin aluekokouksessa Hatsinassa.

Suomalais-ugrilaisten kansojen 4. maailmankongressi pidettiin 16.-19. elokuuta Tallinnassa. Sen tasoon viittaa se, että kongressin avajaispäivänä puheenvuoron pitivät kolmen maan presidentit. Puheessaan Suomen presidentti Tarja Halosen mainitsi, että Viron ja Unkarin liityttyä EU:hun kontaktit näiden maiden ja kansojen välillä helpottuvat. Hän korosti myös, että globalisaatio asettaa uusia hasteita vähemmistökielien säilyttämisessä. Presidentin mielestä enemmistökansoilla on tähän velvollisuus ja «Euroopan neuvoston alueellisten ja vähemmistökielten peruskirja luo tälle työlle hyvän pohjan». Halonen toivoi kaikkien Euroopan neuvoston jäsenmaiden allekirjoittavan ja ratifioivan se. Viron presidentti Arnold Ruutelin puheessa korostettiin suomalais-ugrilaisten kieleten käyttömahdollisuuksia myös virallisissa tilanteissa, paradoksina hän piti sitä, että suomalais-ugrilaisten kansojen asuttamien alueiden luonnonvarat voisivat aiheuttaa näiden kansojen tuhon assimiloinnin kautta.

Venäjällä asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen kohtalo huolestutti kongressin osanottajia. Kongressin päätöslauselmissa edustajat vaativat kansallisuusministeriön perustamista Venäjälle ja tuomitsevat valtion aikomukset lopettaa kansallisalueellisten hallinnollisten muodostumien olemassaolon. Tuleva Komi-permjakkien kansallis-piirikunnan liittyminen Permin alueeseen tarkoittaa viimeisen hallinnollisen alueen, jossa suomalis-ugrilainen kansa oli enemmistönä, poistamista Venäjän kartasta.

Inkerinsuomalaisten valtuuskunnassa oli 9 edustajaa kolmesta maasta (5 Venäjältä, heistä yksi Anna Kambarova Siperiasta asti, 3 Virosta ja 1 Suomesta), kokoussalissa istuivat mm. Inkerin Liiton pj Aleksanteri Kirjanen, Viron inkerinsuomalaisten liiton pj Toivo Kabanen ja Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton pj Vadim Byrkland. Puheenjohtaja Kirjanen omisti puheenvuoronsa suomenkielen statukseen Venäjällä. Inkerinsuomalaiset toimivat aktiivisesti kongressin kaikissa viidessä työryhmässä. Huomiota kiinnittivät Tatjana Bykovan tuomat valokuvanäyttely ja Sampo-korut. Tatjanan mukaan oli erittäin mielenkiintoista tavata kogressissa monien alojen asintuntijoita, tällaisista tapaamisista uusia ajatuksia ja yhteistyömuotoja syntyy itsestään. Vielä yksi Inkerin Liiton jäsen Olga Konkova edusti menestyksellisesti kongressissa inkeroisia, hän on saanut mandaattinsa Soikkolan niemimaalla toimivalta Inkeroisseuralta.

Tallinnassa päätettiin, että seuraava suomalais-ugrilaisten kansojen maailman kongressi pidetään Venäjällä Hanty-Mansiiskissa.

Hatsinalaisia vieraisilla Suomessa

Hatsinan seurakunnalla (kirkkoherra Martti Puumalainen) on paljon ystäviä Suomessa, sen on muita helpompaa järjestää Suomen matkoja. 16.-22. elokuuta Tapiolan seurakunnan avulla pystytettiin järjestämaan vanhusten leirin Espoon Velskolassa. 25 inkeriläismummoa (eikä yhtäkään ukkoa!) vietti ihanan viikon Antti Rusamon johdolla. Huomaavaisena apulaisena vanhuksilla oli Hatsinan seurakunnan diakonian johtaja Irina Vlasova.

Samaan aikaan Hatsinan seurakunnan kuoro (johtaja Jelena Ivanova) konsertoi eri puolilla Suomea. Kurulla se lauloi seurakunnan entisen kirkkoherran Jaakko Uskin kutsumana. Kauniaisissa ja Lahdessa Kirkkonummella ja Nurmijärvellä kuoro tasokkaasti esitti uuden ohjelmansa ja sai yleisön lämpimän vastaanoton. Konserttimatkalla mukana oli Hatsinan suomalaisen monitoimikeskuksen johtaja Jelena Malkova, joka on itse ahkera kuorolainen.

Arvo Survo 50-vuotias

On totuutta se, että asian meno on paljolti alusta kiinni. Kun lähdetään oikeaan suuntaan, niin maalille pääsee nopeammin. Inkerinsuomalaisten kansallisliikkeen ja Inkerin kirkon elpymisen merkittävimpänä alunpanijana oli Arvo Survo.

Arvo on syntynyt inkeriläisperheeseen 22. elokuuta 1954 Marienburgissa Hatsinan lähellä. Kylässä asui paljon romaneja ja jo pienenä paitsi suomea ja venäjää Arvo omaksui ikätovereiltaan myös romaninkieltä. Näin on alkanut kehittyä Arvon kielitaidon lahjakkuus. Myöhemmin hän opiskeli Tallinnassa viron kielellä, käänsi luterilaisia virsiä mokshan sekä ersän kieleen ja kenties osaa nyt joitakin muita suomalais-ugrilaisia kieliä.

Vuonna 1983 Arvo Survo vihittiin diakoniksi ja vuonna 1987 Tallinnan evankelis-luterilaisen seminarin opintojen suoritettua hänet vihittiin papiksi. Näin Inkeriin saatiin uudestaan oman pojan pastoriksi ja kansan herättäjäksi. Hän osallistui kaikkiin Inkerin Liiton perustamista edeltäviin kokouksiin ja oli innokkaana esittämään rohkeita ajatuksia. 15. lokakuuta 1988 Taaitsassa pidetyssä perustamiskokoukessa juuri Arvo Survon ehdotus yhdistyksen nimityksestä meni läpi. Voi sanoa, että pastori Survo on liittommekin risti-isä. Kielitaitoisena ja innostuneena hän oli korvaamaton Inkerin Liiton työn alkuvaiheessa, muistan, kuinka tärkeä rooli oli hänellä toukokuussa 1990, kun pidimme Tallinnassa inkeriläisliittojen ensimmäisen yhteistyökonferenssin.

Raamattu tai kitara kädessä kävi hän elpyvissä seurakunnissa ja intoa, jonka inkeriläiset saivat hänen puheistaan ja lauluistaan, riitti ihmisille moniin vuosiin. Juuri Arvo Survon työn ja vetävän personaalisuuden ansiosta vuonna 1991 Kupanitsassa saatiin ensimmäisen vanhan inkeriläiskirkon kunnostetuksi. Moni seurakunta elpyi hänen innostamana. Hän itse palveli Pushkinissa ja Kupanitsassa, mutta piti jumalanpalvelukset lähes kaikissa Inkerinmaan luterilaisissa seurakunnissa. Sitten elämän tie vei Survon lähetystyöhön Volgan suomalais-ugrilaisten kansojen parissa. Vähitelleen hän jätti virkoja Inkerin kirkossa, muutti perheineen Suomeen, mutta on säilyttänyt suhteet kotimaahan. Arvo Survo aina käy juhannusjuhlillamme, vierailee eri seurakunnissa, kaikkialla Inkerissä hän on aina tervetullut ja odotettu vieras. Hänen sanansa koskee inkeriläisen sydäntä, hänen laulujansa kuunnellaan kyynelet silmissä.

21. elokuuta Kikkerissä Villa Inkeri ry:n aloitteesta juhlittiin Arvo Survon 50. syntymäpäivää. Onnittelemaan päivän sankaria tuli paljon vieraita Venäjältä ja Suomesta, niiden värikkäässä joukossa oli myös piispa Aarre Kuukauppi. Ihanniman onnittelun suoritti eräs aikanaan Survon kastama romanipoika, joka kiihkeästi tanssi Arvolle. Inkerin Liiton puolesta karismaattista pastoria onnitteli Tatjana Bykova. Kaikki saadut lahjat tapansa mukaan Arvo Survo myönsi hyväntekeväisyystyöhön.

Hatsinan lapset leirillä Ristiinassa

Hatsinan Inkeri-Seuran ja Hatsinan seurakunnan yhdessä järjestämä lapsiryhmä vietti 10 päivää 20.-30. elokuuta leirillä Saimaan maisemissa Ristiinassa. Sellainen kesäleiri pidetään säännöllisesti jo kymmenisen vuotta peräkkäin. Tällä kertaa se järhestyi Marjana Vallan ja Rudolf Eerikäisen avulla. Inkeriläislapset nauttivat luonnosta, kävivät ekskursioilla ja jopa uivat kylmenneestä ilmasta huolimatta. Päivän he viettivät Ristiinan koulussa. Kaikki meni oikein hyvin ja lapset palasivat kotiin erittäin tyytyväisinä, tässä oli myös hatsinalaisten leirin johtajien Roman Shchedorkin ja Maria Lappalaisen huomattava panos.

Wladimir Kokko, Pietari

31.08.2004