|
inkerin-
|
"Inkerin Liitto" |
|
||
|---|---|---|---|---|
|
|
Inkerin |
|||
Nouse, Inkeri!
Dm.Guitor¿ 2005
Inkerinsuomalaisten
yhdistys
"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56
Moskovan
piiriosaston
«Inkerin Liitto»
Arkisto:
Suomalainen Tyrö. 24.10.04,
Juhannus-2004,
Inkerinsuomalaisten kronikka.
"Oma maa omenakukka".
LASKIAINEN - 2004,
Otavan koulutus 2004,
Uutisia
Inkeristä:
07/06,
06/06,
05/06,
04/06,
03/06,
02/06,
01/06,
12/05,
11/05,
10/05,
09/05,
08/05,
07/05,
06/05,
05/05,
04/05,
03/05,
02/05,
01/05,
12/04,
11/04,
10/04,
09/04,
08/04,
07/04,
06/04,
05/04,
04/04,
03/04,
02/04,
01/04,
12/03,
11/03,
10/03,
09/03,
08/03,
06/03
Ääni-arkisto:
Sampo Korut
Sampo Korut
Linkit:
•www.inkeri.fi
•Suomen Inkerin
kulttuuriseura
•Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
•inkerikeskus.fi
•Ruotsin Inkeri-liitto
•Virossa
•Pietarin Inkerin Liitton lehti
•Inkerin kirkko
"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu
•Venjoen inkerin Liiton osasto
•Tverinkarjalaisten ystavat ry
• Suomen Pietarin instituutin ohjelma.
Suomen Pietarin instituutin ohjelma.
•
Turun seudun inkerinsuomalaiset paluumuuttajat ry
•Villa Inkeri ry;
VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
• Suomen Yleisradio
Pietarin kuoro Suomen inkeriläisjuhlilla
08-09.07.06
Design: Dm.Guitor¿2006
UUTISIA INKERISTÄ 08/06
Ajankohtaista inkeriläistä
Uutiskolumnistin kannanotto
Inkerinsuomalaisten äidinkieli kiistatta on suomi. Esi-isämme puhuivat kotikylissään tietenkin omaa murretta, mutta se oli vain yksi monista itäsuomen murteista. Kirkoissa ja kouluissa käytettiin ihan samaa kirjekieltä kuin Suomessakin. Suomen kieli on aina ollut merkittävänä osana inkerinsuomalaisten identitettiä. Nykytilanteessa, kun Venäjällä, Virossa ja Ruotsissa inkerinsuomalaiset muodostavat vain vähälukuisen vähemmistön, suomen kielen unohtuminen siellä epäilemättä osoittaa myös entisen identiteetin osittaista menettämistä.
Seuraavaksi esille nousee kysymys, voiko olla inkeriläisenä suomea osaamatta? Kokemukseni sanoo, että kyllä voi, vaikka kielitaidolla se on paljon helpompaa. Kielihän ei ole identiteetin ainoa osa, ja jos ihminen on todella kiinostunut omista sukujuuristaan ja Inkerinmaan historiasta, jos perheessä ylläpidetään suomalaisia tapoja ja säilyy luterilainen uskonto, niin ihminen jää inkeriläiseksi. Tiedän monta tapausta, kun sellainen syntyperäänsä arvostava, mutta kielitaidoton kaksikymppinen inkeriläinen kymmenen vuoden kuluttua puhui jo sujuvaa suomea. Identiteetti voi kuolla pois, mutta se pystyy myös kehittymään! Inkeriläisliittojen tärkeimpiä tehtäviä on juuri suomen ja suomalaisen kulttuurin opettamalla edesauttaa tätä kehittymistä, nimenomaan tällä tavalla voimme yhdistysten voimin vaikuttaa inkeriläisyyten säilymiseen.
Mutta onko vain suomen kielellä merkitystä inkeriläisyydessä? Minusta ei, meidän kaikki koti-Inkerissä asuneet esi-isät osasivat myös venäjää, rehellisesti sanoen jotkut puhuivat sitä aika huonosti. Ilman taitavasti (ja hauskasti!) venäjästä lainattujen sanojen käyttöä inkerin murretta ei voi kuvitellakaan. Se tarkoittaa mm. että venäjää ymmärtämättä ei voi oikein ymmärtää murretta puhuvaa inkeriläistä. Venäjänkielinen ympäristö on merkittävästi vaikuttanut inkeriläisyyteen. Muistan, kuin yli 10 vuotta sitten tutustuin erääseen Ruotsissa asuvaan sukulaiseeni, joka evakuoitiin Suomeen 11-vuotiaana. Vaimoni kanssa hän sai puhua venäjää ja tykkäsi siitä oikein paljon. Hän selvästi piti venäjän kielen taitoansa arvossa. Suomi-venäjän kaksikielisyys on ollut aina rikkauttamme, joka nykyäänkin korottaa inkeriläistyövoiman hintaa työmarkkinoilla. Aikaa myöten joillakuilla kaksikielisyys on kehittynyt suomi-venäjä-viron tai suomi-venäjä-ruotsin (tämä on jo aika harvinasta) kolmikielisyydeksi. Onko monikielisyydessä tuleva kohtalomme? Kansainvälistyvässä maailmassa se tuntuu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta.
Kun kesäjuhlilla tapaavat eri maissa asuvat inkerinsuomalaiset, niin suomi toimii heidän välillään «esperantona», muut kielet käytetään vain apuvälineinä. Luulen, että jatkossakin varsinkin kasvavan Suomessa asuvan inkeriläisväestön vaikutuksella suomen kieli säilyttää roolinsa inkeriläisyydessä, toisin kuitenkin menee inkerin murteella. Pelkään, että se vaikenee varsin pian, viimeiset murteen osaajathan ovat viisikymppisiä, vaikka onkin vähän onnellisia poikkeuksia. Ongelmana on se, ettei inkeriläisliitoilla ole toimivia menetelmiä, miten murretta voitaisiin säilyttää eikä sillä ole entistä käyttöympäristöä. Valitettavasti kohta murteemme kirkas väri inkerinsuomalaisten identiteetissä sammuu.
Urkumusiikin yökonsertti Toksovassa
Toksovan seurakunnan kanttorina on Olga Minkina. Säännöllisesti järjestämällä kirkossa urkukonsertteja tämä innokas urunsoittaja tekee urkumusiikin tutuksi Toksovan seudulla ja kasvattaa uusia klassisen musiikin ystäviä. Useammin Olga soittaa urkuja itse ja kutsuu muita muusikkoja esim. huilun tai violan soittajiksi.
Tavallisesti konsertteja Toksovan kirkossa pidetään kesäisin, kun salia täyttää monilukuisia kesämökkiläisiä. Elokuun 5.-6.:n välisenä yönä kirkossa pidettiin urkumusiikin yökonsertti. Kirkon ovesta kuuluneet urkujen mahtavat äänet tekivät kauniin maaseudun lämpimän yön erittäin tunnelmalliseksi.
Pitseille uutta elämää Tyrössä
Inkerin Liiton Tyrön osastossa (pj Tatjana Bykova) harrastetaan mm. nypläystä eli pitsien valmistamista. Viime jouluksi naiset tekivät siellä nypläystekniikalla paljon lumihiutaleita. Näyttää siltä, että «pitsijuttu» saa Tyrössä uuden kehityspotkun.
)
Vasemmalta oikealle: Tatjana Bykova, Anja Hyvönen ja Mette Saar katsomassa vanhoja pitsejä
13. elokuuta kirkon tiloissa pidettiin kokous, johon osallistujat toivat kotoa hienoja pitsikappaleita. Mukana oli suomalaista Pitsivoimala Lyra ry:tä edustava Anja Hyvönen. Hyvönen kertoi Inkerissä kehittyvästä hankkeesta, jonka tavoitteena on elvyttää nypläyskäsityötaitoa inkeriläisnaisten keskuudessa. Kiinnostuneille opetetaan ammattitaitoa ja tarjotaan markkinointipalvelut. Kokouksessa kävi ilmi, että Inkerinmaalla pitsitaiteella on pitkät perinteet. Näyttäen vanhoja pitsejä IL:n jäsen Mette Saar kertoi, että heidän perheelleen ne jäivät pastori Modénilta. Modénin aikana pappilassa tytöille opetettiin nypläystä. Moni muisteli, että ennen vanhaa taloilla oli jopa omia pitsitunnuksia. Esimerkiksi Tatjana Bykovan isoäidin pitsitunnus ja lempikuva oli päiväkakkara. Yhdessä sovittiin pitsikerhon perustamisesta ja yhteistyöstä Pitsivoimala Lyra ry:n ja IL:n Tyrön paikallisosaston välillä. Jouluksi Suomenlahden etelärannikolla entistä runsaammin sataa pitsilumihiutaleita.
Poikkeuksellisen kuuma kesä ja ihmisten huolettomuus aiheuttivat elokuussa isot metsien tulipalot Inkerinmaalla. Vaarallisimpana tilanne oli Seuluskoin, Kirovskin ja Jaaman piireissä. Laukaanjoen joensuussa tulipalot ympäröivät Kosemkinan Kirjamon kylää. Metsäpalot mainituissa piireissä olivat suomailla ja niiden sammuttaminen oli erittäin vaikeaa. Savu Jaaman piirissä syttyneistä metsien tulipaloista haittoi ilman laatua jopa Etelä-Suomessa.
Kaksi inkeriläislasten kesäleiriä piti Inkerin Liitto Suomessa elokuussa. Toinen 11.-18.8. Helsingissä ja Perttelissä. Toinen 25.-28.8. Ahtolassa, lähellä Turkua. Helsingin-Perttelin leirillä oli 19 inkeriläislasta, Ahtolan leirillä 15. Pitemmän leirin järjestämisessä Inkerin Liittoa auttoivat Inkerikeskus, Salon seurakunta ja paikallinen Pelastusarmeijan osasto sekä henkilökohtaisesti Salon kaupungin valtuuston jäsen Irma Iho. Ahtolan leiri onnistui mm. Turun Venäjä-seuran ansiosta. Turun Venäjä-seura koostuu jostakin syystä pääosin inkeriläisistä paluumuuttajista ja leirin pitämisessä on paljon edesauttanut Ljudmila Saarinen.
)
Inkeriläislapset ekskursiolla Turun linnassa. Vasemmalla leirien järjestäjä Irina Ostonen.
«Saamme oikein hyviä palautteita niin lapsilta kuin vanhemmiltakin», kertoo lapsityöstä vastaava IL:n neuvoston jäsen Irina Ostonen. Tarve sellaisten kesäleirien pitämisestä on hänen mukaan vain kasvamassa.
Inkerinmaan suomensukuisten kansojen päivä
Koskemkinan Luutsan kylässä 26. elokuuta pidettiin Inkerinmaan suomen-sukuisten kansojen päivä. Sen aloitteenpanija oli Vatjan kulttuuriseura (pj. Tatjana Jefimova), joka on saanut merkittävää tukea Pietarin inkerinsuomalaisten kuorolta (johtaja Olga Konkova) ja IL:n Jaaman paikallisosastolta (pj Aleksanteri Ruotsi).
Päivän alussa Jefimova kertoi hänen perustamasta vatjalaisten museosta. IL:n neuvostojäsen Olga Konkova jatkoi sivistävän ohjelman kansantieteellisellä luennolla. Luento-osuuden jälkeen Pietarin kuoron Korpi -niminen folklooriyhtye lauloi vanhoja inkeroisia ja suomalaisia lauluja. Seuraavaksi vatjalaista keskiaikaista musiikkia soitti Besteari -niminen pietarilainen nuorisobändi. Konserttiohjelman päättyessä vatjalaisten Linnud yhye esitti pienen näytelmän nimeltä Tshud. Myytävinä oli kaksi venäjänkielistä kirjaa Vatja ja Inkeroisten kalenterijuhlat sekä vatjalainen lehti Maaväči. Lopussa Korpi tansitti yleisöä ja yhdessä juotiin «tshaijuu».
)
Suomensukuisten kansojen päivän osallistujat vatjalaisten
kansanmuseossa. Penkillä istuvilla tytöillä on vatjalaiset
kansallispuvut päällä. Toinen vasemmalta pj Aleksanteri Ruotsi.
Päivän osallistujat, joiden joukossa oli viranomaisia, kirjastonhoitajia, kulttuuri-työntekijöitä, kansallisliikkeiden aktiiveja, päättivät, että tilaisuus kannattaa tehdä perinteiseksi ja sivistysohjelmat on pidettävä eri kylissä. Vähemmistökansat voivat selviytyä vain toimien yhdessä ja herättäen kulttuurityöllään kansallisidentiteettiä nuorissa.
• Suomen sataan vuoteen kuivin kesä petti metsämarjojen ja sienien poimintaan lähteneitä. IL:n työllistämiskeskuksen kautta Suomeen tähän työhön lähti tänä kesänä 40 henkliöä, mitätön marja- ja sienisato elokuussa ei mahdollistanut edes heidän viisumi- ja matkakulujen takaisinmaksamista.
• 22. elokuuta Anapa-Pietari vuoron suorittanut Pukovo Airlinesin lentokone syöksyi maahan Itä-Ukrainassa. 170 ihmistä kuoli. Kauheassa onnettomuudessa menehtyneiden joukossa on ainakin kaksi inkerinsuomalaista Hatsinasta: Irina Demeshko (o.s. Hyyrönen) miehensä ja poikansa kanssa sekä Irinan siskonpoika 10-vuotias Roman Hyyrönen.
• Sampo-keskuksen tuottamat korut olivat myytävinä niin sanotuilla Pietarin markinoilla Lappeenrannassa 22.-23. elokuuta.
• 26.-27. elokuuta Kannaksella Raivolassa ja Jalkalassa pidetyillä Maailman kylä -nimisillä festivaaleilla Pietarin kuoron Korpi yhtye sai pitkästä historianaiheisesta ohjelmastaan voittajan kunniakirjan.
Wladimir Kokko
1.9.2006, Pietari