inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 08/07:

Historiallisista rajoista

Venäjä inkeriläisen edustamana MM:ssa

Hyvä dokumentti inkerinsuomalaisista

Mielenkiintoinen kesäkurssi Punkaharjulla

Inkeriläiset mukana suurjuhlissa

Suurtutka Vuoleen Lehtoinkylään

Hyvä tietää

Inkeriläinen hakattiin kuoliaaksi armeijassa

IL ystävyyskaupunkien yhteistyön välittäjänä

Uusikaartilaiset Helsingissä

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Historiallisista rajoista

Elokuun alussa Leningradin alueen hallinnon viranomaiset juhlivat alueen 80. vuosijuhlaa. Juuri 80 vuotta sitten Neuvosto-Venäjälle perustettiin alueellis-hallinnollinen muodostuma nimeltä Leningradskaja oblast, vaikka sen rajat olivatkin aivan toisenlaiset kuin nykyisellä alueella.

Ennen Leningradskaja oblastia täällä oli Pietarin kuvernementti (Sankt-Peterburgskaja gubernia), ennen sitä Inkerin kuvernementti (Ingermanlandskaja gubernia), ennen tuota Inkerinmaan lääni (Ingermanländs län), ennen sellaista Pähkinäsaaren ja Kaprion kihlakunnat (Orehovetski i Koporski ujezdy), ennen sitä... Hallinnolliset rajathan muutuivat vuosisatoja myöten säilyttäen kuitenkin historiasta perittyjä piirteitänsä. Jos katsotaan vaikkapa Leningradin alueen nykyistä karttaa, niin heti huomaa, että Inkerinmaan rajat osuvat melko hyvin Seuluskoin piirin pohjoisrajaan, Kirovskin piirin itärajaan, Lugan ja Kingisepin piirien etelärajaan... Se herättää kysymyksen, milloin Inkerinmaan historialliset rajat ovat oikein muodostuneet?

Se tapahtui usein ottein. Inkerin luoteisraja on kaikkien vanhin ja koko Venäjän vanhimipia historiallisia rajoja. Se vedettiin Rajajokea pitkin v. 1323 Novgorodin ja Ruotsin välillä tehdyn Pähkinäsaaren rauhasopimuksen mukaan. Rajajoki jakoi silloin kaksi valtiota, kaksi uskontoa, oikeastaan kaksi sivilisaatioperinnettä. Tämä raja oli valtakunnanrajana 1500-luvun loppuun asti, sitten vuosina 1811-1940, yhteensä neljäsataa vuotta! Ei ole ihmettä, että sen osa on säilynyt Seuluskoin piirin rajana.

1400-luvun lopussa Novgorodin ruhtinaskunta liitettiin Moskovaan valtioon. Uudet hallitsijat tarvisivat tiedot uusien alueiden veronmaksajista. Vuonna 1500 laadittiin veroonpanokirjat, joiden mukaan Karjalan kannaksen eteläosa kuului Orehovetski (Pähkinäsaaren) ujezdiin. Päkinäsaaren ja Käkisalmen kihlakuntien välillä aikaisemmin muodostunut raja näin mainittiin ensimmäistä kertaa. Se on Inkerinmaan historiallinen pohjoisraja. Vuonna 1811 siitä virallisesti tuli valtakunnan raja, joka pysyi paikalleen vuoteen 1940 asti. Mutta alueellisena rajana se on toiminut jo yli 500 vuotta!

Inkerinmaan itä-, etelä- ja länsiraja piirrettiin karttoihin vuonna 1617, kun Stolbovan kylässä rauhasopimus solmittiin Venäjän ja Ruotsin välillä. Osittain se seuraa jokia (esim. Lavajokea, Laukaanjokea ja Narvajokea) ja näissä osissa on säilynyt Leningradin alueen kartassa, mutta monissa paikoissa se vedettiin Ruotsin kuninkaan mukaan syvien soiden rantoihin, eikä näin enää näy nykyisistä hallinnollisista rajoista.

Lyhyenä länsirajana on vuosisatoja toiminut Narvajoki, vaikka sielläkin se «hyppäsi» sinne-tänne eri historian vaiheissa. Inkerinmaan läänin ensimmäisenä pääkaupunkina Ruotsin vallan aikana oli – yllätys, yllätys – Narva, jossa istui Inkerin luterilainen konsistoria. Ilmeisesti raja silloin kulki Narvajoen länsirannalla. Vasta v. 1642 Nevanlinnasta tuli Inkerin virallinen pääkaupunki. Neuvosto-Venäjän ja Viron välisen Tarton rauhasopimuksen (1920) mukaan raja taas siirtyi itärannalle, jotta Iivanalinna ja kapea vyöhyke Länsi-Inkeriä jäivät Viron puolelle.

Inkerinmaan maatiedon tärkein erikoisuus nykyään on se, että pieni Inkeri sijaitsee federaation kahdessa hallinnollisessa yksikössä, Pietarissa ja Leningradin alueella. Se vaikeuttaa mm. heimotyötämme, esim. edustaakseen virallisesti inkerinsuomalaisia Inkerin Liiton säilyttäen kansanliikkeen yhtenäisyyttä piti lain mukaan perustaa kaksi kansallis-kulttuurista autonomiaa, toinen kaupunkiin ja toinen alueelle.

Venäjä inkeriläisen edustamana MM:ssa

14. heinäkuuta saappaanheiton maailmanmestaruudessa Berliinissä yli 65-vuotiaiden miesten sarjassa pronssimitalin voitti IL:n neuvoston jäsen Valeri Koivanen, joka yksin edusti kilpailuissa Venäjää. Suomen maajoukkueelle mestaruuskisoissa vakavina kilpailijoina olivat tällä kertaa virolaiset ja saksalaiset. Pikku hiljaa suomalaisten keksimä saappaanheitto leviää maailmalle, ensi vuonna MM pidetään jopa Italiassa! Venäjällä saappaanheiton ainoana kehittäjänä on Inkerin Liitto.

Hyvä dokumentti inkerinsuomalaisista

Erinomaisen hyvän dokumentin inkerinsuomalaisista on valmistanut heinä-elokuussa 2007 pietarilainen elokuvastudio Etnos. Nina Serebrjakovan toimittama 44 minuutin filmi pystyy käsittämään inkerinsuomalaisten niin historian vaiheita kuin nykypäivääkin. Se on jo kolmas tämän studion ja toimittajan tekemä dokumentti Inkerinmaan kantakansoista kertovasta sarjasta, kaksi edellistä oli inkeroisista ja vatjalaisista. Kaikkien näiden dokumenttien käsikirjoitukset on kirjoittanut IL:n neuvoston jäsen Olga Konkova. Venäjänkielisen dokumenttifilmin nimi on Inkerinsuomalaiset: kohtalon valinta.

Dokumentti on onnistunut sen takia, että sen kertomus ei ole kiireellinen, tekijät osaavat kiinnittää katsojan huomion pääasioihin. Siitä huolimatta filmi on hyvin monipuolinen ja todella «moniääninen». Inkeriläisasioista kertovat ei ainoastaan tutut kansallisliikkeen vaikuttajat, vaan myös tavalliset ihmiset, joiden elämää «suurhistoria» on haavoittanut.

Tekijöitä ei pelota Stalinin vainovuosien ja nykypäivän paluumuuton totuus. Filmin lopussa kanttori Marina Väisä, yksityisyrittäjä Eino Säkki, puheenjohtaja Wladimir Kokko ja piispa Aarre Kuukauppi eri tavoin esittävät mielipiteensä, että inkerinsuomalaisilla on hyviä elämän näköaloja koti-Inkerissä uudella Venäjällä. Piispa Kuukauppi jopa uskoo inkerinsuomalaisten palaamiseen kotikonnuille Suomesta.

Allekirjoittaneen mielestä dokumentti on sen arvoinen, että se ainakin kannattaa varustaa suomenkielisellä tekstauksella.

Mielenkiintoinen kesäkurssi Punkaharjulla

25.-31. heinäkuuta yhteistyössä Itä-Karjalan kansanopiston kanssa ja sen tiloissa Inkerin Liitto järjesti suomen kielen ja kulttuurin kurssin Punkaharjulla. Kurssilaiset, jotka maksoivat siitä kohtuuhinnan, kaipasivat kielikylpyä ja saivat sen. Suomen opettajana ryhmällä oli Savonlinnaan muuttanut IL:n vanha aktiivi Roine Tuhkanen. Hänen välityksellään yhteistoiminta kansanopiston kanssa sujuu ongelmitta, Roine näyttää hyvän esimerkin siitä, miten Suomeen muuttanut inkerinsuomalainen voi auttaa heimolaisia koti-Inkerissä.

Suomen opiskelua Viktorin mukaan edesauttoivat askartelutunnit.

Paitsi suomen opiskelu yhdessä askarteltiin, käytiin ekskursioissa ja retkeilyillä. Ehdittiin myös levätä kauniissa Saimaan rannoissa. Käynti Retretissä ja sen luolanäyttelysaleissa oikeasti yllätti minua, kertoo Viktor Molodtshinin, muutenkin Punkaharju on ihana paikka, hän lisää. Matkan järjestänyt IL:n jäsen Inrina Ostonen suunnittelee jo seuraavia kesäkursseja.

Inkeriläiset mukana suurjuhlissa

Venäläisessä oikean isossa mittakaavassa juhlittiin Leningradin alueella tämän hallinnollisen yksikön 80. vuosijuhlaa. 1. elokuuta Hatsinassa pidettiin piirin juhlat, piirikin perustettiin tasan 80 vuotta sitten. Konserttiohjelmassa hyvin esiintyi inkerinsuomalaisten Pietarin kuoro.

Alueen päävuosijuhlat järjestettiin myös Hatsinassa kolmanteena elokuuta. Juhlakentäksi muuttui leveä aukio Hatsinan palatsin edessä. Odotettiin presidentti Putinia, mutta hänen paikallaan istui presidentin virallinen edustaja Luoteis-Venäjällä Ilja Klebanov, jonka vieressä oli alueen kuvernööri Vitali Serdjukov. Konserttiohjelman vähemmistökansallisuuksien osuudessa muiden joukossa yhden laulun lauloi IL:n Sosnovy Borin osaston Kevät –yhtye sekä polkan tanssivat Lilja Bolshakova ja Anatoli Dridzo.

Suurtutka Vuoleen Lehtoinkylään

Historioitsijat ovat laskeneet vajaa 150 aseellista välikohtausta Inkerinmaalla kautta vuosisatoja. Inkerillähän on strateginen maantieteellinen asema Kannaksen, Laatokan ja Suomenlahden solmussa.

Tämä strateginen asema vaikuttaa Inkerin maisemiin nykyäänkin. Laaja Laatokan rantaan ulottuva sektori, joka rajoittuu Orskoi-Toksova-Osselki-Katumaa ja Orskoi-Seuluskoi-Kaavani linjoihin, on toiminut tykistön ampumakoealueena yli 60 vuotta. Se on tyhjä asutuksista, kymmeniä suomalaiskyliä siellä säilyy vain kartoissa ja vanhat pellot ovat kitkaruohon valloittamia.

Presidentti Putinin läsnäollessa 12. heinäkuuta ampumakoealueella kanta-asukkaista tyhjässä Vuoleen Lehtoinkylässä toimintansa on alkanut Venäjän puolustusvoimien suurtutka. Sen tarkoitus on koko Euroopan skannatus estääkseen ohjusten iskun Venäjää vastaan. Kaikilta kielletyllä alueella sijatseva uusi tutka korvaa täysin NATO:n Latviaan jääneen entisen Neuvostoarmeijan suurtutkan. Viranomaiset vakuuttavat, ettei uusi mahtavan kokoinen sähkölaite aiheuta ympäristöhäiriöitä. Tyhjän Koilis-Inkerin seudun siviilistä uudelleenkehittämisestä ei valitettavasti puhuta.

Hyvä tietää

Seuraavat inkerinsuomalaiset ovat käyneet Antarktisissa:

Roine Tuhkanen

1963-65, 9. SAE*, tulkki ja englannin opettaja, ensimmäinen suomalainen, joka on ikinä käynyt Etelänapamantereella.

Aarne Rongonen

1972-73, 20. SAE, tutkija.

1979-80, 1984-85, 27. SAE ja 32. SAE, mekaanikko, R.Hutter menehtyi onnettomuuteen 32. SAE:n aikana.

Antti Myller

1988-89, 34. SAE, tutkija.

Aleksanteri Neuvonen

1994-95, 40. RAE**, maastovaununkuljettaja.

Andrei Neuvonen

1994-95, 40. RAE, nosturinkuljettaja.

* SAE – Neuvostoliiton Antarktisin tutkimusretki (ven. Sovetskaja antarktitsheskaja ekspeditsija);

** RAE – Venäjän Antarktisin tutkimusretki.

Paitsi Roine Tuhkanen kaikki muut ovat kelttolaisia. Siihen on selkeä selitys, Kelton Seltsoin kylässä (ven. Vojeikovo) toimii Venäjän geofysiikan tutkimuslaitos, jonka työntekijöiden oli suhteellisen helppo päästä Antarktisin tutkimusretkille.

Inkeriläinen hakattiin kuoliaaksi armeijassa

Väkivalta Venäjän armeijassa ei ole uutta. Elokuun 14.-15. välisenä yönä kaksi humalassa ollutta upseria hakkasivat kahta sotilasta. Toinen sotapojista selviytyi hoidon jälkeen, toinen sotilas Sergei Sinkonen inkerinsuomalainen Petroskoista kuoli vakaviin vammoihin. Tämä olisi vain yksi surkea tapaus monista samankaltaisista jollei olisi tapahtunut Arkangelin alueen Plesetskissä, Venäjän avaruussotalentokentällä. Siellä palveleva sotayksikkö on Venäjän armeijan eliittiä.

19-vuotiaan Sergei Sinkosen ruumis lähetettiin haudattavaksi Petroskoihin. Avaruussotalentokentän päällikkö sai potkut virastaan ja armeijasta. Venäjän puolustusministeri lupasi kovaa ja nopeaa rangastusta murhaajille.

IL ystävyyskaupunkien yhteistyön välittäjänä

Pietari ja Turku ovat ystävyyskaupunkeja. Tänä kesänä ne järjestivät kaksi n.s. nuorten suvaitsevaisuusleiriä. Toinen pidettiin toukokuussa Karjalan kannaksella Leningradin alueella, toinen järjestyi 17.-26.8. Lounais-Suomessa. Venäjän nuoria leirille keräsi molemmissa tapauksissa Inkerin Liitto. Viime vuosia Inkerin Liitto toimi usean kerran ystävyyskaupunkien yhteistyön edesauttajana.

Ahtolassa ja Anjalassa pidettyyn leiriin osallistui 41 nuorta kolmesta maasta Venäjältä, Suomesta ja Espanjasta. 26 hengen porukassa Venäjältä oli huomattava osa inkerinsuomalaisia. Osallistujen mukaan leiri on onnistunut oikein hyvin.

Uusikaartilaiset Helsingissä

Inkerinmaan kantakansojen interaktiivinen museomme joskus toimii odotettua interaktiivisemminkin. Eräs näyttelyn nähnyt suomalaisen Kamera-seuran edustaja oli ihastunut valokuviin ja kutsui niiden 7 tekijää Uusi kaarti –nimisestä nuorten valokuvausryhmästä Helsingin work-shoppiin.

20.-25. elokuuta nuoret valokuuvaajat Inkeristä opiskelivat valokuvaustaitoa ja «ottivat katujen emotioita kiinni» Helsingissä. «Minä olin ensimmäistä kertaa Helsingissä, tykkäsin kaikesta, niin opetusohjelmasta kuin kaupungistakin» kertoo uusikartilainen Nikita Djatshkov. Ryhmä on hyvin kiitollinen myös Inkerikeskukselle, joka on majoittanut pietarilaisen valokuvausporukan.