inkerin-
suomalaisten etujärjestö

общество
ингерманландских
финнов

Tutustu Inkeriin

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Kartta
Historia
Symbolit

Uutisia Inkeristä 08/10:

• Inkerinsuomalaisen kesähommia

• Pyhiinvaellus kautta Inkeriä

• In memoriam

• Sprengtportenista yhä väitellään

• Multimediakonferenssi

• Setukaisten juhlat
uuden statuksen merkeissä

• Uusi lukuvuosi alkamassa

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkerinsuomalaisen kesähommia

Jokainen tietää hyvin, kesällä maaseudulla työtä riittää. Samoin minullakin. Omistan Keltossa perinnöksi saamani 15 aaria maata vanhoine inkeriläistaloineni. Kesäisin kerran viikossa joudun leikkaamaan kesämökin tontilla nurmikot, hommaan menee normaalisti kolme tuntia ja tämän kesän kuumuudessa litrasen hikiäni.

Tätä työtä tehden aina muistelen, että 10-15 vuotta sitten tontilla oli vähintään 10 aarin perunapelto, kasvihuone ja kasvipenkkejä. Koko sukumme ahkerasti kasvatti Aron kylässä perunoita, tehden sitä samaa, mitä Kelton suomalaiset ovat tehneet vuosisatoja. Lapsuuden muistelmissani on isoäidin lehmä ja sen antaman maidon verraton maku. Maalla me elimme ja teimme sitä, mitä tulisi tehdä. äijääni varmasti naurattaisi minun nykyisen juokseminen nurmikoilla sähköisen leikkauskoneen perään.

Elämä on muuttunut niin, etteivät inkerinsuomalaiset enää harrasta perinteisiä elinkeinoja. Heillä ei ole lehmiä ja hyvin harvoin joku heistä vielä istuttaa perunoita. Tähän tilanteeseen olemme tulleet sen takia, että koko Neuvostoliitossa valtiovalta systemaattisesti tuhosi maataloutta pakkokollektivisoinnin ajoista alkaen. Mutta Pietarin kaupungin läheisyys on myös vaikuttanut.

Inkerin kylistä oli helppo päästä töihin «linnan» tehtaille, missä työtä tehdään vain 8 tuntia päivässä ja kesällä pääsee lomalle. On mahdollista lähteä opiskelemaan Pietarin korkeakouluihin, joista valmistuttua ei lypsymistä enää ajatella. Keltostani on tullut uusrikkaiden datša-alue, jossa rakennusala on paljon kannattavampi kuin perunaviljely.

Nyky-Inkeri ei muistuta yhtään tuota vanhaa, missä esi-isämme kynsivät, kylvöivät ja lauloivat ihania lauluja. Meidän vähälukuisten inkerinsuomalaisten täällä täytyy löytää uusi paikka uudesta yhteiskunnasta. Onko sellainen olemassa? Moni ei aio edes etsiä, vaan muuttaa Suomeen uskoen hyvinvointiyhteiskunnan kotouttamis-potentiaaliin.

Mutta sopiva paikka inkerinsuomalaisille mielestäni löytyy täältäkin. Inkerinsuomalasilla on selvät valtit. Suomalaisen kulttuurin tuntemus ja kielitaito. Se helpottaa työllistymistä suomalaisiin yrityksiin tai aloille, missä nämä taidot tarvitaan. Tunnen monet inkerinsuomalaiset oppaat, jotka kesäisin tekevät työtänsä suomalaisten ryhmien parissa Pietarissa hiki otsassa. Kesä on myös kansainvälisten seminaarien aika ja tulkeilla on työruuhka. «Kesällä työtä tekee muurari» ja YIT:n työmailla Pietarissa taas tavataan maamiehiä.

Juuri edesauttaen Suomen ja Venäjän välisten suhteiden kehitystä pystymme parhaiten saamaan kansallemme uuden yhteiskunnan aseman. Oikeastaan siihen ei vaikuta edes asuinpaikka. Tutut Suomessa menestyvät inkeriläispaluumuuttajat tavallisesti tekevät bisnesta Venäjän suuntaan. Korostan vielä kerran, että Suomen ja Venäjän välisten siltojen rakentajien rooli sopii inkerinsuomalaisille parhaiten.

Entäs jos niitä valtteja – kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta – ei ole? No sitten kannattaa miettiä, onko kyseessä oleva henkilö suomalainen ja miten hän oikeastaan eroaa enemmistöjoukosta.

Pyhiinvaellus kautta Inkeriä

Ensi vuosi on Inkerin kirkolle juhlavuosi, kirkkomme täyttää 400 vuotta. Tämä ajanlasku on alkanut vuonna 1611, kun Lempaalaan perustettiin Inkerinmaan ensimmäinen pysyvä luterilainen seurakunta. Kirkon erikoislautakunta pohtii tulevan vuoden juhlimisien ohjelmaa.

Tulevalle vuotisjuhlalle kirkon nuoret omistivat kolmen päivän pyhiinvaelluksen kautta Inkeriä 23.-25. heinäkuuta. Oppaiksi suostuivat piispa Aarre Kuukauppi pastori Arvo Survo. Isona ryhmänä käytiin niin toimivissa kirkoissa kuin kirkkoraunioissa. Pyhän Marian seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön johtaja Maria Savitskajan mielestä juuri jumalanpalvelus Moloskovitsan kirkkoraunioissa oli erittäin koskettava. Hänenkin ansiosta erinomaisesti onnistui illanvieto Tyrön kirkossa, jossa Pietarin kirkkonuoriso järjesti kaikille retkiläisille hauskan ja antoisan ohjelman.

Moni nuori muistelee, kuinka piispa Kuukauppi ja pastori Survo pitivät tietokilpailun nimeltä Kuka tahtoo oikeaksi inkeriläiseksi? Voittajat jopa saivat kunniakirjan. Kotimaan rakkauden viemät ja vilpittömän uskon innostamat kirkkomme nuoret tekivät unohtumattoman Inkeri-kierroksen ja suunnittelevat seuraavaa ensi vuodelle.

In memoriam

Oleg Romanov

8. elokuuta on pois nukkunut Inkerissä tunnettu muusikko Oleg Romanov. Hänen äitinsä Lippo Huima oli inkerinsuomalainen Tyrön seurakunnasta.

Lahjakkaana hanurinsoittajana Romanov pystyi pääsemään musiikkiopiskeluun sodanjälkiseltä Pihkovan alueelta ensin Kazaniin ja sitten Leningradiin, missä hän valmistui konservatoriosta v. 1956. Vuosina 1964-1987 Oleg Romanov oli Leningradin sirkuksen orkesterin johtajana. Hän on Venäjän federaation ansioitu taiteilija.

Inkerin Liiton jäsenenä vuodesta 1989 hän perusti ja kymmenisen vuotta johti naiskuoroa, joka lauloi mm. suomeksi. Näinä vuosina Romanov on säveltänyt muutaman Inkeri-aiheisen kappaleen.

Sprengtportenista yhä väitellään

Keisari Aleksanteri I määräsi suomalaisen Georg Magnus Sprengtportenin ensimmäiseksi kenraali-kuvernööriksi kun v. 1809 Suomi autonomisena ruhtinaskuntana liitettiin Venäjäan.

Sprengtporten syntyi 1740 Porvoon lähellä ja kuoli 1819 Pietarissa. 16. elokuuta 2010 Pietarin Smolenskoje hautausmaalla Sprengtportenin hauta kunnostettiin Etelä-Savon kuntaliiton varoilla ja Suomen pääkonsulaatissa pidettiin suomalais-venäläinen Sprengtporten-seminaari.

Tilaisuuteen hautausmaalla osallistuivat mm. Pietarin varakuvernööri Mihail Osejevski ja pääkonsuli Olli Perheentupa. Seminaarissa korostettiin kuinka ristiriitainen oli päivänsankari. Toisaalta ollessaan Savon prikaatin komentajana Georg Magnus Sprengtporten oli suomalaisen sotataidon ensimmäisiä kehittäjiä ja hänen aloitteesta perustettiin Suomen ensimmäinen kadettikoulu. Toisaalta erittäin intohimosena ihmisenä hän petti Ruotsin kuninkaan, hylkäsi kotimaan ja siirsi Venäjän palvelukseen. Suomen sodan aikana keisari piti Sprengtportenia neuvonantajana, kun ajatus suurruhtinaskunnasta syntyi.

Tunnettu suomalainen historioitsija Matti Klinge puhumassa Sprengtportenin seminaarissa.

Seminaarissa puhuivat prof. Matti Klinge, kenraali-majuuri Vesa Tynkkynen, tri. Aleksandr Terjukov ja tutkija Julia Moshnik. Yksimielisyyteen tästä ristiriitaisesta historian vaikuttajasta taas ei päästy, mutta Pietarin kaupunki on saanut vielä yhden suomalaisen muistomerkin ja yleisö enemmän Suomen tietoutta.

Multimediakonferenssi

Suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen ongelmista keskusteltiin laajassa multimediakonferenssissa tv:n välityksellä Syktyvkarin, Pietarin ja Inarin asiantuntijoiden välillä 25. elokuuta. Nähden ja kuuntellen toisiansa eri paikkakunnissa asuvat vaihtoivat kokemuksia opetus- ja kulttuurityöstä, sekä ehdottivat kansainvälistä yhteistyötä.

Pietarissa Komi tasavallan edustustoon, josta lähetys oli järjestetty, tuli tutkijoita, opettajia ja kansallisjärjestön edustajia. Kaikkien parhaiten oli edustettu Inkerin Liitto, jonka puolesta puhuivat pj Wladimir Kokko ja Jekaterina Zaika, musiikkitaitoa esitti hanuristi ja säveltäjä Ljudmila Soikka.

Setukaisten juhlat uuden statuksen merkeissä

Heinäkuussa Pihkovan alueen luoteispuolella asuvat setukaiset (noin. 300 henkeä!) saivat Venäjän federaation vähälukuisen alkuperäiskansan statuksen. Tämä on tehnyt myöteisen taustan 27.-29. elokuuta pidetyille setukaisten festivaaleille, jotka pidettiin jo kolmatta kertaa.

Pääjuhlat olivat Sigovan kylässä ja avajaisissa soi Leelo kansanlaulu, jonka UNESCO on laskenut maailman kulttuuriperintöön. Sateisesta ilmasta huolimatta satoja ihmisiä pääsi juhlimaan omaisten keskuudessa.

Korpi esiitymässä Setumaalla. Valokuva Milena Simonova.

Kutsun setukaisten kansanjuhlille sai tänä vuonna pietarilainen perinneyhtye Korpi. Sen esityksestä pidettiin niin paljon, että Korven tämän kesän kutsusta tehtiin pysyvä. Setuseuran puheenjohtaja Helje Majak mainitsi, että perinneyhtyeemme lauluista kuuluu setukaisille jotakin omaa ja lempeä.

Angelina Taran

Uusi lukuvuosi alkamassa

Hiljaittain on tulossa syyskuu ja uusi lukuvuosi kielenopetuksessa. Ensim-mäisinä starttaavat paluumuuttovalmennuskurssit. Niin kuin viimekin vuonna ne järjestetään Pietarissa, Petroskoissa ja Hatsinassa.

Sali oli täynnä Suomeen aikovia. Valok. W.Kokko

Pietariin perustetaan 7 ryhmää ja Hatsinaan 2. Kurssin pituus ummikoille on 350 tuntia ja suomea jonkin verran osaaville 200 tuntia. 28. elokuuta pidetyssä järjestelykokouksessa koulu-tusprojektin koordinaattori Riitta Mielonen Etelä-Kymenlaakson ammattiopistosta kertoi koulutuksen sisällöstä ja tutustutti tulevat paluumuuttajat suomen opettajiin. Sitten kokoontuneet testattiin ja jaettiin ryhmiin.

Suomen ulkomaalaislain mukaan osallistuminen ilmaiseen paluumuutto-valmennukseen on Suomeen aikoville pakollista. Tänä vuonna muuttoa jonottavat allekirjoittivat jopa sitoumuksen, etteivät he keskeytä opiskelua. Keskeyttäneiden tulee maksaa 200 euron sakko.

Yhden rivin uutiset

• 14. elokuuta Kivennavan Jalkalassa Karjalan kannaksella pidettiin niin sanotut kantakansojen juhlat. Niiden konserttiohjelmassa lauloi Pietarin kuoro.

• Pietarin Inkerin Liiton kantakansojen siirtyvä museo avattiin 14. elokuuta Vinnitsan kylässä Vepsänmaalla. Vakionäyttelyä täydenttää paikallinen aineisto vepsäläisistä.

Wladimir Kokko,
Pietari, 31.8.2010