inkerin-
suomalaisten etujärjestö

общество
ингерманландских
финнов

Tutustu Inkeriin

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Kartta
Historia
Symbolit

Uutisia Inkeristä 08/11:

• Inkerissäkin kuin siirtomailla

• Maatalouskausityöläisiä yhä vähemmän

• Sablinon koti kateissa

• Suomeksi seurakunnan tapahtumista

• Kielikurssi vanhuksille ja vanhuustyöntekijöille

• Kansanpukukerhosta suoraan museoon

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkerissäkin kuin siirtomailla

Muutama viikko sitten hienossa kirjassa julkaistuna sain käteen noin 1,5 vuotta sitten kirjottamani tieteellisen kirjoituksen inkerinsuomalaisten asemasta eri maissa. Siinä käsitellään Inkerissä, Karjalassa, Suomessa, Virossa ja Ruotsissa olevat olosuhteet säilyttää, harrastaa ja kehittää inkerinsuomaisten suomen taitoa ja kansan-perinteitä, toisin sanoen vertailen eri maissa asuvien inkerisuomalaisten mahdollisuuksia säilyttää kansallisidentiteettiänsä.

Analysoin sellaiset tärkeät tekijät kuin mahdollisuuksia opiskella suomea, suomekielisten lehdistön saatavuus, mahdollisuuksia tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja harrastaa sitä, suomenkielisten kirkkopalveluiden saatavuus, inkerinsuomalaisten mustomerkkien ja kansalaisjärjestöjen olemassaolo, valtion tuki inkeriläiskulttuurille ynnä muut.

Olen tullut johtopäätökseen, että tästä näkökulmasta katsoen koti-Inkerissä inkerinsuomalaisten on vaikeampaa säillyttää kansallisidentiteetiä kuin Suomessa ja Karjalassa. Mahdollisuuksia jäädä suomalaiseksi inkeriläisillä Pietarissa tai sen läheisyydessä on yhtä paljon kuin Virossa asuvilla heimolaisillamme. Inkerissä siis meillä ei ole niitä erikoislähtökohtia omalle kansalliskehitykselle, jotka muilla hajanaisesti asuvilla kansoilla (esim. armenialaisilla, juutalaisilla, irlantilaisilla) kotimaalla luontevasti on.

Inkerinmaalla esimerkiksi on vähän paikkoja, missä voi opiskella suomea, on vielä vähemmän niitä, missä kieltä voi harrastaa. Suomenkielistä lehdistöä, paitsi neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Inkerin kirkon suomenkielistä versiota, ei julkaista. Suomalaisia lehtiä kirjakaupoista ja kioskeista ei myydä. Valtion tuki suomalaiselle kulttuurille täällä on mitätön. Inkeri vei vain yhden ykköspaikan, täällä on kaikkien enemmän inkerinsuomalaisten aineelliskulttuurin muistomerkkejä. Halutessaan viranomaiset voivat käyttää tutkimukseni tulokset paikallisen kansallisuuspolitiikan parantamiseksi.

Mainitussa kirjoituksessani tietenkin todetaan, että Suomessa on helppointa säilyttää suomentaito, jäädä suomalaiseksi itse ja kasvattaa suomalaisiksi lapsia. Mutta samoin olen sitä mieltä, että kansallisidentiteettimme inkeriläiserikoisuudet haihtuvat Suomessa jopa nopeammin kuin muualla. Suomen yhteiskunta sulattaa nopeasti inkeriläisyyttä. Kansamme tilanne ei ole Suomessakaan ihanteellista.

Lyhyesti sanoen kansallisidentiteettimme on vaikeuksissa kaikkialla. Meidän asema Inkerinmaalla on melkein sama, kuin siirtomailla. Inkerinsuomalaisia siis voi sanoa kansaksi, joka kokonaan asuu sirottumisessa. Siinä mielessä olemme todella maaton kansa.

En tiedä, miten tilanteen voi muuttaa, siksi analysoiden inkerinsuomalaisten poliittista vaikutusta heidän asuinmaissa täytyy todeta, että se on lähellä nolla.

Maatalouskausityöläisiä yhä vähemmän

Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen johtaja Natalja Troshinan mukaan keskuksen lähettämien kausityöläisten käsin vuodesta toiseen Suomessa poimitaan yhä vähemmän mansikoita. Vaikka tämän kesän sato olikin hyvä, IL:n kautta sadonkorjuuseen pääsi vain 130 henkilöä. Ajoista, jolloin töihin lähetettiin jopa viisisataa ihmistä voidaan vain muistella.

Syitä siihen on johtajan mielestä paljon. Taantuman aiheuttama kiristynyt kilpailu kausitöiden markkinoilla sekä Venäjällä kasvanneet palkantaso ja työntarjonta ovat niistä tärkeimpiä. Mutta myös säännöllisesti maataloustöissä käyvien suorat suhteet työnantajiin usein tekevät työllistämiskeskuksen välityspalvelut tarpeettomiksi, sanoo Troshina.

Menneisyyttä muistellen

Sablinon koti kateissa

Kesällä Sablinon jokimaisemat näyttäytyvät vierailijalle ainkauneimmillaan. Olen heinäkuussa 2011 viettänyt sukulaisviikonlopun Pietarissa. Tapasin nyt 15 vuoden tauon jälkeen toista kertaa äidin kaksoisveljen Juhana Tarassun lapsia, lapsenlapsia ja «vunukoita». Tauko oli johtunut siitä, että äidin ja isän poismenon jälkeen meillä ei ollut serkkujen kanssa yhteistä kieltä. Sitten keksin, että venäjänkieltä osaavia tulkkeja löytyy jopa omista sukulaisista.

Näin oli tie auki myös synnyinkotini etsimiseen. Isäni, Paavo Simonpoika Mylläri ehti rakentaa Liissilän Sablinoon soman, turkoosinvihreäksi maalatun omakotitalon vähän ennen kuin Saksan sotilaat valtasivat kylän. Sitä ennen hän ehti myös solmia avioliiton Anna Tarassun kanssa, joka oli kotoisin Lorvilan kylästä (kuuluu nykyisin Pohiin). Minun kannaltani tärkein saavutus oli, että he saivat lapsen, minut, Galina Myllärin, jonka nimi on nykyisin Alina-Sinikka Salonen. Kodin he joutuivat jättämään, minut he toivat mukanaan Suomeen.

Isä ei koskaan uskaltanut käydä kotikylässään. Aiti oli rohkeampi ja vei meidät, kolme tytärtään, kotiseutukäynnille lapsuudenkotiini vuonna 1983. Silloin oli kulunut 40 vuotta siitä, kun olimme tulleet Suomeen. Olin siihen mennessä kuullut talosta paljon ja nähnyt sen pohjapiirroksen ja lupapaperit, jotka isä oli saanut kulkemaan mukanaan. Ne ovat nyt minulla kallisarvoisena muistona.

Käynti talossa oli kokemus, jota on vaikea kuvata sanoin. Minusta tuntui, että olin enemmän olemassa kuin ennen. Se, mikä oli ollut elämässäni tarua, osoittautui nyt todeksi. Lattia, jolla seisoin, oli oikeasti olemassa. Tuntui, kuin olisin saanut juuret. Tuntui, että minä olin enemmän minä. Minä olin itselleni arvokkaampi kuin olin sitä ennen ollut. Tämän käynnin muisto on kulkenut mukanani, eikä se ole haalistunut.

Sablinkajoki tulee yhä kapeammaksi, lapsuuteni maisema kuitenkin. Kuva A.-S.Salonen

Kesällä 2007 pääsin järjestämään Inkeriin seuramatkaa ja löysi syntymätaloni aika helposti. Ehdoton tuntomerkki on Sablinkajoki, jonka rannalla talo sijaitsee. – Sisään en nyt kuitenkaan päässyt, eikä ovelle tullut asukas tuntunut kiinnostuneelta minusta. Luovutin ja päätin joskus tulla uudelleen. Mutta verraten uusia kuvia vuonna 1983 otettuihin, sekä pohjapiirroksiin, tulin siihen tulokseen, että talo oli väärä

Teimme sitten lokakuussa 2009 seuraavan käynnin Sablinoon. Mutteivät vanhan osoite eli Vasiljevskaja katu, paikallisen seutumuseon ja Aleksei Krjukovin apu auttaneet. Oiketata kotiani ei löytynyt.

Yhtäkkiä ankea tunnelmani häipyi. Olin lapsiani ja lastenlapsiani varten halunnut päästä varmuuteen lapsuuskodistani. Ymmärsin, että varmuutta ei ehkä koskaan tulisi. Sain kokea ihanan Inkerini ihanan maiseman, joka oli lähes sellainen kuin se oli ollut minun lapsuudessani. Aika on siellä toistaiseksi melkein pysähtynyt. Tunsin, että olen «kotona». Ei se ole rakennuksesta kiinni. Voin aivan hyvin viedä lapsiani vaikkapa sen «väärän» talon luo ja kertoa, että tämä voisi olla minun synnyinkotini. Olin kävellyt sinne sitä reittiä, jonka muistin äidin kanssa kävelleeni. Talo oli lähes sellainen, jollaiseksi sen muistin. Se riittää.

Hyvä lukija, asiani on siis edellen auki. Olen huomannut, että vaikka talon löytyminen ei tunnetasolla ole enää tärkeää, on se kuitenkin pieni haaste. Onko sinun mahdollista auttaa? Oletko tuntenut Liissilästä Paavo Myllärin, joka on syntynyt 1910 Kuninkaalassa? Hän oli maanteitä tai rautateitä rakentamassa ja iltaisin urakoi heinän niitossa ja muussa ylimääräisessä työssä ja hankki näin talorahat siskonsa Helkan kanssa. Heidän äitinsä oli Liisa Mylläri (os. Brax). Jos henkilöt ovat sinulle tuttuja Inkerin ajoilta, niin ottaisitko yhteyttä. Tai, tiedätkö, missä oli Uljanovkan Vasiljevskaja-katu ja mikä sen nimi on nyt? Osoitteeni saat IL:n toimistosta.

Alina-Sinikka Salonen

Suomeksi seurakunnan tapahtumista

Pietarin Pyhän Marian seurakunnan nuoret ovat julkaisseet Seurakuntaviesti pienoislehteä jo toista vuotta. Sen vastaavana toimittajana on Tatjana Tatarinova. Julkaisu on venäjänkielinen, niin kuin seurakunnan koko nuorisotoiminta. Mutta kirkon juhlavuodeksi valmistettiin lehden suomenkielinen numero, johon on koottu tärkeämpiä juttuja lehden ilmestyneistä numeroista. Tarkoitus on tavoitella kirkossa käyviä ja Pietarissa asuvia suomen-suomalaisia.

Pietarilaisena yritän seurata seurakunnan elmää, mutta pitää myöntää, etten tiedä kaikkea, mitä seurakunnassa tapahtuu. Esimerkiksi vasta tästä suomenkielisestä julkaisusta sain tietää, että kirkossa on teatterikerhokin. Sen on perustanut Ella Pass. Kerholaiset alkoivat runonlausunnasta, mutta nykyään tuottavat pienet näytelmät tavallisesti kirkkojuhliksi. Kerhon nimi on Rukous, Ellan mukaan kerholaiset haluavat ylistää Jumalaa taiteen keinoin.

Kielikurssi vanhuksille ja vanhuustyöntekijöille

Suomen opetus vanhuustyöntekijöille ja vanhuksille on alkanut 24. elokuuta Pyhän Marian kirkossa. Ensimmäisellä Wladimir Kokon pitämällä tunnilla oli 13 oppijaa. Ryhmässä on sekä ummikkoja, että varsin sujuvasti suomea puhuvia. Toisaalta se on kouluttajalle haasteellista, toisaalta auttaa Inkerin kulttuuriseuran opettajia. Heillä on tarkoitus käydä Pietarissa pitämässä suomen tunteja jossakin työnteossa, esimerkiksi ommellen tai laittaen ruokaa.

Kuva Wladimir Kokko

Opetus tapahtuu Pietarin Inkerin Liiton ja Inkerin kulttuuriseuran yhteisenä hankkeena. Kiinnostus on korkea, halukkaita alkaa tulla tunneille jo ulkopuoleltakin, kommentoi PIL:n vanhuustyön johtaja Nina Nizova.

Kansanpukukerhosta suoraan museoon

Mikä on inkerin­suoma­lais­naisen kansan­puku? Heti kuva­amme väri­kästä Tuutarin äyrä­möis­pukua. Joskus inkeriläisjuhlilla saa nähdä monta niissä puettua naista. 1960-luvulla suomalainen Vuorelma ompelimo valmisti ison erän Tuutarin pukuja ja ne tulivat tutuiksi koko Suomessa.

Kuva Leontina Saksa

Mutta kaikki kansantieteilijät mainitsevat, että eri puolilla Inkeriä kansanpuku oli erilainen. Valitettavasti niihin ei ole helppo tutustua. Tieteellisaineistoa tutkittuaan Pietarin Inkerin Liiton kansanpukukerho on valmistanut Tyrön naispuvun. Tyrössäkin asui aikanaan äyrämöisiä sen takia Tuutarin ja Tyrön pukujen välillä on paljon yhteistä. Vasta valmistunut puku on todella kaunis, pellavapaitaa koristelevat iso rekko ja hihakirjonta, päälle pantiin verkainen hartiushame kirjokauluksineen. Paljon käsityötä vaatinut puku tehtiin Rampoon seutumuseon tilauksesta. Syyskuun alussa Rampoon kaupunki juhlii 300. vuosijuhlaansa ja valmistamamme Tyrön puku menee suoraan museon juhlanäyttelyyn.

Natalja Romanova, Leontina Saksa

Yhden rivin uutiset

• 7. elokuuta Talomerkit perinneyhtye ja inkerosyhtye Šoikulan laulut esiintyivät Kolpinon kaupungissa monikulttuurisuudelle ja suvaitsevaisuudelle omistetuissa festivaaleissa.

• Elokuun lopussa perinneyhtye Korpi runsaalla kulttuuriohjelmalla vieraili Pihkovan alueen Sigovassa setukaisten kansanjuhlilla. Menneenä kesänä ryhmä kykeni osallistumaan vepsäläisten, vatjalaisten, inkeroisten, Tihvinin karjalaisten ja setukaisten juhlilla.

Wladimir Kokko
1.9.2011, Pietari

Приглашаем Вас:

> По воскресеньям Лютеранский приход Св.Марии приглашает детей от 4 до 14 лет на творческие занятия, уроки финского, библейские часы. Начало в 11.00 в Малом зале (Бол. Конюшенная ул., 8).

> «Сампо-центр финского языка и культуры» приглашает Вас
на мастер-классы и обучение на курсах: •Вышивание; •Батик; •Войлок (фильцевание); •Вязание (крючком, на спицах, на коклюшках); •Вырезание из дерева; •Ткачество. Старые традиции – новый дизайн. Запись по телефону 920-33-11, с 14.00 до 18.00.

> Продолжается набор в группу по подготовке
к сдаче Государственного экзамена по финскому языку в Финляндии (perustaso, keskitaso). Подробности по тел. (812) 920-33-11, с 14.00 до 18.00.
Присоединяйтесь!

>>> Приглашаем посетить сайт «Сампо-центра» и страничку в «Контакте».

САМПО-ЦЕНТР финского языка и культуры linkki suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin SAMPO-KESKUS

• Рекомендуем книгу О.Коньковой и В.Кокко «Ингерманландские финны», обращайтесь на Пушкинскую, 15.

• У каждого, кто считает себя финном, есть возможность вступить в Suomi-Seura. Это финская общественная организация, поддерживающая связи с соотечественниками за рубежом. Каждый член получает журнал Suomen Silta и иные привилегии. Детали по эл.почте.

<<< События, о которых PILinfo сообщал ранее...

E T S I :