inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto



 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor© 2005

Uutisia Inkeristä:

07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12, 12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11, 12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10, 12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09, 12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08, 12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07, 12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06, 12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05, merkki 12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

KORUT:

SampoKorut

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
Inkerin Liitto

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Venjoen inkerin Liiton osasto
Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

     Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

IL:n vuosikokous 2005
Turun seudun inkerinsuomalaiset paluumuuttajat ry

Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Inkeroisten kesäjuhlat

Vistinässä. 08.07.2012

advertising

Design: Dm.Guitor2006

merkki


04/01/10




     

Uutisia Inkeristä 08/12:

Suomen kieli ja sen status

Kirkon hengelliset päivät

Viestijät saivat suomen rokotusta

Kantakansojen tukiohjelman rahoitusta ei aloitettu

Larin Parasken muistolaata Mäkienkylässä

Inkeriläiskirjallisuutta kirkossa

Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Suomen kieli ja sen status

Wladimir Kokko 1. elokuuta 1863 suomesta on tullut toinen virallinnen kieli Suomen suurruhtinas-kunnassa. On ihmeellistä, että maassa, jossa ruotsinkielisiä oli historian eri vaiheissa korkeintaan 25% väestöstä, vain ruotsia pidettiin virallisena sivistyneen kansan kielenä. 1700-luvun lopulla suomeksi julkaistiin vain raamattuja, katekismuksia, virsikirjoja ja vähän maatalouskirjallisuutta. Tarvitsevatko nuo maajuntit muuta? – ajateltiin Tukholmassa.

Tuskin suomen kielestä olisi tullut kulttuurikieli jollei Elias Lönnrotin kynästä Kalevalaa syntyisi eikä Aleksis Kiven (Alexis Stevallin) tyyppisten ihmisten ponnistuksia tehtäisi. Keisari Aleksanteri II:n päätös suomen statuksesta tuntui 1860-luvulla jo myö­hästynee­ltä.

Vielä ihmeellisempää on se, että seuraavana maana, jossa suomi on saanut virallisen statuksen oli Neuvostoliitto! Toisaalta se on loogista, siksi kaikkien eniten suomalaisia (noin 100 000) Suomen ulkopuolella esim. 1880-luvulla asui Venäjällä Inkerissä ja Pietaria silloin sanottiin suomalaisten toiseksi suuri­mmaksi kaupungiksi.

Juuri tänne Keski-Inkerin Kolppanaan perustettiin samana vuonna 1863 opettajaseminaari. Jopa bolsheviikeille oli selvää, että suomi on käytettävä oppi­laitoksi­ssa, niin yleinen tämä kieli oli Pietarin läänissä. 1920-luvulla suomi otettiin viralliseen käyttöön Inkerinmaan «kansallisissa kyläneuvostoissa» ja «Karjalan työ­kommuuni­ssa».

Suomen kieli levisi Venäjän Karjalaan poliittisista syistä ja suomalaisten kommuni­stien ansiosta. Ilmeisesti he ajattelivat, että karjalaisten heimoveljeiden «sivistyttä­miseen» suomen opetus kuuluu luontevasti. En ymmärrä oikein nykyäänkään, miksi Aunuksen Karjalassa piti opettaa lapsille vierasta suomen kirjakieltä tuoden Inkeristä opettajia?

Tämä suomalaisten punikkien kannattama suomalaistumispolitiikka päättyi Karjalassa vuonna 1938. Silloin yhtäkkiä kävi ilmi, että suomi on «porvareiden fasistinen kieli». Sen sijalle alettiin käyttää aketeemikko Bubrichin pikaisesti keksimää karjalaa, jota kirjoitettiin kyriliikalla. Uusi kieli nauratti kaikkia, mutta sitä ajateltiin karjalaisten «työväen yleiseksi kieleksi». Inkerissä vuonna 1938 suomi on poistunut koko­naan virallisesta käytöstä. Sen ala­mäki meillä on jatkunut tähän päivään asti.

Mutta talvisodan jälkeen vuonna 1940 julistettiin Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta, jota suunniteltiin työväen vallan näyteikkunaksi kaikille Pohjoismaille. Siinä oli oltava kansallinen kulttuurikieli. Suomi sai armahduksen ja sen virallinen status kirjoitettiin uuden neuvostotasavallan perustuslakiin.

Suomen kieli Karjalan tasavallan virallisena kielenä on pysynyt sen perustus-laissa yli 50 vuotta. Petroskoi silloin oli kehyttynyt suomalaiskulttuurin pääkeskukseksi koko Venäjällä. Neuvostoliiton kaatumisen mullistuksissa suomi menetti erikois-statuksensa Karjalassa, nykyään tällä «kansallistasavallalla» on vain yksi virallinen kieli – venäjä. Suomea ei enää kuulu petroskoilaisten suista ja Venäjän Karjala hiljaittain tyhjenee suomalaisista.

2000-luvulla Ruotsissa kunnat saivat oikeuden hyväksyä suomen paikalliseksi vähemmistökieleksi. Sen käyttö yleistyy ruotsalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa. Onko se ihmettä? Ei ole, nykyään kaikkien eniten suomalaisia ulkomailla (noin puoli miljoonaa) asuu Ruotsissa Suomen entisessä metropolissa.

Kirkon hengelliset päivät

Hengellisten päivien vietto kesällä on Inkerin kirkon uusi tradiitio. 3.-5. elokuuta ne toivat yhteen evankeliumin julistamisen halussa Kupanitsan kirkkoon maalikkoja ja pappeja eri puolilta Venäjää. Pelastus ja hengellinen hereilläolo olivat päivien pääkeskusteluaiheina.

Tilaisuuden ensimmäisenä päivänä kuultiin seurakuntien tervehdyssanoja ja rukoiltiin yhdessä. Iltaohjelmassa, jonka nimi oli Pelastuksen arkki, esiintyi kirkkonuoria Murmanskista ja Kazanista asti. Jotkut lauloivat omia lauluja etsimättä itselleen kunniaa, vaan yrittäen koskettaa kylmiä sydämiä.

Toinen ja juhlien pääpäivä alkoi piispa Aarre Kuukaupin tervehdyksellä. Hän mainitsi mm. Inkerin kirkon raskasta kohtaloa ja huomasi, että vaikeina aikoina 90-luvulla jumalanpalvelukset täyttyivät väestä, nykyään suotuisana aikana kirkkopenkeillä on paljon tyhjää tilaa. Kutsumuksemme on ollut koko ajan kuitenkin sama, sanoi piispa, on palveltava Herraa julistaen ristiinnaulettua Kristusta.

Kelton seurakunnan kuoro laulamassa Kupanitsan kirkossa Kelton seurakunnan kuoro laulamassa Kupanitsan kirkossa. Kuva Oksana Dyba.

Palveluksen kokemu­ksia vaihtelivat eri seura­kuntien edustajat Uralilta ja Länsi-Inkeristä, vapaaehtoiset Virosta, Pietarista ja Petroskoista. Kutsuvieraana keskusteluihin osallistui myös isä Ilja Ambartsumov ortodoksikirkosta. Hän totesi, että Inkerin­maalla luterilaisten ja ortodoksien seura­kuntien välillä on luotu hyvät yhteis­työ­suhteet.

Sunnuntaina kaikki läsnäolleet olivat jumalanpalveluksessa mahtavan näköi­se­ssä Kupanitsan kirkossa. «Täällä henge­llisi­llä päivillä minua ilahdutti se, että sain tavata eri-ikäisiä luterilaisia, jotka olivat valmiita kertomaan Kristuksesta ja todista­maan uskontoansa», kertoi vaikutelmista hengellisten laulujen tekijä Petroskoista Artur Soittu. Moni korosti hengellisten päivien tarvetta, ne lujistaa uksovaisten yhtenäisyyttä ja rikastuttaa heidän sieluja.

Oksana Dyba

Viestijät saivat suomen rokotusta

Toivo Tupin kertomassa Inkerista Toista vuotta on kehittynyt Inkerin kulttuuriseuran tukema viestijä-hanke, joka tavoittelee lisää kirjeenvaihtajia saamista Inkeristä. 6.-11. elokuuta Lilja-Liisa Aleksandrova, Oksana Dyba, Aina Jaakkola ja Ljudmila Pilvinskaja kävivät projektiohjelman mukaan kielipajalla Helsingissä. Koulutuksen päätavoitteena oli suomen opikselu, mutta samaan aikaan perehdytiin myös suomalaisuuteen.

Kuvassa: Toivo Tupin kertomassa Inkeristä. Kuva L.-L.Aleksandrova

Suomea opiskeltiin inkeriläissyntyisen Aili Mehiläisen johdolla ja oli kiva tutustua kurssilla Unkarista, Romaniasta, Tšekistä, Slovakiasta, Latviasta, Virosta, Tanskasta ja Saksasta tulleisiin. Opettaja korosti juuri niitä seikkoja suomen kielessä, jotka useammin aiheittavat ongelmia ulkomaalaisilla.

Loistava Toivo Tupin kulttuuriseurasta opasti meidät Ateneumissa, Kiasmassa, kansallismuoseossa sekä ihanan Porvoon kaupungin käynnissä.

Koulutuksen jälkeen meidän on helpompaa kirjoittaa, ajatella ja tuntea suomalaisittain.

Aina Jaakkola

Kantakansojen tukiohjelman rahoitusta ei aloitettu

Viime vuonna Leningradin alueen lainsäätävä kokous on hyväksynyt alueen suomalais-ugrilaisten kantakansojen eli vepsäläisten, inkeroisten ja vatjalaisten tukiohjelman. Tukitoimintaan oli budjetoitu 45 miljoonaa ruplaa (4,1 mln euroa) kolmen vuoden ajaksi. Ohjelma sisältää monipuolista koulutusta, kulttuuri­tilaisuu­ksien ja perinneyhtyeiden rahoitusta, vatja­laismuseon perustamisen yms. Inkerin­suomalaiset jätettiin tukitoiminnan ulko­puolelle sillä heillä ei ole kantakansan statusta.

Ohjelman piti alkaa jo 1.1.2012, muttei rahoitusta aloitettu edes 1.7.2012. En ymmärrä syitä, sanoo paljon ohjelman laatimisen hyväksi tehnyt Olga Konkova, rahoituksen saaminen on vain tyssännyt kuin seinään. Tänä vuonna rahaa ei saa varmasti vaikka joitakin hankkeita on jo lähtenyt liikkeelle ja ne ovat aiheuttaneet kustannuksia. Leningardin alueen kansalaiskamarin jäsen ja Kantakansojen keskuksen johtaja Olga Konkova aikoo valittaa asiasta kaikkiin mahdollisiin instanssioihin.

Larin Parasken muistolaata Mäkienkylässä

Tunnetuin inkeroinen runonlaulaja Larin Paraske syntyi joko vuonna 1833 tai 1834 Pohjois-Inkerin Mäkienkylässä lähellä Lempaa­laa. Orvon kohtaloa ja köyhyyttä kokenut Paraske lauloi vanhoja kalevalanmittaisia runoja ja helposti keksi omia uusia lauluja. Kansan­runoutta keränneen Adolf Neoviuksen avulla hänestä tuli tuttu runonlaulaja myös Suomessa. Larin Parasken elämäntaival päättyi tammikuu­ssa 1904.

25. elokuuta 2012 Mäkienkylä on saanut Larin Parasken muistolaadan. Se valmistui Inkerin kulttuuriseuran aloitteesta ja yhdistyksen rahoituiksella. Puheenjohtaja Helena Miettisen mukaan seura tukee Inkerinmaan vähälukuisten kansojen inkeroisten ja vatjalaisten perinne­kulttuuria projektitoiminnan puitteissa. Muisto­laadan avajaisissa Larin Parasken jälkeläisenä oleva näyttelijä Eeva Litmanen lausui kappaleen runonlaulajan rajattomasta perinnöstä.

Helena Miettinen ja Eeva Litmanen muistolaadan avajaisissa Helena Miettinen ja Eeva Litmanen muistolaadan avajaisissa. Valokuva W.Kokko.

Avajaisiin osallistui toista-kymmentä Suomesta tullutta sekä allekirjoittanut Inkerin Liiton edustajana. Tilaisuus herätti jonkin verran paikallisten kiinnostusta. Vaari pikku tytön kanssa toi kukkasia, eräs nuori mies sanoi olevan kuullut Larin Paraskesta serkulta, joka opiskelee Herzenin pedagogisessa yliopistossa suomea. Muistolaata kiinnitettiin kylä­kaupan seinään, tohtori Miettinen on jättänyt kaupan omistajalle Parasken muotokuvan ja mapin venäjänkielistä perusainestoa Mäkien-kylän tunnetui­mmasta lapsesta.

Inkeriläiskirjallisuutta kirkossa

26. elokuuta Skuoritsan kirkossa jumalanpalvelusta seurasivat kirjojen esittely-tilaisuus ja konsertti. Konserttiohjelmassa solistilaulaja Svetlana Musina Jelizaveta Pantshenkon säestyksellä esitti venäläisiä ja länsieurooppalaisia klassisia kappaleita. Kirkko on kuuluisa omasta erinomaisesta akustiikasta ja muusikot pitävät esiintymisestä Skuoritsassa.

Paljon kirkkovaen kinnostusta heratti myos kirjanayttely Gjol-nimisen kustantamon uutuuksista Gjol Paljon kirkkoväen kinnostusta herätti myös kirjanäyttely Gjol-nimisen kustantamon uutuuksista. Niistä kertoi kustantamon johtaja Mihail Braudze. Hän korosti, että Gjol on monta vuotta erikoistunut Inkeri-aiheiseen kirjallisuuteen venäjän kielellä. Uutuuksena on esim. venäjänkielinen Suomalaisen Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon historia. 400 vuotta. 1611-2011. Neljän tekijän kompilaatiokirja oli tarkoitus julkaista jo viime vuonna, mutta hiukan myöhästyneenäkin se kiinnostaa lukijoita.

Historiatiedot ja musiikki tekevät maalaisseurakunnan elämästä monipuolisen, sellaista elävä uskonto onkin.

Oksana Dyba, Pavel Krylov

Yhden rivin uutiset

4. elokuuta Talomerkit perinneyhtye (joht. Irina Demidova) esiintyi Kolpinon kaupungissa paikallisissa folkloorijuhlissa Tshuhonka-nimisessä kaupungin-osassa.

22. elokuuta Irina Ostonen ja Ljudmila Soikka osallistuivat Raivolassa Golubaja sterla-nimisessä lasten kesäleirissä pidettyyn Venäjän lipun juhliin kertomalla inkerinsuomalaisista ja heidän kulttuurista.

Kelton kirkon koulutuskeskuksessa 29.-31. elokuuta järjestettiin perinteinen kesäleiri Pietarin suomalaisen koulun 3.-9. luokan oppilaille.

Wladimir Kokko,
2.9.2012, Pietari


E T S I :