inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto



 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

:

tyollistamiskeskus

:


:

    


 

    

-

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

2013:
07/13, 06/13, 05/13, 04/13, 03/13, 02/13, 01/13,

2012:
12/12, 11/12, 10/12, 09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12,

2011:
12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11,

2010:
12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10,

2009:
12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09,

2008:
12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08,

2007:
12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07,

2006:
12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06,

2005:
12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05,

2004:
12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04,

2003:
12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03
merkki

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009
Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

Puna-armeijan kuoro "On hetki" (1971). Arvi Kemppi näkyy alkupuolella (aika 1:40)
Arvi Kemppi. 1971

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
Inkerin Liitto

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Vatjalaisille kansanmuseo ja toimitilat

13.07.2013

advertising

Design: Dm.Guitor2006

merkki

Openstat
04/01/10





-

     

Uutisia Inkeristä 08/13:

Vuosisatojen vaihteessa.
Painopisteet ammattikoulutus ja Hatsina

Jalkala profiiliansa etsimässä

In memoriam: Paavo Suomalainen

Kikkerin vanhusten palvelutalo 20 vuotta

Kuuma mansikanpoimintakausi ohi

Tutustumassa kveeneihin

Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Vuosisatojen vaihteessa
Painopisteet ammattikoulutus ja Hatsina

Vuosi 1998 oli Inkerin Liiton historiassa vaikeimpia. Liiton puheenjohtajaksi v. 1996 valittu Leonid Gildi oli omituinen johtaja. Hän ei vain pitänyt sääntömääräistä vuosikokousta vuonna 1997 eikä tarvinnut sitä seuraavanakaan vuonna. NKP:n historian dosenttina Gildi ei pystynyt ymmärtämään demokratian merkitystä kansalaisjärjestössä, mutta mielellään kertoi joistakin tulevista kottagekylistä kaikille inkerinsuomalaisille. IL:n neuvoston muut jäsenet äänienemmistöllä päättivät vuosikokouksen 1998 pitämisen paikasta ja ajasta. Kokouksessa valitsematta jäänyt Gildi marssi ulos ja jäi pois IL:sta.

Tämän kriisin syynä ei ollut yksi puheenjohtajaksi sopimaton henkilö vaan myös kansallisliikkeemme yleinen heikkeneminen maastamuuton takia. Paluumuutto-oikeutta käytti yhä enemmän inkerinsuomalaisia ja Inkerin Liitto menetti taitavia jäseniä. Muutto Suomeen houkutteli paljon enemmän kuin suomalaistyö kotimaalla. Työttömyys ja pienet palkat Venäjällä olivat monille muuttovalinnan pääargumenttina.

Täytyy mainita, että Suomen inkeriläispolitiikka on ollut alusta alkaen kaksipuolinen. Toisaalta inkerinsuomalaisille annettiin paluumuutto-oikeus, toisaalta heitä tuettiin heidän asuinalueillaan (Inkerissä, Virossa ja Venäjän Karjalassa). Silloin päättynyt vanhusten palvelutalohanke oli sellaisen tuen paras esimerkki.

Seuraavalla syksynä 1999 alkaneella Suomen työministeriön rahoittamalla hankkeella yritettiin ennen kaikkea parantaa inkerinsuomalaisten työllisyystilannetta Inkerissä koulutuskeinoilla. Yhteistyössä paikallisten työviranomaisten ja oppilaitosten kanssa järjestettiin ammatti- ja atk-kursseja. Vuonna 2000 Pietariin perustettiin Inkerin Liiton työllistämiskeskus, joka pääsi yhteistyöhön suomalaisten työnantajien ja oppilaitosten kanssa ja osallistui aktiivisesti inkerinsuomalaisten koulutuksen järjestelyyn koti-Inkerissä. Maksutonta koulutusta pääosin rakennusalan ammateissa ja atk-kursseilla on saanut yhteensä 330 henkilöä.

Myös suomen kielitaitoa pidettiin työllistymistä helpottavana tekijänä. Vuonna 1999 päätettiin, että projektin varoilla korvataan IL:n kielen alkeiskurssien kustannukset. Kielikoulutuskin muuttui inkeriläisille (yli 300 henkilöä vuodessa!) ilmaiseksi.

Kieliopetus edesauttoi projektin toisen tavoitteen eli inkeriläisten suomalaisidentiteetin vahvistamisen saavuttamista. Suomalaistoiminta Inkerinmaalla oli tarkoitus siirtää yhden katon alle. Vuonna 2000 Hatsinassa vuokratuissa tiloissa alkoi toimia monitoimikeskus (johtaja Mirja Vypiralenko). Siinäkin oli rakennusalan kursseja, atk-kursseja ja kieliopetusta. Keskusken kautta yritettiin kehittää yrittäjyyttä ja siinä pidettiin taidenäyttelyjä. Vuonna 2001 Hatsinan monitoimikeskus isännöi inkeriläiskirjailijoiden kokouksen, johon saapui toistakymmentä kirjailijaa kolmesta maasta. Sellainen kirjailijafoorumi on jäänyt ainoaksi inkerinsuomalaisten historiassa. Monitoimikeskuksen perustamispaikaksi Hatsina valittiin sen takia, että joskus siellä tämä ajatus oli syntynyt, Hatsinan Inkeri-Seura (pj Paavo Suomalainen) tarjosi parhaita vuokratilojen vaihtoehtoja ja myös kaupungin sijainti uskottiin palvelevan maalla asuvia Keski-Inkerin suomalaisia.

Wladimir Kokko Inkerinsuomalaisten tukiprojekti oli nelivuotinen (1999-2003), sen koordinaattorina Inkerinmaalla toimi Wladimir Kokko.

Huomattavaa tukea inkeriläikulttuuri sai vuosina 1998-2000 myös Ruotsin Inkeri-liiton aloittamasta SIDA-projektista. Juuri vuosisatojen vaihteessa vakiintuivat ne kulttuurityön muodot, jotka kehittyvät Inkerin Liitossa nykyäänkin. Niiden mukaan kouluttivat itsensä kulttuurityömme avainhenkilöt.

Internetin leviämisen seurauksena yhteistyö eri maissa toimivien inkeriläisliittojen välillä on lujistunutvarsinkin tietovaihtoalalla. Musiikkiyhtyeet toisista liitoista ovat alkaneet säännöllisesti käydä esiintymässä veljesliittojen kesäjuhlissa. Inkerin Liitto oli aktiivinen ulkosuomalaisparlamentissa ja suomalais-ugrilaisten kansojen liikkeessä.

Jalkala profiiliansa etsimässä

Jalkala on hyvin säilynyt suomalainen maatila Karjalan niemimaalla lähellä entistä Raivolaa. Neuvostoaikana se on säilynyt sen takia, että Vladimir Lenin yöpyi siellä Parviaisen perheen suojelema kerran.

Kuorolainen Irina Minina Jalkalan museossa Nykyään ei Leninistä paljon mainita, vaan maatilalla on Kannaksen kanta-asukkaista kertova museo. Kaikkien sodissa kaatuneiden muistoksi Jalkalaan on rakennettu tshassouna. Museon vieressä säännöllisesti pidetään kulttuuritilaisuuksia, kuten esim. tämän vuoden 17. elokuuta. Kansanmusiikille omistettuun konserttiin osallistui mm. Pietarin Inkerin Liiton Kotikontu-kuoro. Sen ohjelmasta yleisö selvästi tykkäsi.

Kuvassa: Kuorolainen Irina Minina Jalkalan museossa.

Jalkala-museon johdon mukaan valtion rahoituksella on tarkoitus kunnostaa Parviaisen maatila kokonaisuudessaan.

Teksti ja kuva Lilja-Liisa Aleksandrova

In memoriam

Paavo Suomalainen
(24.1.1944 28.7.2013)

Paavo Suomalainen

Suomesta tuotu kukkien ja seppeleiden ympäröimä tuhkauurni oli 22.7. Hatsinan kirkon alttarin edessä. Pastori Väinö Kuosti suinasi Paavo Suomalaisen ikuiseen lepoon koti-Inkerissä.

Paavo Suomalainen syntyi 24. tammikuuta 1944 Suomessa, missä hänen vanhempansa olivat sodan aikana evakossa. Vauvana joutui hän tulemaan Keski-Venäjälle ja vasta vuonna 1955 perhe, johon kuului myös Paavon veli, onnistui palaamaan suvun kotikylään Venjoen Ruussovaan.

Nuorena neuvostoaikana hän oli niin kuin moni muu, valmistui Hatsinassa teknikoksi, suoritti asevelvollisuuden, tuli metallitehtaaseen töihin. Elämä muuttui silloin, kun Inkerin Liitto perustettiin. Hatsinan Inkeri-seurassa hän oli aktiivisimpiä jäseniä. Jo laitoksen suunnitteluvaiheessa hänestä tuli Taaitsan vanhusten palvelutalon johtaja.

Tähän työhön hän paneutui täysin sydämin. Hänellä riitti lämpöä asioimaan huonokuntoisten vanhusten kanssa, teknistä osaamista ylläpitää, hoitaa ja kehittää kiinteistöä, pätevyyttä osallistua tarvittavine papereineen projektikokouksiin Helsingissä. Paavo Suomalainen johti taloa 15 vuotta (1994-2009)! Vuosina 2001-2009 Suomalainen oli myös Hatsinan Inkeri-seuran puheenjohtajana. Vilpitön työ, jota hän teki, tehtiin inkerinsuomalaisten hyväksi. Se jää monien muistiin ja sieluun.

Vakavaan sairauteen Suomalainen kuoli 28.7.2013 Helsingissä, johon Paavo muutti v. 2009 eläkkeelle jäätyä.

Kikkerin vanhusten palvelutalo 20 vuotta

24. elokuuta Kikkerin vanhusten palvelutalo juhli omat 20. vuosijuhlansa. Oikeastaan juhlittiin 20 vuotta siitä, kun suomalainen Villa Inkeri ry on alkanut toimintaa Kupanitsan seudulla sijaitsevassa Kikkerissä.

Kesän aikana 1993 hyväntekeväisyyttä harrastava Villa Inkeri ry (sen aikainen puheenjohtaja Raija Juvonen) hankki itselleen niin sanotun paroonitalon Kikkerin kylän keskustasta. Vanha punatiilitalo kunnostettiin ja alkuvaiheessa se toimi humanitaarisen avunantopisteenä ja avopalveluiden toimittajana inkeriläisvanhuksille.

Poikkeuksellisesti Villa Inkeri ry sai 90-luvun puolivälissä Suomen Raha-automaattiyhdistykseltä rahoituksen uuden rakennuksen rakentamiseen. Sillä vuonna 1997 valmistui hieno 24 asukaspaikan talo kakkine mukavuuksineen. Se oli Inkerimaan ensimmäinen vanhusten palvelutalo, jossa suihku ja vessa oli joka huoneessa. Villa Inkerin rakennusasioissa avainhenkilönä oli arkkitehti Pentti Kärki. Myöhemmin palvelutalo laajennettiin vielä kerran, kun tontille rakennettiin kaksipientä rivitaloa itsepärjääville kodittomille.

Kikkerin vanhusten palvelutalon päärakeenus. Arkistokuva Villa Inkeri Kuvassa: Kikkerin vanhusten palvelutalon päärakeenus. Arkistokuva Villa Inkeri.

Palvelutalossa asuu nykyään kolmisenkymmentä vanhusta, se järjestää myös avopalveluja paikallisille ikäihmisille, ottaa vastaan työharjoitteluun opiskelijoita Suomesta sekä tarjoaa majoitus- ja ateriointipalvelut matkaajille. Alusta alkaen laitoksen toimintaa on johtanut kikkeriläinen Anna Raut. Palvelutalo on edelleenkin Villa Inkerin omistuksessa mutta Volossovan piirikunnan sosiaalitoimi siltä ostaa palveluja, vastuu toiminnan ylläpitämisestä on kuitenkin suomalaisella kansalaisjärjestöllä.

Vuosijuhlissa oli mukana Villa Inkeri ry:n puheenjohtaja Eeva Kotiniitty ja arkkitehti Pentti Kärki. Inkerin Liiton tervehdyspuheenvuoron lausui neuvoston jäsen Tatjana Bykova-Soittu.

Kuuma mansikanpoimintakausi ohi

Mennyt kesä oli Suomessa poikkeuksellisen lämmin, joissakin paikkakunnissa rikottiin ennätyslämpötilan luvut. Mansikka kyspyi kesäkuussa nopeasti ja se aiheutti Suomeen kausimaataloustöihin työvoimaa lähettävälle Inkerin Liiton työllistämis-keskukselle lisäongelmia.

Piti toimia hyvin nopeasti ja lähettää äkkiä isoja ryhmiä reagoiden työnantajien tarpeisiin, kertoo työllistämiskeskuksen johtaja Natalja Troshina. Taas pääkonsulaatissa oli kesällä oikea viisumihakemusten käsittelyruuhka ja joskus viisuminsaanti venyi jopa yli kolmeksi viikoksi. Me jouduttiin niin kuin kahden tulen väliin huokailee Troshina, mutta selviydyimme pulmista melko hyvin.

Työllistämiskeskuksen kautta tänä kesänä Suomeen pääosin mansikan-poimintaan pääsi 120 kausityöntekijää. Heistä suurin osa on opiskelijoita, mutta on paljon sellaisiakin työhalukkaita täysi-ikäisiä, jotka käyvät usein samalla maatilallakin joka vuosi. Halukkaita mennä sadonkorjuuseen Suomeen on vielä Venäjällä tarpeeksi.

Tutustumassa kveeneihin

Inkerinmaan vähemmistökielien tukihankkeen (projektipäällikkö tri Helena Miettinen) puitteissa inkeroisia edustava Dmitri Harakka, vatjalaisedustaja Marina Iljina sekä allekirjoittanut 25.-28. elokuuta olivat ryhmämatkassa Pohjois-Norjassa Finmarkussa. Projektimatkan tavoitteena oli tutustua kveenikielen asemaan ja kveenijärjestöjen toimintaan.

Ryhmä majoittui Børselvin (eli kveeniksi Pyssyjoen) kylässä Porsanger- (Porsankivuonon) rannalla 7020-pohjoisen leveydellä. Aikanaan Pyssyjoki oli sataprosentisesti kveeninkielinen ja nykyään siinä sijaitsee tätä kieltä tutkiva ja kehittävä Kainun instituutti. Kveenit itse sanovat omaa kieltänsä kainun kieleksi ja pitävät itsensä Jäämerenrannalle Tornionlaaksosta meiänkielisten muuttaneiden jälkeläisinä. Yhdessä myöhemmin Suomesta muuttadein kanssa heitä kutsutaan myös Ruijan suomalaisiksi. Arvioiden mukaan kveenejä on 10-15 tuhatta, mutta vain 1,5 tuhatta heistä puhuu kainun kieltä äidinkielenä. Kieli on muuten joka suomentaitoiselle hyvin ymmärrettävä, käytännössä se eroaa suomen kirjakielestä samoin kuin mikä tahansa suomen murre.

Seminaaripaan aamu Kainun instituutissa Kveenien problematiikka muistuttaa paljolti inkerinsuomalaisten ongelmia. Pieni vähemmistö, joka häviää kieltänsä, kärsii kielenopettajien pulasta ja yrittää saada nuoria kiinnostuneiksi juuristaan. Kveeninkieli on saanut vuonna 2006 virallisen vähemistökielen statuksen ja nauttii Norjan valtion tuesta. Kainun instituutissa on töissä seitsemän henkilöä, jotka mm. kehittävät kainun kielikorpusta (sisältää sanastoa ja kieliopin systematiikan) yhteistyössä Tromssan yliopiston kanssa. Instituutin vieressä on pieni museo. Kveenien kansalaisjärjestöt julkaisevat Ruijan kaiku nimisen lehden kerran kuussa ja harrastavat monipuolista kulttuurityötä. Pohjois-Norjassa asuu yksi kirjailija, jonka kynästä on jo tullut kolme kveeninkielistä romaania.

Kuvassa: Seminaaripäivän aamu Kainun instituutissa. Vasemmalta oikealle Kaisa Maliniemi (Tromssan yliopisto), tri Helena Miettinen, Aune Kämäräinen (molemmat Inkerin kulttuuriseura), Dmitri Harakka (Šoikkulan seura), Wladimir Kokko (IL), Marina Iljina (Vatja-seura), Heinike Heinsoo (Tarton yliopisto), Terje Aronsen (Kainun instituutti). Valokuva Dmitri Harakka.

Inkeristä tulleille oli paljon opittavaa kveenien kokemuksista ja paljon kerrottavaa heille omasta kansallistyöstään. Vierailun aikana isäntien ja meidän välillä hallitsi antoisa ja ystävällinen ilmapiiri. Eikä kukaan meistä voinut jäädä ihailematta paikallisesta tunturiluonnosta ja jopa elokuun lopun ilma säästi meidät sateista ja kylmyydestä.

Yhden rivin uutiset

24. elokuuta Kotikonnun kuorolaiset kävivät Kronstadtissa Pietarin kansallisuuksien talon järjestämässä linja-autokiertueessa.

31. elokuuta Pietarin Suomi-talossa pidettiinaloituskokous tulevan lukuvuoden paluumuuttovalmennuksessa. Suomeen aikovat testattiin ja heistä muodostui 6 ryhmää Pietariin sekä 1 Hatsinaan.

Wladimir Kokko,
Pietari, 2.9.2013


E T S I :