Nouse, Inkeri!

Dm.Guitorї 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

03.04.05 lähtien.

Työllistämis-
keskus:

Moskovan
piiriosaston
«Inkerin Liitto»

Arkisto:

Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerinsuomalaisten kronikka.
"Oma maa omenakukka".

LASKIAINEN - 2004, Otavan koulutus 2004,

Uutisia
Inkeristä:

08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06, 12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05, 12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

Ääni-arkisto:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Sampo Korut

Sampo Korut

Linkit:

•www.inkeri.fi

•Suomen Inkerin
kulttuuriseura

•Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto

•inkerikeskus.fi

•Ruotsin Inkeri-liitto

•Virossa


•Pietarin Inkerin Liitton lehti

•Inkerin kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

•Venjoen inkerin Liiton osasto

•Tverinkarjalaisten ystavat ry

• Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

•
Turun seudun inkerinsuomalaiset paluumuuttajat ry

•Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla

• Suomen Yleisradio

Kaksi kesäleiriä Suomessa

11.-18.08.06

Design: Dm.Guitorї2006

TUTUSTU INKERIN
ъБОСФЙС Й ЬЛУЛХТУЙЙ ДМС дефек

пвхюеойе Й тбвпфб

чблбоуйй:
• ч жЙОМСОДЙА ОБ ТБВПФХ ФТЕВХАФУС УЧБТЭЙЛЙ...
• уРЕГЙБМЙУФЩ РП ТЕНПОФХ Й ПВУМХЦЙЧБОЙА ЗТХЪПЧЩИ БЧФПНПВЙМЕК...
• пРЕТБФПТЩ НЕФБММПТЕЦХЭЙИ УФБОЛПЧ У юрх...

лхтущ ЖЙОУЛПЗП СЪЩЛБ:
1. тБЪЗПЧПТОЩК ЖЙОУЛЙК СЪЩЛ
OSAAN ITSE – хнеа убн;
2. уРЕГЙБМШОЩК ЛХТУ ДМС ОБЮЙОБАЭЙИ = 120+120 ЮБУПЧ ;
3. лХТУЩ ЗЙДПЧ ОБ ЖЙОУЛПН СЪЩЛЕ.
4. лХТУЩ ЖЙОУЛПЗП СЪЩЛБ
ДМС ОБЮЙОБАЭЙИ Й РТПДПМЦБАЭЙИ.

UUTISIA INKERISTÄ 09/06

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Ikuinen kulkuri-kansa?

«Inkerläiseks' olen syntynyt, koditonna kuljeskelen nyt...», tunnetun romanilaulun sellaisen version olen muistanut lapsuudestani asti. Tohtori Helena Miettinen on joskus sanonut inkerinsuomalaisia maattomaksi kansaksi. Pitääkö paikkansa, että ikuisen kulkurin kohtaloksi kansamme on tuomittu?

Mikä on inkerinsuomalaisten kotimaa? Kysymys ei ole uusi. Jos luettaisiin sadan vuoden vanhaa inkeriläislehdistöä, niin tämä kysymys nousee jatkuvasti esille. Onko se Suomi ja Venäjälle esi-isämme joskus eskyivät vain? Onko se Inkerinmaa, jossa kansamme erikoispiirteet ovat muodostuneet ja jossa isovanhempamme nousivat Golgataan? Kelpaavatko inkerinsuomalaisten kotimaiksi Karjala, Viro ja Ruotsi, joihin moni inkeriläinen on juurtunut maailman sodan jälkeen?

Vastaakseni näihin vaikeihin kysymyksiin rupesin analysoimaan juutalaisten kokemusta. Heitä todella sanotaan ikuiseksi kulkuri-kansaksi. Juutalaisten ja inkerinsuomalaisten kohtaloissa on paljon yhteistä. Ikivanha esi-isien maa jossain kaukana, uusi kotimaa ja pakollinen karkoitus siitäkin, vankiasema vieraalla maalla, massamurhaukset ja kapuu kotimaahan, unohtuva äidinkieli ja siirto toiseen kieleen sekä «uuden luvatun maan» kutsunta... Juutalaisilla oli vuosisatoja sopeutuakseen näihin olosuhteisiin. Mitä opetusta voimme heidän kohtalostaan saada?

1. Kansa voi jäädä eloon asuen sirpaleina eri maissa, jos se pysyy esi-isien uskossa ja säilyttää hengelliset suhteet esi-isien maahan.

2. Kansa voi viihtyä ja menestyä ollessaan vähemmistönä, jos se on tarpeeksi suvaitseva ja oppii enemmistökansan kielen.

3. Pois kuoleva kieli voi elpyä uuteen eloon.

4. Ihmisessä keskinään sovussa voi elää kaksi kansallisidentiteettiä.

Inkerinsuomalaisten tapauksessa ihminen voi jäädä suomalaiseksi asuen missä tahansa, jos hän tuntee kuuluvuutensa suomalaisuuteen. Olen huomannut, ettei tähän vaikuta «suomalaisen veren» prosenttiosuus. On ihmisiä, joiden molemmat vanhemmat ovat inkerinsuomalaisiä, mutta he sanovat itsensä venäläisiksi. On vain «neljänneksi inkeriläisiä», jotka kielitaitoisina ovat epäilemättä suomalaisia.

Jakutiaan sodan aikana joutunut isotätini Kelttoon palattua osasi vähän jakutian kieltä. Selviytyäkseen inkerinsuomalaisten oli pakko olla suvaitsevina Jakuatiassa ja Etelä-Kazahstanissa, Virossa ja Ruotsissa. Ja joka paikassa opittiin paikallisten kieli.

Tiedättekö, että nykyheprea on uudestaan «keksitty» ja «viljelty» kieli? 120 vuotta sitten sitä ei puhunut kukaan. Meidän on paljon helpompaa jäädä suomenkielitaitoisiksi, lähellähän on Suomi, jossa esi-isiemme kieli kukkii ja kehittyy.

Eräs Ruotsissa syntynyt inkerinsuomalainen kertoi minulle, että hän selvästi tuntee itsensä niin inkeriläiseksi, kuin ruotsalaiseksi. Kaksoisidentiteetistä kuulin monesti myös Virossa asuvilta inkeriläisiltä. Tuntuu siltä, että minussakin elävät sekä suomalainen, että pietarilainen (venäläisten erikoisrotu).

Joka ihmisellä on koti, kivaa, että nykyään inkerinsuomalainen itse päättää, missä se on. «Joka kodin ikkunasta näkyy vain kotimaa», on kirjoittanut inkeriläisrunoilija Armas Mishin, hän on minusta ihan oikeassa.

Kirjoituspaja Pietarissa

Uusien suomenkielisten toimittajien aikaansaaminen on kirjoituspajojen päätavoitteena. Inkeriläisaiheista kirjoittavia koulutetaan saadakseen enemmän niitä, jotka osaavat kertoa, mitä tapahtuu «inkerinsuomalaisten maailmassa».

Hankkeen projektipäällikkö Matti Arminen Helsingin Inkerikeskuksesta pystyi kutsumaan Pietarin kirjoituspajan (5.-7.9.) kouluttajiksi mm. YLE:n toimittaja Marja Mannisen, Suomessa ilmestyvän venäjänkielisen Spektr-lehden päätoimittaja Elina Gusiatinskyn sekä Inkerikeskuksen puheenjohtaja Irina Kopelianin. Koulutettavia oli 10, 5 Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton lähettämää ja 5 IL:n edustajaa. Paitsi penkillä istumista koulutettavilla oli Wladimir Kokon opastama Suomalainen Pietari –kaupungin kierros, tapaaminen Inkerin kirkko aikakauslehden toimituksessa ja vastaanotto konsuli Juha Vänskällä, jossa mm. tavattiin suomalaisia ammattitoimittajia.

Kirjoituspajan seuraava koulutusjakso pidetään tänä syksynä Helsingissä.

Uusi lukuvuosi alkamassa

Niin kuin aina syyskuun puolissavälissä suomen kielen opetuksen uusi lukuvuosi on alkanut Inkerin Liitolla. 11 eri tasoista kieliryhmää järjestettiin Pietarissa, kaksi alkeisryhmää Hatsinassa, yksi Volossovassa ja yksi Systärpekissä. Systärpekissa suomen opetus Inkerin Liiton voimin järjestettiin ensimmäistä kertaa. Taas monessa paikkakunnassa kuten esim. Keltossa, Sosnovy Borissa ja Tyrössä opetusta ei pystytty järjestämään joko ilmoittautuneiden väheisyyden tai pätevien opettajien puutteen takia. On aikomus myös aloittaa 2 lasten ryhmää, mutta niissäkään ei riitä vielä oppilaita. tä, että «pitsijuttu» saa Tyrössä uuden kehityspotkun.

Paluumuuttovalmennus pidetään tänä lukuvuonna seitsemässä ryhmässä, niistä 6 opiskelee Pietarissa ja 1 Hatsinassa. Paluumuuttovalmennuksen vastuullisena kouluttajana toimii taas Onnenkieli Oy Tampereelta.

Samaan aikaan lukuvuosi alkoi suomen opettajien täydennyskurssilla, joka järjestetään yhteistyössä suomalaisen Opintotoiminnan keskusliiton kanssa.

Venäjänkielistä kirjallisuutta Suomessa

Venäjä on kolmanneksi puhutuin kieli Suomessa, noin 30 tuhatta maassa pysyvästi asuvaa pitää sitä äidinkielenä. Syyskuussa Pietarissa saatiin tutustua Suomen venäjänkieleiseen kirjallisuuteen. Kirjoituspajan päivinä päätoimittaja Elina Gusiatinsky loistavalla suomen kielellä kertoi Spektr-lehdestä. 19. syyskuuta Suomen Pietarin instituutissa kirjailija Ljudmila Kol kertoi uudesta tuotteestaan ja kolme kertaa vuodessa ilmestyvästä venäjänkielisestä LiteraruS kaunokirjallisuuden aikakaus-lehdestä. Entinen moskovalainen Ljudmila Kol on tunnetuin Suomen venäjänkielinen kirjailija. Kirjallisuuden ystävien tapaamisessa Suomen instituutissa mukana oli 4 inkeriläiskirjailijaa, joista 3 kirjoittaa vain venäjäksi.

Elpynyttä kauneutta

Elpynyttä kauneutta –nimisen hankkeen esittelytilaisuus pidettiin Suomen Pietarin instituutin tiloissa 27. syyskuuta. Hankkeessa on monta eri tahoa mukana, niiden joukossa Sampo-keskus, Pietarin elpymissäätiö, Venäjän kansantieteellinen museo sekä Pitsivoimala Lyra ry. Aloittelijoilla on aikomus opettaa naisille virkkaamista, kutomista ja kirjontaa, jotta lapsenhoitoaikana tai eläkkeellä heillä olisi sivutyötä. Sampo-keskus (toimitusjohtaja Tatjana Bykova) suunnittelee mm. Inkerin kirkon pappien vaatteiden ja kirkkotekstilien valmistamista Inkerinmaalla. 21:sta tilaisuuteen osallistujasta moni heti kirjoittautui kerhoihin. Koulutus alkaa jo lokakuussa.

Yhden rivin uutiset

• Vatjalainen museo Luutsan kylässä (johtaja Tatjana Jefimova) paloi tuhoisassa tulipalossa 16. syyskuuta. Museo on palanut jo toisen kerran sen lyhyessä historiassa. Jos viime kerran se oli tuhopoltto, niin tällä kertaa «vain» napurissa asuvien alkoholistivuokralaisten huolettomuus.

• Jo lokakuussa IL:n kautta aletaan opetusmateriaalien postitusta niille kaukana asuville paluumuuttoa jonottaville, jotka eivät voi käydä paluumuuttovalmennus-kurssilla. Pakettiin kuuluvat Ilona Scarciellon valmistamat Suomea leikiten -oppikirja, harjoituskirja ja CD-levy.

• 30. syyskuuta Jalkalan museossa Karjalan kannaksella pidettiin professori Vladimir Baryshnikovin vetämä suomalais-venäläinen historiaseminaari, johon osallistui noin 20 tutkijaa. Pastori Aleksei Uimanen kertoi tilaisuudessa Inkerin kirkon seurakuntien historiasta.

Wladimir Kokko

2.10.2006, Pietari

Elvytetyn kirkon henki

Äskettäin vihityssä Tuutarin seurakunnan kirkossa jumalanpalvelukset pidetään noin kerran kuukaudessa. Palvelijat tulevat eri seurakunnista. Hietamäen seurakunnan pastori Väinö Kuosti ja kanttori Veera Haapalainen toimittivat palveluksen Tuutarissa 3. syyskuuta. Yhdessä pappinsa kanssa jumalanpalvelukseen saapui myös pienehkö joukko hietamäkeläisiä.

Viktor Raikeruksen, Hietamäen kunnianarvoisen seurakuntalaisen pyynnöstä jumalanpalvelus aloitettin virrestä 195 - «On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis». Tämän virren veisaaminen merkitsee inkerinsuomalaisille paljon, sillä Inkerin kirkon elpymisvuosina 1990-luvulla se soi usein.

Naapuriseurakunnan inkeriläispastorin saarnasana käsitteli tietenkin Inkerin kirkon elettyjä elpymisvaiheita. Ja niin kuin taikaiskusta kesken saarnaa kirkkosaliin astui Arvo Survo erään suomalaismiehen seuraamana. Survon kädessä oli kantele, miehet istuivat hiljaa paikoilleen pyytäen kirkkoväkeä jättämään heidän tulonsa huomiotta.

Kuitenkin puheensa päättyessä Väinö Kuosti pyysi vieraita tervehtimään seurakuntalaisia. Inkerinmaan legendaarinen pastori Arvo Survo soitti 38 kielisellä kanteleella ja lauloi, saarnsi tapansa mukaan esittäen esimerkkejä omasta elämästään ja kokemuksistaan. Survon kanssa tullut mies oli Heikki Tervonen, Kotimaa-lehden eläkkeellä oleva toimittaja. Hän kertoi nyky-toiminnastaan ja mainitsi, että siirryttyään eläkkeelle hän on ryhtynyt kirjoittamaan kirjoja. Parasta aikaa Tervonen on juuri keräämässä aineistoa uutta kirjaa varten, jonka pääaiheena on Inkeri ja inkeriläisiä. Sen takia Tervonen paljon matkustelee Inkerinmaalla.

Jumalanpalvelukseen osallistui myös nuoria ihmisiä Hietamäestä. Anatoli Puumalainen, Aleksandra Maksimova ja Aleksandr Olonen lauloivat seurakuntalaisille muutamia nuorten lauluja venäjäksi ja suomeksi.

Jumalanpalveluksen jälkeen, kun kaikki nauttivat kirkkokahvista ja vieraanvaraisuudesta, Heikki Tervonen haastatteli nuorisoa. Kysymykseen – millä kielellä haluaisitte Inkerin kirkon puhuvan tulevaisuudessa, kaikki vastasivat samalla tavalla – suomen- ja venäjän kielillä.

Hietamäen syysjuhla

Inkeriläiset usein valittavat siitä, että heillä on vähän mahdollisuuksia tavata toisiaan, nauttia yhdessäolosta ja omasta kulttuuristaan. Kodikkaat ja huolellisesti hoidetut Inkerinmaan seurakunnat sinänsä ovat myötäiset seurojen viettoon. Hietamäen seurakunnan kukkiva nurmikko on jo monen vuoden ajan herättänyt isäntäväessä ajatuksen järjestää joskus kivat juhlat. Lopulta vanha haave toteutui. Tilaisuudelle, joka pidettiin 16. syyskuuta, ei keksitty oikeata nimeä, mutta ohjelma onnistui mainiosti.

Ehdottomasti piti kutsua vieraita eri paikoista Inkerinmaata, eihän paikallisilla seurakuntalaisilla muuten ole paljon mahdollisuuksia seurustella muiden asuinpaikkojen heimolaisten kanssa. Ystävien läsnäolo lämmittää.

Juhlien ohjelmaan kuului pieni hartaus, tervehdyspuheet, suomalaisten ja inkeriläisten laulujen laulaminen, lounas ja sauna. Pieni hartaus, jonka aiheena oli «kiitollisuus» piti seurakunnan kirkkoherra Väinö Kuosti. Pienen kahvitauon jälkeen ohjelma jatkui. Kanttori Veera Haapalainen esitteli läsnäolijoille musiikkiyhtyeitä, jotka tällä kertaa esittivät suomalaista ja inkeriläistä musiikkia. Yhtyeet Suolaa ja pippuria sekä Soikka esittivät kappaleittaan vuorotellen ja monta laulua laulettiin yhdessä yleisön kanssa. Yhtyeiden erilaisuus ei haitannut, oli vain hauskaa laulaa yhdessä «Naapuripoika se pellollansa korjaili kuhilaita» ja jatkaa laululla «Unohtumaton ilta», jonka venäläinen teksti laulajien suissa niin kuin itsestään muuttui: «esli-b znali vy, kak mne dorogi Hietamäkskie vechera».

Juhlien kunniavieraana oli Inkerin Liiton puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen. Puheenjohtaja kiitti seurakuntaa kutsusta juhliin, kertoi juhlaväelle Inkerin Liiton toiminnasta ja yhteistyömahdollisuuksista ja siitä, että kirkkotoiminta yhä useimman yhdistyy Inkerin Liiton toimintaan, jolle on paljon hyviä esimerkkejä. Aleksanteri Kirjanen kehotti hietamäkelaisiä perustamaan oman Inkerin Liiton osaston ja vakuutti Inkerin Liiton tukevan tätä aloitetta.

Tilaisuutta valokuvasi Slava Väisänen, Inkerin Tupa -kulttuurijärjestön johtaja. Lounaan jälkeen Väisänen näytti juhlaväelle vasta otetut ja aiemmat kuvat kannettavasta tietokoneesta. Juhlat tekivät hyvän vaikutuksen ihmisten mieliin. Hietamäkeläiset toivoisivat, että juhlien pitämisestä tulisi uusi perinne.

Veera Haapalainen

27.9.2006, Pietari