Uutisia Inkeristä 09/08:

Kansallislaulumme 120 vuotta

Tupaantuliaiset uudestaan

Suomalais-ugrilaiset kansat tutuiksi

Kansanlauluja Rosonajoen yllä

Pääkonsulaatin vanhat tilat taas käytössä

Uusi suomalaiskylä Kelttoon

Suomen opetuksessa uusi startti

Yhden rivin uutinen

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

«Nouse Inkeri, jo herää työhön

aamunkoi jo sulle heijastaa.

Valoa jo elämäsi yöhön

leviää, oi armas synnyinmaa.»

Kansallislaulumme 120 vuotta

Mooses Putro pääsi opiskelemaan Kolppanan seminariin sen ensimmäisenä lukuvuonna 1863. Tästä tuutarilaisesta pojasta tuli sitten ensimmäinen Pietarin konservatoriosta valmistunut inkeriläisnuori. Vuonna 1888, kun opettajaseminaari juhli 4. syyskuuta omaa 25. vuotisjuhlaa, Putro oli 40-vuotiaana kanttorina Pyhän Marian seurakunnassa ja hän sävelsi hengellistä musiikkia.

Seminaarin vuotisjuhlan ohjelma ei ollut iso eikä hyvin erikoista. Se alkoi rehtori Rokkasen juhlapuheella, mutta sen jälkeen paikoilleen asettui opettajakuoro ja Mooses Putro ilmoitti yleisölle kuoron esittävän ensimmäisen kerran laulun Nouse Inkeri. Laulun Putro on kirjoittanut juuri tätä juhlaa varten, hän niin sävelsi, kuin sanotti sen. Juhlaväki nousi seisomaan laulun soidessa, haltioituneen yleisön pyynnöstä se laulettiin uudelleen. Samana päivänä juhlakokouksessa päätettiin, että Putron Nouse Inkeri hyväksytään inkerinsuomalaisten kansallislauluksi, 4. syyskuuta 1888 on siis kansamme hymnin syntymäpäivä. Kokoukseen osallistuivat pääosin opettajaseminaarin lehtorit ja opiskelijat. Samoin kuin Suomessa ja Virossa inkerinsuomalaisten kansallislaulu on syntynyt opiskelijamiljöössä.

Musiikkilajilta Nouse Inkeri on hiukan hitaasti sävelletty marssi. Se lauletaan moniäänisesti ja sävel on todella värikäs ja sykähdyttävä. Kansallishymnin sanat olivat oikein isanmaallisia, mikä teki pian laulusta suositun. Laulu opittiin nopeasti eri paikkakunnissa, jo seuraavana vuonna ensimmäisillä inkerinsuomalaisten kesäjuhlilla Skuoritsassa se laulettiin julkisesti nimenomaan kansallislauluna. Vuonna 1889 laulun nimi oli kuitenkin Nouse kansamme, tsaarin sensuuri kielsi Inkeri-sanan käyttämästä. Aivan samaan tapaan toimi maan kommunistijohto 1950-60-luvuilla. Vuonna 1900 tunnettu toimittaja, runoilija ja kuoronjohtaja Paavo Räikkönen kirjoitti hymnin toisen säkeistön, joka on sovinnut kansallislauluun erinomaisesti.

Vuonna 1918 pidettiin yleisinkeriläisten seitsemännet laulujuhlat, Nouse Inkeri laulettiin silloin julkisesti Venäjällä viimeisen kerran. Vaikka virallisesti kansallislaulu ei ollut kielletty, sen laulamista pidettiin neuvostoaikana sopimattomana.

Nouse Inkeri-laulu palasi takaisin Inkeriin satavuotiaana syksyllä 1988, saimme sen kuulla vasta perustetussa Inkerin Liitossa Suomessa äänitetystä levystä. Liiton järjestämillä Kelton juhannusjuhlilla pystyimme jo soittamaan ja laulamaan sen yhdessä. Nouse Inkerin laulamisesta alkavat kaikki tärkeimmät inkerinsuomalaisten tapahtumat kaikissa maissa, missä kansamme sirpaleet nyt asuvat. Inkerin vaakunan ja inkerinsuomalaisten lipun rinnalla Nouse Inkeri hymni on hajalla asuvan vähälukuisen kansan kansallissymboli ja tehokas sen yhdistävä tekijä.

Tupaantuliaiset uudestaan

Sisätilojen korjatuiksi saatua 10. syyskuuta Liteinin vanhusten päiväkeskuksessa juhlittiin toiset tupaatuliaiset. Kymmeniä iäkkäitä inkeriläisasiakkaita palveleva neljän hengen henkilökunta palasi tutuihin tiloihin. Päiväkeskuksen johtaja Nina Nizova on tyytyväinen, että toimintaa saa jatkaa samoissa tiloissa vaikka huomaakin useita epäkohtia suoritetuissa remonttitöissä.

Tupaantuliaiset juhlittiin suomalaisen Voluntate ry:n aloitteesta ja jälkimmäisen kustantamina. Puheenjohtaja Pekka Piippo kavereineen on käynyt tässä palvelukeskuksessa noin kymmenen vuotta. Seura on monesti järjestänyt Pietarissa asuville inkeriläisvanhuksille erilaisia tilaisuuksia ja jopa kesäleirejä. Vapaaehtoiset suomalaiset kävivät myös auttamassa yhksinasuvia kodeissaan. Juhlissa kaikki viihtyivät ystävien piirissä taas laulettiin ja muisteltiin vanhoja aikoja.

Suomalais-ugrilaiset kansat tutuiksi

Puheenjohtajat Aleksanteri Kirjanen ja Wladimir Kokko kertoivat 19. syyskuuta Pietarin kansallisuuksien talolla suomalais-ugrilaisten kansojen liikkeestä ja Hanty-Mansiiskissa pidetystä niiden 5. maailmankongressista. Kertomusta seurasivat atk-esittelyt ja monet isoon valkokankaaseen heijastetut valokuvat. Puhujat esittivät huolensa suomalais-ugrilaisten kansojen lukumäärän vähenemisetsä Venäjällä ja siitä, että heidän kielet vähitelleen poistuvat maassa käytöstä.

Tilaisuuteen osallistuivat paikalliset virolaisten ja komien seurat. Pieni komien yhtye lauloi muutaman kansanlaulun. Täynnä olleessa salissa olivat myös Unkarin, Suomen ja Viron pääkonsulaattien edustajat.

Kansanlauluja Rosonajoen yllä

Länsi-Inkerin rajaseudulla Rosonajoen rannalla sijaitsevassa koulutus- ja kuntoutuskeskus Rossonissa 19.-21. syyskuuta pidettiin suomalais-ugrilaisten kansojen kansankulttuurista kiinnostuneiden nuorten musiikkiyhtyeiden festivaali. Siihen osallistui puolitoista folklooriryhmää eri puolilta Venäjää ja Virosta. Inkerinsuomalaisten musiikkikulttuuria edusti festivaalilla IL:n Korpi yhtye. Mukana olivat kaksi inkeroisten yhtyettä Soikkolasta ja vatjalainen Linnud-niminen lapsiryhmä.

Nuorten yhteinen laulaminen nuotiolla Rosonajoen rannalla.

Korpi tällä kertaa ammattimuusikko Irina Golyshevan johdolla oli ainoa yhtye festivaalilla, joka järjesti folkloorimusiikkikoulutusta kaikille halukkaille. Pian nuoret Udmurtiasta ja Narvasta lauloivat yhdessä inkerinsuomalaista kansanlaulua Läksin raukka. Soinnukas ääni kaikkui iltasumussa Rosonajoen yllä, niin kuin se oli täällä yli 70 vuotta sitten. Ollessaan syvällä maaseudulla kaukana Pietarista Korven nuoret saivat tuntea paremmin kantakansojen perinteitä ja olosuhteita. Heidän oli myös hyvin tärkeä tutustua uusiin kavereihin, joille suomalais-ugrilaisten kansankulttuuri tarkoittaa enemmän kuin pelkkää harrastusta.

Pääkonsulaatin vanhat tilat taas käytössä

Vuoden kestäneen peruskorjausremontin jälkeen Suomen Pietarin pääkonsulaatin rakennus Tshernyshevskogo kadulla 71 avasi uudestaan ovensa 25. syyskuuta. Vastaanotolla pidetyssä puheessa Markus Lyra muistutti, että Suomen pääkonsulaatti senaikaiseen Leningradiin perustettiin vuonna 1967 nimenomaan tässä rakennuksessa. Vuonna 2004 Suomi sai edustuston uuden rakennuksen avatuksi Preobrazhenskaja aukiolla, siinä nykyään hoidetaan mm. kaikki viisumiasiat. Vanhassa talossa tulevat olemaan jatkossa pääkonsuli Olli Perheentuvan residenssi, hänen asuntonsa sekä loistavat vastaanottotilat.

Suomen Pietarin pääkonsulaatti on maan maailman suurin edustusto, siinä on töissä noin 170 työntekijää, tänä vuonna pääkonsulaatti valmistautuu käsittelemään ennätysmäärän viisumihakemuksia, niitä saa vuoden loppuun mennessä puoli miljoonaa.

Uusi suomalaiskylä Kelttoon

Asuntomuessut pidetään Suomessa säännöllisesti vuodesta 1970 asti. Venäjällä tällaista aikaisemmin ei pidetty ollenkaan. Ensimmäiset asuntomessut avattiin syyskuussa Keltossa ja ihan suomalaisittain. Kirkonpellon ja Seltsoin kylän väliin suomalaisten rakennusyritysten voimin on rakennettu isohko puutaloyhdistelmä (yhteensä 27 oamkoti- ja rivitaloa), joka on saanut Kymleno-nimen. Kymleno on lyhennys sanoista KYMenlaakso ja LENingradskaja Oblast, koska koko idea perustuu Leningradin alueen hallituksen ja Kymenlaakson maakuntaliiton väliseen yhteishankkeeseen.

Kymlenon suomalainen tyyli näkyy heti.

Kävellen Kymlenon katua pitkin ja käydessäni taloissa tunsin olevani Suomessa, tuttu nykysuomalainen rakennus-, pihahoito- ja kalustuskulttuuri on esillä nyt parhaiten minun kotipaikkakunnassani. Hinnatkin ovat melkein samanlaisia, neliö myydään keskimäärin 3000 eurolla.

Ennen vanhaan Kelton pitäjässä oli 28 suomalaista ja viisi venäläistä kylä, uusi rekennettua kylää voi sanoa myös suomalaiseksi, mutta aivan toisessa merkityksessä. On mielenkiintoista, pääseekö joku Kelton suomalaisista asumaan Kymlenoon?

Suomen opetuksessa uusi startti

Aina syyskuun puolessavälissä alkaa Inkerin Liiton järjestämä suomen opetuksen lukuvuosi. Alkeisryhmiä tänä vuonna perustettiin kaksitoista, 10 Pietarissa ja 2 Hatsinassa. Muualla joko ei saatu tarpeeksi halukkaita tai liiton paikalliset osastot olivat sen verran passiivisia.

Suomen opiskelu on sekä hauskaa, että kovaa työtä.

Paluumuuttovalmennus pidetään tänä lukuvuonna vain Pietarissa ja hatsinalaiset näin joutuvat tekemään pitkiä kurssimatkoja. Viime vuonna tulevat paluumuuttajat opiskelivat seitsemässä ryhmässä, nykyään aikaan on saatu vain viisi ryhmää. Tämä tosiasia selvästi kuvaa inkerinsuomalaisten vähenevän muuttohalukkuuden Inkerinmaalla. Sen toteavat myös Suomen maahanmuuttoviraston virkailijat. Maahanmuuttovirasto eli Migri hoitaa nyt paluumuuttoprosessin kokonaan, mm. järjestäen inkeriläisten paluummuuttovalmennusta Pietarissa ja Petroskoissa.

Yhden rivin uutinen

• Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma vieraili Pietarissa. 21. syyskuuta hän osallistui jumalanpalvelukseen Pyhän Marian tuomiokirkossa ja luovutti piispa Aarre Kuukaupille Mikael Agricola-mitalin.

Wladimir Kokko, Pietari, 1.10.2008