inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Uutisia Inkeristä 09/09:

• Suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyö. Mikä merkitys?

• Usp:n Itä-Euroopan aluekokous

• Nyt kunnon kirkko Petroskoissakin

• Uusia aloitteita Pyhän Marian seurakunnassa

• Potuskapaja Maria-kodissa

• Suomen opetus muuttunut

• Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyö.
Mikä merkitys?

Syyskuun 24.-26. päivinä Saranski­ssa, Mordvan tasavallan pääkaupungi­ssa pidettiin Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen 4. edustaja­kokous. Monen kansan edustajat taas keskus­telivat omia kansallis­ongelmia­nsa. Onko siitä hyötyä?

Muistelen ensivai­kutelmiani 2. suoma­lais-ugrilaisten maailman­kongressista, joka pidettiin Budapestissa vuonna 1996. Minua siellä vaivoi kysymys, mitä yhteistä voi olla näiden niin erilaisten kansojen välillä? Toiset kansat ovat miljoonanlukuisia, toisista on jäänyt henkiin alle 10 äidinkielen taitajaa. Toiset ovat perustaneet oman itsenäisen valtionsa, toisilla ei ole edes kouluopetusta äidinkielellä. Toiset ovat protestanteja, toiset ortodokseja taas jotkut edelleenkin harrastavat shamanismia. Toiset ovat rodultaan eurooppeoideja ja toiset mongoloideja... Paitsi muutama poikkeus niiden edustajat eivät ymmärrä toistensa kieltä. Onko niiden yhteistyö periaatteessa mahdollista?

Ensimäisenä vastauksenani oli «ei», filologithan luulin minä keinotekoisesti vain sanoivat meitä kuuluvan yhteen. Mutta maailman kongressin päätyttyä asenteeni muutuivat. Sain ymmärtää, että kaikilla kansallisvähemmistöillä on saman­kaltaiset ongelmat riippumatta siitä, missä maassa ne asuvat. Lobbaten omia intressejä valtion edessä yhdessä on helpompaa saavuttaa tavoitteita. Ja vielä sain ymmärtää, että isommilla kansoilla on mahdollisuus auttaa pienempiä. Kansalaisjärjestöjen toiminta­kokemustakin voi jakella eteenpäin jääden muiden virheitä tekemättä.

On tosiasiaa se, että nykyään yhteistyö suomalais-ugrilaisten kan­sojen välillä ei ole hyvin tehokas, sitä selvästi estää moni tekijä, kuten kielikynnys, eroavaisuus yhteiskunnan asemassa jne.

Mutta minusta sitä voi tehostaa luoden yhteistyöverkostoa lähinaa­pureiden välillä. Esimerkiksi suomensuomalaiset ovat auttaneet inkerinsuomalaisia, inkerinsuomalaisilla on taas iso kokemus kansalais­järjestötoiminnasta ja sillä pohjalla Inkerin Liitto on jo monta vuotta auttanut inkeroisia ja vatjalaisia. Tiedän, että kiinnostusta vatjalaisia ja inkeroisia kohtaan osoitetaan Virossa, Suomesta päin vuorostaan autetaan Vienan Karjalan karjalaiskyliä. Minusta ajankohtaisena tuntuu inkeriläis-vepsälaisten ja inkeriläis-karjalaisten yhteistyön kehittämistä. Korostan juuri kahdenpuolisia yhteistyömuotoja, kun neuvotellaan rauhassa ottaen huomion osapuolien mahdollisuuksia voi harkita konkreettista yhteistyötä. Entäs jos seuraavaksi vepäläisiä auttaisivat komit monine voimavaroineen? Näin auttaen lähemmäisiä luomme joskus yhteisen suomalais-ugrilaisten kansojen verkoston Itämereltä Länsi-Siperiaan

Tiedän, että Venäjällä järjestetään erilaisia seminaareja ja työpajoja, joissa lähes kaikkien suomalais-ugrilaisten kansojen edustajia on mukana. Mutta kun puhutaan kaikille, kukaan ei kuulu, se, mihin isommat pystyvät, ei sovi pienille. Jopa hyviin yleisdeklaratioihin kyllästyy pian. Vain hitaasti räätälöiden yhteistyömutoja pääsemme eteenpäin ja voisimme parantaa kansojemme asemaa.

Usp:n Itä-Euroopan aluekokous

5. syyskuuta ulkosuomalaisparlamentin Itä-Euroopan aluekokous pidettiin Petroskoissa, se oli ensimmäinen sellainen kokous kahteen vuoteen.

Kokoukseen osallistui 18 kolmen inkeriläisliiton ja muutaman niinden usp:n sääntöjen ratifioineen paikallisjärjestön edustajaa. Läsnä oli mm. kokouksen puheenjohtajana toiminut Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton pj Vadim Byrkland, Viron inkerinsuomalaisten liiton pj Toivo Kabanen ja Inkerin Liiton vpj Viljo Ostonen. Valitettavasti Karjalan tasavallan pääkaupungissa vieraillut Ruotsin Inkeri-liiton puheenjohtaja Inkeri Peterson ei ole edes saanut tietoa aluekokouksesta.

Kokous meni tulevan usp:n 6. varsinaisen kokouksen merkeissä. Osallistujat sopivat, että toukokuussa pidettäväksi varsinaiseksi kokoukseksi Itä-Euroopan alueelta kannattaa esittää yhteisiä aloitteitta. Pääkeskustelun aiheena oli Suomessa valmistettavat lainmuutokset, jotka koskevat inkerinsuomalaisten paluumuuttoa.

Nyt kunnon kirkko Petroskoissakin

Seuraavana päivänä 6. syyskuuta usp:n aluekokouksen kaikki osa­llis­tujat olivat Petro­skoin uuden luterilaisen kirkon vihkiäisjuhlilla.

Petroskoin suomalaisten luterilaisella seurakunnalla on suhteellisen pitkä historia. Stalinin sortovuosina tapahtuneen kirkkomme tuhon jälkeen tämä seurakunta virallisesti rekisteröitiin ensimmäiseksi Brezhnevin aikana vuonna 1969. Korvaamaton rooli seurakunnan elpymisessä oli sellaisilla sananjulistajilla kuin GULAGista palanneella pastori Paavo Haimilla ja Maria Kajavalla. Alussa seurakunta majoittui pienessä hirsimökissä laitakaupungilla, sitten 80-luvun alussa samalle tontille rakennettiin isompi kirkkorakkenus, joka ulkopuolelta ei näyttänytkään kirkolta. Inkerin kirkon itsenäistyttyään alettiin vaikea paperisota maatontin ja kaikkien lupien saannista Petroskoin keskustasta. Kauhussa sen vaiheita muistelee seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Viktor Grinevitsh. Vasta vuonna 2004 uuden kirkon rakennustyöt alettiin sopivassa paikassa Lohijoen rannassa.

Uusi Keijo Tolpan suunnittelema Pyhän hengen kirkko on moderni vaalea Drevljanskaja kadun puolelle katsova kaksikerroksinen rakennus, jonka yllä kohoaa 25 metrin kellotorni. Vihkiäispäivänä rakennustyöt olivat vielä kesken, katolta puuttuvat lamput, tilat toisessa kerroksessa ovat epäkunnossa eikä pihaa laitettu kuntoon. Lopullisesti kirkko valmistuu vasta ensi vuonna, rahoituksen täydennettyä.

Suomalaiset ovat saaneet Pietroskoissa kunnon temppelin ja hienon kokoontumis­paikan.

Tapotäynnä olleen kirkon vihki Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi Oulun piispa Samuel Salmen avustamana. Saarnasivat Aleksei Kronholm ja Alpo Järvi. Puheessaan piispa Kuukauppi vertaili Petroskoin seurakunnan 40 vuoden historiaa Israelin kansan vaellukseen aromailla. Uuden kirkkorakennuksen valmistuminen antaa hänen mukaan seurakuntatyölle voimakkaan potkun. Piispa sydämellisesti kiitti kaikkia, jotka keräsivät kolehtivaroja ja osallistuivait rakennustöihin.

Jumalan­palveluksen aikana ja sen jälkeen kirkossa lauloi useita kuoroja, joista muistiin jäivät loistavasti esiintyneet Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton kuoro Petroskoista ja Kalajoen seurakunnan kuoro Suomesta.

Vihkiäisjuhlaohjelma oli pitkä, pidettiin paljon tervehdyspuheita, myönnettiin lahjoja, syöttiin maukasta soppaa ja juotiin kirkkokahvit. Kirkossa ja sen ulkopuolella tavattiin vanhoja kavereita, joitkin ei nähty moneen vuoteen. Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton puheenjohtaja Vadim Byrkland sanoi uuden kirkkorakennuksen saamisen voivan edesauttaa suomalaistyön kehitystä Petroskoissa. Sitä tarvitaan kovasti, koska Byrklandin mielestä viime vuosina inkerinsuomalaisten aktivisuus kaupungissa meni alaspäin.

Uusia aloitteita Pyhän Marian seurakunnassa

Seurakuntatyössä syksy tavallaan tarkoittaa uusien toimintojen alkamista, Pietarin Pyhän Marian seurakunnassa niiden syntymistä yhdistetään diakoni Mihail Ivanovin tuloon. Kauan ajatellut ideat alkoivai toteuttaa juuri hänen avulla.

Jo viime kesänä ilmestyi ensimmäinen Prihodskoi listok (Seurakunnan lista), pieni tiedotuslehti, josta löytyy hyvin erilaisia eri tekijöiden kirjoittamia juttuja. Innokkaat toimittajat Mihail Ivanov ja Svetlana Mishtshenko haluavat päästä yhteistyöhön vastaavien sanomalehtien kanssa ja korottaa lehden levikkiä.

Raamattutunnit kirkossa nykyään pidetään erittäin sopivana aikana klo 12.30 alkaen suomenkielisen ja venäjänkielisen jumalan­palveluksien välillä. Näin Raamattua tutkimaan ja kysymään siitä pääsee paljon enemmän halukkaita. Tulleet voivat jättää lapsensa uuteen lasten leikkihuoneeseen.

26. syyskuuta klo 18.00 kirkossa pidetään ensimmäinen nuorten jumalan­palvelus. Diakoni Ivanovin mukaan se eroaa tavallisesta jumalan­palveluksesta siten, että siinä käytetään enemmän musiikkia, liturgia on yksinkertaisempi ja nuorille puhutaan sitä kieltä, mitä he ymmärtävät paremmin. Kanttori Anna Sokolova on valmis valmistamaan tätä varten parhaita kappaleita Inkerin kirkon nuorten virsi­kirjasta. Uudet toiminta­muodot aktivoivat seurakunnan nuoria ja huokuttelevat kirkkoon uusia ihmisiä.

Anna Tikka

Potuskapaja Maria-kodissa

Inkerin kulttuuri­seuran (pj Helena Miettinen) perustama muistityynyhanke, joka tunnetaan lempinimellä potuskapaja, tavoittelee niin vanhusten muistojen sälymistä kuin Inkerin vanhusten palvelutalojen hoitohenkilökunnan täydennyskoulutusta. Sellaiset pajat meillä on jo pidetty Keltossa ja Kikkerissä.

Nyt muistojen parissa saa nukkua ihan oikeasti.

13.-16. syyskuuta kulttuuriseuran «potuskanaiset» vierailivat Skuoritsa­ssa Tervolan Maria-kodissa. Vanhusten kanssa katseltiin vanhoja valokuvia ja yhdessä kuviteltiin jokaisen elämäntarinaa kuvaava tyyny. Vanhukset innostuivat tekemisestä ja voimiensa mukaisesti osallistuivat niiden valmistamisen eri työvaihesiin.

Palvelutalon johtaja Lilja Stepanova sanoi pajan herättäneen vanhusten muistelmia, aktivoineen heidät unohtuneita käsityötaitoja ja 13 heistä sai itselleen valmiiksi kauniin muistipotuskan.

Suomen opetus muuttunut

Syyskuussa Inkerissä on alkanut suomen opetuksen uusi lukuvuosi, se toi tärkeitä muutoksia. Suomen sisä­asiain­ministeriön maahanmuuttovirasto ei pidä enää IL:n suomen alkeiskurssien tukea varojen tarkoituksenmukaisena käyttönä, vaan panostaa paluumuuttojonon purkuun. Luvut puhuvat itsestään, jos viime lukuvuonna paluumuuttovalmennusryhmiä Pietarissa oli vain 5, niin tänä lukuvuonna niitä on 11 niin Pietarissa kuin Hatsinassakin. Paluumuuttovalmennuksen vastuu­koulutta­jaksi kilpailun pohjalla on valittu Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto (EKAMI). Tämä huolehtii ryhmien koollesaamisesta, opetussuunnitelmista ja suomen opettajien pätevyydestä. Käytännön asioissa EKAMI:a auttaa Pietarin Inkerin Liitto.

Taas maksutonta suomen opetusta IL:n jäsenille ei enää voi järjestää. Pietarin Inkerin Liitto on kuitenkin löytänyt mahdollisuuden perustaa 4 alkeisryhmää yhdis­tyksen jäsenille symbolisella hinnalla, näistä yksi toimii Systärpekissä. Muutama eri tason maksullinen ryhmä perustettiin Pietariin ja Hatsinaan.

Yhteistyössä suomalaisen Opetustoiminnan keskusliiton kanssa Inkerin Liiton tiede- ja tutkimuskeskus (rehtori Aleksanteri Kirjanen) jatkaa suomen opettajien täydennyskoulutusta. Tänä luku­vuonna Pietarissa opinnot alkoi yksi opettajaryhmä.

Yhden rivin uutiset

• 12. syyskuuta Moskovassa pidettiin Suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomitean kokous. Siihen osallistuneen IL:n pj Aleksanteri Kirjasen mukaan kokouksessa päätettiin, että seuraavan kerran keväällä 2010 konsultaatiokomitea kokoontuu Leningradin alueella.

• Niin kuin aina tällä kertaa Suomen Pietarin instituutin tiloissa 16.9. vastaavan näyttelyn avajaisisssa pidetty Jarmo Nirosen luento Suomalaisesta Pietarista kiinnitti lukuisen yleisön kiinnostusta.

• 21. syyskuuta niin sanottu ristilippulaki (ks. elokuun uutisia) on astunut voimaan Venäjällä. Nykyään ristilippujen käyttöä voidaan tulkita äärimmäisyys­toiminnaksi.

• 23. syyskuuta Pietarin Inkerin Liitto täytti 20 vuotta. Samana päivänä Inkeri ja Suomi luentosarjan puitteissa Wladimir Kokko kertoi IL:n toimistossa Pushkinskajalla inkerinsuomalaisten paluumuutosta.

• 24.-26. syyskuuta Mordvan tasavallan pääkaupungissa Saranskissa pidettiin Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen yhdistyksen 4. edustajakokous. Siinä yhdistyksen neuvoston puheenjohtajaksi valittiin Mordovian kulttuuriministeri P.Tultajev. 144 edustajan joukossa oli ainakin kaksi inkerinsuomalaista: Olga Konkova Pietarista ja Hilja Korosteljova Pihkovasta.

• Vanhustenpäivää vietettiin Pietarissa Liteinillä 11 toimivassa vanhusten palvelukeskuksessa. Juoden kahvia lämpöisässä ilmapiirissä yhdessä askarteltiin, laulettiin ja muisteltiin mennyttä. IL:n runoilijaklubin jäsenet lausuivat runojansa.

Wladimir Kokko,
Pietari, 2.10.2009

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ