inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto



 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

:

tyollistamiskeskus

:


:

    


    

-:

1.
OSAAN ITSE
;

2. = 120+120 ;
3. .

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11, 12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10, 12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09, 12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08, 12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07, 12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06, 12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05, merkki 12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

KORUT:

SampoKorut

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
Inkerin Liitto

LINKIT:

Arvo Survo

http://www.inkeri.fi/
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Venjoen inkerin Liiton osasto
Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

     Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

Suomen Pietarin instituutin ohjelma.

IL:n vuosikokous 2005
Turun seudun inkerinsuomalaiset paluumuuttajat ry

Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Kansanpukukerhosta

suoraan museoon

advertising

Design: Dm.Guitor2006

merkki


04/01/10

Sää Inkerissä

 










     

Uutisia Inkeristä 

Uutisia Inkeristä 09/11:

Yksi kaupunki monta nimeä

Taas suomen opiskeluun

...myös askartelemalla

Suomalaispappina Siperiassa

Vähemmistökansojen festivaaleissa Narvassa ja Jõhvissa

Suomenkielinen kirjallisuus
Neuvostoliitossa

Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Yksi kaupunki monta nimeä

6. syyskuuta 2011 on kulunut tasan 20 vuotta siitä, kun Pietarin kaupunki on saanut takaisin alkuperäisen venäjänkielisen nimensä Sankt-Peterburg. Eurooppalaisessa mittakaavassa Pietari ei ole hyvin vanha, sen perustamisvuosi on 1703, mutta sillä on yllättävän monta nimeä, virallisesti sen nimi muutettiin 3 kertaa.

Venäjän tsaari Pietari I ei ole perustanut kaupunkia tyhjään paikkaan. Ruotsin vallan aikana Nevan rannalla oli Inkerinmaan hallinnollinen keskus ja vilkas satamakaupunki, jolla oli myös monta nimeä. Sen virallinen nimi ruotsiksi oli Nyen, inkerinsuomalaiset sanoivat sitä Nevanlinnaksi tai lyhyesti Linnaksi. Venäjäksi tämän saman kaupungin nimi oli Nienshants, joka lyhennettiin jopa Kantsiksi.

Vain inkerinsuomalaiset tajusivat säilyttää Linnan nimen myös Pietarin Suuren perustaman kaupungin nimenä. Nykyäänkin saa kuulla inkeriläisvanhusten suista: Sunnuntain käin Linnan kirkos, A nyt mie asun vunukan kans Linnas.

Kaupunkimme perustaja rakasti kaikkea saksalaista ja hollantialaista. Hollannissa Venäjän tsaari oli opiskellut laivojen rakentamista ja merenkulkua. Keksiliäänä ihmisenä uusille kaupungeille Inkerissä hän antoi seuraavat nimet: Schlisselburg (eikä edes Schlüsselburg!), Kronstadt, Peterhoff ja Oranienbaum. Kasvavan keisarikunnan pääkaupunki on saanut Sankt-Peterburgin nimen. Kaupunki nimitettiin pyhälle apostolille Pietarille, eikä se kanna tsaarin nimeä, kuin moni ajattelee. Venäjän puhekielessä se muuttui Piteriksi. Suomessa käyttöön otettiin sana Pietari, josta pyhimyksen merkintä on jollakin tavalla hävinnyt. Näin suomalaisilla oli tapana tehdä, Mikkelikin on ruotsiksi St.Michels. Inkerinsuomalaiset jatkoivat käydä Linnan rintkoilla kauppaamassa maitoa, perunaa, heinää yms ja hyötyivät siitä paljon.

Vuonna 1914 ensimmäinen maailmansota syttyi. Venäjä ja Saksa sotivat keskenään. Sankt-Peterburg kuulosti silloin epäisänmaalliselta. Keisarin päätöksellä pääkaupungin nimi muutettiin Petrogradiksi. Tämä nimi jäi vain kymmeneksi vuodeksi. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 kaupunki taas sai uuden nimen Leningrad. Se on vakiintunut venäjän kieleen niin vahvasti, että kaupunkiamme edelleen ympäröi Leningradin alue! 1970- ja 1980-luvuilla suomalaiset vodkaturistit kävivät seikailemassa Lenskissa, näin heidän oli helpompaa lausua.

Vuonna 1991 vanhojen komukkoiden ja KGB:n ihmisten vallankaappauksen jälkeen oli aikomus heti päästä vapaaksi kommunistisesta ideologiasta ja Leningradin demokraattinen johto järjesti kansanäänestyksen kaupungin alkuperäisen nimen palauttamisesta. Noin 60% kaupunkilaisista äänesti Sankt-Peterburgia. Seuraavaksi piti saada päätöksen hyväksyminen Moskovasta, sillä sana Leningard oli perustuslaissakin ja sen muuttamiseksi oli pakko saada ¾ osa Korkeimman neuvoston kansanedustajien äänistä. Anatoli Sobtshakin johtama valtuuskunta pystyi siihen ja kaupungin vanha nimi palautettiin! Suomessakin Pietari sana on palannut viralliseen kieleen. Juuri viime aikoina, kun laivaristeilijoiden 3 päivän viisumiton oleskelu maassa on varmistunut ja Allegro pikajuna otettiin käyttöön sen suosio suomalaisten matkailijoiden keskellä on taas lähtenyt hurjaan kasvuun.

Lopuksi kiinnostuneille tiedoksi vaan. Eri kielillä Pietarin kaupungillamme on mitä kummallisimpia nimiä. Unkariksi se on Szent Pétervár ja kreikaksi Αγία Πετρούπολη eli Aija Petrupoli!

Taas suomen opiskeluun

Joka vuosi elokuun lopussa Inkerin Liiton toimiston henkilökunnalla on työruuhka, kielikurssit täytetään. Ensimmäisiksi aina täyttyvät paluumuuttovalmennusryhmät, niihinhän saa ilmoittautua 1.7. lähtien omatahtoisesti jonotusnumerosta riippumatta. Kymmen ryhmää tuli täyteen nopeasti, niistä kaksi Hatsinassa. Maahanmuuttoviraston mukaan eivät kaikki halukkaat ole mahtuneet näihin ryhmiin. Ylimääräiset osoitettiin joko ensi vuoden paluumuuttovalmennukseen tai IL:n kielikursseille. Vastuukouluttajana ainakin kalenterivuoden loppuun asti tulee toimimaan Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto Kotkasta (projektinjohtaja Riitta Mielonen).

Vaikea tehtava kurssin alussa Vaikea tehtävä kurssin alussa. Valokuva Wladimir Kokko.

Inkerin Liitto Pietarissa on saanut aikaan 6 omaa kieliryhmäänsä, 4 alkeiskurssilla, 1 jatkokurssilla ja 1 keskitasolla. Yhteensä vähän alle 300 kurssilaista on alkanut kieliopinnot yhdistyksemme suomen opettajien johdolla.

Lukuvoden alkuvaihe ei ollut tällä kertaa ilman ongelmia. Heti sen alun jälkeen jouduttiin vaihtamaan opetustilojen vuokranantaja. Se onnistui kahdessa päivässä eikä vahingoittanut kurssinkäyntiä huomattavasti.

...myös askartelemalla

Porkkanoiden valmisteluu sujuu hyvin PIL:n tukema vanhuustyö Pyhän Marian kirkossa sisältää tänä vuonna myös suomen opetuksen yhteistyössä Inkerin kulttuuriseuran kanssa. 28. syyskuuta helsinkiläiset kouluttajat kävivät Pietarissa pitämässä kielikylvyn vanhuustyöntekijöille ja vanhuksille. Merja Nuoran johdolla opiskeltiin kaikenlaisien hedelmien ja vihanneksien nimiä. Sitten ne leikattiin erivärisistä kankaista ja ommeltiin kiinni isoon seinätekstiiliin. Ilomielin työhön osallistui 12 naista.

Porkkanoiden valmisteluu sujuu hyvin. Valokuva Wladimir Kokko.

Modernin kieliopetusoppi toteaa, että kaikkien parheiten ihminen muistaa uusia sanoja juuri tekemällä jotakin. Askartelu aktivoi muistia ja puhumistaitoa.

Suomalaispappina Siperiassa

Rovasti Juha Saari perheineen Juha Saari on toiminut viisi vuotta Inkerin kirkon Siperian rovastikunnan rovastina. Viihdoinkin sain haastatella häntä.

Millaisen vaikutuksen teki sinuun Siperia ensimmäisellä kerralla?

Jumala johdatti minut Siperiaan. Pidin silloin rippikoulua. Vierailimme myös Orlofkan kylässä, joka on vanha Siperian suomalaisten kylä. Ihmiset ottivat meidät sydämellisesti vastaan. Teologisessa tiedekunnassa tein gradutyöni Siperian suomalaisten sielunhoidosta vuosina 1963-1921, joten minulla oli hyvä historiantuntemus Siperian oloista ennen vallankumousta. Oli mielenkiintoista tulla niille paikoille, joista oli arkistoissa lukenut ja kirjoittanut. Pääsin silloin näkemään asioita uudesta näkökulmasta. Siperia on muuttunut paljon sitten vuosituhannen vaihteen. Olemme nähneet sekä noususuhdanneen että kriisin.

Onko sinulla ollut vaikeita kokemuksia Siperiasta?

Kyllä. Jumalan valtakunna työhön aina kuuluu vaikeuksia. Toiset vaikeudet ovat johtuneet käytännön asioiden järjestelyistä. Jotkut taas työstä. Rovastin tehtävä on eräänlaista valmentajana olemista. Joudun myös toisinaan puuttumaan ihmisten työssä ilmeneviin epäkohtiin. Ei ole helppoa olla johtaja. Sitten on tietenkin jatkuva puute rahasta.

Miten Siperian rovastikunta on muuttunut? Mikä harmittaa, mikä ilahduttaa?

Olemme käyneet rovastikunnassa läpi varsin suuria muutoksia viime vuosina. Seurakunnat kasvavat pikkuhiljaa. Viime aikoina erityinen ilonaihe on ollut Karatuskojen kunta Krasnojarskin eteläalueella, missä on historiallisesti asunut monia luterilaisia. Olemme saaneet sieltä tontin ja toivon mukaan voimme siirtää vanhan Ala-Bulankan kirkon kunnan keskustaan.

Samoin iso projekti on Novosibirskin seurakunnan seurakuntatalon laajennus. Pidimme viime kesänä monia lasten ja nuorten leirejä. Samoin meillä oli rovastikunnan paimenien ja heidän puolisoidensa avioliittoleiri Baikalilla. Leirit onnistuivat oikein hyvin.

Siperiassa kärsimme pitkistä etäisyyksistä. Jotta rovastikunnassamme voisimme olla enemmän yhteyksissä, olemme ottaneet käyttöön Skype-puhelimen internetissä. Meillä on kokous joka tiistaiaamu. Kokoonnumme myös kerran vuodessa piispan johdolla Omskiin paimenten kokoukseen.

Toiveita, suunnitelmia, haaveita...?

Meidän suurimmat haasteemme liittyvät uusien hyvien työntekijöiden löytämiseen. Neuvostoaikana kirkon työntekijäkunta tuhottiin. Olemme joutuneet kouluttamaan uudet työntekijät. Rekrytointi ja kandidaattien kouluttaminen on suuri urakka. Seuraava haaste liittyy hyvän hallinnon ja taloushallinnon järjestämiseen. Kokoontumistilojen järjestäminen on kolmanteena haasteena, monet seurakunnat ovat yhä ilman kokoontumistiloja. Tarvitsemme kirkkoja ja rukoushuoneita. Olemme Siperiassa nyt suunnilleen siinä tilanteessa, missä Inkerinmaalla olimme viisitoista vuotta sitten.

Kirkon suurin haaste on kuitenkin aina hengellinen kasvu. Kaikki, mistä kerroin on vain tukitoimi, jotta seurakunna kasvaisivat hengellisesti. Jotta seurakuntalaiset kasvaisivat sisäisesti ja ottaisivat vastuun seurakunnan toiminnasta ja elämästä. Kaikki kirkossa luonnollisesti tähtää ihmisten pelastumiseen. Me olemme olemassa, jotta ihmiset voisivat pelastua tässä elämässä. Että he vapautuisivat kaikesta siitä, mikä estää heitä elämästä täyttä Jumalan antamaa elämää ja että he pääsisivät kerran taivaaseen.

Ljudmila Pelvinskaja

Vähemmistökansojen festivaaleissa Narvassa ja Jõhvissa

Kotikontu kuoro Johvin konserdimajan naytamolla. 24. ja 25. syyskuuta Kotikontu kuoro Pietarista kävi esiintymässä Itä-Virumaalla. Narvassa 24.9. juhlittiin Viron kansallisuuksien päivää, joka Virossa on virallinen juhla. Rugodiv-nimisessä kulttuuritalossa Kotikontu esiintyi venäläisten, virolaisten ja puolalaisten muusikkojen rinnalla. Kuoro lähti matkalle ilman varsinaista johtajaa (Irina Demidova on äitiyslomalla) ja kappelimestarina toimi Svetlana Tregub.

Kotikontu kuoro Jõhvin konserdimajan näytämöllä. Valokuva Nina Petruhhina.

Sunnuntaipäivänä Jõhvin Konserdimajassa oli päätilaisuus, johon Kotikontu on saanut kutsun. Kansallisyhteisöjen aloitteesta tässä kaupungissa jo kahdeksatta kertaa pidetiin kansallisvähemmistöjen Loomepada-kulttuurifestivaalit. Loomepada tarkoittaa viroksi luomuskattilaa, ja sillä on iso merkitys Itä-Virumaan monikansallisen väestön yhdistämisessä. Vierasesiintyjiä oli vain kaksi: lähes ammattilainen pietarilainen lasten tanssiyhtye Rossijanotshka ja Kotikontu kansankuoromme.

Pietarin Sampo-keskus ja sen johtaja Tatjana Bykova-Soittu esittivät valmistamiansa sampo-koruja konserttitalon toisessa kerroksessa, mistä löytyi monen muunkin kansallisuuden näyttelyitä. Haastattelussa Delfi uutistoimistolle Kohtla-Järvellä syntynyt Tatjana mainitsi, että suvaitsevaisuusproblematiikka Venäjällä on yhtä ajakohtaista kuin Virossa. Olessaan yhtiestyössä kansalaisjärjestöt ja yksityishenkilöt pystyvät myönteisesti vaikuttamaan tilanteeseen ja hallituksiin, hän sanoi.

Tatjana Bykova-Soittu esittamassa sampo-koruja. Tatjana Bykova-Soittu esittämässä sampo-koruja.

Kotikonnulle tämä oli ensimmäinen konserttimatka ulkomaille. Laulajien mielestä se ja varsinkin esitys Jõhvissa on onnistunut erinomaisen hyvin. Yleisö sai tutustua inkerinsuomalaiseen musiikkiin, kuoro sai uusia kokemuksia ja kontakteja sekä kaikilla oli juhlatunnelma. Sen luomisessa ovat edesauttaneet vieraanvaraiset emännät VIL:n Itä-Virumaan inkerinsuomalaisten seurasta ja erikoisesti sen puheenjohtaja Maire Petrova.

Suomenkielinen kirjallisuus Neuvostoliitossa

Suomea rajan takana 1918-1944 niminen kirjanäyttely avattiin 30. syyskuuta Pietarissa Venäjän kansalliskirjastossa. Se on omistettu Leningradissa ja Petroskoissa Kirja kustantamon julkaisemaan suomenkieliseen neuvostokirjallisuuteen. Aineistoa sitä varten ovat ahkerasti keränneet Antero Uitto ja Pauli Kruhse, samannimisen kirjan tekijät. Bibliografian valmistamisesta Uitto kertoi avajaisissa. Hänen mukaan mainittuna aikana rajan takana ilmestyi yhteensä noin 3600 kirjaa ja säännöllisesti julkaistua lehteä. Sen lisäksi vuosina 1938-40 Petroskoissa painettiin noin 250 kirjaa Bubrichin karjalalla, tämä kenenkään ymmärtämä akateemikko Bubrichin keksimä kieli oli sekoitus suomesta, karjalasta ja venäjästä ja se kirjoitettiin kyriliikalla.

Näyttely koostuu historianaiheesta kertovista ständeista ja kymmenistä kirjoista Venäjän kansalliskirjaston kokoelmista. Heti näkyy, että silloin Neuvostoliitossa julkaistu suomenkielinen kirjallisuus jakautuu kolmeen osioon: poliittiseen propaganda-kirjallisuuteen, kaunokirjallisuuteen ja sivistyttävään kirjallisuuteen, jossa oli ihan kaikkea koulun maantieto-oppikirjasta traktoristin ohjekirjaan. Sisällöstään riippumatta suomenkieliset kirjat säälittömästi hävitettiin vuonna 1938, siksi eivät ne kaikki ole säilyneet vaikka yhtenä kappaleena. Suomessa niitä on 2695 ja Venäjällä 2450. Venäjän kansalliskirjastossa tuon ajan suomenkielinen kokoelma avattiin lukijoille vasta vuonna 1998, siksi se todella esittää yleisölle maan kirjallisuuden tuntematontaa osaa.

Tämä Suomen Pietarin pääkonsulaatin tukema ja Petroskoissa jo vieraillut näyttely on auki Pietarissa lokakuun kaksi ensimmäistä viikkoa.

Valokuvat Wladimir Kokko

Yhden rivin uutiset

Suomalainen sosiaalinen innovaatio Naisten kymppi-juoksu on vakiintunut Pietarissa. Se taas pidettiin kaupungissa 10. syyskuuta.

14.9. Pietarin pohjoismaiden yhteistyöyhdistys Norden juhli omaa 20. vuotisjuhlaa.

24. syyskuuta Euroopan päivä -ohjelman puitteissa Suomen Pietarin pääkonsulaatin ovet olivat auki. Kello 12 ja 17 välisenä aikana nuorille siellä esitettin opiskelumahdollisuuksia Suomessa.

Wladimir Kokko
1.10.2011, Pietari


E T S I :