inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto

īįłåńņāī
čķćåšģąķėąķäńźčõ
ōčķķīā

 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor© 2005

Uutisia Inkeristä:

09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12, 12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11, 12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10, 12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09, 12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08, 12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07, 12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06, 12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05, merkki 12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04, 12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
«Inkerin Liitto»

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Kelton kirkko täyttänyt 20 vuotta

1992-2012

advertising

Design: Dm.Guitor©2006

merkki

Openstat
04/01/10




     

Uutisia Inkeristä 09/12:

Suomalais-ugrilaiset kielet Venäjällä eksoottisiksi

Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi Unkarissa

Kieliopetuksen lukuvuosi alkanut

Kolppanan seminaarin kasvatti*

Kelton kirkko täyttänyt 20 vuotta

Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Suomalais-ugrilaiset kielet Venäjällä eksoottisiksi

Wladimir Kokko 8. syyskuuta palasin Unkarista, missä Siófokin kaupungissa Balaton-järven rannalla pidettiin suomalais-ugrilaisten kansojen 6. maailmankongressi. Kongressissa inkerinsuomalaisten puolesta puhunut liikkeen konsultatiivisen komitean jäsen Aleksanteri Kirjanen mainitsi mm. että suomalaisten lukumäärä Venäjällä romahti vuosinen 2002 ja 2010 välisenä aikana katastrofalisesti jopa 40 prosentilla. Inkerissä suomalaisia on jäljellä vain alle 8 tuhatta.

Minä luulin, että sellainen masentava tilasto on vain meidän kansamme ongelma, mutta tutustuttuani maailmankongressissa saamaani aineistoon sain ymmärtää, että tilanne on kuvittelemaani paljon pahempi.

Virolaisten lukumäärä samaan aikaan väheni Venäjällä 28 tuhannesta 18 tuhanteen eli 36%:lla, karjalaisten lukumäärä 93 tuhannesta 61 tuhanteen eli 35%:lla, vepsäläisiä Venäjällä nykyään on vain 5,9 tuhatta, siis 29%:lla vähemmän kuin vuonna 2002. Muiden jopa isompien kansojen kuten esimerkiksi mordvalaisten (heitä on Venäjällä 744 tuhatta) lukumäärä väheni kahdeksassa vuodessa 10-15 prosentilla. Ainut suomalais-ugrilaisten kansat, joiden lukumäärä on kyseessä olevaan aikaan kasvanut ovat hantit ja mansit. Apploodeja taigan asukkaille!

Kielitaitoisten lukumäärä vähenee vielä nopeammin. Venäjän virallisen tilaston mukaan vatjaa maassa osasi vuonna 2010 10 henkilöä, inkeroiskieltä puhui 123 ihmistä, vepsää 3,6 tuhatta ja karjalaa vain 25,6 tuhatta. Voitteko kuvitella, että Karjalan tasavallassa alle 3% väestöstä osaa karjalaa! Tänä lukuvuonna karjalan kielen opiskelijoiksi Petroskoin yliopistoon on hyväksytty vain 3 henkilöä.

Suomenkielen osaaminen tällä taustalla yllättää. Tätä kieltä Venäjällä osaa 38,8 tuhatta ihmistä, siis lähes kaksi kertaa enemmän kuin maassa on suomalaisia. Kokeneena suomen opettajana tiedän varmasti, että inkerinsuomalaisista vain joka neljäs osaa jonkin verran suomea ja saatu tilasto tarkoittaa, että Venäjällä suomea puhuu paljon enemmän karjalaisia ja venäläisiä kuin minun maanmiehiä. Heille suomi on opittu kieli, äidinkielenä suomea puhuvia Venäjällä on jäljellä vain parisen tuhatta, eli 10% suomalaisista.

Luuletteko hyvät lukijat, että esim. Udmurtian tasavallan parlamentissa voi puhua udmutriaa? Ei missän tapauksessa! Se ei ole virallisesti kielletty, mutta näin ei ole tapana tehdä, kun enemmistö ei ymmärrä tätä outoa kieltä, on pakko puhua sitä, mitä arvoisat kansanedustajat pystyvät ymmärtämään.

Surua ja itkua! Suomalais-ugrlaisten kansat eivät voi käyttää omia kieliänsä «oman keittiönsä ulkopuolella», monet pahoittelivat kongressissa, että nuorisoa hävittää «kyläkielen» siis äidinkielen puhuminen. Vähälukuisten suomalais-ugrilaisten kansojen nuorilla ei ole mitään motivaatiota jäädä esim. vepsäläisiksi, siksi työurassa edistymiseen vaikuttaa juuri venäjän kielen taito. Kuka tarvitsee tuota mummon vepsää?

Venäjän valtiovalta pysyy tässä tilanteessa rauhassa. Tarkottaako se, että vähemmistökansojen venäläistyminen onkin sen tavoitteena? Tosiasiana on kuitenkin se, että aika kovaa vauhtia suomalais-ugrilaiset kielet muuttuvat Venäjällä eksoottisiksi.

Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi Unkarissa

Maailman kongressin vipit: Valeri Markov, Toomas Hendrik Ilves, Janos Ader, Sauli Niinistö, Vladimir Medinski. Kerran neljässä vuodessa pidettävä suomalais-ugrilaisten kansojen maailman-kongressi järjestettiin tänä vuonna Unkarin pienessä Siófokin kaupungissa 5.-7. syyskuuta 2012. Vuonna 1992 perustettu liikkeeseen osallistuu nykyään 24 suomalais-ugrilaista ja samojedikansaa. Samojedikansoihin kuuluvat esim. Siperiassa asuvat nentsit, nganasanit ja selkupit. Liikkeessä on uskomaton äänioikeus – yksi ääni per kansa, olkoon se 15 miljoonan unkarilaiset tai 64 hengen vatjalaiset. Maailman-kongressien hyväksymät päätöslauselmat eivät ole viranomaisille velvoittavia.

Kuvassa maailman kongressin vipit: vasemmalta oikealle Valeri Markov (konsultatiivisen komitean pj, Komi), Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves, Unkarin presidentti János Áder, Suomen presidentti Sauli Niinistö, Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski.

Kongressin ensimmäisenä päivänä yhteisistunnossa melkein kaikkien kansojen edustajat totesivat yhteen ääneen, että kansojensa lukumäärä vähenee ja kiinnostus äidinkelensä käytöstä sammuu. Avajaispäivänä puheenvuoron pitivät Unkarin, Suomen ja Viron presidentit sekä Venäjän kulttuuriministeri. Valtioiden päämiesten varsin yleiset puheet eivät mielestäni vaikuttaneet kongressin menoon.

Konsultatiivisen komitean jäsen Aleksanteri Kirjanen mainitsi mm. puheessaan kaksi seikkaa. IL:n Leningradin alueen viranomaisille lähettämään anomukseen vähälukuisen kantakansan oikeuksien myöntämisestä inkerinsuomalaisille ei saatu mitään vastausta puoleentoista vuoteen. Erikseen hän huomasi, että kongressissa ei ole läsnä yhtäkään Pietarin ja Leningradin alueen viranomaisten edustajaa. Leningradin viranomaisia hyväksytyn kantakansojen tukiohjelman rahoituksen puutteetta arvosteli myös inkeroisten edustaja Olga Konkova.

Silvi Labbi, Dmitri Poljakov, Wladimir Kokko, Aleksanteri Kirjanen, Viljo Ostonen, Toivo Kabanen ja Hilja Korosteljova Inkerinsuomalaisten valtuuskunta Siófokissa, vasemmalta oikealle: Silvi Labbi (Viro), Dmitri Poljakov (Venäjä), Wladimir Kokko (Venäjä), Aleksanteri Kirjanen (Venäjä), Viljo Ostonen (Venäjä), Toivo Kabanen (Viro) ja Hilja Korosteljova (Venäjä). Kuvasta puuttuvat Toivo Tupin (Suomi) ja Tatjana Bykova (Venäjä).

Historialliseksi tapahtumaksi voidaan sanoa sitä, että ensimmäistä kertaa Konkova piti puheensa konsultatiivisen komitean toivomuksen mukaan inkeroiskielellä. Historiassaan ensimmäistä kertaa kongressi sai kuulla myös vatjaa, vatjalaisten ainoa edustaja Marina Iljina Luutsan kylästä piti sillä puheenvuoronsa alkuosan.

Allekirjoittanut oli kongressissa erään lautakunnan juontajana. Siinä pidettyjen puheenvuorojen pohjalla voi sanoa, että keskustelun taso on huomattavasti noussut, asiantuntijoita löytyy nykyään niin Siperian jokien rannoilta kuin pohjoiskalotista. Tällä kertaa yksimielisesti hyväksyttyjen päätöslauselmien laatu on myös parannut, sääli vaan, että moni niistä toistuu vaan kongressista toiseen.

En voi jäädä huomaamatta, että maailmankongressin järjestelyssä oli paljon parantamisvaraa. Oikeastaan unkarilaiset järjestäjät tällä kertaa eivät osanneet esittää maansa ja kansansa parempia puolia. Mutta voiko se halventaa vanhojen tuttavien tapaamisen arvoa?

Kieliopetuksen lukuvuosi alkanut

Paluumuuttovalmennuksen ryhma opiskelee innolla Inkerin Liitolla ei ole tärkeämpää tehtävää kuin opettaa suomea. Kielitaitohan on suomalaisindentiteetin paras suojelija.

Paluumuuttovalmennuksen ryhmä opiskelee innolla. Kuva Wladimir Kokko.

Syyskuussa järjestöllämme alkaa kieliopetuksen lukuvuosi. Joka lukuvuotta edeltää aikamoinen järjestelytyö, pitää mainostaa koulutusta, saada tätä varten vuokratilat, sopia työtehtävistä kieliopettajien kanssa, täytyy pitää ilmoittauttuvien nimilistat ja tiedottaa heille opiskelun alkupäivästä ja -ajasta. Tähän työhön osallistuu Pietarin Inkerin Liiton (PIL.n) koko henkilökunta.

Lukuvuonna 2012-13 Pietariin perustetaan 5 kieliryhmää, niistä yksi jatkokurssin ryhmä. Palveluna Suomen maahanmuuttovirastolle kaupungissa järjestettiin kieliopetus myös 6 paluumuuttovalmennusryhmässä. Tulevat paluumuuttajat ovat saaneet opiskella Pietarin suomalaisen koulun mukavissa tiloissa. Vielä yksi paluumuuttovalmennusryhmä tulee toimimaan Hatsinassa. Paluumuuttovalmennus-ryhmiä tänä vuonna on huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna, jolloin niitä oli 10.

Kolppanan seminaarin kasvatti*

Yrjö Beckman pääsi opiskelemaan Kolppanan seminaariin vuonna 1892 ja valmistui siitä vuonna 1896. Hän alkoi opiskelunsa 21-vuotiaana ja opintojen päätyttyään Beckmaista tuli Järvisaaren Mujan kansakoulun opettaja. Kolppanan seminaarin kasvatit olivat taitavia muusikoja ja kansakoulun opettaja Beckman johti myös paikallista sekakuoroa.

Kuvassa: Opettaja Yrjö Beckman, v. 1913.

Yrjö Beckman (s. 7.2.1871) oli peräisin Kaprion Novasolkan kylästä. Äitinsä suntio Pietari Beckmanin perheessä oli 10 lasta, siis Yrjöllä oli 5 veljeä ja 4 siskoa. Yrjö meni naimisiin Rosalia Kolehmaisen kanssa vuonna 1901, heille syntyi kaksi poikaa, joista toinen kuoli nuorena. Beckmanin opettajan ura oli onnellinen, hänen oppilaiden joukkoon kuulivat mm. inkeriläiskirjailijat Yrjö Savolainen ja Topias Huittari (Lea Helo). Vuonna 1988 Tallinnassa asuneet Beckmanin entiset oppilaat Lyyli ja Antti Guitar muistelivat lempiopettajaansa seuraavasti:

«Mieleeni tulee kesäkuu 1936, kun vietimme opettajamme Yrjö Beckmannin juhlaa: hän oli ollut 40 vuotta opettajana koulullamme. Koulu raken­nettiin silloin, kun hän aloitti opetuk­sensa. Myllymäen kouluksi sitä nimi­tettiin – se sijaitsi kahden kylän, Mu­jan ja Starostinan, välillä. Kai sen mäen päättä oli ollut joskus tuulimylly, koska koulua käydessänikin oli siellä aina kova tuuli.

Valmistelimme ohjelmia juhlaan, Yrjö Beckmann itse kutsui entiset laulukuor alaisensa paikalle. Ei niitten tarvinnut paljoa harjoitettakaan, kos­ka laulut oli jo ennen opittuja ja lau­lettu monissa muissa tilaisuuksissa ja juhlissa.

Me nuoremmat harjoittelimme uu­dempia lauluja, sekä koulun senhetki­set oppilaat myöskin opettajiensa joh­dolla. Laulamassa oli kolme kuoroa, paras oli vanhemman ikäluokan kuo­ro, jonka vaikuttavin laulu oli Markkinalaulu. Olen sitä laulua kuullut vielä nytkin laulettavan Suomen ra­diossa.

Opettaja Yrjo Beckman, v. 1913. Otimme Aleksis Kiven näytelmästä Nummisuutarit kaksi ensimmäistä osaa, sekä monenlaista muutakin oh­jelmaa. Juhlapuheen piti tietysti mei­dän ikioma kirjailijamme Yrjö Savo­lainen, hänkin aikoinaaan sitä Mylly­mäen koulua käynyt ja myöhemmin kaimansa kanssa oppikirjoja yhdessä laatinut.

Meille yllätyksenä saapui juhlaam­me vieraita Leningradin Suomalaises­ta teatterista, sekä muitakin vieraita. Olimme jännittyneitä sen Nummisuu­tarit esityksen takia. Olin hakenut Le­ningradin pukuvarastosta siihen näy­telmään kuuluvat puvut – ehkä se­kin osaltaan auttoi siihen, että saimme päteviltä vierailta hyvät arvostelut.

Juhla oli järjestetty ulos koulun pi­halle. Sinne oli rakennettu lava sekä katsomo. Suuret kuuset koulun ympä­rillä tekivät mahtavan ja juhlavan vaikutuksen. Saakin silloin suosi mei­tä. Olimme onnellisia, kun kaikki on­nistui hyvin. Lopuksi tanssittiin E. A. Kujalan säestyksellä. Silloin emme vielä aavistaneet (tai ehkä sittenkin aavistimme?), että se juhla jäi meidän viimeiksi suomalaiseksi juhlaksi.

Kaikki muuttui. Alkoi pitkä, mur­heellinen ajanjakso sotineen päivineen. Opettaja Yrjö Beckmann oli vielä elos­sa sodan jälkeenkin. Asui poikansa Adolf Beckmannin luona Pitkärannan piirissä Karjalassa. Sinne hänen mat­kansa päättyi. Visertäköön linnut hä­nen haudallaan niitä säveliä, joita hän meille opetti. Kukkikoot Karjalan kau­niit kukat ja humiskoon kuuset, kuten silloin – hänen juhlanaan.» Punalippu, 8/1988.

Opettaja Yrjö Beckman kuoli Neuvosto-Karjalassa Pitkärannan piirissä 4. joulukuuta 1955.

Lilja-Liisa Aleksandrova

*Ensi vuonna Kolppanan seminaarin avaamispäivästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Toimittajat pyytävät kaikkia lukijoitamme sekä muita inkerinsuomalaisia mahdollisuuksiensa mukaan kirjoittamaan meille seminaarin kasvateista. Materiaalit ilmestyvät inkeriläismediassa teidän nimeillä!

Kelton kirkko täyttänyt 20 vuotta

Tiedetään, että vuonna 1628 Kelton luterilainen seurakunta oli jo olemassa. Nykyinen kirkko on jo kolmas seurakunnan historiassa ja toinen Kolpinan kirkkokylässä sijaitseva. Uusi Pyhän Yrjön kirkko vihittiin käyttöön 13. syyskuuta 1992. Pentti Kärjen suunnittelemalla kirkolla on oma merkitys Inkerin kirkon uuden ajan historiassa.

Kelton kirkko sen vihkimispaivana 13.9.1992 Kelton kirkosta tuli aikanaan ensimmäinen suomalainen luterilainen kirkko, joka rakennettiin Venäjälle Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. 10 vuotta aivan Pietarin Pyhän Marian kirkon perusremontin päättymiseen asti Kelton temppeli toimi käytännössä Inkerin kirkon tuomiokirkkona. Siinä piispan virkaan vihittiin Leino Hassinen ja Aarre Kuukauppi. Nykyään Kelton seurakunta tunnetaan niin koko kirkon koulutuskeskuksesta kuin aktiivisesta lapsi- ja nuorisotyöstä. Oikeastaan minä olen kasvanut tässä kirkossa, muistelee seurakunnan lahjakas kanttori Marina Väisä.

16. syyskuuta Keltossa juhlittiin uuden kirkkorakennuksen 20. vuosijuhlaa. Piispa Kuukauppi kolmen muun papin avustamana toimitti jumalanpalveluksen. Sen jälkeen pidettiin juhlat, jossa esiintyivät mm. seurakunnan kuoro, Kelton musiikkikoulun oppilaat ja suomalainen kuoro Kiteeltä. Kelttolaisia tervehti monia kutsuvieraita. Tarjoiluun ja kahvipöytään juhlat päättyivät, väkeä oli niin paljon, että kahvipullalle jouduttiin jopa jonottamaan.

Kuvassa: Kelton kirkko sen vihkimispäivänä 13.9.1992. Arkistokuva Wladimir Kokko.

Yhden rivin uutiset

1.9.2012 virkaan on astunut uusi Suomen Pietarin pääkonsuli Pirjo Tulokas, ensimmäinen nainen näissä tehtävissä Venäjän kulttuuripääkaupungissa.

Ensimmäistä kertaa 26.-28.9 Pietarissa pidettiin Kotkan päivät, ne sisälsivät monipuolisen kulttuuriohjelman.

Wladimir Kokko,
2.10.2012, Pietari


E T S I :