inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIN

Uutisia Inkeristä 10/06:

Lokakuu mietyttää.

Inkerin matkailua on lisättävä.

Toksovassa oli hauskaa.

Vanhasta kirkosta uusi.

Kuoro konsertoi Virossa.

Hallituksen ehdotus: ei uusia paluumuuttojonoon.

Yhden rivin uutiset.

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Lokakuu mietyttää

5. lokakuuta on Inkerin nimipäivä... On inkeriläisillä syytä juhlia, kun ei ole meillä virallista kansallisjuhlaa kalenterissa. Ja näin tehdään ainakin Inkerinmaalla ja Suomessa. Inkerin Liitolla lokakuun 5:n päivän läheisyydessä pidetään tavallaamme yhdistyksemme järjestämät kansanjuhlat, konsertit ja joitakin seminaareja. Maailmassa on yli 250 maata, niistä ei yksikään kanna naisten etunimeä. Inkerinmaa on siinä mielessä ainutlaatuinen ja sen nimi on epäilemättä kaunis.

Lokakuussa on myös muitakin merkkipäiviä. 30. lokakuuta Venäjällä on Stalinin vainovuosien muistopäivä. 15. lokakuuta 1988 Taaitsassa pidettiin Inkerin Liiton perustamiskokous, 14. lokakuuta 1920 Tartossa Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä tehtiin rauhasopimus.

Liitteenä Tarton sopimukseen kuuluu mm. Venäjän federaation inkerinsuomalaisia koskeva julistus. Silloin ensimmäistä kertaa historiassa inkeriläisasiat nousivat esille kansainvälisen politiikan aiheeksi. Tässä julistuksessa Venäjän federaatio virallisesti turvaa inkerinsuomalaisten kulttuurioikeudet, kuten esim. oikeus itse «päättää opetusasioistaan», paikallisesta hallinnosta ja käräjäasioistaan. Näin suomen kielen erikoisasema Inkerinmaalla tunnustettiin virallisesti niin koululaitoksissa kuin julkisessa elämässä. Kansallemme myönnettiin myös paikallinen itsehallinto. Jotkut historioitsijat sanovat tätä aikaa kansallis-kulttuurisen autonomian kaudeksi. Oliko se todella näin?

Minusta ei, autonomiasta ei voi puhuakaan. Bolshevikkien johtama valtio puttui opetuksen sisältöön sen täydellä voimalla. Jopa sen aikaiset paikalliset suomenkieliset aapiskirjat olivat täynnä kommunistista propagandaa.

Tekstit ovat pioneereista ja runot kolhoosielämästä. Musiikkitunneilla laulettiin «Kannamme Helsinkiin punaisen lipun, jossa on sirpi ja vasara». Paikallinen hallinto oli muodollisesti paikallisneuvostojen käsissä (ja meillä oli 20-30-luvuilla jopa kansalliset suomalaiset kyläneuvostot ja yksi kansallinen piiri), mutta käytännössä kaikesta päättivät kommunistisen puolueen komiteat. Valtiossa, jonka virallinen muoto oli «työväen diktatuuri», ei ollut yhtään sijaa itsehallinnolle.

Kulttuurielämässä oli kuitenkin paljon hyvää. Leningradissa toimi suomalainen teatteri, säännöllisesti ilmestyi yli 10 lehteä ja aikakauslehteä suomen kielellä, noin 300 oppilaitoksen opetuskielenä oli suomi ja kirjapaino Kirja julkaisi suomenkielestä kirjallisuutta. Kaikki tämä oli niin sanotun «korenizatsija-politiikan» tulos. «Korenizatsija» on bolshevikkien keksimä termi, joka tarkoittaa lähinnä «kantakallisuudettamista». Antaen vähemmistökansoille sivistystä ja kehityspotkua niiden kansalliskulttuureille valtiovallalla oli tarkoitus kasvattaa joka vähemmistökansassa uusi eliitti, joka olisi lojaali valtaapitäville. Onnistuttiin ilmeisesti vaihtelevin tuloksin, jos 1937-38 maan kommunistijohto lopetti kaikki kansalliset koulutus- ja sivistyskeskukset.

Lokakuun muistopäivät joka tapauksessa antavat inkerinsuomalaisille toivoa kulttuurinsa ja kielensä säilymiseen. Siihen on vain ponnistettava olosuhteista huolimatta.

Inkerin matkailua
on lisättävä

«Viime vuonna Keltossa sijaitsevan Inkerin kirkon teologisen instituutin kautta majoitus järjestettiin noin 1 500 vieraalle. Matkailijaryhmien vastaanotosta saadut tulot muodostavat noin kolmannen osan oppilaitoksen budjettia» kertoi Pietarissa pidetyllä matkailualan työpajalla talouspäällikkö Sulo Jääskeläinen.

Matkailupalveluja sivutoimintana kehitetään Kikkerin, Tervolan ja Taaitsan vanhusten palvelutaloilla, Pietarin Pyhän Marian, Haapakankaan ja Toksovan seurakunnissa. Joitakin palveluja järjestetään Inkerin Liiton tai Sampo-keskuksen kautta. Sellaisten palveluiden lisäämisestä kiinnostuneet kokoontuivat 5.-6. lokakuuta matkailualan pyöpajalla Liteinin vanhusten palvelupisteellä.

Projektipäällikkö Merja Wahlroosin ja Haaga-instituutin kouluttaja Hannu Piirasen johdolla keskusteltiin, miten eri tahojen tarjoamat matkailupalvelut voisivat täydentää toistensa ja miten voidaan koordinoida hinnoittelupolitiikkaa. Pajan toisena päivänä tehtiin johtopäätökset ja käytiin Wladimir Kokon opastamalla Suomalainen Pietari –kaupungin- kierroksella.

Toksovassa oli hauskaa

7. lokakuuta Inkerin päivän pääjuhlat pidettiin Toksovan kirkon maatontilla. Juhlimaan tänne saapui vähintään 150 kiinnostunutta, jotka saivat nauttia yllättävän poudasta ja aurinkoisesta päivästä.

Saapanheitossa heittotekniikka on tärkeintä...
Valok. Andrei Kuznetsov

Juhlat alkoivat klo 13.00 saapanheiton kilpailulla. Valeri Koivasen ohjaamat kilpailut järjestettiin viidessä sarjassa: pojat, miehet, tytöt, naiset ja lapset. Onekkaimpana oli Gribanovin perhe, sen kaksi tyttöä Maria ja Ksenia sekä poika Kirill voittivat palkinnon. Niin kuin aina voittamattomana esiintyi naisten sarjassa Jelena Molodtshinina.

Juhlimiset jatkuivat kirkossa, missä puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen tervehti yleisöä. Sen jälkeen Pietarin inkerinsuomalaisten kuoron voimin järjestyi konsertti. Seuraavaksi seurakuntatalolla oli mahdollisuus saada juhla-ateria, tavata kavereita ja jutella rauhassa. Lounasta seurasivat hauskat kilpailut, kuten esim. juoksu lusikka, jossa on muna, kädessä. Lopuksi kuorolaiset opettivat yleisölle kansantanhuja ja yhteistanssiminen onnistui hyvin. Juhlapäivän ohjelman on laatinut ja toteuttanut IL:n neuvoston jäsen Olga Konkova.

Vanhasta kirkosta uusi

Skuoritsan seurakunta Inkerinmaan sydämessä on seutumme vanhimpia luterilaisia seurakuntia, se perustettiin vuonna 1624. Seurakunta on elänyt eri historian vaiheita ja ehkä parhaimmat ajat 1800-luvun alkupuolella. Silloin sitä tuki Hatsinan keisarillinen hovi, jonka raha-avulla v. 1839 pystytettiin rakentamaan ison Pyhän Katariinan kivikirkon. Kirkko riistettiin seurakunnalta v. 1937, ja se muuttui kolhoosin klubiksi. Samana vuonna vangittiin ja teloitettiin kirkkoherra Antti Jaatinen. Saksalaisten miehittämässä Skuoritsassa pikaisesti korjattu kirkko avasi lyhyeksi aikaa ovensa uudestaan ja viimeinen jumalanpalvelus siinä pidettiin 8.10.1943. Joko vuonna 1944 tai 1945 tietämättömästä syystä Puutostin paasikivestä rakennetussa kirkossa syttyi tulipalo ja siitä ajasta kirkkorakennus on alkanut rappeutua. Sillä ei ollut kattoa, tummentuivat kirkon seinät, niiden välissä kasvoivat koivut...

Uudelleen vuonna 1990 perustettu seurakunta on hankinut vaatimattoman kevyen puurakennuksen kirkoksi. Siitä pidettiin huoltoa ja laajennettiin niin, että niin sanottu «parakkikirkko» vastasi seurakunnan tarpeita täysin. Haave vanhan kirkon kunnostamisesta kuitenkin eli monien seurakuntalaisten sieluissa. Ensimmäisenä avuksi tuli tarmokkaan läänirovastin Raimo Jalkasen johtama Rautalammin seurakunta. Raimon ansiosta Pyhän Katariinan kunnostamishanke on saanut paljon tukijoita, arkkitehdin ja rakennusurakoitsijan. Kolehteja kerättiin eri puolilla Suomea, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, vain rakennusmateriaaleihin meni 150 000 euroa. Rakennusmestari Taisto Matilaisen johtamiin rakennustöihin osallistui paljon vapaaehtoisia suomalaisia työntekijöitä pääosin Herättäjä-yhdistykseltä. 12 vuotta kestäneen työn tuloksena on ainutlaatuinen arkkitektoninen ratkaisu ja toimiva vanha Skuoritsan kirkko.

Ulkopuolelta kirkon näkymä ei ole muuttunut pajlon.
Valok. Viktor Uzhvijev

Ymmärtäen etteivät rappeutuneet kirkkoseinät kestä painavaa kattoa arkkitehti Pekka Wesamaa niin kuin rakensi rauniokirkon sisään puukirkon, jonka katon kantavat mahtavat ja sorean näköiset puupilarit. Kirkon etupuolesta tehtiin pieni ja mukava sisäpiha. Sisäpuolelta seinät jätettiin rappaamattomina ja maalaamattomina, sellaisinä ne kertoo mitä selkeämmin omasta historiastaan. Kirkkosalia koristelevat isot ikkunat ja Suonenjoen seurakunnan lahjoittamat kattokruunut. Alttarin taulunkin sijalla on iso ikkuna viheröivään ympäristöön, jonka edessä on rautaverkolla riippuva risti. Sisustuksen suunnittelija on Ulla Wesamaa.

Arkkitehdit ja rakennusmes-tari vasemmalta oikealle: Ulla Wesamaa, Pekka Wesamaa, Taisto Matilainen.
Valok. Viktor Uzhvijev

8. lokakuuta 2006 Skuoritsan Pyhän Katariinan kirkko vihittiin uuteen käyttöön. Ristikulkuetta odottaessa joku kirkkoväestä lähelläni sanoi «Kulkue tulee tänne vanhasta kirkosta». «Kumpi kirkko on nyt vanha?» iski mieleeni. Vihkimis- jumalanpalveluksen toimitti piispa Aarre Kuukauppi kirkkoherra Pavel Kryloffin avustamana. Saarnasi rovasti Raimo Jalkanen. Jumalanpalveluksen jälkeen oli tauko, jolloin kaikille tarjottiin kahvia ja piirakoita.

Vihkimisjumalanpalvelus toimitettiin piispa Aarre Kuukaupin johdolla.
Valok. Viktor Uzhvijev

Sitten vihkimisjuhla jatkui monilla tarvehdyspuheilla, lahjojen lahjoittamisella ja konserttikappaleilla. Erikoinen kunnia osoitettiin kaikille, jotka tekivät ison panoksen seurakunnan elpymiseen, mainittiin useasti Aleksanteri Saveljevia, Lilja Stepanovaa, pastori Juhani Isosaarta, Albert Kirjasta ja pastori Esko Jalkasta, sekä niitä, jotka osallistuivat vanhan kirkon kunnostamiseen ja varustamiseen. Suomalaisia seurakuntia, jotka lahjoittivat Skuoritsaan kirkkovarusteita tai keräsivät varoja, oli parisenkymmentä. Muiden joukossa skuoritsalaisia tervehtivät Hatsinan piirin ja Puutostin kunnan viranomaiset, IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen sekä Ruotsin Inkeri-liiton edustaja Viktor Suomalainen. Suomalainen myönsi seurakunnalle lahjaksi Ruotsissa kerättyä 30 000 tuhatta kruunua. Musiikkikappaleista muistiin jäivät Hatsinan seurakunnan kuoron esitys ja Skuoritsan uuden kirkkoherran Pavel Kryloffin laulama Agnus Dei.

Kirkko oli täynnä väkeä ja ilmapiiri lämmintä.
Valok. Viktor Uzhvijev

Juhlijoita Lilja Stepanovan mukaan oli yli 800. Tapasin mielettömän paljon ystäviä ja koko juhlissa hallitsi unohtumaton ystävällinen maalaisseurakunnan henki. Voiko olla ilmapiiri lämpimämpi? Kukaan ei edes huomannut, että lattialämmitys sähkömuuntajan puutteen takia ei toiminut vielä.

Kuoro konsertoi Virossa

Heimopäivät ovat suomalais-ugrilaisten kansojen tärkeimpiä kulttuuritapahtumia Virossa. Tänä vuonna ne pidettiin maan useassa kaupungissa 10.-15. lokakuuta ja ohjelmaan kuuluivat konsertit, luennot, näyttelyt jne. Osallistumaan Heimopäivien konserttiohjelmaan ensimmäistä kertaa kutsuttiin Pietarin inkerinsuomalaisten kuoron Korpi-yhtye. Johtaja Olga Konkova kertoo, että esitysten aikataulu oli todella tiukka ja laulajille rasittavaa, Korpi esiintyi 11 kertaa kuudessa kaupungissa.

Erittäin lämpimästä vastaanotosta yhtye nautti Itä-Virumaalla (Kohtla-Järvellä ja Jõhvissa), jossa konsertteihin tuli paljon inkerinsuomalaisia. Korven laulut soivat Viron radiossa ja tv-uutisissa, yhtye sai Fenno-Ugria-Seuran puheenjohtaja Jaak Proosesin korkean arvon siitä, että aidolla kansantavalla yhtye esittää eri Inkerinmaan kansojen lauluja ja samaan aikaan kertoo niiden historiasta ja kulttuurista.

Hallituksen ehdotus:
ei uusia paluumuuttojonoon

19. lokakuuta viitaten Hallituksen ulkosuomalaispoliittiseen ohjelmaan Suomen valtioneuvosto teki ehdotuksen siitä, että inkerinsuomalaisten paluumuuttojono täytyy sulkea uusilta hakijoilta ja jonossa olevien hakemukset käsitteltaisiin nopeutetusti. Paluumuuttokäytäntö ei kuitenkaan muutu välittömästi, koska se edelyttää ulkomalaislain muuttamista. Ei tiedetä, milloin eduskunta äänestää vastaavia lainmuu- toksia.

Suomen maahanmuuttopolitiikka on selvästi kääntymässä työvoimamarkki- noiden tarpeisiin myös paluumuuton suhteen. Koulutetuille ja ammatitaitoisille inkeriläisille ovi Suomeen jatkossakin jää auki. Toivottavasti heille järjestyvät myös uudet väylät ammatti- ja korkeakoulun opiskeluun siellä.

Yhden rivin uutiset

• Aleksis Kiven päivän merkeissä Suomen Pietarin instituutissa 9.10. filologian lisensiaatti Olga Milovidova piti luennon suomalaisen kirjallisuuden klassikon elämästä ja luomustyöstä.

• Snellmanin juhlavuotta Pietarissa muisteltiin kahdella tilaisuudella. 12.10. pääkonsulaatissa pidettiin suomalaisuuden puolustajalle omistettu seminaari ja 24.10. Venäjän kansalliskirjastossa avattiin Snellman-näyttely.

• 20.-21. lokakuuta Pietarin Pyhässä Mariassa pidettiin Inkerin kirkon kirkolliskokous, johon osallistuin kolmisenkymmentä rovastikuntien ja papiston edustajaa. Kirkkomme korkein elin käsitteli sääntömääräiset asiat.