inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Uutisia Inkeristä 10/09:

• Mitä oikein tapahtui 200 vuotta sitten?

• IL:n Pietarin osasto 20-vuotiaana

• Valokuvauskilpailun tulokset

• Suomen opettajat tapaavat Kotkassa

• Suomen kouluopetus esillä Smolnan kokouksessa

• Taitavat ikäihmiset Liteiniltä

• Pietarissa on Suomi-talo

• Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Mitä oikein tapahtui 200 vuotta sitten?

Voidaan sanoa, että Venäjän aloittaman n.s. Suomen sodan (1808-1809) tuloksena 200 vuotta sitten Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Sota kuten tiedetään oli lyhyt, mutta verinen ja Ruotsin armeijassa sen aikana taistelleet suomalaiset osoittivat urhollisuutta. Siitä voi lukea vaikka J.L.Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista. Voi asiaa tulkita niin, että kasvava imperiumi vain vailloitti vielä yhden alueen.

Tätä liittämistä Pietarissa tänä vuonna muistellaan ja juhlitaankin kuitenkin juuri Suomen valtion aloitteesta. Nimenomaan suomalaiset historioitsijat tulkitsevat 200 vuotta sitten tapahtunutta Suomen valtion syntymähetkeksi.

Pitää ymmärtää, että Ruotsin kuningaskunnan osana Suomi ei ollut valtiona. Suomen maakunnat tasa-arvoisesti kuuluivat Ruotsiin niin kuin Manner-Ruotsin maakunnat. Suomella ei ollut edes virallisia rajoja, itärajahan oli valtakunnan rajana. Suomella ei ollut omaa koko maan asioista päättävää hallitusta eikä muuta valtion päämiestä kuin Tukholmassa istuva kuningas. Suomessa oli aivan sama lainsäädäntö kuin koko Suur-Ruotsissa.

Porvoon valtiopäivillä helmikuussa 1809 keisari Aleksanteri I ranskan kielellä pidetyssä puheessaan julisti mm., että Suomi astuu kansakuntien joukkoon ja siitä muodostuu suurruhtinaskunta. Haminan rauhan jälkeen ensimmäistä kertaa historiassa vedettiin Suomen rajat. Sen teki Venäjän keisari itse ja lännessä kansallista taustaa huomaamatta. Näin Tornionjokea pitkin kulkenut raja leikkasi kahteen suomalaisalueita Pohjanlahden pohjoispäässä taas täysin ruotsinkielinen Ahvenanmaa päätettiin liittää Suomen suurruhtinaskuntaan. Lähemmällä Pietaria sijoinneet alueet tsaari tunsi ilmeisesti paremmin ja omasta tahdosta ns. Vanhan Suomen kannaksineen ja Viipureineen ja hän määräsi kuuluvan uuteen suurruhtinaskuntaan. Vasta syntynyt Suomen valtio sai omat rajat.

Aleksanteri I:stä tuli Suomen valtion päämies suurruhtinaan arvossa. Kuuluvuutta Venäjään Suomessa aina ymmärrettiin unionina Suomen kansan ja Venäjän keisarin välillä. Nikolai II:n luopuminen vallasta aiheutti helmikuussa 1917 sen takia oikean kriisin, sillä suurruhtinaskunta menetti valtion päämiehensä.

Aleksanteri I lupasi Porvoon valtiopäivillä, että suurruhtinaskunnassa kaikki Ruotsin vallan alla tehdyt lait jäivät voimaan taas uusia lakeja ei aseteta Suomen eduskunnan mielipidettä kysymättä. 1800-luvulla Suomen lainsäädäntö kehittyi niin ettei se ollut enää ruotsalainen eikä siitä tullutkaan koskaan venäläinen. Suomi sai sillä tavoin oman lainsäädäntönsä, jonka juuret ovat vuonna 1809.

Venäjän vallan aikana Suomi eli eri vaiheita. Talouskehitys oli varsin nopea. 1860-luvulla sen autonominen asema vahvistui, Suomi sai mm. oman rahayksikön ja suomen kieli virallisen statuksen ruotsin rinnalla. Suomi kärsi venäläistymispolitiikasta Nikolai II:n aikana. Mutta juuri Venäjän aikana joskus 1800-luvun puolissa välissä Suomen yhteinen kansallinen identiteetti muodostui ja 1900-luvun alussa ajatus itsenäisyydestä oli jo kypsynyt.

Epäilemättä pitkä ja kärsimyksiä täynnä ollut Suomen matka itsenäisyyttä kohti on alkanut vuonna 1809. On varmasti suomalaisilla syytä sitä muistella ja juhlia.

IL:n Pietarin osasto 20-vuotiaana

Muistan, että uuden ajan inkerinsuomalaisten kansallisliikkeen 20. vuosijuhlaa alettiin juhlia viime vuoden heinäkuussa Tartossa hienoilla kansainvälisillä festivaaleilla. Sitten jatkoimme juhlimista lokakuussa Hatsinassa, tavattiin helmikuun alussa 2009 taas Tartossa, juhlittiin IL:n juhannusjuhlien merkkivuotta kesäkuussa Taaitsassa ja toivon, että tämä juhlasarja viihdoinkin päättyi 3. lokakuuta Pietarissa, kun omat juhlansa piti Pietarin Inkerin Liitto (PIL).

Lapset tulivat onnittelemaan Pietarin Inkerin Liittoa syntymäpäivän johdosta.

23. syyskuuta 1989 perustettiin IL:n Pietarin osasto. Vähitellen siitä on kehittynyt koko Inkerin Liiton toimivin paikallisjärjestö, jossa vuoden jäsenmaksun maksaa yli tuhat henkilöä. Inkerin Liitossa PIL koordinoi kielikurssien toimintaa, se on ainoa järjestö, jolla on oma työllistämiskeskus, joka tekee systemaattista vanhustyötä Liteinillä 11 sijaitsevan vanhusten palvelupisteen parissa. Se on ainoa IL:n paikallisosasto, joka omilla varoillaan ylläpitää inkerinsuomalaisten musiikkiyhtyeitä ja useita kerhoja.

Ison panoksen toiminnan vakiintumiseen ovat tehneet PIL:n edelliset puheenjohtajat Toivo Vesikko ja Eero Pellinen, jotka voimavarojensa mukaan kiitettävästi palvelivat inkerinsuomalaisten intressejä Pietarissa. Pietarin Inkerin Liitolla on nykyäänkin laaja aktivistien joukko. 3. lokakuuta juhlimaan tulivat niin PIL:n perustamiskokoukseen osallistunut veteraani Niina Sultsi kuin varsin nuori kulttuurityöntekijä Oksana Kanevskaja. Juhliin kaikki PIL:n jäsenet toivottiin tervetulleiksi – ilmoitus niistä oli netissä – ja noin sata kiinnostunutta tuli tapaamaan heimotyönkavereitansa.

PIL:n kaikkien aikojen puheenjohtajat juhlimassa: vasemmalta Eero Pellinen (1993-2006), Toivo Vesikko (1989-1993) ja Wladimir Kokko (2006-)

Juhlallinen illanvietto Pietarin kansallisuuksien talolla alkoi juhlakokouksesta, jossa puheensa pitivät Wladimir Kokko ja Aleksanteri Kirjanen. Muistelmiansa PIL:n alkuvaiheista kertoivat Toivo Vesikko ja Eero Pellinen. Sitten nykyajan heimotyön uranuurtajat saivat kunniakirjan ja lahjan. Lyhyessä konserttiohjelmassa parahaana oli Ljudmila Soikan esitys, hän mainiosti soitti hanurilla säveltämänsä Imatran koski –nimisen kappaleen. Naapurisalissa elävän musiikin soidessa julhat jatkuivat vielä pitkään epämuodollisesti seisovan pöydän ympärillä.

Valokuvauskilpailun tulokset

Pietarin Inkerin Liitto oli yksi Valtiollisessa uskonnon historiamuseossa pidetyn valokuvauskilpailun järjestäjistä. Kilpailun aloittajana ja sponssorina on esiintynyt IL:n neuvoston jäsen Dmitri Poljakov. Valokuvauskilpailun aiheena oli Venäläisyys Suomessa – suomalaisuus Venäjällä. Maaliskuussa alkaneeseen kilpailuun saatiin noin 350 valokuvaa kymmeniltä amatööreiltä ja ammattilaisilta.

5. lokakuuta museon atriumsalissa pidettiin kilpailun päättymisnäyttelyn avajaiset ja julistettiin voittajat. Grand Prix:n ja 1000 euroa voitti SVET –niminen kansainvälinen valokuvausryhmä. SVET, mikä muuten tarkoittaa venäjäksi valoa, on lyhennys neljän valokuvaajan etunimistä – Slava Väisänen, Viktor Uzhvijev, Eino Pessi ja Tatjana Bykova-Soittu. Viktor ja Tatjana asuvat Pietarissa, Slava Taaitsassa taas Eino on kotoisin Helsingistä. Ryhmä on esittänyt Inkerissä ja Helsingissä otettujen valokuvien sarjan, joka kuvaa pääaihetta varsin monipuolisesti.

SVET:n Tatjana Bykova-Soittu, Slava Väisänen ja Eino Pessi saavat Grand Prix:n tunnustukset pääkonsuli Olli Perheentuvalta.

Pietarin Inkerin Liiton erikoispalkinnon sai nuori Sofja Sergejeva. Hänen ottamassa valokuvassa korostuvat lakonismi ja huumorintaju.

Suomen opettajat tapaavat Kotkassa

Inkerinsuomalaisten paluumuuttovalmennuskurssitoimintaa Venäjällä koordinoiva Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto (EKAMI) järjesti 12.-16. lokakuuta täydennys-koulutuksen tänä vuonna tehtäviin palkatuille suomen opettajille.

Paluumuuttovalmennuksen suomen opettajat syksyisen Kotkan kauneudessa.

Viikon pituiselle koulutusjaksolle Kotkaan pääsi tulemaan 12 opettajaa Pietarista, Hatsinasta ja Petroskoista. He kuuntelivat suomen lehtoreita ja yhteiskuntatiedon asiantuntijoita, seurasivat maahanmuuttajien suomen opetusta ja pitivät tunteja itse.

Opettajat, joilla arkisin on aina kiire, saivat koulutusviikolla rauhassa vaihtaa työkokemuksia ja korottaa kielitaitoansa. Mielenkiintoista oli käydä Kotkan työvoimatoimistossa, kaupungintalossa ja Mylly -nimisessä monikulttuurikeskuksessa. Unohtumattomaksi jää saunaillanvietto eräässä kartanossa Kymijoen rannalla, jolloin suomen opettajat saivat oikean tanssimisen tunnin tanssiopettajan johdolla.

Kotiin lähdettiin tyytyväisinä ja kiitollisina EKAMI:n suomen opettaja Riitta Mieloselle, joka on laatinut paluumuuttokurssien opettajille niin monipuolisen ohjelman.

Suomen kouluopetus esillä Smolnan kokouksessa

Neuvonantavana elimenä kaupungin kuvernöörin yhteydessä Pietarissa toimii kansalliskuntien neuvosto. Inkerinsuomalaisia siinä edustaa IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen. 21. lokakuuta hän osallistui tämän neuvoston sääntömääräiseen kokoukseen Smolnassa.

Puheenjohtaja Kirjanen sai puheenvuoron ja kaupungin virkamiesten läsnäollessa otti esille suomen kielen kouluopetuksen kysymyksen. Hän puhui siitä, että suomen opettajia ei kaupungissa suunnitelmallisesti kouluteta, siitä, että Pietarissa suomea pitkänä kielenä opiskelevat koululaiset eivät voi kilpailla kielitaidossaan Karjalassa opiskelevien kanssa, siitä, että kaupungin opetuskomitea ei ole julkaissut yhtäkään oppikirjaa tai opettajaopasta 20 vuoteen eikä pysty huolehtimaan suomen opettajien täydennyskoulutuksesta.

Kirjasen sanoista heränneet virkamiehet päättivät, että Inkerin Liitto on oikeutettu valmistamaan asiaa koskevat ehdotukset, jotka menevät sitten kaupungin hallituksen käsittelyyn. Inkerin Liiton puolesta Kirjanen suostui ottamaan tehtävät vastaan.

Taitavat ikäihmiset Liteiniltä

Kolpinon kaupungissa 22.10. pidettiin vanhusten luomustyön festivaalit nimeltä «Nevajoen rannat». Niihin osallistuivat vanhusten palvelutalojen kerhot eri puolilta Pietaria. Inkeriläisvanhusten palvelukeskus Liteiniltä 11 esitti erilaisia käsityökerhojen tuotteita: tilkkuompelukankaita, kudottuja mattoja, tekokukkia ym. Sen tiskin ympärillä oli aina paljon väkeä. Musiikkitaitoja esitti pieni laulu– ja tahnuryhmä (solistit Lilja Bolshakova ja Anatoli Dridzo), joka lauloi suomeksi ja tanssi polkkaa sekä röntysköjä. Kukaan festivaalien osallistujista ei saanut niin lämmintä vastaanottoa kuin inkeriläisporukka Liteiniltä.

Pietarissa on Suomi-talo

25. lokakuuta Pyhän Marian kirkon naapuritalossa pidettiin juhlalliset Suomi-talon avajaiset. Tätäkin varten Pietariin saapuivat pääministerit Vladimir Putin ja Matti Vanhanen. Perusremonttityöt avajaispäivänä olivat vielä kesken, Suomen Pietarin instituutti, suomalainen koulu ynnä muut vuokraajat alkavat muuttaa uusiin tiloihin vasta ensi vuoden huhtikuussa. Avajaisista päätettiin kuitenkin noin vuosi sitten eikä niiden ajankohdasta voitu enää tinkiä.

Loistava konsertti korvasi tylsät avajaiset

Varsinaiset avajaiset olivat mitä tylsemmät. Kun korkeat valtiomiehet tulivat, kutsuvieraista koostunut yleisö suljettiin kolmeen pieneen saliin ja julistus Suomi-talon perustamisesta Pietariin allekirjoitettiin jossakin erakkohuoneessa. Putinin hengenvartijoiden eristämä yleisö ei saanut nähdä pääministereitä, avajaisten ohjelma meni sekaisin edes koululapset eivät voineet laulaa korkeille virkamiehille.

Pettynyt yleisö siirsi filharmonian suureen saliin, missä loistava konsertti korvasi sen kaikki murheet. Yleisradion sinfoniaorkesteri konsertoi Pietarissa harvoin, sen kauan odotettu esitys 25.10. oli fantastisen hyvä. Sakari Oramon johtamat virtuoosimuusikot soittivat F.-J. Gossecin, L. van Beethovenin ja K. Saariahon kappaleet. Läsnä olleen säveltäjä Kaija Saariahon Leino-laulut oikeasti ihastuttivat asiantuntevia pietarilaisia musiikin ystäviä. Modernia mutta luontevaa säveltä täydensi laulaja Anu Komsin voimakas ääni, joka soi kuin jokin taivaallinen taikasoitin. Konsertin jälkeen apploodeista väsynyt juhlaväki nautti mielellään herkkuja ja hienoja juomia filharmoniaa vastapäätä sijaitsevassa hotelli Europessa.

Yhden rivin uutiset

• 10. lokakuuta pidettiin Wladimir Kokon opastama Suomalainen Pietari –kiertoajelu venäjän kielellä.

• Inkerin Liiton toimistossa 21. lokakuuta luentosarjan puiteissa W.Kokon johdolla puhuttiin luterilaisuudesta, joka yhdistää inkerinsuomalaisia ja suomensuomalaisia.

• Suomi-Venäjä seuran Raision osaston delegaatio 22. lokakuuta kävi Inkerin Liiton toimistossa ja toi apua tarvitseville humanitaarisia tavaroita.

• 30. lokakuuta Venäjän poliittisen sorron uhrien muistopäivänä mielenosoitus pidettiin Troitskaja aukiolla Solovetski kiven luona. Sen osanottajat lähtivät sitten busseilla Levassovan autiomaalle.

Sofja Sergejevan ottaman valokuvan nimi on «Tutustuminen Suomeen». Siitä nuori valokuvaaja on saanut PIL:n erikoispalkinnon.

Wladimir Kokko,
Pietari, 1.11.2009

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ