inkerin-
suomalaisten etujärjestö

общество
ингерманландских
финнов

Tutustu Inkeriin

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Kartta
Historia
Symbolit

Uutisia Inkeristä 10/10:

• Paljonko inkerinsuomalaisia vielä jäljellä

• Inkerin päivästä isot juhlat?

• Pekka Mutanen IL:n vieraana

• Eräästä ammuskelusta Moskovassa

• Urheilijan sielu ei tunne ikäänsä

• Paluumuuttovalmennuksen opettajat Kotkassa

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Paljonko inkerinsuomalaisia vielä jäljellä

Joka ulkomaalainen tietää, kuinka tiukka rekiströintijärjestelmä Venäjällä on, mutta silti maassa ei ole väestörekisteriä ollenkaan. Siitä ketkä Venäjällä asuvat ja paljonko maassa on ylipäätänsä asukkaita saa tietää vain väestölaskennan avulla.

Väestönlaskenta on ainutlaatuinen toimeenpide, jolloin satoja tuhansia laskija käy kodeissä kyselylomake kädessä yrittäen tavata kaikkia, jotka asuvat maassa pysyvästi tai määräaikaisesti. Tehtävä tuntuu mahdottomalta, jos otetaan huomioon maan suuruus, harvoin asutettujen alueiden laajuus ja monien laittomien maahanmuuttajien haluttomuus tavata viranomaisten edustajia. Viikon työstä laskija, aika usein hän on opiskelija, saa 5000 ruplan (120 euron) palkkion ja helposti voi kuvitella, että koko kampanja maksaa hirveästi.

Venäjän historiassa yleinen väestönlaskenta pidettiin vain 8 kertaa. Kerran, kun se paljasti Stalinin vainojen väestötappion, sen tulokset mitätöitiin ja järjestäjät tuomittiin teloitettavaksi. Viimeksi väestön lukumäärä saatiin vuonna 2002, tänä vuonna yleinen väestönlaskenta Venäjällä suoritettiin uudestaan viikolla 42.

Ihmisille asetettavat kysymykset vaihtelevat laskentakampanjasta toiseen. Esimerkiksi viime kerran vuonna 2002 ei kysytty äidinkieltä emmekä saaneet tietää, kuinka paljon inkerinsuomalaisia täällä pitivät suomea äidinkielenä. Silloin kysyttiin vain «Osaatko venäjää?» ja «Mitä muita kieliä osaat?». Taas silloin oli mahdollisuus ilmoittaa mitä tahansa kansallisuus. Näin kävi ilmi, että maassa asuu tuhansia marssilaisia, orkeja ja hobleneja... Taas inkerinsuomalaisia löytyi vain alle 500, siksi muut 34 tuhatta sanoivat itsensä vain suomalaiseksi meidän esi-isien tapaan.

Tämän vuoden väestönlaskennan erikoisuutena oli se, että laskjan käynnille oli vaihoehtoja. Oli mahdollista käydä laskupisteessä henkilökohtaisesti tai vastata kyselylomakkeen kysymyksiin puhelimitse. Itse olen käyttänyt juuri tämän jälkimmäisen mahdollisuden.

Tälläkin kertaa muiden tietojen rinnalla väestönlaskijat selvittävät asukkaiden eetnistä pohjaa, eli kysyvät kansallisuuden. Ei tarvitse olla ennustaja tai tutkija sanoakseen, että inkerinsuomalaisten lukumäärä tulee olemaan huomattavasti pienempi, kuin 8 vuotta sitten. Vähemmistökansan sulautuminen enemmistöön ja muutto Suomeen kyllä tekevät vaikutuksensa. Jos viimeksi Pietarissa ja Leningradin alueella laskettiin yhteensä 12 tuhatta suomalaista, niin arvaan, että vuonna 2010 tämä heidän lukumäärä voi mennä alle 10 tuhannen tason.

Kohta saamme tietää paremmin paljonko suomalaisia on vielä jäljellä Inkerissä, Karjalassa ja koko Venäjällä. Väestönlaskennan ensimmäiset viralliset tulokset saadaan julkistettavaksi helmikuussa 2011.

Inkerin päivästä isot juhlat?

Inkerin päivän juhlimiset ovat vakiintuneet Inkerinmaalla perinteisiksi. Inkerin Liiton viralliset juhlat pidettiin tänä vuonna 2. lokakuua Puutostissa, joka inkerinsuomalaisille merkittävässä paikkakunnassa. Järjestelyyn osallistuivat myös Puutostin kunta, Skuoritsan seurakunta ja jopa Leningradin alueen hallitus, joka korvasi juhlien kulut.

Kuvassa: Kyykkäkilpailuista juhlaohjelma alkoi.

Urheilukentällä saappaanheitosta ja kyykästä Viljo Ostosen johdolla alkanut monipuolinen ohjelma jatkui Puutostin koulun kokoussalissa. Tilaisuuden avasi puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen. Tervetuln osoitukseksi kunnan viranomaisilta hän sai venäläiseen tapaan leipää ja suolaa. Kirkkoherra Pavel Krylov pyysi Herran siunausta juhlille ja lauloi kanteleen säestyksellä kappaleen Survon Korpimessusta. Wladimir Kokko kertoi Ingermanlandskije finny kirjasta ja Korpi yhtye lauloi kansanlauluja.

Kuvassa: Leipää ja suolaa tervetuliaismerkiksi.

Juhlien aikana pastori Krylov ehdotti kukkien laskemista Pietarin kaupungin ensimmäisten rakentajien muistomerkin juurille, sillä inkerinsuomalaiset joutuivatkin ensimmäisten joukossa Venäjän uuden pääkaupungin työmaille. Kuuloisan kuvanveistäjän Shemjakinin suunnittelema muistomerkki on eräässä puistossa «Viipurin puolella». 4. lokakuuta illan suussa puolisentoista ihmistä mm. pj Kirjanen ja kirkkoherra Krylov tulivat sinne laskemaan kukkia ja palavia kynttilöitä. Onko näin tämän nuoren juhlan uusi perinne syntymässä?

Paikallisviranomaisten mielestä Inkerin päivää kannattaa juhlia laajemmin. Sosnovy Borissa ja Rampoossa omat juhlimiset järjestettiin juuri viranomaisten toimesta. Rampoossa esim. järjestyi hyvin monipuolinen urheiluohjelma kyykkineen, saappaanheittoineen ja jalkapalloineen. Voiko tämä juhla joskus päästä Inkerissä viralliseen juhlakalenteriin?

Pekka Mutanen IL:n vieraana

Suomen Ilomantsissa kauan asunut inkeriläiskirjailija Pekka Mutanen täytti tämän vuoden kesäkuussa 75 vuotta. Hän on syntynyt Kupanitsan Suur-Kikkerissä ja on kasvanut lahjakkaaksi suomekieliseksi kirjailijaksi Petroskoissa. Takana on pitkä kirjailijan (Pekan kynästä on tullut pari romaania) ja kansalaisjärjestön vaikuttajan (yli 10 vuotta Karjalan tasavallan kirjailijaliiton puheenjohtajana) taival. Nykyään Mutasella ei ole mahdollisuuksia käydä Venäjällä usein, sen takia onhan meille tärkeää, että käydessään Pietarissa 4. lokakuuta Pekka löysi ajan pistäytyä Inkerin Liiton toimistoon.

Kuvassa: Pekka Mutanen. Arkistokuva Viktor Uzhvijev

Korkean iän merkkejä ei näy Mutasen kasvoista eikä ryhdistä, hän on täynnä energiaa ja silmissään palavat elämänhalun liekit. Hän kertoi vähän elämästä, mutta paljon enemmän omasta työstään, mm. vasta ilmestyneestä Siperia opettaa kestämään muistelmakirjasta. Kysymykseeni onko hänen työpöydällään jotakin uutta, kaikista sisäriidoista aina ulkopuolella ollut Pekka Mutanen vastasi «Kyllä!». Ystävällinen keskustelu päättyi tietekin kirjojen vaihtoon.

Eräästä ammuskelusta Moskovassa

Julikinen on tullut 9.10. Moskovassa tapahtuneesta ammuskelusta. Illalla ravintolassa huomautukseen raivostunut pietarilaisen rakennusyrityksen toimitusjohtaja Sergei Virolainen (35) ampui traumaatisesta pistoolista Russia Today tv-kanavan naistoimittajaa. Jalkaan vakavasti haavoittunut nainen vietiin sairaalaan. Ampujaa vastaan on nostettu rikossyyte. Sergei Virolainen on Pietarin ex-varakuvernööri Oleg Virolaisen sukulainen.

Tämä kaveri, muistelee työllistämiskeskuksen johtaja Natalja Troshina, vuosia sitten lähti meidän kautta Suomeen mansikkapoimintaan, mutta pakeni maatilalta liian raskaan työn takia parin päivän kuluttua.

Inkerinsuomalaisen elämänkerta

Urheilijan sielu ei tunne ikäänsä

Suomen sodanaikaisen evakon jälkeen Aatami Ostonen perheineen pystyi palaamaan vuonna 1954 kotitaloon Taaitsaan Viron, Pihkovan alueen ja Karjalan kautta. Isäni kertoi muistelee Viljo Aataminpoika Ostonen (65), että tämä talo oli kylän vanhin ja Ostosen suku oli Taaitsan ensimmäisten asukkaiden joukossa.

Viljo Ostonen meni kouluun Derevjankassa Petroskoin lähellä, kun hänen vanhemmat olivat töissä metsän­korjuu­laitokse­ssa Joltsjärvellä. Maanantaisin koulumatka tehtiin silloin avoimilla puuta kuljettavilla junavaunuilla. 4. luokkaa poika kävi jo Taaitsan koulussa ja liikuntaopettaja huomasi, että lyhyt Viljo on kavereista nopein ja ohjasi hänet yleisurheilun polulle.

12-vuotiaana Viljo Ostonen opiskeli jo erikoisessa urheilukoulussa ja 17-vuotiaana hänestä tuli Venäjän federaation mestari 800 metrin juoksumatkalla. Armeijan jälkeen Viljon koulutustie oli niin kuin kohtalon määräämä, hän pääsi opiskelemaan kuuloisaan Leningradin liikuntakorkeakouluun. Siitä hän valmistui yleisurheilun valmentajaksi. Työuransa sujui hyvin ja huipentui Leningradin alueen urheilukoulutus-keskuksen rehtorin virkaan.

Venäjän murtovuosina 1990-luvun alussa valtion rahoittamat laitokset joutuivat umpikujaan, infalaatio söi rahoituksen, palkat muuttuivat aivan symboolisiksi eikä niitäkään maksettu säännölliseti. Vaikeina aikoina Viljo Ostosen hyvä suomen kielitaito auttoi paljon, hänet palkattiin erään suomalaisen yrityksen myyntiedustajaksi ja Viljo uhrasi 12 vuotta elämäänsä bisnekselle. Vuonna 2005 60-vuotiaana hän jäi eläkkeelle.

Eläkkeelle jääminen tarkoitti Viljolle vain elämän uuden vaiheen alkua. Hän on tullut aktiivisesti osallistumaan Inkerin Liiton toimintaan eikä jättänyt liikuntaopettajan työtä. Ostonen on kotikuntansa urheiluelämän innokas järjestäjä. Tykkään tehdä työtä nuorten parissa hän selittää. Ikätoverinsa kanssa Taaitsassa minulla ei ole mitään tekemistä, heidän puheet ovat joko sairauksista tai siitä, mistä saa ryyppyä, lisäsi Viljo. Kyykkä- ja saappaanheittokilpailut Leningradin alueella eivät enää järjesty ilman Inkerin Liiton varapuheenjohtaja Viljo Ostosta. Sen lisäksi ehtii vielä löytää rahoitusta Taaitsan urhelukentien kunttoonlaittamiseen ja paikallisien turnauksien pitämiseen.

Inkerilästyöstä yhtä kiinnostuneena on Viljon vaimo Natalia Ostonen, Puutostin kirjaston johtaja. Koko Inkerinmaalta ei löydy kirjastoa, missä inkeriläisten historista ja kulttuurista kertovia tilaisuuksia pidettäisiin useammin. Viljolla ja Natalialla on kaksi tyttöä, ainakin toinen, Ljudmila, puhuu sujuvaa suomea. En tiedä, voiko yksi perhe tehdä enemmän inkerinsuomalisten säilymisen hyväksi kotimaalla?

Paluumuuttovalmennuksen opettajat Kotkassa

Pietarissa, Hatsinassa ja Petroskoissa paluumuuttovalmennuksen opettajat ovat suomenopettajien eliittiä. Heidät valitaan pitkäaikaisen kokemuksen ja kurssilaistensa IPAKI:n suoritusprosentin perusteella. Vastaavasti heidän pätevyydestään pidetään huolta, jo kolmatta vuotta peräkkäin he saavat täydennyskoulutusta Kotkassa Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa.

Tänä lukuvuonna kolmessa yllä mainitussa kaupungissa toimii 21 paluumuuttovalmennusryhmää ja tähän koulustyöhön on palkattu 14 paikallista opettajaa. Heistä 11 25.-29. lokakuuta pääsi Kotkaan oppimaan lisää nyky-suomesta, saamaan uutta tietoa opetusmenetelmistä ja paljon ajankohtaista Suomi-tietoutta.

Ylitarkastaja Marianne Laine maanahmuuttovirastosta kertomassa inkerinsuomalaisten paluumuutosta ja tulevista lainmuutoksista.

Tulevien lainmuutoksien merkeissä koulutushankkeen koordinaattori Riitta Mielonen on kirjoittanut täydennyskoulutuksen ohjelmaan myös KELA:n asiantuntijan luennon ja tutustumiskäynnin maahanmuuttovirastossa Helsingissä.

Petroskoilaisen opettajan Olga Karlovan mielestä koulutusviikko Kotkassa on onnistunut erinomaisesti. Paitsi varsinaista koulutusta oli kivaa tavata muita opettajia ja vaihdella heidän kanssaan työkokemuksia, hän lisäsi.

Yhden rivin uutiset

• 26. syyskuuta Pietarin kansallisuuksien talolla pidetyn shakkiturnauksen voitti inkerinsuomalaisten joukkue Nikolai Viholaisen johdolla.

• Vanhustenpäivän merkeissä 4.10. Pyhän Marian kirkon kryptaan kokoontui pitämään hauskaa yhdessa yli parikymmentä inkeriläistä ikäihmistä, jotka ovat PIL:n vanhuustyöryhmän palvelupiirissä.

• Inkerin kirkon kirkolliskokous pidettiin 15. lokakuuta Pietarin Pyhän Marian kirkossa. Kaikkien rovastikuntien edustajat käsittelivät sääntömääräiset asiat.

• 16.10. järjestyi jopa kaksi mielenkiintoista kierrosta. Pastori Arvo Survo opasti «pyhiinvaellusta» Hatsina-Skuoritsa-Kupanitsa-Moloskovitsa-Pushkin reitillä ja Wladimir Kokko Suomalainen Pietari – kaupunginkierrosta Inkerikeskus ry:n ryhmälle.

Wladimir Kokko,
Pietari, 4.11.2010

Etsi: