inkerin-
suomalaisten etujärjestö

Inkerin Liitto



 

Tutustu Inkeriin


 

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

merkki

Kartta
Historia
Symbolit

2010

Nouse, Inkeri!

  Pietarin Inkerin Liitto, www.inkeri.spb.ru  

Dm.Guitor 2005

Inkerinsuomalaisten
yhdistys

"Inkerin Liitto":
Pietari,
Pushkinskaja, 15
puh.+fax: 7-812-
713 25 56

:

tyollistamiskeskus

:


:

    


 

    

-

ARKISTO:

LASKIAINEN-2009, LASKIAINEN-2006, LASKIAINEN-2004,
Suomalainen Tyrö. 24.10.04, Juhannus-2004, Inkerin-
suomalaisten kronikka
.
"Oma maa omenakukka".

Otavan koulutus 2004,

Inkerin Liiton 20 vuoden historian virstanpylväitä

Uutisia Inkeristä:

2013:
09/13, 08/13, 07/13, 06/13, 05/13, 04/13, 03/13, 02/13, 01/13,

2012:
12/12, 11/12, 10/12, 09/12, 08/12, 07/12, 06/12, 05/12, 04/12, 03/12, 02/12, 01/12,

2011:
12/11, 11/11, 10/11, 09/11, 08/11, 07/11, 06/11, 05/11, 04/11, 03/11, 02/11, 01/11,

2010:
12/10, 11/10, 10/10, 09/10, 08/10, 07/10, 06/10, 05/10, 04/10, 03/10, 02/10, 01/10,

2009:
12/09, 11/09, 10/09, 09/09, 08/09, 07/09, 06/09, 05/09, 04/09, 03/09, 02/09, 01/09,

2008:
12/08, 11/08, 10/08, 09/08, 08/08, 07/08, 06/08, 05/08, 04/08, 03/08, 02/08, 01/08,

2007:
12/07, 11/07, 10/07, 09/07, 08/07, 07/07, 06/07, 05/07, 04/07, 03/07, 02/07, 01/07,

2006:
12/06, 11/06, 10/06, 09/06, 08/06, 07/06, 06/06, 05/06, 04/06, 03/06, 02/06, 01/06,

2005:
12/05, 11/05, 10/05, 09/05, 08/05, 07/05, 06/05, 05/05, 04/05, 03/05, 02/05, 01/05,

2004:
12/04, 11/04, 10/04, 09/04, 08/04, 07/04, 06/04, 05/04, 04/04, 03/04, 02/04, 01/04,

2003:
12/03, 11/03, 10/03, 09/03, 08/03, 06/03
merkki

ÄÄNI-ARKISTO:

NOUSE, INKERI!
OMAL MAAL.

Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009
Arvi Kemppi. Inkerinsuomalaisia lauluja. Helmi Levyt 2009.

Puna-armeijan kuoro "On hetki" (1971). Arvi Kemppi näkyy alkupuolella (aika 1:40)
Arvi Kemppi. 1971

SampoKORUT

SampoKorut

SampoCENTER

SampoCenter

SampoDIALOGI

SampoDialogi

IL OSASTOT:

Moskovan
piiriosaston
Inkerin Liitto

LINKIT:

Arvo Survo

Arvo Survo

www.inkeri.fi
Suomen Inkerin
kulttuuriseura

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
inkerikeskus.fi
Ruotsin Inkeri-liitto
Virossa
"Inkeri" lehti
Inkerin kirkko Inkerin Kirkko

"Inkerin kirkko" on Inkerin evankelisluterilaisen kirkon julkaisu

Tverinkarjalaisten ystavat ry

Suomen Pietarin instituutti


Villa Inkeri ry; VILLA INKERI RY - Humanitaarisen avunjarjesto. joka on rekisteroity seka Suomessa etta Venajalla
Suomen Yleisradio

Tuutarin seurakunnan uuden historian 20 vuotta

15.9.13

advertising

Design: Dm.Guitor2006

merkki

Openstat
04/01/10





-

     

Uutisia Inkeristä 10/13:

Viime viisi vuotta

Hatsinan suurjuhlat

IL:lla viihdoin lasten kieliryhmä

IL:n opettajat kansallisessa S2-seminaarissa

Pohjois-Inkeri kierros

Vatjalaisten kantakansan status: 5 vuotta

Inkerin kirkolla uusi venäjänkielinen virsikirja

Lasten kaksikiellisyys -seminaari

Luentosarjan 40. tilaisuus

Yhden rivin uutisia

Uutiskolumnistin kannanotto

Viime viisi vuotta

Vuodesta 2008 alkaen Inkerin Liitolla ei enää ollut yhteishankkeita Suomen valtion kanssa. Oman talouden tasapainosta piti huolehtia itse ja se onnistui melko hyvin. Saamamme jäsenmaksutulot ovat kääntyneet kuitenkin laskuun. Jatkunut paluumuutto Suomeen vei meiltä jäseniä ja usein myös taitavia suomalaistyön tekijöitä.

Väestön tilastot olivat mitä surkeimpia. Vuodesta 2002 vuoteen 2010 suomalaisten lukumäärä Inkerissä väheni 40 prosentilla. Edes sen aikainen talous- sekä elintason kasvu ei auttanut, inkerinsuomalaisten lähtö Suomen leiville vain jatkui.

Suomessakin inkeriläispaluumuutto alkoi huolestuttaa. Kävi ilmi, että monilta Suomeen muuttaneilta inkeriläisiltä ei löydy pisarakaan suomalaista identiteettiä ja he törmäsivät vakaviin kotoutumisongelmiin. Ja kun uusissa Venäjän passeissa ei ollut entää merkintää kansallisuudesta suomalaisen syntyperän todistaminen on muuttunut vaikeammaksi. Ulkomaalaislain uudistaminen, joka sulkisi ns paluumuuttojonon, käsiteltiin vuonna 2010. Inkerin Liitolta pyydettiin mielenpiteensä lainmuutoksesta. Yritimme vaikuttaa Suomen päätöksentekijöihin pääosin ulkosuomalaisparlamentin kautta. Lobbaustyömme onnistui valitettavasti vain 50%-sti, ikuinen paluumuutto-oikeus on jäänyt Suomessa vuosina 1943-44 olleille, muttei suomalaisuudestaan Stalinin aikoina vainotuille ja sitten maineenpalauttamisen todistuksen saaneille. 1. heinäkuuta 2011 inkerinsuomalaisten paluumuuttojono suljettiin.

Jonon sulkeminen ei aiheuttanut Inkerissä mitään paniikkia, vain lukuvuonna 2011-12 meillä oli ennätysmäärä paluumuuttovalmennuskursseja siksi niille tulivat niin vanhan lain mukaan kutsutut kuin uusitun lain mukaiset vapaaehtoiset.

Perinteinen kulttuurityömme sujui tutulla tahdilla. Paljon osallistujia houkuttelivat Kelttoon vuoden 2010 kesäjuhlat monipuolisine ohjelmineen. Kelton valinta oli luonteva, vanhassa Inkerissä Keltossa kesäjuhlat pidettiin v. 1910 eli tasan sata vuotta sitten. Talomerkit perinneyhtye on syntynyt ja pietarilainen Kotikontukuoro korvasi häipyneen Pietarin kuoron. Kumpaakin uutta musiikkiyhtyettä johtaa Irina Demidova.

Kokko ja Konkova toimittivat ensimmäisen yleissivistyttävän venäjänkielisen kirjan inkerinsuomalaisista. Merkittäväksi Inkeri-aiheisten kirjojen kustantajaksi nousi Mihail Braudzen perustama Gjol kustantamo. Inkeriläisasiantuntijat kuten esim. Aleksei Krjukov ovat sen kanssa hyvässä yhteistyössä.

Wladimir Kokko Pietarin Inkerin Liiton nuoret aloittivat siirtyvä koulu toimintaa kiertämällä Inkerinmaan kirjastoja ja kulttuuritaloja pitäen Inkeri-seminaareja. Tätä tehtiin yhteistyössä Leningradin alueen hallituksen kanssa. Jossakin vaiheessa Olga Konkova perinneyhtye Korven nuorten kanssa perusti Kantakansojen keskuksen, jonka työ alkoi kohdistua pääosin inkeroisiin ja vatjalaisiin ja vieraantua Inkerin Liiton toiminnasta.

Inkerin Liitto osallistui muiden Inkerinmaan suomensukuisten kansan tukeen Inkerin kulttuuriseuran (pj Helena Miettinen) johtaman yhteishankkeen kautta. Tämän kolmen vuoden (2010-13) hankkeella tuettiin myös IL:n kieliopetusta mm. vanhuksille ja lapsille.

Liiton vanhusten palvelutyössä tapahtui muutoksia. Hatsinan Inkeri-seura talous-vaikeuksien takia joutui luovuttamaan omistamansa Taaitsan vanhusten palvelutalon Inkerin kirkolle. Pietarin Inkerin Liiton tukeman vanhustyöryhmän asiakkaineen piti muuttaa omista Liteinillä olleista tiloistaan Pyhän Marian kirkon katon alle.

Marraskuussa 2012 alkoi toimia IL:n juhlavuoden työryhmä. Se on selvästi onnistunut Kolppanan seminaarin 150-vuotispäivän ja IL:n 25. vuosijuhlan järjestelyssä. Tuplajuhlat pidettiin Hatsinassa ja Kolppanassa 3.-6. lokakuuta 2013. Suomalais-toimintamme historiassa oli nousuja ja laskuja, mutta tärkeintä on että se jatkuu.

Hatsinan suurjuhlat

Kolppanan seminaarilla oli ratkaiseva merkitys erityisen inkerinsuomalaisen identiteetin syntyyn, sanoi seminaarin viimeisen rehtorin Kaapre Tynnin lapsenlapsenlapsi Mikko-Olavi Seppälä pääjuhlassa Hatsinassa 5. lokakuuta 2013. Juuri oma sivistynyt luokka vaikuttaa ratkaisevasti joka kansan itsemääräämisen pyrkimyksiin. Sivistyksen valo muutti inkerin-suomalaisten elinolot 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ja sitä aikaa seminaarin kasvatin lapsenlapsi Isto Pihkala puheessaan Hatsinan tieteellisessä konferenssissa sanoi kansamme kulta-ajaksi. Juuri koulutetut inkeriläsnuoret kokoontuivat myös 15. lokakuuta 1988 perustamaan inkeriläisyhdistystä.

Kolppanan seminaarin 150-vuotispäivän ja Inkerin Liiton 25. vuosijuhlien ohjelma alkoi 3. lokakuuta Hatsinan piirikunnan kirjastossa. Avajaiset isännöi IL:n vara-puheenjohtaja Viljo Ostonen, juhlijoita onnitteli Hatsinan piirikunnan hallinnon päällikkö Jelena Ljubushkina. Kirjaston aulassa oli asennettu Inkeri-näyttely ja sen tekijä Olga Konkova itse tutustutti tulleita aineistoon. Yleisö ei ollut passiivinen vaan heti esittelyn päätyttyä moni alkoi näyttää isosta Inkerin kartasta omia kotiseutujaan ja kertoa sukutarinoitaan.

Isto Pihkala ja Suomen Inkeri-liiton pj Alina-Sinikka Salonen Inkerin kartan edessa Kuvassa: Isto Pihkala ja Suomen Inkeri-liiton pj Alina-Sinikka Salonen Inkerin kartan edessä. Kuva Wladimir Kokko

Seuraavaksi torstaipäivänä avattiin Kolppanan seminaarille omistettu näyttely ja klo 16.00 alkoi Inkeri-aiheisten dokumenttifilmien esitys. Perjantai-päivänä 4.10. oli mahdollisuus käydä Hatsinan opettajaopiston museossa, tätä oppilaitosta voi jossakin määrin pitää seminaarin seuraajana, siksi se avasi ovensa vuonna 1920 Hatsinan suomalaisena opettajaopistona. Halukkaat pääsivät Hatsinan keisarilliseen palatsiin, mutta päivän kohokohtana oli kirjastossa pidetty tieteellinen konferenssi.

Kuvassa vasemmalta oikealle toisessa rivissa Tarton Inkeri-seuran pj Merje Malkki, ensimmaisessa rivissatri Toivo Flink, piispa Juha Pihkala, toisessa rivissatri Vadim Musajev, Isto Pihkala Tieteellisessä konferenssissa puhui kuusi asiantuntijaa kolmesta maasta. Neljännen maan edustaja Taisto Raudalainen on lähettänyt Virosta esitelmänsä tiivistelmän. Eri näkökulmista katsottuna kolmessa puheessa (tri Toivo Flinkin, Isto Pihkalan ja tri Helena Miettisen) aiheena oli inkerinsuomalaisten identiteetti. Tri Vadim Musajev kertoi inkerinsuomalaisten diasporasta 1920-30-luvilla Suomessa, Inkeri Peterson Ruotsin inkerinsuomalaisten historiasta ja Aleksei Krjukov Kolppanan seminaarin valmistuneiden kohtalosta Venäjän vallankumouksen jälkeen. Pidetyn keskustelun ytimenä oli se tosiasia, että Inkeri on muuttunut muistojen maaksi (Miettinen) ja ehdotus siitä, että inkerinsuomalaisten kannattaa kääntää katse eteenpäin ja löytää inkeriläisyyden uusia ulottuvuuksia (Pihkala). Aulassa myytiin Inkeri-aiheisia kirjoja ja Gjol kustantamo on ehtinyt julkaista juhliksi seminaarin 50-vuotisjuhlan kirjan vänäjännöksen. Juhlien toinen päivä päättyi Olga Konkovan pitämään kansanpukutyöpajaan.

Kuvassa: Tieteellisessä konferenssissa. Kuvassa vasemmalta oikealle toisessa rivissä Tarton Inkeri-seuran pj Merje Malkki, ensimmäisessä rivissä tri Toivo Flink, piispa Juha Pihkala, toisessa rivissä tri Vadim Musajev, Isto Pihkala. Kuva Wladimir Kokko

Juhlien kolmannen päivä, 5. lokakuuta suomalaisen kalenterin mukaan oli Inkerin nimipäivä, voiko olla parempi päivä juhlimista varten? , kysyi pj Aleksanteri Kirjanen pääjuhlan juonnissa. Juhlien ohjelmassa se oli tiivein päivä. Yhdeksältä alkoi Inkeri-kierros Hatsina-Taaitsa-Skuoritsa-Hatsina reitillä. Allekirjoittanut opasti suomalaista ryhmää, jossa mukana oli Taaitsasta syntyisin oleva Yrjö Korkkinen. Käynti hänen syntymätalollaan oli kaikille koskettavaa. Ennen puoltapäivää alkoi Kadonneen Inkerin muistomerkin paljastaminen Rahkolan kylän hautausmaalla. Rautaristi pystytettiin IL:n ex-puheenjohtaja Viktor Hyyrösen aloitteesta. Sitten oli pääjuhla konsertteineen.

Muistomerkin avajaiset Rahkolassa. Pääjuhla alkoi Mooses Putron vuonna 1913 säveltämän Kolppanan seminaarin Tervehdyksen äänitteen kuuntelulla. Sen etukäteen on äänittänyt kanttori Marina Väisä. Juhlapuheet pitivät Olavi-Mikko Seppälä seminaarista ja Wladimir Kokko Inkerin Liiton historiasta. Viranomaisten puolesta juhlaväkeä tervehti Pietarin kaupungin ulkosuhteiden kominean edustaja Gleb Bolshakov. Muiden rinnalla tervehdyksensä Inkerin Liitolle lausuivat piispa Aarre Kuukauppi, konsuli Päivi Peltokoski ja ulkosuomalais-parlamentin puhemies Jarmo Virmavirta. Konserttiohjelman musiikkikoulussa avasi Hatsinan luterilaisen seurakunnan kirkkokuoro Putron Sinun tykösi Herra laululla. Putron kappaleen lauloi myös pastori Pavel Krylov. Juhlakonsertti oli tavattoman monipuolinen, siinä esiintyi sekä Kolppanan kulttuuritalon tanssiyhtye Sjurprizin lapsia, että ikäihmisiä Kotikontu kuorosta.

Kuvassa: Muistomerkin avajaiset Rahkolassa. Kuva Lilja-Liisa Aleksandrova.

Konserrtilavalla Talomerkit ja Kotikontu. Kuvassa: Konserrtilavalla Talomerkit ja Kotikontu. Kuva Lilja-Liisa Aleksandrova.

Kauheat taputukset sai hanuristi Ljudmila Soikka, säveltämästään ja soittamastaan Imatran koskesta. Talomerkit yllättivät tansseilla, Korpi jouhikon soitolla ja Arvo Survo uudella laululla. Lauantai-illan kruunasi vastaanotto Slovjanski dvor ravintolassa. Omista vaikutelmista siinä kertoi minulle petroskoilainen tutkija professori Leo Suni: Kiitos kutsusta, moneen vuoteen en ole saanut niin hyvää inkeriläisyyden latausta. Se oikeasti antaa minulle voimaa kestämään.

Oikealta vasemmalle Paavo Parkkinen, Viktor Hyyronen, Wladimir Kokko, Aleksanteri Kirjanen. Kuvassa: Juhväen edessä IL:n neljä puheenjohtajaa. Oikealta vasemmalle Paavo Parkkinen (1989-1990), Viktor Hyyrönen (1990-1992), Wladimir Kokko (1992-1994), Aleksanteri Kirjanen (1994-1996 ja 1998-). Kuva Lilja-Liisa Aleksandrova.

Sunnuntaina juhlien viimeisenä päivänä keskellä tehtaan aluetta olevassa Kolppanan kirkossa pidettiin jumalanpalvelus. Sen toimittivat kirkkoherra Aleksandr Soittu (venäjäksi) ja pastori Aleksei Uimonen (suomeksi), saarnasi piispa Juha Pihkala. Ehkä ensimmäistä kertaa Kolppanan seurakunnan uudessa historiassa kirkkosalissa ei riittänyt istumapaikkoja. Jumalanpalveluksen jälkeen kirkon edessä paljastettiin seminaarin muistolaatta. Se tyylikkäästi sijoittui Puutostin kalkkikivestä tehtyyn alustaan kirkon pääjulkisivu taustana. Vaikka monilla vierailla oli kiire kotimatkalle, juhlat jatkuivat kirkossa vielä jonkin aikaa.

Kolppanan seminaarin muistolaatta paljastettuna. Vasemmalla Kolppanan srk:n entinen kirkkoherra pastori Arvo Soittu, oikealla Mikko-Olavi Seppaa. Kuvassa: Kolppanan seminaarin muistolaatta paljastettuna. Vasemmalla Kolppanan srk:n entinen kirkkoherra pastori Arvo Soittu, oikealla Mikko-Olavi Seppälä. Kuva Wladimir Kokko.

Ne, jotka eivät olleet juhlissa, kysyivät minulta jälkikäteen miten meni. Vastaten lyhyesti sanoisin, että meni oikein hyvin. Joka tilaisuudessa oli odotettua enemmän osallistujia eri puolilta inkeriläismaailmaa (kuka voisi arvata, että tieteelliseen konferenssiin tulee yli 70 innostunutta osallistujaa!) eikä inkerinsuomalaisten historiassa tämän kokoisia juhlia koskaan pidetty.

IL:lla viihdoin lasten kieliryhmä

Lapsiryhma tunnilla. Oikealla opettaja Inna Nippolainen. Vuosikymmeniänsä Inkerin Liitto on erikoistunut suomen opettamiseen aikuisille. Joskus lapsille yritettiin opettaa suomea kaupungin kahdessa päiväkodissa yhteistyössä Pietarin opetusviranomaisten kanssa. Nämä ponnistukset kaatuivat kuitenkin IL:n ja opetusviranomaisten arvomaailmoiden eroavaisuuksiin. Inkeriläiskoululaisilla Pietarissa on periaatteessa ollut mahdollisuus käydä kaupungin koulua, jossa suomea opetetaan vieraana kielenä, mutta tämän mahdollisuuden rajoittavat monien pitkät koulumatkat.

Kuvassa: Lapsiryhmä tunnilla. Oikealla opettaja Inna Nippolainen. Kuva Wladimir Kokko

Pitkän tauon jälkeen syyskuussa 2013 saatiin koolle yhdeksän hengen lastenryhmä, joka opiskelee suomea Sampo-keskuksen tiloissa Isolla Tallikadulla. Sampo-keskus (toiminnanjohtaja Tatjana Bykova-Soittu) on muutenkin tärkeä yhteistyökumppani hankkeessa, koska IL:n opettajat ovat erikoistuneet aikuisten opetukseen eivätkä oikein osaa opettaa kieltä lapsille. Sampo-keskus on löytänyt suomen lastenkurssin opettajaksi Inna Niipolaisen. Inna on valmistunut filologian maisteriksi Petroskoin yliopistosta ja on innostunut opettajan työstä. Kouluvuosi lapsilla on alkanut 5.10., he opiskelevat suomea 2 oppituntia viikossa lauantaisin. Rahoitus opetustoimintaan järjestyi Inkerin kulttuuriseuran (pj tri Helena Miettinen) hallinnoimasta vähälukuisten kansojen kielten tukiprojektista.

Ryhmässä on 10-14-vuotiaita lapsia. Tuttavaltani Matti Haimilta kysyin suomeksi, onko suomi vaikea kieli? Ei ole, poika vastasi heti, sehän on hauskaa!

IL:n opettajat kansallisessa S2-seminaarissa

Suomessa on 195 tuhatta ulkomaalaista, yhteensä 267 tuhatta maan asukkaista (5,6%) puhuu äidinkielenä muuta kuin suomea tai ruotsia. Joka aikuisella maahanmuuttajalla on oikeus suomen alkeiskurssiin ja maahanmuuttajataustaiset lapset opiskelevat koulussa suomea toisena kielenä. Heille järjestetään myös kaksi tuntia viikossa äidinkielen opetusta.

Panelikeskustelu seminaarissa. Panelikeskustelu seminaarissa. Kuva W.Kokko.

Suomi toisena kielenä oppiaineesta eli S2:sta, on muodostunut kieliopettajien erikoistamisala. 7.-8.10. parisataa S2:n opettajaa kokoontuivat omaan seitsemänteen valtakunnalliseen seminaariinsa Helsingin Kalastajatorpan kongressikeskukseen. Siihen saivat osallistua myös paluumuuttovalmennuksen opettajat Petroskoista ja Inkeristä. Oli kivaa tavata suomalaisia kollegoja, vaihdella kokemuksia ja tervehtiä tuttavia, kertoo seminaarin vaikutelmista pietarilainen Alla Sadovnikova.

Seminaari oli osana opettajillemme Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston järjestämästä vuotuisesta täydennyskoulutuksesta, joka Helsingin seminaarin jälkeen jatkui Kotkassa.

Pohjois-Inkeri kierros

Kulttuuritoimintaa harrastava pietarilainen Sampo-keskus (toiminnanjohtaja Tatjana Bykova-Soittu) järjesti 13. lokakuuta Pohjois-Inkerin kierroksen. Bussimatkalle Levassovaan, Haapakankaalle ja Toksovaan lähti noin 25 kiinnostunutta. Päivän retken oppaana toimi Wladimir Kokko.

Levassovan autiolla oli ryhmän ensimmäinen pysähdys. Hiljaisina kävelimme kuusikon varjossa ristien ja muistomerkkien välissä. Stalinin vainovuosina Levassova oli teloituspaikkana, jossa yli 46 tuhannen kuolemaan tuomitun elämä loppui, lähes kaikki heistä saivat täällä kuulan niskaan syyttöminä. Oma muistomerkki Levassovassa on myös suomalaisilla, sen luona pyhäinpäivänä pidetään hartaus.

Matkailijaryhma Toksovan mailla. Kuvassa: Matkailijaryhmä Toksovan mailla. Valokuva Sampo-keskus.

Kauhua sieluissa auttoivat sulattamaan Haapakankaan kirkkokahvit. Seurakunta-laiset ja kirkkoherra Ivan Hutter kertoivat seurakunnan ja sen pienehkön kirkon historiasta. Matka jatkui sitten luonnonkauniiseen Toksovaan, jossa matkailijat saivat tietää paljon inkerinsuomalaisten musiikkikulttuurista. Lounaan jälkeen ehdittiin vielä käydä Rappulan kylän biisonitarhassa. Kirkastunut sää täydensi matkapäivän hyvän tunnelman.

Vatjalaisten kantakansan status: 5 vuotta

Muutama vuosi on toiminut Pauluskoissa Vodskaja Pjatina (Vatjan viidennes) niminen klubi. 13. lokakuuta siinä vietettiin merkkipäivää, 5 vuotta sitten vatjalaiset ovat saaneet Venäjän vähälukuisen kantakansan statuksen.

Merkkipäivän viettoon tuli Luutsan ja Joenperän vatjalaisasukkaita. Vasta syntynyt Vatjalaiset lauluyhtye kansanpuvut päällä lauloi omalla äidinkielellään, jota maailmassa puhuu noin 10 henkilöä. Venäjäksi se lauloi uuden kansanlaulun aina kotipaikalle palaavasta pääskysestä. Laulu on syntynyt Luutsassa ensimmäisen vatjalaismuseon tulipalon jälkeen.

Uusi vatjalaismusiikkiyhtye laulamassa Kuvassa: Uusi vatjalaismusiikkiyhtye laulamassa. Kuva Marina Iljina.

Päivän ohjelmassa oli kansan nykyvaihetta kuvaavan Etnos elokuvastudion dokumentin esittely, keskustelu vähälukuisten kansojen kulttuurien säilyttämisestä sekä vatjalaisten kansanruokien maistiaiset. Vatjalaisia tervehtivät Pietarin marien ja komien muusikot.

Marina Iljina

Inkerin kirkolla uusi venäjänkielinen virsikirja

uusi venajankielinen virsikirja 19. lokakuuta Pietarin Pyhän Marian kirkossa vietettiin Inkerin kirkon musiikkipäivä. Sen keskeisenä tapahtumana oli kirkon uuden venäjänkielisen virsikirjan esittely. Ensimmäisen aika vaatimattoman virsikirjan kirkkomme hyväksyi yli 20 vuotta sitten. Tähän uuteen kuuluu 456 virttä ja se on monen vuoden ja monen ihmisen uran mainio tulos.

28 ihmistä kolmesta maasta toimittivat tekstejä, heidän joukossa piispa Aarre Kuukauppi ja kirkon pääsihteeri fil.tri Aleksandr Prilutski. Virsiä ei käännetty suoraan suomalaisesta virsikirjasta, vaan ne on poimittu useasta maasta ja jopa muiden kun luterilaisista lähteistä. Sävelmiä muokkasivat mm. Marina Väisä, Darja Shkurljatjeva, Maria ja Tuomas Holma kahdenkymmenen muun muusikon kanssa. Tärkeää, että kaikki virsikirjan valmistelutyöt tehtiin vapaa-ehtoisesti. Varat 1008 sivun kirjan painamiseen saatiin saksalaiselta Martin-Luther-Bundilta.

Uudesta virsikirjasta Inkerin kirkon seurakunnissa on polttavaa tarvetta. Venäjänkieliset seurakunnat ovat kasvussa eikä vanhoja pieniä virsikirjoja niissä vain riitä.

Lasten kaksikiellisyys -seminaari

21.-25. lokakuuta Karjalan opettajien täydennyskoulutusinstituutti piti Petroskoissa esikouluikäisten lasten kaksikiellisyydelle omistetun seminaarin. Osallistujat keskustelivat siitä, miten toista ei-valtakunnallista kieltä voi opettaa pienille eri Luoteis-Venäjän oppilaitoksissa. Tilaisuuden rahoitus järjestyi Suomi-Venäjä Seuran projektivaroista.

Kuvassa: Kieltä lapsille on opetettava leikkimällä. Valokuva Olga Hramtsova.

Kielta lapsille on opetettava leikkimalla Seminaariin osallistui noin 40 opettajaa Karjalasta, Tverin, Vologdan, Leningradin alueilta sekä Pietarista. Pietaria edustivat Sampo-keksuksen toimitusjohtaja Tatjana Bykova-Soittu ja keskuksen suomen opettaja Inna Nippolainen. Yleiskokouksessa kielipesien positiivisita kokemuksista kertoivat Annika Pasanen Suomesta ja Natalja Antonova Karjalasta. Suomen kielen työryhmän työtä koordinoi Olga Hramtsova, joka toimitti osallistujille hyviä opetusmaterialeja ja perehdytti heitä alan voimassa olevaan lainsäädäntöön. Ryhmätyönä opskelimme uusia opetusmenetelmiä, leikkejä ja tansseja, valmistimme näyttötuntin kappaleita ja vaihdelimme omia kokemuksia. Palasimme Petroskoista uusin toivein siitä, että venäjä-suomi-kaksikiellisyyttä Inkerissä voi kasvattaa niin perheissä kuin esikoululaitoksissa.

Inna Nippolainen

Luentosarjan 40. tilaisuus

Wladimir Kokko Neljättä vuotta pidetään IL:n toimistossa Pushkinskajalla 15 Inkeri ja Suomi nimistä luentosarjaa. Sen puitteissa kerran kuussa kaikille halukkaille kerrotaan perustietoja Inkeristä, inkeriläisyydestä ja Suomesta. Esittäen toivomuksiaan kuulijat voivat vaikuttaa seuraavan luennon aiheeseen. Ihmeellistä, mutta vain kaksi luentoa toistettiin luentosarjan historiassa, aina löytyy uusi teema.

Lehtorina on toiminut pääosin Wladimir Kokko. 30. lokakuuta hän piti sarjan 40. luennon! Tällä kertaa aiheena oli Inkeri Samuli Paulaharjun silmin. Sitä tuli kuuntelemaan 11 ihmistä.

Kuvassa: Wladimir Kokko. Kuva Tatjana Ishina

Yhden rivin uutisia

Turun ja Pietarin yhstävyyssuhteiden 60-vuotisjuhlan tilaisuuksia pidettiin Pietarissa 2.-3. lokakuuta. Juhlavuodelle omistettu vastaanotto Suomen pääkonsulaatissa oli 3.10.

Rampoossa 5. lokakuuta perinteisesti urheilun merkeissä juhlittiin Inkerin päivää. Kisojen järjestäjän Viljo Ostosen mukaan Puutostiin lähti kolme kyykässä ja saappaanheitossa voitettua pokaalia.

13. lokakuuta Skuoritsan seurakunnassa juhlittiin kevyen kirkon 20-vuotispäivää. Nykyään Skuoritsan seurakunnan käytössä on kaksi kirkkoa, toinen kunnostettu hieno kivikirkko on yli 160 vuotta vanha.

30. lokakuuta Venäjällä vietetään poliittisten vainojen uhrien muistopäivä. Levassovassa ja Solovetski kiven luona Pietarissa pidettiin muistotilaisuudet, joihin osallistui myös inkerinsuomalaisia.

Wladimir Kokko,
3.11.2013, Pietari


E T S I :