inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIN

Uutisia Inkeristä 11/06:

Paluumuutto loppuu?

Muistiviesti mummoilta lapsille.

Inkerinsuomalaisten perhealbumista.

Kirkkokartanohanke toteuttuu kaupallisella pohjalla.

Matkailualan koulutusta runsaasti.

Yhden rivin uutinen.

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Paluumuutto loppuu?

19. lokakuuta Suomen hallitus teki ehdotuksen inkerinsuomalaisten paluu- muuttojonon sulkemisesta, eli siitä, jotta jonoon ei jatkossa hyväksyttäisi uusia Suomeen aikovia. Jonossa olevien hake- mukset ehdotetaan käsitellä nopeutetusti noin neljässä vuodessa. Hallituksen ehdotuksen toteuttaminen vaatii muutoksen ulkomaalaislakiin eikä tiedetä vielä mitään eduskunnan valmiudesta ottamaan asiaa käsittelyyn. Lähestyvät eduskuntavaalit voivat viivyttää huomattavasti ulkomaa- laislain muuttamista. 19.10.2006 jälkeen paluumuuton käytäntö ei ole siis muuttunut millään, hallitus on antanut kuitenkin selvän merkin siitä, että inkerinsuomalaisten paluumuutto sen nykyisessä muodossa joskus loppuu.

Inkerinsuomalaisilta otetaan pois yksi heidän oikeuksistaan eikä se voi mielytä Inkerin Liittoa, olemmehan taistelleet koko ajan maamiestemme ihmisoikeuksien palauttamisesta ja laajentamisesta. Tulevat muutokset käytännössä koskevat vain Venäjällä ja muissa IVY-maissa asuvia inkerinsuomalaisia. EU:hun kuuluvissa Ruotsissa ja Virossa perinteisellä paluumuutolla ei ole enää mitään merkitystä. Voiko samoin ollettaa, että Suomi jatkossa ei tunnusta inkeriläisiä suomalaisiksi? Tuskin, inkerinsuomalaiset on laskettu ulkosuoma- laisiksi Hallituksen ulkosuomalaispoliittisessa ohjelmassa 2006-2011 ja heidän järjestö- toiminnalle on siinä luvattu tukea, suomalais-syntyisten ulkomaalaisten etuoikeudet työhönotossa Suomessa säilyvät. Minusta tuntuu, että juuri työhönotto on avainsana tulevissa muutoksissa.

Suomen maahanmuuton historia on suhteellisen lyhyt. Sen alkuvaiheessa maa- hanmuutto tapahtui pääosin humanitaarisista syistä. Suomi otti vastaan pakolaisia, joiden elämä oli uhassa omassa kotimaassaan.

Kun presidentti Koiviston aloitteesta inkerinsuomalaisten paluummuutto alkoi v. 1990, Suomessa myös puhuttiin jostakin «moraalisesta velasta». Maahanmuuton uudessa vaiheessa korostetaan Suomen työmarkkinoiden tarpeita. Ja se on aika luontevaa, kun tietyillä aloilla Suomessa on jo työvoimapula ja väestön ikärakenne näyttää yhä pessimistisemmältä. Jos työvoimaa ei saa tarpeeksi Suomesta, täytyy ajatella ulkomaita. Viime vuosien kokemus on osoittanut, että halukkaita työhön Suomeen on vähän edes uusissa köyhemmissä EU-maissa. En tiedä, pelottavatko Suomen kylmä ilmasto ja korkea kielikynnys vai onko palkka- ja verotustason suhde jossain Englannissa paljon houkuttelevampi. Joka tapauksessa maan ulkopuolellakin Suomella on vähän työvoimaresursseja. Inkerinsuomalaiset ovat niitä harvinaisia, jotka sinne päin ovat kuitenkin aina katsoneet.

Se ymmärretään Suomessa ja yhä useammin eri TE-keskusten porukkoita vierailee Inkerin Liiton toimistossa estimässä metalli- tai rakennusmiehiä. Moni Suomen kunta haluaa paluumuuttajia ja auttaa heitä työllistymään, inkeriläisnuoria hyväksytään opiskelijoiksi suomalaisiin koululaitoksiin.

Olen varma, että tästä tulee pysyvä trendi. Jos muutaman vuoden kuluttua inkerinsuomalainen tästä haluaisi muuttaa Suomeen, niin hänen muuttoprosessistaan tulee nykyistä paljon aktiivisempi. Hänen pitää osata tarpeeksi suomea ja ajatella etukäteen, miten hänen ammattitaitonsa vastaavat Suomen työmarkkinoiden vaatimuksia. Vain Suomeen aikovien eläkeikäisten täällä on pakko pikaisesti ilmoittautua paluumuuttojonoon...

Muistiviesti mummoilta lapsille

Venäjän Stalinin vainovuosien poliittisten uhrien muistopäivän (30.10.) merkeissä IL järjesti 1. marraskuuta lapsille ison Inkeri-kierroksen. Kolmisenkymmentä muutaman opettajan opastamaa eri-ikäistä lasta kävi Haapakankaalla, Levassovassa ja Skuoritsa- ssa. Haapakankaan kirkossa käytyään Levassovan aution teloitoituspaikan muisto- merkin juurille he laskivat kukkia. Pitkä matka jatkui Skuoritsaan, missä Tervolan Maria-kodissa lapset saivat jutella inkeriläis- mummojen kanssa ja söivät fantastisen hyvän lounaan. Nuorten matkailijoiden ryhmä tutustui myös vasta kunnostettuun vanhaan Skuoritsan kirkkoon, jossa seurakunnan historiaa ja nykyelämää heille esittivät Lilja Stepanova ja Aleksanteri Saveljev.

«Sää oli toivoton, kauhean lumista ja märkää, kertoi matkan järjestäjä Irina Ostonen, mutta kaikesta huolimatta lapset tykkäsivät kierroksesta paljon». «Kuunne- llen vanhusten kertomuksia he saavat muistiviestin vanhemmalta sukupolvelta», kommentoi Irina.

Lapset laskemassa kukkia Levassovan muistomerkin juurille.

Lapsiryhmää seurasi Leningradin alueen televisio- porukka ja aamu-uutisissa 7.11. muistoretkestä kertoi paikallinen tv-kanava.

Inkerinsuomalaisten perhealbumista

Smolnan näyttelysalissa Pietarissa 1.11. avattiin Inkerinsuomalaisten perhealbumista –niminen näyttely. Se on Inkerin kulttuuri- seuran ja Leningradin alue- hallituksen kulttuurikomitean välisen kahden vuoden yhteistyön tulos. Ison salin kaikilla seinillä on ständit valokuvakollaseineen, jotka kertovat mm. inkerinsuoma- laisten kirkkoelämästä, Kolppanan seminaarista, kesäjulhien perinteestä, kolhoosin arjista tai asumisesta karkotuspaikoissa. Muutama ständi on omistettu tietyille perheille, joiden elämänkertomuksesta heijastuu kansamme viime vuosisadan dramaattinen historia. Lyhyet venäjänkieliset tekstit täydentävät kuvia. Näyttelyssä on joitakin aiheeseen liittyviä museoesineitä Jaaman seutu- museosta sekä Anri ja Kirill Alanteen tauluja.

«Yritämme kuvailla inkerinsuoma- laisten kulttuuria mahdollisimman moni- puoisesti antaen sanaa kaikille» sanoi näyttelyn avajaisissa Inkerin kulttuu- riseuran puheenjohtaja Helena Miettinen. Tohtori Miettinen esitteli myös vasta valmistuneen Inkerin äänimaisema –nimisen CD-levyn, jonka sisältö perustuu inkerin- suomalaisten muistelmiin lapsuudesta, vainovuosista ja paluu- muutosta Suomeen. Taustalla soineet äänet auttoivat kävijöitä ymmärtämään tapah- tunutta kansanmurhaa ja häipynyttä suomalaista Inkeriä. Toivoa kansamme kulttuurin jatkuvuuteen herätti avajaisissa esiintynyt IL:n Korpi lauluyhtye.

Valmiin näyttelyn omistaa Leningradin alueen museovirasto ja sillä on tarkoitus esittää se jatkossa eri paikkakuntien seutumuseoissa eri puolilla Inkerinmaata.

Kirkkokartanohanke toteuttuu
kaupallisella pohjalla

16. marraskuuta Suomen Pietarin istituutti (johtaja Helena Meloni) teki Pietarin kaupungin kanssa vuokrasopi- muksen, joka koskee Pyhän Marian kirkon vieressä olevaa rakennusta. Instituutti tulee vuokraamaan hammaslää- kärikliniikan jättämän kolmekerroksisen talon. Aikanaan tämä talo rakennettiin Pyhän Marian seurakunnan varoilla.

Vuokratilojen pinta-ala on 3,7 tuhatta neliömetriä, siitä vuodessa kiertyy noin yksi miljoona dollaria vuokramaksu. Sopimuksen mukaan vuokran kesto on 49 vuotta ja vuokraaja on velvollinen myös peruskorjata huonokuntoisen rakennuksen. Remontin hinta arvioidaan olevan 6-7 miljoonaa dollaria.

Nämä ehdot instituutti voi täyttää vain yhteistyökumppaneiden kanssa ja niistä tärkein on Sampo-pankki, jonka Pietarin konttori perustetaan vuokrattuun rake- nnukseen.

Suunnitelmien mukaan uuteen osoitteeseen Isotallinkadulla muuttavat remontin jälkeen myös Suomalais-venäläinen kauppakamari, Helsingin ja Turun alue-edustustot sekä suomalaisten päiväkoti ja koulu. Vanha ja kaunis haave kirkkokartanosta, johon keskittyisi suomalaistoiminta Pietarissa, toteuttuu siis Suomen varoin ja täysin kaupallisella pohjalla.

Matkailualan koulutusta runsaasti

Kaksi koulutusohjelmaa kumpikin kahdella lyhyellä opetusjaksolla jatkui marraskuussa matkailualan edistämishan- kkeen (projektipäällikkö Merja Wahlroos Haaga-instituutista) puitteissa. Koulutus- ohjelmat pidettiin juuri marraskuussa sen takia, että tämä kuu on matkailun alalla hiljaisin ja koulutettavat pääsee täydennys- kurssille.

Inkeriläiskokit eri paikkakunnista kehittivät pääkokki Bruno Stalderin johdolla «Inkeri-menu:tä». Haasteena oli vanhojen inkerinsuomalaisten keittiöperinteiden sovel- taminen nykymatkailijan makuun.

Ja se onnistui melko hyvin, marraskuun lopussa kymmenisen kokin voimin Pyhän Marian kirkon keittiössä valmistuivat tattikeitto, Pietarin salaatti, inkeriläinen sakuska, hirssipiirakoita munavoilla, kaurakisselli ja muita herkkuja. Toivottavasti ensi vuoden seurakuntien ja palvelutalojen vieraat saavat nauttia ainakin jotain niistä.

Inkeriläisoppaat kävivät täydennys- koulutusta opiskellen mm. arkkitehtuurin ja uskonnon alan termejä. Erikseen heille järjestettiin Viipurin opintomatkoja kerran venäläisen ja kerran suomalaisen asian- tuntijan johdolla.

Yhden rivin uutiset

• Suomalaisen Pitsivoimala Lyra ry:n järjestämä pitsinäyttely nimeltä Pitsitie Pietariin avattiin 16.11. Venäjän etnografisessa museossa. Ennen sitä osa näyttelyä esitettiin Pyhän Marian kirkossa. Näyttelyyn kuuluvat myös Tyrössä valmistetut pitsit, nypläystä harrastetaan siellä IL:n paikallisessa osastossa.