inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 11/07:

Kansallisjärjestöt ja inkeriläisyys

Pyykköseltä kirja Toksovasta

Nuorisojärjestöjen
aktiivit kohtasivat Pietarissa

Musiikkia täynnä marraskuu

Vanhusten viihdematka Kotkaan

Memorialin työ jatkuu

Inkeri Peterson kertoi historiasta ja inkeriläisvaikuttajista

Yhden rivin uutiset

PYYNTÖ. Suomeen muuttaneille inkerinsuomalaisille

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Kansallisjärjestöt ja inkeriläisyys

Inkerinsuomalaisilla on pitkäaikainen kansalaisjärjestötoiminnan perinne. Tietääkseni vanhin inkerisuomalainen raittiusseura syntyi vuonna 1872 Markkovassa. On mielenenkiintoista, että juuri raittiusliike oli 1800-luvun loppupuolella johtoasemassa inkerinsuomalaisten yhteiskunnallisessa kehityksessä. Raittius tuntui haasteelliselta senaikaisella Venäjällä ja teki inkerinsuomalaisista oman porukan edesauttaen sen kansallisidentiteetin muodostumista. On merkillistä, että nimenomaan raittiusseura Inkeri oli ensimmäisten kesäjuhlien järjestäjänä v. 1899.

Kansalaisjärjestötoiminnan vapaus tsaari-Venäjällä oli suhteellisen laaja, se mahdollisti vapaaehtoisten musiikki- ja urheiluseurojen perustamista. Semstvo (paikallishallinto) jopa kehotti maalaismiehiä perustamaan vapaaehtoisia palokuntia. Ennen vallankumousta Inkerinmaalla toimi kymmeniä inkerinsuomalaisten kansalaisjärjestöjä. Päällekkäisyys oli tavallista niiden työssä, esimerkiksi raittiusseurojen yhteydessä perustettiin usein kuoro tai harrastettiin urheilua. Melkein joka palokunnalla oli oma torvisoittokunta. Osallistuminen kansalaisjärjestöjen toimintaan vapautti kansan luomusvoimia ja vahvisti sen yhdistäviä tekijöitä. Näin ajatelleen voidaan todeta, että paitsi kirkolla ja lehdistöllä myös inkeriläis-kansalaisjärjestöillä oli merkittävä rooli kansamme identiteetin saamisessa.

Poliittiseksi liikkeeksi inkeriläiskansalaisjärjestöt muuttuivat vuonna 1917, kun huhtikuussa pidettiin 1. inkerinsuomalaisten kansalliskokous. Kansalliskokouksia pidettiin v. 1917-1918 kolme, niissä valittiin päätösvaltainen kansan johtokunta rehtori Kaapre Tynnin puheenjohtajuudella. Silloin valitut johtomiehet vaikuttivat inkeriläisasioissa jo kauan Suomessa asuessaan, kun bolshevikkien vallan alla Inkerinmaalla kansalaisten vapaaehtoinen toimita tuli mahdottomaksi.

Oikeastaan NEP-vuosina kirkon rinnalla maalaisseudulla Inkerissä toimivat talonpoikien osuuskunnat sekä vapaaehtoiset palokunnat säilyivät jonkin aikaa. Nämä tahot avasivat joitakin omatoimintamahdollisuuksia. Omatoimisiksi järjestöiksi ei voi laskea suomalaisia osastoja bolshevikkipuolueessa ja komsomolissa (sellaisiakin oli!), nämä olivat vain kommunistijohdon uskollisia alaisia. Kommunistipuolue piti myös suomenkieliset koulu- ja kulttuurilaitokset täydessä kontrollissa.

Inkerinsuomalaisten vapaaehtoinen toiminta siirtyi 1920- ja 1930-luvulla Suomeen sekä sitten 40- ja 50-luvulla Ruotsiin. Korostaisin Inkerin Suomalaisten Keskusliiton (nykyisen RIL:n) toiminnan merkitystä. Ruotsissa asuvilla inkerinsuomalaisilla ei ollut muuta yhdistävää yhdintä paitsi liitto, ja se, että inkeriläisyys siellä on säilynyt tähän saakka on täysin sen ansio. Ruotsin Inkeri-liiton toiminta on antanut kaikille esimerkin, miten pitää toimia pienenä vähemmistönä vieraskielisessä ja vieraskulttuurisessa ympäristössä.

Nykyään Inkerissä, Karjalassa ja Virossa inkeriläisliitot esiintyvät kansan identiteetin säilyttäjinä. Juuri nämä kansallisjärjestöt opettavat suomea, harrastavat perinteistä kulttuuria, tallentavat historia-aineistoa. Liittolaisia tähän työhön ei löydy paljon. Apua joskus saa viranomaisilta, joskus Suomi-Seuralta, mutta useammin toisiltamme. Edes Inkerin kirkko kaikkin voimin välttää kansallistoimintansa mainitsemista. Riittääköön meille voimia tämän vakavan vastuun kantamisessa.

Pyykköseltä kirja Toksovasta

Inkerin Liiton neuvoston jäsen Antti Pyykkönen (41) on seutututkija ja amatöörikirjailija. Hänen kynästään on jo tullut kirjanen Yrjö Elfvengrenistä, tällä kertaa hän on saanut koolle tietonsa Toksovasta. Venäjänkielisen kirjan nimi on Toksovo: prihod i posjolok (Toksova: seurakunta ja kylä).

Pienkokoisessa kirjassa on 116 sivua, siinä on monta kuvaa, valokuvaa ja muutama kartta. Lukija saa monipuolisen kuvan Toksovan suomalaisten historiasta ja siihen liittyvistä nähtävyyksistä. Kirjasta mm. löytyy Toksovan luterilaisen seurakunnan pappien luettelo vuodesta 1619 alkaen.

Antti Pyykkönen on toimittanut kirjan omilla varoillaan ja sitä on painottu vain 15 kappaletta.

Nuorisojärjestöjen aktiivit kohtasivat Pietarissa

2.-3. marraskuuta Pietarissa pidettiin suomalais-venäläinen nuorisojärjestöjen seminaari. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin maiden nuorisoliikkeen historiaan ja toimintaan. Nuorisotyöntekijöille luennoitiin toiminnan rahoitusmahdollisuuksista. Toisena päivänä pidettiin pyöreän pöydän keskusteluja ja sovittiin konkreettisista yhteistyön muodoista. Inkerin Liiton puolesta kansainväliseen seminaariin osallistuivat Valeria Kogan, Aino Vorobjova ja Viktoria Smirnova.

Musiikkia täynnä marraskuu

Helsingin tuomiokirkon lapsikuoro Cantores minores lauloi lauantaina 10.11. Pietarin Pyhän Marian kirkossa ison yleisön edessä. Esitettiin hengellisiä kappaleita sekä J.Sibeliuksen, A.Brucknerin ja J.Kokkosen luomuksia. Kuoro on Suomen vanhimpia ja parhaimpia lapsikuoroja.

Samana päivänä filharmoniassa pidettiin pietarilaisen Juri Falikin säveltämä Mannerheim –kantaatin ensi-ilta. Pianon, klarteetin ja rumpujen säestyksellä lauloi kaupungissa suosittu Rozhdestvo –kuoro. 20 minuutin kantaatin viimeiset nuotit upposivat yleisön myrskyisiin aplodeihin. Mielenkiintoista, että säveltäjän palkkion ja muut kustannukset on tässä tapauksessa maksanut Pietarin hallituksen ulkosuhteiden komitea. Onpas maailmamme muuttunut!

Leif Segerstamin johtama Helsingin filharmoniaorkesteri juhli 13. marraskuuta 125. vuotisjuhlaansa esiintymällä Pietarin filharmoniassa. Juhlakonsertin ohjelmassa soitettiin vain Sibeliusta. Yleisön joukossa nähtiin presidentti Martti Ahtisaari.

Suomalaismusiikin runsaat esitykset Pietarissa tänä vuonna on omistettu Suomen itsenäisyyden juhlavuodelle.

Vanhusten viihdematka Kotkaan

Kaksitoista vanhusta Liteini palvelukeskuksesta (johtaja Nina Nizova) kävi 15.-19. marraskuuta viihdematkalla Kotkassa. Vastaanottopuolena oli Kotkan evankelis-luterilainen seurakunta, käytännölliset asiat järjesti Anna-Maija Kalasjoki.

Inkeriläisvanhukset asuivat kaupungin ulkopuolella kauniin rauhallisen metsän ympäröimällä Ristiniemen leirikeskuksella. Koska matka tänne ei ollut ensimmäisenä, yhteistyöhän palvelulaitoksemme ja Kotkan seurakunnan välillä on kehittynyt jo usean vuoden, niin Suomessa tavattiin monta vanhaa tuttua seurakuntalaista sekä Kotkassa asuvia inkeriläispaluumuuttajia. Liteinin asiakkaita paljon on auttanut Kotkan seurakuntaan työhön siirtynyt inkerinsuomalainen pastori Arvo Soittu.

Ryhmä inkeriläisvanhuksia Kotkan ystävien keskuudessa. Mies keskellä – pastori Arvo Soittu.

Vanhusten leirin ohjelma oli hyvin monipuolinen, askarteltiin ja luonnon polkulla testattiin tietoja Suomesta, pidettiin Raamattu-tunteja ja käytiin saunassa. Meistä pidettiin niin hyvää huoltoa, avustettiin kaikkin tavoin ja ruokittiin viisi kertaa päivässä. Ja kaikkihan oli suomen kielellä – kertoo onnistuneesta leiristä Valentina Tolstopjatova.

Memorialin työ jatkuu

Memorial –niminen kansalaisjärjestö on valmistanut CD-levyn, jossa on 2614978 Stalinin vainovuosien uhrien nimeä. Hakujärjestelmä mahdollistaa haun mm. kansallisuuksien mukaan. Levyn esittelytilaisuus pidettiin Pietarissa 19.11. Tarkoituksena on alkuvaiheessa lähettää levy peruskoulujen ja kansalaisjärjestöjen käyttöön, sitä ei valitettavasti parasta aikaa myydä.

Memorialin mukaan levy käsittää vähän yli 20% tuohon aikaan 12 miljoonasta vainotusta. Tämän Venäjän vanhimman kansalaisjärjestön mielestä kaikkien uhrien nimien tallentaminen olisi mahdollista vain jos työtä tuettaisiin valtion taholta. Nykyään keruutyö jatkuu vain kansalaisjärjestöjen aktiivien voimin. Toisin on esimerkiksi Ukrainassa, – sanoi esittelytilaisuudessa Moskovan Memoriaalin varapuheenjohtaja Arseni Roginski, – siellä samaa työtä tehdään valtion rahoituksella. Mutta on vaikea päästä heidän kanssa yhteistyöhön, Ukrainassa tiedot tallennetaan valtion kielellä ja esim. Aleksandr Nikolajevitsh Petrovista tulee Oleksandr Mykolajevitsh Petrov...

Inkeri Peterson kertoi historiasta ja inkeriläisvaikuttajista

Ruotsin Inkeri-liiton (RIL:n) puheenjohtaja Inkeri Peterson (os. Parkkinen) piti 30. marraskuuta muistelmaluennon Suomen Pietarin instituutissa. Petersonin matka järjestyi Sampo-keskuksen (toimitusjohtaja Tatjana Bykova) kutsusta ja oli osana keskuksen järjestämää Inkeri-oppaiden koulutusta.

Karjalassa opettajien perheessä vuonna 1940 syntyneellä Inkerillä oli paljon kerrottavaa ennen kaikkea niistä inkeriläis-vaikuttajista, jotka asuivat kauan Ruotsissa. Koskettava oli kertomus rovasti S.J.Laurikkalan elämänvaiheista. Inkeri tapasi tätä inkerinsuomalaisten «isää» monesti, kun tuo korkeassa iässään toimi v. 1950-57 pastorina Ruotsin inkeriläisten keskuudessa. RIL:n puheenjohtaja kertoi myös kirjailija Ania Monahofista ja Stalinin vainoista selviytyneestä kelttolaisesta Toivo Jääskeläisestä.

Inkerin omat tunteet olivat vakavasti mukana, kun hän muisteli vanhempiansa. Hänen isästään Aleksanteri Parkkisesta tuli v. 1956 Inkerin suomalaisten keskusliiton (nykyinen RIL) ensimmäinen puheenjohtaja. Tytär siis jatkaa isän työtä. Mainiten, että serkkunsa Paavo Parkkinen oli Inkerinmaalla ensimmäisenä Inkerin Liiton puheenjohtajana, Inkeri Peterson laski vitsin, että ilmeisesti Parkkisilla on heimotyötä kohtaan jonkinlainen sukuvika.

Mielenkiintoinen luento kesti yli kaksi tuntia, sen jälkeen epävirallisessa tilanteessa Inkeri vastasi vielä kokoontuneiden moniin kysymyksiin. Puheenjohtajan seuraavan päivän ohjelma sisälsi Inkeri-kierroksen opastuksen Aleksei Krjukovin ja Arvo Survon kanssa.

Yhden rivin uutiset

• Iskulauseella «Nuoriso ja suvaitsevaisuus» 4.-5. marraskuuta Petroskoissa pidettiin nuorten «etnokulttuurinen maratoni» nimeltä Venäjän etnomaailma. Varsin muodolliseen tilaisuuteen osallistui IL:n Pietarin osaston neuvoston jäsen Andrei Kuznetsov.

• Elokuussa sotamies Sergei Sinkosen kuoliaaksi hakanneet Venäjän armeijan upseerit saivat 12.11. tuomionsa. Toinen murhaajista sai 14, toinen 11 vuotta ehdotonta vankeutta.

• Leningradin alueen hallituksen yhteyteen ilmeisesti perustetaan kansallisuuksien neuvottelukunta. Siitä puhuttiin kokouksessa alueen kuvernööri Valeri Serdjukovin luona 12. marraskuuta IL:n.

• Kansainvälisenä suvaitsevaisuuspäivänä 16.11. dokumenttifilmi Inkerinsuomalaiset: kohtalon valinta esitettiin Pietarin kansallisuuksien talolla. Mukana olivat IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen ja dokumentin käsikirjoituksen tekijä Olga Konkova.

• Suomen elokuvaviikko alkoi 30.11. Rodina –elokuvateatterissa Pietarissa Claes Ulssonin leffalla Colorado avenue. Alkava viikko on 17. vuotuisessa sarjassaan.

PYYNTÖ
Suomeen muuttaneille inkerinsuomalaisille

Hyvät Suomessa asuvat heimotyökaverit, ensi vuonna Inkerin Liitto täyttää 20 vuotta ja suunnittelemme vuotisjuhlan näyttelyä. Varmasti teillä, jotka olivat mukana heimotyössämme Inkerinmaalla yhdistyksen syntymävaiheessa 1988-1990, on säilynyt jotakin asiaan liittyvää aineistoa (asiapapereita, valokuvia, videoita). Inkerin Liiton puolesta pyydän teitä näyttämään sellaisia materiaaleja meille, ja mikäli te sallitte, niin teemme niistä kopiot ja esitämme tulevassa näyttelyssä. Pidämme arvossa työpanostanne Inkerin Liiton perustamiseen ja sen historian säilymiseen. Tiedustelut sähköpostitse wkokko@mail.ru