inkerin-
suomalaisten etujärjestö

общество
ингерманландских
финнов

Tutustu Inkeriin

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Kartta
Historia
Symbolit

Uutisia Inkeristä 11/11:

• Neljäs Venäjän vallankumous. Kenen voitto?

• Olga Ostonen: 100 vuotta

• Tukea Inkerin kulttuuriseuralta

• Yliopistossa Inkeri-aihe kiinnostaa

• Kuulumisia ulkosuomalaisparlamentista

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Neljäs Venäjän vallankumous. Kenen voitto?

Historiassa lukee, että Venäjällä oli kolme vallankumousta. Ensimmäinen syttyi syksyllä 1905 ja siinä voitti liberaaliset monarkistit, jotka loivat perusteet Venäjän parlamentarismille. Toinen oli maaliskuussa 1917, kun voittoa juhlivat sosialistit-republikaanit, tsaarien 500 vuoden itsevaltiashallinto kaatui. Marraskuussa 1917 vallankumouksen tekivät kommunistit ja Venäjän historia teki jyrkän mutkan.

Minun mielestäni 1990-luvun alussa maassa tapahtui neljäs vallankumous, jonka seuraukset ovat edellisten vallankumouksien tuloksiin verrattavia. Kommunistinen ideologia valtiovallan perusteena tuhoutui ja USA:n kanssa kilpaillut suurvalta Neuvostoliitto hajosi. 15 uuta itsenäistä valtiota on syntynyt ja Yhdysvaltoin johtavuus maailmassa varmistunut.

Tilanne Venäjällä on muuttunut huomattavasti. Nykyään saa harrastaa liiketoimintaa, omistaa mitä vaan, puhua ja kirjoittaa mitä tahansa, liittyä vaikka mihinkään uskontokuntaan ja vapaasti matkustaa maailmalla. Nuorempi sukupolvi Pietarissa luulee, ettei muuten voi ollakaan, mutta minä muistan hyvin, kun kirkot räjäytettiin ja filmeissä ei saanut näyttää edes ristejä, kun kotiompelija tai epäuskollinen kirjalija joutuivat vankilaan ja itse en voinut edes haaveilla Ruotsin matkaa...

Eläköön vallankumous! Venäjällä on kaikki kunnossa! Vai onko? Pystyykö tavallinen kansalainen vaikuttamaan äänestämällä, saako oikeuksessa oikeuden-mukaisuutta, voiko lähettää pojan armeijaan pelottomasti? EI. Mutta miksi? Miksi meille pääarvoiksi luvatut kansalaisyhteikunnan periaatteet elävät vain johtokaksikon suissa? Miksi kukaan ykistyisyrittäjistä ei selviydy ilman lahjusten antoa? Miksi kansalaisten eikä Kremlinin perustama puolue ei saa osallistua vaaleihin?

Vastaukseni on se, että Venäjän neljännen vallankumouksen voittaja on «nomenklatura». Nomenklatura on vain Neuvostoliitossa syntynyt yhteiskunnallinen kerrostuma, joka piti valtiovallan käsissään. Siinä oli kommunistisen puolueen ja komsomolin johto, armeijan ja KGB:n pääliköt, paikallisneuvostojen ja ammatti-yhdistyksien valio. Päästäkseen nomenklatuuraan ei tarvittu mitään erikoisosaamista, lahjoja tai kykyjä, vaan vaadittiin täyttä usollisuutta nomenklaturajärjestelmälle. Nomenklatura nautti aivan toisenlaisesta elämästä kuin muut, heillä oli jopa omia kauppoja ja sairaaloita. Sinne päässyt ei voinut siitä tippua koskaan vaikka minkä petoksen tekisi.

Kun levottomina aikoina 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa tavalliset kansalaiset olivat barrikaadeilla ja mielenosoituksissa, nomenklaturaihmiset jakoi kansantalouden omaisuutta keskenään. Ilman riitoja se oli mahdotonta ja nomeklatura tarvitsi aseistetun mafian apua, näin maahamme on syntynyt kumma liitto, joka on nykyäänkin eroamaton.

Maaöljyn, tehdaiden ja peltojen yksitettyään itselle uudessa tilanteessa nomenklatura pääsi demokratisoitun valtiovallan johtoon. Juuri se on saanut parhaat edut tapahtuneista muutoksista. Venäjän neljännen vallankumouksen voiton vei juuri vanha nomeklatura. Katsokaa hyvät lukijat nyky-ministereiden, kuvernöörien tai puolueiden johtajien taustoja, he ovat sitä vanhaa «kermaa». Vanha kerma kuitenkin kun tiedämme menee pilalle, näin meilläkin on mennyt. Venäjän huippujohto on huolissa vain omien etujensa säilyttämisestä. Maan kehitys on pysähtynyt. Tarvitaako vielä yksi vallankumous, jotta yhteiskunta saisi uuden kehityspotkun?

Olga Ostonen: 100 vuotta

Olen ylpeä, että joskus 1990-luvun alussa sain tutustua Olga Ostoseen (os Hirvonen), legendariseen inkerinsuomalaisten laulujen taitajaan ja mukavaan ihmiseen.

Kuva Sonja Ostosen perhealbumista.

Olga Aatamintytär Hirvonen on syntynyt Tuutarin Hirvosin kylässä 1. marraskuuta 1911. Koko sukunsa piti musiikista, isä Aatami oli suosittu hanuristi, veli Tuomas johti Tuutarin torvisoittokuntaa. Ehkä siihen oli vaikutusta myös siitä, että Hirvoset olivat sukua myös Putrosille, joista Mooseskin Putrokin on peräisin. Olga muisteli, että kun syksyllä 1919 saatiin tietää, että Mooses setä on hävinnyt Tuutarin matkalla, lähti hänkin etsimään säveltäjää koko kyläväen kanssa.

Olga meni naimisiin Antti (Andrei) Ostosen kanssa ja heidän avioliitossaan syntyi kaksi tytärtä, Hilda (1936) ja Sonja (1938). Vuonna 1939 valmistui perheen uusi talo. Olga muistiin ovat jääneet isän sanat: Anna äänen tulla suusta ja naisen sielu lauloi, kaikki meni hyvin veli Tuomaksen v. 1937 sortoihin menehtymistä lukuunottamatta.

Saksan sota laittoi kaikki sekaisin. Olgan mies lähti armeijaan ja hävisi tietämättömiin, Olga itse kahden tytön kanssa joutui Suomeen. Suomesta hänelle jäi muistiin vain kova työ, mutta Olga kaipasi miestänsä ja mietteet aina lensivät koti-Inkeriin.

Omaan kotikylään ei talven aikana 1945 kuitenkaan päästy, vaan Olga Ostonen vietiin Kalininin alueelle Vyshni Volotshekin kaupunkiin. Sieltä hän kirjoitti kirjeen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja Mihail Kalininille, jossa kertoi niin kadonneesta sotilasmiehestänsä kuin perheen senaikaisesta synkästä tilanteesta. Yllätys, mutta Olga sai Kalinilta vastauksen! Sen avulla pääsi hän jo vuonna 1945 takaisin Tuutariin.

Mutta Antti-miehestä tuli vain suruviesti, että hän kaatui rintamalla vuonna 1944. Toista miestä hän ei ole koskaan ajatellut, murhe täytyi Olgan sielun ja hänen laulava suunsa meni kiinni. Ollessaan peltotöissä v. 1955 hän näki omin silmin, miten traktoreilla työnnettiin alas Tuutarin kirkon rauniot, tuossa kirkossa hänet kastettiin ja vihittiin. Tyttärensä muistelevat, että joskus Olga laski alas kellariin piloon laulamaan surullisia suomalaisia lauluja.

Vasta silloin, kun perestoikan aikana inkerinsuomalaiset alkoivat nostaa päätä, halu laulaa avoimesti on palannut Olgalle. Voi miten iloisen näköisenä hän lauloi meidän ensimmäisissä juhannusjuhlissa! Yli 500 laulua oli hänen muistissa, siinä oli ihan kaikkea, paljon kansanlaulua, myös 1930-luvun huumorinrikkaita lauluja kolhoosin elämästä, juhlalauluja, Suomesta tulleita ja Inkerissä suosittuina olleita lauluja, mutta myös kymmeniä hengellisiä lauluja, Olga muisti ulkoa monet virret. Hän liittyi Taaitsan Inkere-kuoroon, jonka lauluvalikoima oli sataprosentisesti Olgan lauluja! Nykyään meidän musiikkiyhtyeet elvyttävät inkerinsuomalaisten musiikkikulttuuria, Olgan sitä ei tarvinnut tehdä, hän edusti itse sitä kulttuuria parhaiten. Inkere-kuoron kanssa hän on ehtinyt vierailla Suomessa ja Ruotsissa.

Olga Ostonen kuoli 8.10.2001 ja hänet haudattiin Tuutarin Kirkhoffin hautaus-maalla. Olgan tyttärellä Kraasselassa asuvalla Sonjalla on äidin ansaitsemat kunniakirjat IL:n Maatalousviesti-lehdeltä, Ruotsin Inkeri-liitolta ja Kalevala-seuralta. Hänellä on myös paljon äidin laulujen tekstejä ja Olgan laulamisen nauhaäänitteitä, jotka vielä odottavat digitalisointia. Sonja laulaa Tuutarin kirkkokuorossa siis perheen lauluperinne jatkuu.

Tukea Inkerin kulttuuriseuralta

Tohtori Helena Miettisen johtama Inkerin kulttuuriseura on tärkein yhteis-työkumppani useassa Inkerissä toteuttamassa kulttuurihankkeessa. Se tukee Vatjan kulttuuriseuraa luomaan virtualista kansanmuseosta, Šoikula-seuraa pitämään lasten kerhoa ja julkaisemaan kansanalmanakkaa, Pietarin Inkerin Liittoa opettamaan suomea ikäihmisille ja kouluttamaan viestijöitä.

Yhteistyötä käsittelevä kokous pidettiin 25. marraskuuta Helsingissä kulttuuriseuran toimistossa. Monipuolisesta toiminnasta kertoivat Vatjan kansanmuseon johtaja Tatjana Jefimova ja pj Jekaterina Kuznetsova. He näyttivät kansallispukuun puetun paperinuken ja pöytäpelin, joka perehdyttää lapsia vatjan kielen sanastoon sekä satoja kuvia, joissa oli seuran uudelleenrakennettuja vatjalaismetallikoruja ja ihania kylämaisemia. Vaikeuksista Šoikulan laulut –yhtyeen harjoittelutilojen säilymttämisessä kertoivat pj Zaitsev ja Dmitri Harakka. Pj Wladimir Kokko raportoi yhteisen opetushankkeen edistymisestä.

Kokouksen osallistujat vasemmalta oikealle: Wladimir Kokko (PIL), Anatoli Zaitsev (Šoikula-seura), Aune Kämäräinen (Inkerin kulttuuriseura), Eva Saar (Tarton yliopisto), Dmitri Harakka (Šoikula-seura), Helena Miettinen (Inkerin kulttuuriseura), prof. Heinike Heinsoo (Tarton yliopisto), Tatjana Jefimova (Vatjan kulttuuriseura), Jekaterina Kuznetsova (Vatjan kultturiseura)

Helena Miettisen mukaan Inkerin kulttuuriseura on tyytyväinen yhteistyöhön ja on hankkinut Pohjoismaiden ministerineuvostolta varoja sen jatkoon. Kokouksen osallistujat suunnittelivat myös ensi vuoden projektitoimintaa.

Yliopistossa Inkeri-aihe kiinnostaa

26. marraskuuta isohko Inkeri-aiheinen konferenssi pidettiin Pietarin yliopiston kansainvälisten suhteiden tiedekunnassa. Kokoussalissa oli noin 80 ihmistä, Inkeri: historia ja nykyaika –teema kokoonnutti opiskelijoita, tutkijoita, lehtimiehiä ja seutututkimuksista kiinnostuneita.

Yliopiston konferenssista löytyivät paikkansa niin Inkerin lippu kuin kansanlauluesitys.

Esitelmiä oli monta, kerrottiin mm. arkeologisista kaivauksista Nevanlinnassa, Ruotsin vallan ajasta Inkerinmalla, Inkerin paikannimistöstä. Ehkä eniten huomiota kiinnittivät tri Vadim Musajevin esitelmä Inkerinsuomalaisten autonomiapyrkimyksistä ja kansantieteilija Olga Konkovan katsaus Inkerin suomensukuisista kansoista. Jälkimmäistä täydensivät Korpi-yhtyeen laulamat kansanlaulut, joihin yleisö oikeasti ihastui.

Angelina Kemppainen

Kuulumisia ulkosuomalaisparlamentista

Ulkosuomalaisparlamentin varsinaisten istuntojen välillä sen puhemiehistön toiminta kohdistuu pääosin lobbaustyöhön eri virastoissa sekä ulkosuomalaisten aseman seurantaan. 28.-29. marraskuuta pidetyssä puhemiehistön kokouksessa varapuhemies Wladimir Kokko esitti alueraporttinsa, jossa mm. mainittiin eri maissa pidettyjä kesäjuhlia ja inkerinsuomalaisten aktiivista osallistumista Suomi Sydämessä tapahtumiin, Inkerin kirkon juhlavuoden menoa sekä 1.7.2011 tapahtuneiden ulkomalaislain muutosten aiheuttamat seuraukset.

Kuvassa keskellä on opetusministeri Jukka Gustafsson, hänen vasemmalla puolella usp:n puhemies Ville Itälä.

Kuitenkin eniten puhemiehistöä puhuttivat ulkosuomalaisten kirjeäänistys ja suomi-koulujen Suomesta saama tuki. Ongelmana on siinä, ettei Suomen laki mahdollista äätämistä postitse vaikka lähes kaikki Euroopan maissa, myös Venäjälläkin se on otettu käyttöön. Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa asuvilla Suomen kansalaisilla matkat äänestämispaikoille ovat niin pitkiä, ettei he niille ryhdykään. Myös uuden hallituksen säästämisohjelman mukaan suomi-koulujen tuki on leikattava.

Puhemies Ville Itälän johdolla puhemiehistön jäsenet kävivät tapaamassa opetusministeri Jukka Gustafssonia (kuvassa) ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia. Puhemiehistö vahvisti usp:n ensi vuoden varsinaisen istunnon aikataulun. Varsinainen kokous pidetään 26.-27. lokakuuta 2012 Helsingissä.

Lilja-Elisaveta Aleksandrova

Yhden rivin uutiset

• 4.-5. marraskuuta juhlien Venäjän kansan yhtenäisyyden päivää PIL:n Kotikontu kuoro esiintyi Pietarissa Maneesin aukiolla ja Korpi-yhtye ja Ljudmila Soikka taas kansanjuhlissa Vuirissa.

• Pietarin lasten keskuskirjastossa 15.-24. marraskuuta oli auki Suomella ja suomalaiskulttuurille omistettu näyttely. Korpi-yhtyeen nuoret pitivät kirjastossa näyttelyn aikana luentoja.

• Jaamassa 16. marraskuuta PIL:n kansanpukuseuran voimin ja sen johtaja Natalja Romanovan ansiosta järjestettiin paikallisten suomalais-ugrilaisten kantakansojen kansanpukuseminaari.

• 15. marraskuuta Pietarin kansallisuuksien talossa pidettiin kansaivälisen suvaitsevaisuuspäivän tapahtuma. Inkerinsuomalaiset oli siinä edustettu.

Wladimir Kokko
2.12.2011, Pietari

E T S I :