inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIN

Uutisia Inkeristä 12/06:

Inkerinsuomalaiset maailman
näytämöllä. Osa 1.

Sampo-korut museossa

Ulkosuomalaisparlamentin aluekokous

Runoja ja tansseja 1. adventtina

Joulupaja Tyrössä

Museomme on aikaan saatu

Iso joulukonsertti Pyhässä Mariassa

Lumeton joulu Inkerissä

Yhden rivin uutinen.

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkerinsuomalaiset
maailman näytämöllä
Osa 1.

Antti Juhana Sjögrenin vuonna 1833 Pietarissa saksan kielellä julkaisema tutkimus teki inkerinsuomalaiset tutuksi«sivistyneelle maailmalle». Finnische Bevölkerung des St.Peterburgischen Gouvernements oli olennaisena osana Pietarin ympäristön elämää, muttei näkynyt maiden välisissä suhteissa samoin kuin Venäjän keisarikunnan monia muitakaan kansoja.

Venäjän valtiovallan kriisi kevättalvella 1917 vapautti kansan voimat ja rohkeni ahdistettuja taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Tämä taistelu vain kiristyi, kun bolshevikit kaappasivat vallan. Monet inkerinsuomalaiset vastustivat«työväen diktatuuria» jopa ase kädessä, jotkut pakenivat sotaa Suomen puolelle. Inkerinsuomalaisten interessit oli selvästi esitetty, Lempaalan Kirjasalossa liehui Inkerin lippu, Suomessa oli inkeriläispakolaisia. Nämä seikat oli pakko ottaa huomioon Tarton rauhaneuvotteluissa Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä. Ensimmäistä kertaa historissa inkerinsuomalaisten asiat nousivat ulkopoliittiseen käsittelyyn.

Diplomaattisen nootin esitettyä Suomi ainoana maana maailmassa protestoi toukokuussa 1931 suomalaisväestön sortoa vastaan maatalouden pakko-kollektivisoinnin aikana. Suomessa asuneet inkeriläisaktiivit kiertelivät Eurooppaa kertoen totta«työväen paratiisista». Mutta Kominternin agitaatio oli tehokkaampi, tätä paratiisia rakentamaan Inkerinmaalle tuli suomalaisia Yhdysvalloista saakka. Taistelu suomalaisten sieluista Inkerissä näkyi myös kansainväliselläkin tasolla.

Stalinin kansallisuuspolitiikka oli mutkikas, isä-aurinkoinen murhasi maassaan tuhansia suomalaisia, lopetti suomenkieliset laitokset ja samoin tarvitsi«arvokkaita» suomenkielisiä Kuusisen«kansan armeijaan». Elokuussa 1941 Moskovassa kuitenkin päätettiin lopullisesti, että inkerinsuomalaiset ovat epäluotettavia ja maaliskuussa 1942 heidät karkotettiin Siperiaan.

Saksan ja Suomen välillä v. 1943 päätettiin, että Neuvostoliiton suomalaiset pitää lähetää Suomeen evakkoon. Ja näin tehtiin, Suomesta saapui inkeriläisiä niin Inkerin miehitetyltä alueelta kuin monilta fasistisilta vankileireiltä. Suomi joutui palauttamaan tämä evakkokansa talven aikana 1944-45. Neuvostoliitossa heidät kuljetettiin kotimaan ohi Keski-Venäjälle. Toisen maailmansodan päättyessä suomalaisia Inkerinmaalla ei ollut. Muttei Suomi eikä mikään muu maa maailmassa kyennyt enää vastustamaan voitollisen Josef Stalinin sisäpolitiikkaa. Ruotsi kuitenkin ystävällisesti otti vastaan inkeriläispakolaisia Suomesta.

YYA-sopimuksen aikana inkerinsuomalaiset Paasikivi-Kekkosen Suomessa unohdettiin kokonaan, eivätkä he kiinnostaneet muuta maailmaa. Neuvostoliiton kommunistinen johto unohti onneksi Ruotsiin paenneet inkeriläiset ja odotti vaan milloin tuo tarpeeton pienlauma omassa maassaan sulautuu suurneuvostokansaan. Inkerinsuomalaiset poistuivat maailman näyttämöltä ja silloin tuntui siltä, että poistuivat ikuiseksi.

Sampo-korut museossa

Tatjana Bykova-Soitun johtaman Sampo-keskuksen tunnetuimmat tuotteet ovat koruja. Ne valmistetaan pronssista eri suomalais-ugrilaisten kansojen keskiaikaisten mallikorujen mukaisesti. Kahdessa vuodessa niiden myynti on kasvanut monikertaisesti. Koko ajan Sampo-keskus kehittää uusia malleja, korujen uutta sukupolvea koristelee jo jalokiviä.

Toimitusjohtaja Tatjana Bykova-Soittu Sampo-korujen näyttelyn avajaisissa. Valok. V.Uzhvijev

1. joulukuuta Venäjän etnografisessa museossa Pietarissa monien kutsuvieraiden läsnäollessa avattiin Sampo-korujen näyttely, jonka nimi on Elvytetty kauneus. Korut on esitetty samassa salissa, missä on inkerinsuomalaisista kertova vakituinen kokoelma.«Meillä on nyt tarkoitus, kertoo toimitusjohtaja Bykova-Soittu, painaa sertifikaatti joka korumallille. Siinä tulee olemaan tiedot mikä oli alkuperäinen koru, mistä se löytyi ja missä säilytetään, mikä merkitys oli aikanaan korun käytöllä.» Mielenkiintoinen näyttely on auki helmikuun loppuun asti.

Ulkosuomalaisparlamentin aluekokous

Toisena joulukuuta Helsingin Inkeri-keskuksessa pidettiin Ulkosuomalais-parlamentin (usp:n) Itä-Euroopan aluekokous. Kolimsenkymmentä eri suomalais-yhteisöjen edustajaa sai kuunnella usp:n varapuhemies Toivo Kabasen raportin puhemiehistön toiminnasta ja siihen liittyvät Suomi-Seuran toiminnanjohtaja Paula Seleniuksen esittämät lisäykset ja kommentit. Yhdessä todettiin, että hyläten v. 1990 jälkeen Venäjällä myönnetyt syntymätodistusten tositteet Suomen ulkomaalaisvirasto (UVI) jatkaa väärää«vakiintunutta käytäntöänsä» inkerinsuomalaisten paluumuuttajien suomalaisen syntyperän käsittelyssä, vaikka on saanutkin usp:n päätöslauselman seurauksena siitä sisäasianministeriön huomautuksen.

Erikoinen huomio kokouksessa kiinnetettiin tulevan usp:n täysistunnon valmisteluun. Täysistunto pidetään 10.-11. syyskuuta 2007 ja se kuuluu myös Suomen itsenäisyyden 70-vuosijuhlan juhlaohjelmaan.

Osallistuijat saivat tiedon myös Turun kaupungin järjestämästä ulkosuomalaisten suurtilaisuudesta kesällä 2008. Yksimielisesti he hyväksyivät Viron inkerinsuomalaisten liiton aloitteen«yhleis-maailmallisen inkerilästapaamisen» pitämisestä elokuussa 2008 Tartossa. On tarkoitus yhteisvoimin järjestää muutaman päivän kestävä monipuolinen tilaisuus, joka olisi omistettu uuden ajan inkeriläisliikkeen 20-vuosijuhlalle. Vastauksetta jäi kysymys, miten inkeriläisjärjestöjen pitää reagoida Suomen hallituksen aikomukseen suljeta inkeriläis-paluumuuttojonon. On sovittu jatkaa keskustelun tästä aiheesta.

Kokouksen lopussa esiityi Arvi Kempin johtama Tuulistulla-yhtye ja pidettiin ystävällinen illanvieto.

Koti-Inkeristä aluekokoukseen osallistui Inkerin Liiton, Pietarin Inkerin Liiton, Hatsinan Inkeri-Seuran ja Taaitsan Inkerin tuvan edustajia.

Runoja ja tansseja 1. adventtina

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina IL:n runoilijaklubin puheenjohtaja Anatoli Dridzon aloitteesta Rzhevkan kirjastossa Pietarissa pidettiin runo- ja musiikkitilaisuus, jossa yleisölle kerrottiin suomalaisesta joulusta ja pikkujoulun perinteestä. Anatoli Dridzo ja Maria Amfilohieva esittivät venäjänkielisiä runojansa. Lilja Bolshakova kertoi jouluperinteistä ja tanssi Anatolin kanssa muutaman suomalaisen tanssin.

Omia pienimuotoisia tilaisuuksia runoilijaklubi järjestää säännöllisesti.

Joulupaja Tyrössä

Perinteinen joulupaja Tyrössä on saanut tänä vuonna Suomen Pietarin instituutin rahatukea. 10. joulukuuta Tyrön kirkossa se pidettiin olkikoristeiden valmistelun merkeissä. Valoisa joulu –nimistä pajaa kouluttajina vetivät Alina Otti ja Tatjana Bykova-Soittu. Joulumusiikin soidessa he opettivat tekemään himmeleitä, seppeleitä ja olkitähtiä. Osallistujia oli tällä kertaa 44 Rampoosta, Pietarhovista, Strelnasta, Pietarista, Sosnovy Borista ja jopa Systärpekistä. Tonttulakit kaikkien osallistujien päässä ja kahvin tuoksu täydensivät joulutunnelmaa.

Innoissaan lapset ja aikuiset valmistivat himmeleitä Tyrön kirkossa. Valok. Viktor Uzhvijev.

«Ihmettelen, kuinka innostuneina ihmiset tulevat joulupajoihin Tyröön Systärpekistä saakka. Muutama käy joka vuosi ja tuo lapset mukaan. Luulen, että jotkut koulutettavista pystyvät jo itse pitämään joulupajoja muualla», kommentoi tapahtunutta Alina Otti.

Museomme on aikaan saatu

«Haave omasta kansamme historista kertovasta museosta on elänyt keskuudessamme noin kaksikymmentä vuotta, nyt se on toteuttunut», sanoi avajaispuheessaan Pietarin Inkerin Liiton puheenjohtaja Wladimir Kokko. Interaktiivinen kantakansojen museo –hanke on päättynyt, 16. joulukuuta Pietarin kansallisuuksien talolla pidettiin siirrettävän museon avajaiset.

Asiantuntijan kertomus on välttämätön osa interaktiivista museota.

Kauniit tytöt kansallispuku päällä. Vasemmalta oikealle: äyrämöinen, inkeroinen, vatjalainen.

Museo koostuu neljästä isosta (noin 2 m x 4 m) siirrettävästä ständistä, joiden edessä on laitettu arvokkaita museoesineitä, mahtavasta Inkerin tilkkupeitekartasta ja neljästä vatjalaisia, inkeroisia, äyrämöisiä ja savakoita esittävästä nukkeryhmästä. Näyttelyä täydentävät projektipäällikkö Olga Konkovan selostukset ja keskellä kävelevät nuoret nätit tytöt kansallispuku päällä, he osaavat kertoa, miten nämä heidän ompelemat puvut valmisetaan. Museon sisältö perustuu tieteellisiin tutkimuksiin ja laajamittaiseen kenttätyöhön. Monet valokuvat muodostavat parit, toinen saatu arkistosta, toinen tehty viime vuosina samassa kylässä.

Olga, museomme «ristiäiti».

Tyytyväisen näköinen Olga Konkova mainitsi avajaisissa, että yli sata henkilöä oli mukana museon valmistelutyössä.«He tekivän sen! Vaikka teoriassa niin lyhyessä projektin ajassa museota ei voidakaan luoda», sanoi Olga. Tervehdyspuheenvuorot pitivät myös Suomen Pietarin pääkonsuli Juhani Väänänen ja Pietarin kaupungin hallituksen puolesta osastonjohtaja Valentina Nemina. Avajaisjuhlien kohokohtana oli Pietarin kuoron ja Pietarin Inkerin Liiton lasten ryhmän esiintymiset. Silloin yleisön eteen astui vanha-aikainen Joulupukki sarvineen ja tumma turkki päällä.

Museomme on vasta syntynyt, sen pitää nyt kehittyä ja kiertellä Inkerinmaata. Museon interaktiivisuus takoittaa mm. sitä, että luennot ja folkloriesiintymiset vaihtelevat paikkakunnasta ja yleisöstä riippuen, että vuorovaikutus inkerinsuomalaisten kanssa tuo museon näyttelyyn uusia kuvia ja esineitä. Museo on pitkän kehitysmatkan alussa, toivotetaan sille menestystä ja sen ylläpitäjille työintoa.

Iso joulukonsertti
Pyhässä Mariassa

Lauantaina 23. joulukuuta iso joulukonsertti pidettiin Pietarin Pyhän Marian kirkossa. Lähes kaikki Inkerin kirkon seurakuntien kuorot ja musiikkiyhtyeet esiintyivät isossa juhlaohjelmassa. Kivan joulunäytelmän loistavasti esitti lasten nukketeatteri«Kovtsheg» («Arkki») Volossovasta. Kelton nuorisokuoro ja Pyhän Marian sekakuoro laulamistaidossaan saavuttivat melkein ammatillista tasoa. Koskettavinta oli hetki, kun kirkon lamppujen sammuttua enkelilapset jakelivat kirkkoa täyttäville pieniä kynttilöitä. Pitkän konserttiohjelman juontajana toimi pastori Aleksei Uimonen.

Lumeton joulu Inkerissä

Lumeton joulu sattui tänä vuonna Inkerinmaalla. Se on niin harvinaista, etten edes muista, milloin samanlaista oli täällä viime kerran. Joulutunnelman olen silti saanut ja oli mahdollisuus rauhoittua ainakin pariksi päiväksi. Oli aika mietiskellä päättyvää vuotta.

Vuosi 2006 oli täynnä tapahtumia. Kaksi kirkkorakennusta (Tuutarissa ja Skuoritsassa) vihittii Inkerissä piispa Aarre Kuukauppi, nämä vihkiäiset kruunasivat monien ihmisten monivuotisen työn. Kehittyvän kirkon pula papeista tuntui kuitenkin yhä kipeämmältä, mikä vain korosti Laurikkalan teologisen instituutin koulutustyön merkitystä.

Inkerin Liitolla loppuvaa vuotta voi sanoa näyttelyiden vuodeksi. Näyttelyitä oli paljon, nuorten valokuvanäyttelystä korkeatasoisiin museonäyttelyihin (mm. Nevanlinnan museossa ja Venäjän etnografisessa museossa). Vuosi päättyi oman Kantakansojen siirrettävän museon avajaisiin. Näyttelyt aktivoittivat käsityökerhojen toimintaa liiton yhteydessä. Liteinin vanhusten palvelupisteellä valmistettiin ainutlaatuinen tilkkuompelutekniikalla tehty iso Inkerin kartta.

Pietarin kuoron ansiosta kulttuuritoiminta oli vilkas. Juhannusjuhlat Toksovassa onnistuivat erinomaisesti. Kuoro ehti esiintyä inkeriläisten kesäjuhlilla myös Virossa ja Suomessa. Sekä juhannuksen, että Inkerin päivän juhlat kustansi sponsoreiden Orava-klubi.

Hyvät tulokset toi vihdoinkin matkailualan edistämishanke. Inkeri-kierrokset järjestyivät viime kesänä säännöllisesti niin Sampo-keskuksen kuin Hatsinan kautta. Opiskelijoiden lähettäminen ammattilliseen koulutukseen Suomeen vakiintui työllistämiskeskuksemme työpanoksesta. Suhteet inkeriläisliittoihin, Suomen työministeriöön, Suomen Pietarin pääkonsulaattiin sekä muihin yhteistyökumppaneihin olivat kunnossa.

Huolestuttavaakin oli tarpeeksi. Vuoden alussa vanhusten palvelutalomme joutuivat muuttamaan statuksen ja rahoitusmallin. Aktiivien jäsenien väheisyys vaivasi Hatsinan Inkeri-Seuran toimintaa, alaspäin meni Pietarissa ilmestyvän Inkeri-lehden laatu. Suomen hallitus ehdotti suljeta paluumuuttojonon, vaikka maa tarvitsee työvoimaa ja IPAKI:n tulokset olivat hyviä...

Mutta hyvää oli vuonna 2006 selvästi enemmän kuin huonoa. Venäjän BKT kasvoi 7 prosentilla, palkat maassa noin 11 prosentilla, ruplan kurssi euroon pysyi samanlaisena koko vuoden. On syytä katsoa optimistisesti eteenpäin, onnellista uutta vuotta meille kaikille!

Yhden rivin uutiset

• Pohjois-Pirkanmaan TE-keskuksen iso delegaatio vieraili 1.-3.12. Pietarissa. Se tapasi mm. paluumuuttovalmennuskurssilaisia ja IL:n työllistämiskeskuksen johtoa. Alueen kunnissa inkeriläispaluumuuttajat ovat tervetulleita ja tieto kotoutumisesta Pohjois-Pirkanmaalle oli saatavana ensikäsistä.

• Suomen elokuvaviikko pidettiin Pietarissa 1.-6. joulukuuta. Muiden leffojen joukossa ohjelmassa oli erittäin hyvin onnistunut äideistä parhain, joka kertoo suomalaisesta Ruotsiin evakuoidusta sotalapsesta.

• Suomen itsenäisyyspäivä juhlittiin 6.12. Pietarissa tavanomaisella tavalla - jumalanpalvelus Pyhän Marian kirkossa ja iso vastaanotto pääkonsulaatissa.

• Hatsinan Inkeri-Seura piti sääntömääräisen vuosikokouksensa 16. joulukuuta. Suomeen muuttaneen Paavo Suomalaisen sijaan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Vladimir Jakovlev, joka on ollut monta vuotta seuran johtokunnan jäsenenä.

• Saman päivän iltana Kauneimmat joululaulut –niminen konsertti pidettiin Pyhän Marian kirkossa. Jotkut tunnetuimmat laulut esiintyjät lauloivat kaikkien läsnäolleiden kanssa.

• Joulukonserttit piti 22.12. Pietarin kuoro Taaitsan, Kikkerin ja Tervolan vanhusten palvelutaloissa. Sellaiset konserttikierrokset kuoro järjestää joulun alla joka vuosi.

• Suomalaiset joulujuhlat lapsille pidettiin 27. ja 28. joulukuuta Pietarissa Baltiski Dom –nimisessä konserttisalissa.