inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 12/07:

Paavo Räikkösen 150-vuotisjuhla

Länsi-Inkeri-kierros
parhaalla opastuksella

Joulupaja hohti valkoisella

Itsenäisyyspäivän merkeissä

Kuoro kierteli palvelutaloja

Uuden ajan Inkerin vanhimman seurakunnan vuotisjuhlat

Inkeriläishankkeet siirtyvät historiaan

Pääristeys-hankkeen näyttelyn avajaiset

Joulupuuhat Pietarissa

Yhden rivin uutisia

Vuoden 2007 kohokohdat

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Paavo Räikkösen 150-vuotisjuhla

8. joulukuuta 1857 Lempaalan kirkkokylässä lukkari Petteri Räikkösen perheeseen syntyi esikoispoika Paavo. Kävi niin, että Paavo Räikkösestä tuli opettaja ja toimittaja, joka on huomattavasti vaikuttanut inkerinsuomalaisten identiteetin muodostumiseen.

Kolppanan seminaarista valmistettuaan v. 1876 19-vuotias Paavo sai oikeuden toimia lukkarina, urkurina ja opettajana. Räikkönen valitsi kuoron johtajan ja opettajan uran. Hänestä tuli myös raittiusliikkeen aktiivi.

Kansan sivistyttämistä Paavo Räikkönen piti tärkeimpänä tehtävänä, juuri sen takia hän aloitti v. 1878 Suomalaisen kansankalenterin julkaisemista Inkerissä. Kalenteri oli tarkoitettu kaikille lukijoille, ja sisällöltään oli hyvin monipuolinen. Siitä voi lukea uskonnollisia tekstejä, paljon tietoa Venäjästä ja Suomesta, siinä oli aikatauluja ja osoitteita, maanviljelyn ohjeita mutta myös runoja ja muuta kaunokirjallisuutta. Kansankalenteri ilmestyi 40 vuotta peräkkäin Räikkösen toimittamana! Raamatun ohella se oli usein ainoa kirja inkerinsuomalaisen talonpojan talossa.

Kirjoittamalla kalenteriin Räikkönen on vahvistunut kirjailijana ja runoilijana. Nouse Inkerin kansallislaulumme toinen säkeistö on Paavo Räikkösen kirjoittama. Räikkösen runous on hyvin isänmaallinen, usein se käsittelee inkerinsuomalaisten kohtaloa. Räikkönen ajattelee Inkerin kansaa omana kansana, joka on täällä, taas Suomessa asuvia sanoo tuolla olevaksi veljeskansaksi. Sitä toteaa esim. neljä riviä v. 1903 kirjoitetusta runosta:

 
...kas veli, Suomen kansa ompi tuolla,
Se tervehtääpi sua tännepäin...
...Mä ajattelin, aijoin: kallis kansa,
sä kansa Inkerin käy edespäin!

Lehden toimittajaksi hän ryhtyi 1880-luvulla ja oli niin aktiivinen, että sai virkavallalta käskyn poistua Venäjältä. Kolmeksi vuodeksi hänet karkotettiin Viipuriin, jossa hän jatkui lehden toimittajana. Vuonna 1902 Paavo Räikkönen palasi Inkeriin, hänestä tuli Toksovan seurakunnan lukkari, mutta suuremman osan työaikaansa vei lehtimiestyö. Vuodesta 1908 alkaen Paavo Räikkönen oli Inkeri lehden päätoimittajana. Inkerinmaalla silloin ilmestyi kaksi suomenkielistä lehteä, toinen Neva oli lähinnä sosiaalidemokraattinen. Uskovaisessa konservatiivisessa ympäristössä kasvanut Räikkönen väitteli Nevan linjan ja sen päätoimittaja Kaapre Tynnin kanssa. Niin kuin Suomessa Inkerissäkin kansa alkoi jakautua kahtia. Venäjällä historian meno vaan kompastui bolshevismiin, molempien lehtien julkaiseminen lopetettiin kommunistisen vallankumouksen jälkeen. Kaupungissa alkoi ilmestyä punikkien toimittama Vapaus...

Huhtikuussa 1919 Toksovasta, jossa oli sotatilanne ja koko valta oli Puna-armeijan komissareilla, omaisuudesta riistetty lukkari Paavo Räikkönen perheineen pakeni kuolemauhkan edessä Suomeen. Suomessa Räikkönen ei harrastanut enää toimittajan työtä eikä politiikkaa, hän ansaitsi leipäänsä oikolukijan työllä Porvoossa, missä kuolikin v. 1935. Hänen palava sielu ja loistavan työuran tulokset jäivät ikuiseksi Inkeriin.

Länsi-Inkeri-kierros parhaalla opastuksella

Iso koko päivän kestänyt Länsi-Inkeri-kierros tehtiin 1. joulukuuta Sampo-keskuksen toteuttaman Inkeri-opas koulutusohjelman puitteissa. Kouluttajaoppaat edustivat kolmea eri maata – Aleksei Krjukov Venäjää, Arvo Survo, Jorma Susi, Timo Ruonti Suomea ja Inkeri Peterson Ruotsia, mutta he kaikki ovat perusteellisesti tutkineet Inkerin historiaa ja sen paikkakuntia.

Martti Rautasen talo Tikanpesän kylässä on pystyssä ja sen seinässä on muistolaata. Valok. Viktor Uzhvijev

Vaikka linja-autokierros olikin tarkoitettu Inkeri-oppaille, siihen hyväksyttiin muitakin kiinnostuneita. Reitti kulki Pietarista Kupanitsaan, sieltä Moloskovitsan kautta Novasolkan Tikanpesään ja sitten Opoljan kautta Kikkeriin. Nähtiin mm. kuuluisia keskiajan kiviristejä Moloskovitsassa ja Opoljassa sekä Tikanpesässä lähetyspastori Martti Rautasen syntymäkoti. Oppaat kertoivat paljon mielenkiintoista Inkerinmaan vaikuttajista. Juuri merkkihenkilöiden kohtalot oli tämän koulutusvaiheen päätavoitteena. Oppaat haluavat mm. osata kertoa joka seudusta sen tutuimpien edustajien elämänkertojen kautta.

Sampo-keskuksen toimitusjohtaja Tatjana Bykova-Soitun mukaan kierros onnistui jopa odotettua paremmin, harvoin saa päivässä niin paljon uutta tietoa Inkeristä ja kuuluisista inkerinsuomalaisista.

Joulupaja hohti valkoisella

2. joulukuuta Tyrön kirkon tiloissa pidettiin jo perinteiseksi tullut joulupaja. Sen nimi tänä vuonna oli Lumivalkoinen joulu. Osallistujat (37 henkiöä) oppivat valmistamaan joulukoristeita valkoisesta tai hopeanvärisestä paperista. Tatjana Bykova-Soitun johdolla innolla tehtiin enkeleitä, köynnöksiä, joulukuuseja ja joulukortteja. Taustalla soivat parhaat suomalaiset joululaulut.

Valok. Viktor Uzhvijev

Tatjana on hyvin tyytyväinen pidettyyn joulupajaan, niiden avulla hänen mielestään inkerinsuomalaiset oppivat uudestaan pitämään joulun suomalaisittain. Häntä ilahduttaa, että tälläkin kertaa osallistujia oli jopa Sosnovy Borista saakka sekä vanhemmat ovat tuoneet mukaan lapsiaan. Joulupajan järjesti Inkerin Liiton Tyrön osasto Suomen Pietarin instituutin rahatuella.

Itsenäisyyspäivän merkeissä

Itsenäisen Suomen 90-vuotisjuhlan juhlimiset alkoivat Pietarissa 4.12., kun Norden assotiaatio järjesti vuotisjuhlan kunniaksi Amiraliteetin torvisoittokunnan orkesterin (johtaja eversti Anatoli Karabanov) konsertin. Konsertin ohjelmassa oli vain suomalaista musiikkia, jota saa todella harvoin kuulla Venäjällä. Mielenkiinoisinta oli orkesterin tulkitsema sinfoniamusiikki, kuten esimerkiksi J.Sibeliuksen Finlandia. Pietarin kapellan salissa oli paljon suomensuomalaisia ja inkerinsuomalaisia, jotka ottivat esityksen lämpimästi vastaan.

5.12. kaupungissa päättyi Suomen elokuvaviikko. Sen aikana pietarilaiset saivat tutustua Suomen nykyelokuvataiteeseen.

Itsenäisyyspäivänä 6.12. Pietarin Pyhän Marian kirkossa pidettiin juhlallinen khra Juhani Pörstin toimittama jumalanpalvelus. Siinä saarnasi ja Suomen kansalaisia itsenäisen valtion syntymäpäivän johdosta tervehti piispa Aarre Kuukauppi. Juhlapuheen piti myös pääkonsulaatin esimies konsuli Ilkka Räsänen. Kirkossa lauloi Pietarin suomalaisen koulun lapsikuoro. Jumalanpalvelus niin kuin piispa Kuukaupin ja puheenjohtaja Kokon lyhyeet haastattelut pääsivät paikallisiin tv-uutisiin.

Saman päivän iltana pääkonsulaatissa muutamin vuoroin järjestettiin laajanmittaiset vastaanotot. Halukkailla oli mahdollisuus jatkaa juhlimisia itsenäisyyspäivänä avatussa Pietarin Sokos kylpyhotellissa.

Kuoro kierteli palvelutaloja

Inkerinsuomalaisten Pietarin kuorolla (johtaja Olga Konkova) on tapana kiertellä vanhusten palvelutaloja adventtipäivinä. 8. joulukuuta taas tehtiin Skuoritsa-Kikkeri-Taaitsan reitti. Laulettiin inkeriläisvanhusten edessä ja vastaanotto oli kaikkialla erittäin sydämellinen, kuorolaisia pyydettiin jopa laulamaan palvelutaloissa pääsiäisenkin alla. Ison panoksen konserttikieroksen järjestelyyn on tehnyt Inkerin kirkon diakonian ja Tervolan Mariakodin johtaja Lilja Stepanova. Skuoritsan seurakunta tarjosi kuorolaisille linja-auton.

Pietarin kuoro esiintyy Kikkerin palvelutalolla

Kuoromme kokoonpanossa viime aikoina on tapahtunut paljon muutoksia, meillä on monta uutta kokematonta nuorta laulajaa nykyään, kertoo kuoron johtaja Konkova. Olen ylpeä, että uusittunakin kuoro laulaa oikein tyydyttävällä tasolla, toiset äänet soivat taas aika hyvin.

Uuden ajan Inkerin vanhimman seurakunnan vuotisjuhlat

Kun Neuvostoliitossa melkein koko vuoden 1977 juhlittiin lokakuun vallankumousken 60. vuotisjuhlat, inkerinsuomalaisia kotimaalla jännitti toinen uutinen: Suaril avataan meijän kirkko! Neuvostovalta näytti silloin horjumattomalta ja KGB valvoi kaikkea. Luterilaisen kirkon avaaminen keskellä Inkerinmaata tuntui aivan ihmeelliseltä.

Eri puolilta Inkerinmaata mummot rupesivat lähtemään Pushkiniin suomenkielisiin jumalanpalveluksiin vaihtaen sähköjunia ja linja-autoja. Matka Toksovasta esimerkiksi kesti 2,5 tuntia yhtään suuntaan. Tulin minäkin syksyllä 1977 Pushkinin kirkkoon enkä päässyt edes kirkkosalin keskelle, siinä maalattiin lattioita. Sen jälkeen 80-luvulla kirkkoon kuulumattomana kävin tässä kirkossa usean kerran, tarkoitukseni oli kuunnella suomea ja tavata sellaisia nuoria, joilla oli sama tahto – jäädä suomalaisiksi venäjänkielisessä ympäristössä. Inkerin Liiton juuret ovat mm. Pushkinin kirkossa.

Hiljaittain siitä legendaarisesta ajasta on kulunut jo 30 vuotta, 16. joulukuuta 2007 Pushkinin punatiilikirkossa pidettiin seurakunnan 30-vuotisjuhlat. Paradoksi on siinä, että Inkerin nykyajan vanhimmalla seurakunnalla on kaikkiin muihin perestoikan jälkeen elpyneisiin seurakuntiin verrattuna lyhyin historia.

Pushkinin luterilainen kirkko, arkistokuva.

Vuotisjuhlan jumalanpalveluksen liturgeina pitivät kirkkoherra ja teologisen instituutin rehtori Fjodor Tulynin venäjäksi ja lähetyspappi Ville Melonen suomeksi. Saarnasi piispa Aarre Kuukauppi. Vieraita oli paljon, mm. kaksi ryhmää Suomesta. Mikkelistä tullut uskovaisten ryhmä toi mukaan keräämänsä varat, jotka lajoitettiin kirkkorakennuksen katon korjaamiseen. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua vaikeamuotoinen kattohan rupesi vuottamaan.

Kahvitauon jälkeen järjestettiin konsertti, sen ohjelmasta kirkkaimiksi muistiin jäivät Kelton seurakunnan kuoron ja Arvo Survon esitykset. Juhlapuheissa muisteltiin niitä henkilöitä, jotka olivat aikanaan perustamassa Pushkinin seurakuntaa, sen aikaista «dvadsatkaa». Valitettavasti melkein kakki heistä ovat jo kuolleet, tuosta rohkeasta porukasta henkilökohtaisesti tunsin hyvin vain Matti Kinnarin.

Inkeriläishankkeet siirtyvät historiaan

Viisitoista vuotta Suomen hallitus on tukenut inkerinsuomalaisia erikoisena kohderyhmänä. Kesällä 1992 alkoi Inkeri-projekti, jonka tavoitteena oli vanhusten palvelutalojen rakentaminen inkeriläisalueille. Sen puitteissa varoilla, jotka Suomessa riittisivät vain yhden laitoksen rakentamiseen, meillä rakennettiin 5 palvelutaloa Inkeriin, 2 Petroskoihin ja 3 Viroon. Suomen valtio silloin rohkeasti otti riskin olemaan yhteistyössä epävakaisen Venäjän viranomaisten ja hyvin nuorien inkeriläistahojen kanssa.

Inkeri-projektin onnistumista seurasi vuonna 1999 alkanut Inkerinsuomalaisten tukiprojekti, joka tavoitteli inkerinsuomalaisten työllistymistilanteen parantamista ja heidän identiteettinsä säilymistä. Projektin aikana Pietariin perustettiin tähän aikaan menestyksellisesti toiminut työllistämiskeskus, Jõhviin ja Hatsinaan syntyivät suomalaiset monitoimikeskukset. Järjestettiin kymmeniä jollei satoja kieli-, ammatti- ja atk-kursseja, tuettiin inkeriläisliittojen matkailupalveluita ja tiedotustoimintaa. Inkerinsuomalaisten yrittäjyys-, tiedotus- ja matkailutoimintaa tuettiin pienemmissä jatkohankkeissa. Suomen hallituksen puolesta kaikissa näissä isohkoissa hankkeissa varmana yhteistyökumppaninamme oli työministeriö. Projektien toteuttuessa menestyksellisesti rakennettiin suhteita myös paikallisiin viranomaisiin. Usein liitot esiintyivät kovaamattomina välittäjinä maiden välisessä yhteistyössä. Niiden avulla joka inkeriläisliiton toiminta on vakiintunut ja yhdistykset ovat saaneet asemansa kansalaisjärjestöjen toiminnassa Venäjällä ja Virossa. On vaikea löytää inkerinsuomalaista, joka ei olisi tavalla tai toisella hyödyntynyt näistä hankkeista.

Inkeriläisliittojen ja Suomen valtion välisen yhteistyön vaiheista muisteltiin paljon Keltossa 18.12. pidetyssä päättäjäisseminaarissa. Puheenjohtajat Aleksanteri Kirjanen ja Toivo Kabanen kertoivat inkeriläisliittojen kokemuksista, työministeriön projektipäällikkö Tarja Rantala ja ex-projektipäällikkö Sointu Häkkinen monivuotisen yhteistyön vaikutelmista ja hankkeiden merkityksestä hallituksen inkeriläispolitiikassa. Puhujat analysoivat inkeriläishankkeiden saavutuksia ja pettymyksiä, esittivät uusia ideoita jatkotoiminnasta.

Työministeriö on lopettanut inkeriläisliittojen suoran tuen, muttei se tarkoita yhteistyömme päättymistä Suomen valtion kanssa. Yhteistoiminta jatkunee muissa projekteissa, joissa inkerinsuomalaiset eivät ole pääkohderyhmänä. Tähän on ainakin luotu vahva pohja on osapuolilla on siihen valmiutta - kommentoi tapahtunutta seminaarissa poheenjohtajana toiminut Wladimir Kokko. Kokko on ollut koko ajan mukana kaikissa Suomen valtion rahoittamissa hankkeissa.

Kelton ohjelmassa oli myös lyhyt käyni Esteri Parkkisen omakotitalossa, joululaulamiset ja kahvit kirkossa sekä lounas inkeriläiseen makuun. Viralliset päättäjäiset huipentuivat pääkonsulaatin vastaanotolla, jota isännöivät pääkonsulin vt Ilkka Räsänen ja työministeriötä edustava konsuli Arja Haikara.

Pääristeys-hankkeen näyttelyn avajaiset

Puoli vuotta kestänyt osittain Pietarin hallituksen rahoittama matkailu- ja valokuvausnuorisohanke (projektipäällikkö Andrei Kuznetsov) on päättynyt. Pietarin Inkerin Liiton yhteydessä toimivat Vaeltaja ja Uusi kaarti nuorten ryhmät järjestivät 10 retkeä Inkerinmaalle, jolloin kamerojensa välityksellä yrittivät todistaa aikojen ja kohtaloiden yhteys maamme historiallisella keskustalla Pietarissa. Hankkeen nimikin oli Pääristeys.

Avajaisnäyttelyn juliste.

19. joulukuuta häakkeen päättäjäisnäyttely avattiin kaupungin kansallisuuksien talolla. Näyttely koostuu isosta valokuvien pettäämästä Inkerin kangaskartasta ja neljästä isosta ständistä, jotka kuvaavat konkreettisten ihmisten elämänvaiheita. Juhlallisissa avajaisissa Olga Konkova kertoi näyttelyn konseptiosta ja koko hankkeen vaikutuksesta IL:n nuorisotyön aktivointiin. PIL:n puolesta yleisöä tervehti neuvoston jäsen Jelena Tikka.

Joulupuuhat Pietarissa

Vuonna 2007 Inkerinmaalla sattui harvinainen lumeton joulu, muttei se ollut sen takia vähemmän iloinen. Kauneimat joululaulut soivat mm. kaikien läsnäolleiden laulamina Pietarin Pyhän Marian holvissa 15. joulukuuta. Seuraavana lauantaina tuomiokirkossamme pidettiin Inkerin kirkon seurakuntien kuorojen iso konsertti.

Pikkujoulut järjestettiin IL:n toimistossa kahdesti ja Liteinin palvelutalolla jopa kolmesti. Yhteistyössä virolaisten, latvialaisten, liettualaisten ja puolalaisten seurojan kanssa Inkerin Liito osallistui 23.12. kansallisuuksien talolla pidettyyn joulufestivaleihin. Siinä joka yhdistys tarjosi vieraille omia jouluruokia.

Valok. Viktor Uzhvijev

25.12. IL:n nuoret esittivät inkerinsuomalaisten jouluperinteet Kunstkamerassa siirtyvän kantakansojen museonäyttelymme taustana.

Joka juhlimisessa yritettiin luoda ja säilyttää sitä lempeä tunnelmaa, joka hallitsee vain joulupäivinä.

Yhden rivin uutisia

• Venäjän pelastusministeriö on valinnut pietarilaisen Vadim Nenosen (44) maan vuoden 2007 parhaaksi pelastajaksi. Vadim Nenonen on osallistunut yli 350 pelastustoimeen. Nenonen on Inkerin Liiton jäsen ja on opiskellut suomea yhdistyksen kurssilla.

• 20.12. Inkerin Liiton Taaitsan osasto Inkerin tupa piti sääntömääräisen vuosikokouksensa. Siinä tuvan pitkäaikainen puheenjohtaja Slava Väisäsen viitaten korkeaan ikäänsä luopui virasta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Dmitri Poljakov.

Vuoden 2007 kohokohdat

TAMMIKUU: Kolmas opiskelijaryhmä lähti Inkerin Liiton työllistämiskeskuksen kautta tutkintoon johtavaan ammattiopiskeluun Suomeen Härmänmaan ammatti-instituuttiin.

HELMIKUU: Arvo Survon runokirja Suur-Synty Kiesus esitettiin koti-Inkerissä.

MAALISKUU: Arkeologi Aleksanteri Saksa väitteli tohtoriksi myös Venäjällä. Suomessa aikaisemmin saatu tohtorin arvo ei kelvannut paikallisille tiedebyrokraateille.

HUHTIKUU: Pietarin suomen kielen laitoksen opiskelijoiden esittämä Agricola ja se uusi näytelmä kruunasi suomen kirjakielen tekijän vuotisjuhlat Pietarissa.

TOUKOKUU: Pietarin Inkerin Liitto on kilpailupohjalla voittanut Pietarin hallituksen nuorisokomitean rahoituksen Pääristeys –nimiseen seutututkimushankkeeseen.

KESÄKUU: Inkerin Liiton Skuoritsassa järjestämät juhannusjuhlat onnistuivat hyvin, tällä kertaa niihin osallistuivat myös Pietarin baltialaisten seurojen musiikkiyhtyeet.

HEINÄKUU: Presidentti Vladimir Putin osallistui suomalais-ugrilaisten kansojen festivaaleihin Mordovian tasavallassa ja osoittautui myötätunteitansa vähemmistökansoja kohtaan.

ELOKUU: Erittäin hyvä dokumenttifilmi inkerinsuomalaisista valmisti pietarilainen elokuvastudio Etnos.

SYYSKUU: Helsingissä pidettiin ulkosuomalaisparlamentin 5. varsinainen istunto, johon osallistui 21 inkeriläisedustajaa. Itä-Eurooppaa edustavaksi usp:n varapuhemieheksi valittiin Vadim Byrkland Petroskoista.

LOKAKUU: Suomalais-ugrilaisten suurtilaisuus Pietarissa. Puhuttiin ensi vuoden maailmankongressin valmistelusta ja kiinnitettiin huomiota suomen kielen opetuksen heikentuneeseen asemaan kaupungissa.

MARRASKUU: Ruotsin Inkeri-liiton puheenjohtaja Inkeri Petersonin vierailu Inkernmaalla. Hän mm. luennoi Suomen Pietarin instituutissa, opasti Inkeri-kierrosta ja liittyi IL:n sponsorien Orava-klubiin.

JOULUKUU: Viidentoista vuoden kuluttua Suomen valtion rahoittamat inkerläishankkeet päätyivät. Päättäjäiseminaari pidettiin Keltossa, missä 23.12.1992 avattiin ensimmäinen Suomen valtion varoilla rakennettu ja varustettu vanhusten palvelutalo.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Wladimir Kokko

Pietari 30.12.2007